"kehtaisitko" tehdä kolmannen lapsen ja kaikilla lapsilla eri isät?

["hmmmmm"]

Mä en kyllä taitais kehdata.

 

[Akaatti]

Kehtaisin

 

["diipa"]

joopahan sen sanoi!! tehkööt ennätyksen ja joka väriä ja oikeen kunnon paketin niitä penskoja. huoran maineen olet varmasti jo saanut, joten mitä väliä millään kehtaamisella enään on

 

[jessix]

ja mitenköhän se tekee naisesta huoran jos on sattunut käymään paska tuuri miesten suhteen? aina ei kato elämä mee niinku elokuvissa tai satukirjoissa.

 

["diipa"]

ei jokaisen kanssa tartte lapsia tehdä jessix näköjää samaa sakkia alottajan kanssa..
kyllä sitä YLEENSÄ jonkun aikaa seurustellaan, ollaan ja tutustutaan mieheen ennenku sen kanssa lapsia tekee. oma on ongelmanne jos vaan vaihtamalla olevinaan paranee. ja sellanenhan on. no ei huora mutta jotenkin sinne päin.. lykkyä pyttyyn ja eikun sänkyyn!!

 

["diipa"]

elokuvissahan sitä draamaa ja kaaosta yleensä just onkin.... tehkää niin paljon lapsia kun haluatte ja niin monen miehen kanssa kun haluatte. itseppähän te maineestanne kärsitte. kaikki ei ehkä sano suoraan mitä on mieltä.. mutta..

 

[Tyy]

En kehtaisi. Liian säälittävää olisi ja lapsille noloa.

 

["vieras"]

riippuisi todella paljon elämäntilanteesta ja syistä miksi olisi kolme eri isää. Kahden eri isän kanssa ymmärrän ihan hyvin, ja uskon että jos nykyinen suhteeni jostain syystä päättyisi olis sitte ero, leskeytyminen tai mikä vaan, voisin tehdä todennäköisesti lapsia myös tulevan kumppanin kanssa, ehkä. Mutta että kolmen eri miehen kanssa. Pitäisi jotain todella erikoista tapahtua, että näin kävisi. Ensinnäkin en käsitä miten kerkeäisin elämäni aikana tehdä lapsia kolmen eri tyypin kanssa. nyt olen 23 ja odotan esikoistani. Itse en todellakaan tee lapsia hetkellisen tutun kanssa, vaan suhde on oltava varmalla pohjalla. Mielestäni on vastuutonta tehdä lapsia lyhyen tuntemisen jälkeen. Toki vahinkojakin sattuu, mutta silti uskon että se isien lukumäärä jäisi korkeintaan kahteen.

Ainoa vaihtoehto missä voisin tätä harkita, on se, että aikaisemmista suhteista lapset on jo vanhoja ja tapaan sen elämänkumppanini sitten vähän vahempana ja päätämme että haluamme yhdessä vielä lapsia. Mutta jos lapsia tehdään vuoden-parin välein ja mies on aina eri, on ongelma kyllä jossain ihan muussa, kuin että elämän nyt vaan on heitellyt. Mielestäni se kertoo, että äiti ei ole osannut ottaa vastuuta elämästä, vaikka isät olisi lähteneet kävelemään tai ihan mitä vaan, pitäisi jossain vaiheessa naisen herätä, että ei tälläinen elämä ole hyväksi itselle, eikä lapsille. Vastuutonta hyppiä suhteesta toiseen, siittää lapsia ja huomata, että ei tää nyt toiminutkaan. Joissain harvoissa tilanteissa pidän siis mahdollisena, että voisin olla äiti lapsille, joilla on kolme eri isää, mutta näen asian lähes mahdottomana. Pidän epätodennäköisena, että tekisi lapsia edes kahden eri miehen kanssa, saati että useamman. Ja kyse ei ole kehtaamisesta, vaan omasta halusta, elämänhallinnasta ja järjenkäytöstä.

 

[joulupipari]

Kyllä, ehdottomasti kehtaisin! Esikoiseni isän kanssa emme juurikaan seurustelleet, toisen lapseni isän kanssa olimme yhdessä muutaman vuoden ja tämän pian syntyvän lapsukaiseni isän kanssa uskoaksemme loppuelämämme onnellisina avioliittossa.

