Kenelläkään miestä joka ei halua kosketella vauvavatsaa ja tuntea liikkeitä?

[vauvamasu]

Miehelleni tämä yllätysraskauteni on ollut kova paikka, siitä huolimatta hän on lähes alusta tukenut minua, huolehtinut voinnistani jne.
Hän ei kuitenkaan koe luontevaksi höpötellä vauvalla, tunnustella vatsaa ja liikkeita jne. Rakastelukin on jäänyt, koska mies sanoi ettei hänen tee mieli, kun tietää vauvan olevan vatsassa; ajatuksena epäeroottinen hänen mielestään.
Muuten mies on hellä ja ihana, parisuhde toimii muuten ja meillä on kivaa yhdessä.

Mitenkäs muilla?

 

[PahaSilmä]

No minun mieheni oli kyllä innoissaan vauvavatsasta, koki sen kauniiksi ja koki myös että olin yhtä seksikäs kuin ennenkin. Ensin pelkäsi, että vauvaa sattuu rakastelu, mutta kun selitin asian, niin ymmärsi pelon olevan turha.
Meillä oli myös vahinkoraskaus, olimme silloin 18 vuotiaita molemmat. Lapsen synnyttyä oltiin 19.

 

[vieras]

Meilläkin mies arasteli vatsaani ja olin siitä tosi surullinen. Vauva ei ollut yllätys,mutta silti mies ei meinannut millään sopeutua, alkuun ei uskaltanut pitää sylissäkään kunnolla saati vaippaa vaihtaa. Nyt kun vauva on jo tutumpi hän ei minun anna vaippaa vaihtaa ollenkaan ja hyvä että imettää saan.

Minä otin kyllä itseeni siitä ettei mies ollut raskausaikana vauvasta "kiinnostunut", silloin toimi hormonit ylikierroksilla. Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän paremmin.

 

[TUNDRA-arjen sankari-]

Molemmissa raskauksissa mies ei kauheasti ole vatsaani taputellut. Ensimmäisellä kerralla minua kauheasti häiritsi asia, mutta ei nyt toisella kerralla. Kyllähän se joskus hymyilee jotenkin ovelasti jos sanon että jopas potkii.
Vauvan synnyttyä on kuitenkin suhtautunut ihan luonnollisesti vauvaan ja hoitanut ihan kuin toinen "äiti"

 

[Piika-äiti]

Miehestä on ollut älytöntä lähteä mukaan neuvoloihin ja ultriin, koska hän näkee ja tuntee kätensä alla päivittäin vauvansa liikkuvan vatsassani, näkee hänen kasvavan viikko viikolta ja kuulee milloin tahansa halutessaan hänen sydänäänensä. Ymmärrän häntä, minäkään en olisi jaksanut niitä neuvolakäyntejä.

Tämän vauvan kohdalla rakastelu oli molemmille alkuun vaikeaa, sillä pelkäsimme muutaman alkuraskauden keskenmenon jälkeen koko ajan menettävämme hänet ja satuttavamme häntä, ja vasta raskauden toisella kolmanneksella tuntui luontevalta olla lähekkäin, rakastella ja uskoa, että vauva pysyy elossa.

Miehen suhde lapsiin on heidän synnyttyään ollut alusta asti täysin luonteva. Mieheni on puolittain vasenkätinen, ja kantaa vauvaa mielestäni hassulla tavalla, "väärällä puolelle" ja on melkein liikuttavaa miten hänen suuret kätensä suojelevat ja kannattelevat pientä ihmistä ensimmäisistä päivistä asti.

Piika-äiti

 

[IhanaValo]

Meillä molemmat lapset molemmille toivottuja, mut siltikään mies ei oo hirveen innoissaan ollut..ei ainakaan vapaaehtoisesti tuu koskettaa mahaa..vain jos sanon jotain tyyliin, ohhoh ja pidän kättä masulla, niin sanoo, että potkiikos kovasti tai jotain jalkapalloilijasta tms..

Esikkoa odottaessa miestä vissiin vähän pelotti, ettei vaan vahingoita vauvaa rakastellessa, mut sain vakuutettua, ettei mitään satu, ei mulle eikä vauvalle..tällä toisella kertaa ei vissiin oo niin pelottanut

 

[mie]

meillä samaa ekan kans oli noin, mutta nyt jos kuuntelee kuuluuko mitään ja hieroo vattaa...

 

[ap]

Miehelle tämä lapsi ei ole hänen ensimmäisensä, minulle kyllä. Hän on loistava hellä ja rakastava isä lapsilleen, sitä hän on sanonutkin, että hän kokee lapsen todelliseksi vasta siinä vaiheessa kun alkaa touhuamaan, eli sitten joskus taaperoiässä. Toki tuntee suojeluvaistoa ihan pienen vauvan kohdalla, mutta on kertonut sen varsinaisen rakkauden alkaneen sitten kun vauva on kasvanut taaperoikään.