 

[Metsäpeikko]

Nyt on pakko kysyä näiden äitien koulutusta.

Itse luulisin että mitä matalampi koulutus sitä helpommin ajautuu tällaisiin suhteisiin joissa tehdään muksuja sen kummemmin tulevaisuutta ajattelematta monen eri hlön kanssa.

Oletan näiden olevan

-amiksen parturikampaamo- tai kosmetologilinja
-lähihoitaja
-vartijakoulutus
-aikuiskoulutus

ja toimivan seuraavissa ammateissa

-siwan/s-marketin kanssa
-siistijä
-vanhustenhuolto
-vartija
-tuotannossa robottina

Ammateissa ei sen kummempaa vikaa, eivät vain oikein hyväpalkkaisia hommia.

 

[joulupipari]

Nyt on pakko kysyä näiden äitien koulutusta.

Pieleen meni. Minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (FM) eri aloilta, toiselta alalta myös jatko-opinnot (FT) loppuvaiheessa. Ensimmäisen lapseni synnytin 27-vuotiaana, joten hienosti osasin ehkäisyhommatkin hoitaa sukupuolielämäni ensimmäiset 10 vuotta.

 

[joulupipari]

Pieleen meni. Minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (FM) eri aloilta, toiselta alalta myös jatko-opinnot (FT) loppuvaiheessa. Ensimmäisen lapseni synnytin 27-vuotiaana, joten hienosti osasin ehkäisyhommatkin hoitaa sukupuolielämäni ensimmäiset 10 vuotta.

Myös kaikkien lasteni isillä on korkeakoulututkinto ja koulututusta vastaavat työpaikat.

 

[Metsäpeikko]

Pieleen meni. Minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (FM) eri aloilta, toiselta alalta myös jatko-opinnot (FT) loppuvaiheessa. Ensimmäisen lapseni synnytin 27-vuotiaana, joten hienosti osasin ehkäisyhommatkin hoitaa sukupuolielämäni ensimmäiset 10 vuotta.

No taidatkin olla se poikkeuksen vahvistava sääntö

 

["vieras"]

En todellakaan.

 

[Mummeliisa]

Jos mieheni kuolisi ja kohtaisisin uuden kumppanin niin voisin hyvinkin vielä yrittää lasta ja jos onnistuisin niin minulla olisi sitten lapsia kolmelle miehelle.
Ei se silti koulutustasoani laskisi.

 

[Data]

Kehtaisin jos olisin sellaisessa tilanteessa.

 

[Lispetti]

Miksi sitten kysyt?

No, silti erittäin hyvä kysymys!
Katsoisin luultavasti peiliin ja viettäisin todella pitkän ajan miettiessä asiaa.

 

["vieras"]

ehkä naisen kannattaisi opetella tuntemaan se mies kunnolla ennen lastentekoa?

Tuossa on kyllä perääkin, ainakin omalla kohdallani. Minulla siis lapsia kahden eri miehen kanssa. Jälkimmäisen kanssa oli tarkoitus alunperin edetä rauhassa ja hiljaa, mutta toinen painosti ja itse puolestani olin niin ihastunut, etten sillä hetkellä ajatellut kovinkaan... järkevästi. Pian raskautumiseni jälkeen kävi kuitenkin ilmi, millainen lapsi tuo mies oli itsekin.

En kadu raskauttani, minulla on nyt toinenkin ihana lapsi jota kovasti rakastan. Mutta vastaisuudessa - niin, en tosiaan aio loppuelämääni sinkkunakaan viettää, olen kuitenkin vasta 25 - aion toimia toisin. Ei lapsia, ennen kuin parisuhde on varmasti kunnossa ja hyvällä pohjalla, samoin myös toisen ihmisen kaikkinainen tunteminen. Ei sitten tule ikäviä yllätyksiä.

 

[....]