 

[PahaSilmä]

Eikös miehelle voi sanoa, että toivoo vatsaa kosketeltavan enemmän?

 

[ap]

Toki voisin pyytää mieheltä sitä, mutta tiedän hänen nyt jo tehneen valtavasti työtä itsensä kanssa ollessaan muuten tukenani, vaikka tämä raskaus oli ja on hänelle negatiivinen asia. Lapsi tulee silti olemaan rakastettu, sitä en epäile yhtään!

 

[merenneitonen]

Kuulostaa minun mieheltäni. Rakas se silti on, kyllä mä kestän tän 3 kk, kun muuten menee hyvin. :heart:

 

[PahaSilmä]

Toki voisin pyytää mieheltä sitä, mutta tiedän hänen nyt jo tehneen valtavasti työtä itsensä kanssa ollessaan muuten tukenani, vaikka tämä raskaus oli ja on hänelle negatiivinen asia. Lapsi tulee silti olemaan rakastettu, sitä en epäile yhtään!

Mä en vaan ymmärrä, miten se raskaus on muka miehelle vaikeampaa, kuin naiselle.

 

[merenneitonen]

Toki voisin pyytää mieheltä sitä, mutta tiedän hänen nyt jo tehneen valtavasti työtä itsensä kanssa ollessaan muuten tukenani, vaikka tämä raskaus oli ja on hänelle negatiivinen asia. Lapsi tulee silti olemaan rakastettu, sitä en epäile yhtään!

Mä en vaan ymmärrä, miten se raskaus on muka miehelle vaikeampaa, kuin naiselle.

Mä voin vastata tähän omalta osaltani...
Meillä mies kokee/koki olevansa liian vanha vauvan isäksi nelikymppisenä ja hänelle oli kamala shokki tulla isäksi uudelleen.
Katkeransuloinen asia tämä siis meillä hänelle.
Mies rakastaa lapsia, mutta ei välttämättä olisi halunnut enää omia vauveleita.
No semmoinen on kuitenkin tulossa ja valtava asennemuutos miehessa on tapahtunut jo nyt. Tärkeintä mulle on, että mies yrittää ja on mukana ja tukena kuitenkin.
Kyllä hän ehtii vauvaa palluttamaan sitten kun syntyy. :heart:

 

[PahaSilmä]

Miten mies muka yrittää, mutta silti ei voi edes kosketella vatsaa eikä vaikuta kiinnostuneelta? Eikö muka enenpään pysty?

 

[merenneitonen]

Miten mies muka yrittää, mutta silti ei voi edes kosketella vatsaa eikä vaikuta kiinnostuneelta? Eikö muka enenpään pysty?

Kysytäänpä näin, että miksi miehen PITÄISI kosketella vatsaa?
Meillä kaikilla on omat eriskummallisuutensa. Mulle tärkeintä on se, että mies on kiinnostunut ja huolehtii minun ja vauvan voinnista ja on hellä minua kohtaan, vaikkei vielä osaakaan suunnata sitä hellyttä suoraan tälle syntymättömälle.
Kuten jo sanoin, kyllä vauva pallutusta ja isänrakkautta saa häneltä sitten synnyttyään.

 

[PahaSilmä]

Miten mies muka yrittää, mutta silti ei voi edes kosketella vatsaa eikä vaikuta kiinnostuneelta? Eikö muka enenpään pysty?

Kysytäänpä näin, että miksi miehen PITÄISI kosketella vatsaa?
Meillä kaikilla on omat eriskummallisuutensa. Mulle tärkeintä on se, että mies on kiinnostunut ja huolehtii minun ja vauvan voinnista ja on hellä minua kohtaan, vaikkei vielä osaakaan suunnata sitä hellyttä suoraan tälle syntymättömälle.
Kuten jo sanoin, kyllä vauva pallutusta ja isänrakkautta saa häneltä sitten synnyttyään.

Aijaa, mä en varmaan lukenut oikein tarkasti, käsitin, ettei ole kiinnostunut. ehkä sitä iljettää, kun se muljuu?

 

[vieras]

Miten mies muka yrittää, mutta silti ei voi edes kosketella vatsaa eikä vaikuta kiinnostuneelta? Eikö muka enenpään pysty?