Hmm... Se nyt vaan on säälittävä tosiasia, että me ihmiset emme ole kastematoja, emmekä siis voi lisääntyä itseksemme... Kaikki ihmiset eivät elä ruusunpunaiset lasit silmillä ja etsi sitä oikeaa, jonka kanssa sitten voisi tehdä lapset ja olla varma että on edessä onnellinen loppuelämä saman miehen kanssa... Onhan se noloa jos sitten onkin tehnyt vaikka viisi lasta saman miehen kanssa ja mies lähteekin toisen matkaan ja jatkaa lasten tekoa sen toisen kanssa... Siinä onkin sitten yksinäiset vuodet edessä kun harvempi mies haluaa kumppanikseen viiden suht pienen lapsen yh:n....

 

["Höh"]

Miksi näitä vanhoja keskusteluja nostetaan koko ajan??

 

[chef]

Kehtaisin. Enkä mä edes ymmärrä, että mitä kehtaamista siinä edes olisi?

Ei se nyt ehkä aivan ideaalitilanne olisi, mutta ei toisalta myöskään sellainen, jonka vuoksi jättäisin lapset tekemättä, jos lapsia haluaisin.

 

[Tämä tajuntaan]

Lukekaa hyvä ihmiset tällaisen sotkuperheen aikuisen lapsen kommentti tässä ketjussa! Lapset kärsii eriarvoistamisesta näissä perheissä! Sokeakin sen näkee. Lapsen kavereina on muutama ja sääliksi käy. Lasten vanhemmat elää 'onnellista' elämää pää puskassa. Ei se ole onnellista oikeasti, jos perheen jäseniä eriarvoistetaan. Se on pahin synti maailmassa. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja PISTE.

 

["Kiia"]

Kehtaisin mutta en halua. Teen kaikki yhden kanssa jos mahdollista mutta toinen isä on max.

 

[chef]

Lukekaa hyvä ihmiset tällaisen sotkuperheen aikuisen lapsen kommentti tässä ketjussa! Lapset kärsii eriarvoistamisesta näissä perheissä! Sokeakin sen näkee. Lapsen kavereina on muutama ja sääliksi käy. Lasten vanhemmat elää 'onnellista' elämää pää puskassa. Ei se ole onnellista oikeasti, jos perheen jäseniä eriarvoistetaan. Se on pahin synti maailmassa. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja PISTE.

Mä olen itse "tällaisen sotkuperheen aikuinen lapsi".

Äidilläni on lapsia 2 eri miehen kanssa ja isälläni on lapsia 3 eri naisen kanssa. Voiko enää hirmuisesti sotkuisemmaksi mennäkään?

Mulla on ollut aina kavereita aivan riittävästi. Eikä yhdenkään kaverisuhteen esteenä ole ollut se, että olen "sotkuperheen" lapsi. En koe myöskään koskaan kärsineeni eriarvoistamisesta ja ajatuksenki tasolla tuo kuulostaa ihan hassulta.

Olet ja elät sitten millaisessa perheessä tahansa, voi elämässäsi tulla ongelmia eteen. Ei nämä "sotkuperheen" lapset automaattisesti ole onnettomia reppanoita. Kuten ei ydinperheenkään lapset ole automaatisesti onnelisia jne.

 

[viera.s]

Jos ensimmäinen lapsi olisi seurausta siitä, että teininä ehkäisy on pettänyt/on tullut tolloiltua, ehkä sitten tällainen olisi ollut mahdollista minulle. Silloinhan se ensimmäinen lapsi olisi vähintään teini-iässä, ehkä jo aikuinen, kun kolmas lapsi kolmannen isän kanssa voisi olla ajankohtainen.

Vakavia suhteita ja suunniteltuja raskauksia ei mielestäni edes mahdu sopivaan lapsentekoikään kolmea. Sopiva lapsentekoikä minulle henkilökohtaisesti on n. 25-38 vuotta ja ennen kuin lasta alkaisin kenenkään kanssa yrittämään, pitäisi olla usean vuoden parisuhde takana.

Oikeasti tuskin ehtisin edes toista lasta toisen miehen kanssa saamaan, jos avioliittoni kaatuisi lähitulevaisuudessa. Olenhan jo selvästi yli 3-kymppinen, eli lapsentekoikää ei ole jäljellä kuin muutamia vuosia ja hedelmällisyys on varmasti jo laskenut ja laskee nopeasti vuosien kuluessa. No onneksi avioliitto ei ole kaatumassa ja suunnittelemme toista lasta, jonka jälkeen en enää lisää lapsia kaipaisikaan.