Kysytäänpä näin, että miksi miehen PITÄISI kosketella vatsaa?
Meillä kaikilla on omat eriskummallisuutensa. Mulle tärkeintä on se, että mies on kiinnostunut ja huolehtii minun ja vauvan voinnista ja on hellä minua kohtaan, vaikkei vielä osaakaan suunnata sitä hellyttä suoraan tälle syntymättömälle.
Kuten jo sanoin, kyllä vauva pallutusta ja isänrakkautta saa häneltä sitten synnyttyään.

Sama täällä, miksi miehen pitäisi kosketella vatsaa? Mä ainakin tulen vain pahalle tuulelle tuollaisesta lepertelystä ja höösäämisestä.

 

[illuusia]

Mä en ole tullut koskaan edes ajatelleeksi että on sellaisiakin tulevia isiä jotka eivät halua vatsaa kosketella ja tuntea oman lapsen liikkeitä.
Mun mielestä se tuntuu omituiselta, mutta vastauksia lukiessa ehkä jotenkin voin ymmärtää sen kuitenkin.

 

[merenneitonen]

Miten mies muka yrittää, mutta silti ei voi edes kosketella vatsaa eikä vaikuta kiinnostuneelta? Eikö muka enenpään pysty?

Kysytäänpä näin, että miksi miehen PITÄISI kosketella vatsaa?
Meillä kaikilla on omat eriskummallisuutensa. Mulle tärkeintä on se, että mies on kiinnostunut ja huolehtii minun ja vauvan voinnista ja on hellä minua kohtaan, vaikkei vielä osaakaan suunnata sitä hellyttä suoraan tälle syntymättömälle.
Kuten jo sanoin, kyllä vauva pallutusta ja isänrakkautta saa häneltä sitten synnyttyään.

Aijaa, mä en varmaan lukenut oikein tarkasti, käsitin, ettei ole kiinnostunut. ehkä sitä iljettää, kun se muljuu?

Voipi olla...miehet on hassuja välillä..

 

[Chocolatte]

Minunkin mies ihan samanlainen ollut raskausaikoina. Sen ymmärrän, ettei ota tosissaan jos valittelin jotain vaivoja, kun on muutenkin niin hyvä kipukynnys, etten yleensä kivusta valita vaan ärsyttää kun se kipu vaan jatkuu ja jatkuu niin sitte kiroan. Mutta ei se millään tapqaa tajunnu lohduttaa. Eikä se halunnu ikinä edes koskea siihen mahaan. Joka raskaudessa olen laittanut sen käden sihen päälle, kun liikkeet on alkanu tuntua ulkopuolelle, mutta se on aina vähän niinku säpsähtäny sitä. Esikon odotusaikana heräsin kerran aamulla siihen kun sen naureskeli että vauva nyrkkeili hänen kättä vasten kun minä nukuin. Ainut kerta kun oma-alotteisesti.. Luulen, että on ajatellut sen raskauden minun omaksi jutuksi ja kokenut itsensä ulkopuoliseksi, vaikka olen yrittäny saada mukaan. Ei se neuvolareissuistakaan innostunut vaikka pari kertaa mukana kävikin. Vauvan synnyttyä sama juttu: vauva on enimmäkseen äidin juttu. Mutta kummasti tuosaa kaikki vauvat nauramaan.

 

[Lumikki]

Mies kyllä kokeilee/kuuntelee vauvaa vatsan läpi. Eilen tosin meno oli sen verran kovaa että näytti kuulema ihan siltä kuin olisi joku alien vatsassa.. Heh. Menossa rv 36. Mutta siis seksiä on jonkun verran ja mies muutenkin jaksaa kivasti hieroa ja passata. )

 

[annika]

mulla on neljä lasta, tai siis meillä. ei mies koskaan taputellut eikä kuunnellut vauvanliikkeitä. hyvä jos katso lainkaan kun sanoin että tuo on varmasti jalka kun noin muljaa. ehkä se oli vain outo ajatus että siellä sisällä on jotain. rakastelusta hän ei koskaan kieltäytynyt, tai kokenut sitä oudoksi. kyllä hänestä hyvä isä tuli, ja synnärillä tirahti kyynelkin silmään. ja jokaisesta lapsesta hän oli pakottamatta siellä. mulle oli tosi paljon tärkeämpää että hän tuli synnärille, ja on halunnut hoitaa lapsia. sekä viettää heidän kanssaan aikaa. nyt jälkeenpäin ajatellen. ja koskaan en asiasta hänelle sanonut, ehkä se vaivasi mua niin hetken. nyt jos raskautuisin vielä voisin pyytää taputtelemaan. no pöh, eihän sitä tartte pyytää tai vaatia. tai ihmetellä. täytyy ymmärtää miestä, ehkä se pelkäs satuttavansa tai jotain, kun toi höpsö on välillä niin ylisuojelevainen.

 

[Lumikki]

Ohoh, tuo hymiö piti olla