Keskenmenon jälkeen raskaana

[Strumppis]

Lakallis: Kiukuttele vaan! Niin minäkin tein, kun olo oli juuri tommonen monta viikkoa. Ja itkin ja tiuskin miehelle ja käyttäydyin kaikin puolin huonosti. Mut kun ei vaan jaksanut eikä mahtanut mitään. Muistan ton olotilan oikein hyvin ja ymmärrän sua täydellisesti. Just tismalleen samoja tuntemuksia, että sattuu ne potkut ihan sikana ja varsinkin se pään pyöritys tuolla alakerrassa. Ja se unettomuus... Mullahan käynnistettiin vasta sen takia ku epäiltiin sitä myrkytystä. Kun sattui (onneksi?) olemaan hieman verenpaineet koholla ja proteiinia pissassa. Ja paino noussu niin homona. Muuten ei varmaan olis mikään valitus ja väsymyksen määrän kuvailu auttanu. Nyt tosin oon sitä mieltä, että enää ikinä en halua käynnistystä, ellei oo jostain syystä pakko. Mutta toisaalta mieli muuttuu varmasti sitten joskus, jos on uudestaan tossa jamassa loppuraskaana. Ähh... vaikeeta se on. Mitenkähän lohduttaisin?

No ainakin se, että ne kaikki kivut, siis sekä synnytyskivut että mulla ainakin liitoskivut ja tietty potkaisukivut loppu välittömästi kun lapsi oli ulkona. Oli taivaallista nukkua selällään, mikä onnistui välittömästi synnytyksen jälkeen kun maha oli poissa. Jälkisupistuksiin ja alasektorin kipuun sai ottaa Buranaa, mikä auttoi tosi hyvin ja mitä ei ollu saanu ottaa raskaana. Eli synnytyksen jälkeistä kipua pystyi hoitamaan!

Univelka tuntui helpottavan aika nopeesti, varmaan joku hormonijuttu sekin. Koska en takuulla kyllä joka ikistä menetettyä unituntia oo saanu korvattua, en ehkä puoliakaan. Mut enää ei väsytä! Ei oo väsyttäny enää ainakaan viikkoon.

Alakerrassa etupuoli parani viikossa paljon ja n. 1,5 vkon kohdalla en oo sen takia tarvinnu särkylääkkeitä. Eli paljon lyhyempi aika oli sitä kipua kuin noita kaikkia vaivoja vielä raskaana ollessa. (Tosin sitten kun etupuoli parani, niin takapuoli tuli kipeeksi.. Eli ihan helvetilliset peräpukamat sain vielä viimeseksi palkinnoksi kovasta ponnistuksesta. Mutta kaipa nekin paranee.)

Niin ja ehkä sekin lohduttaa, että painoa häipyi mielettömät määrät ihan itsestään tosi nopeesti. 1-2 vkon päästä synnytyksestä oli lähtenyt 15 kg ja nyt siitä vielä pari kiloa. Jäljellä mulla on siis 3 kg ekaan neuvolapunnitukseen alkuraskaudessa. Ja täs on kuitenkin ollu joulukin, eli oon totisesti mässänny. Enkä oo pystyny vielä alottamaan kunnolla liikuntaa.

Ja siitä vauvan painosta. Mulle sanottiin, et vauva kerryttää painoa 100-150-(200)g / vko loppuaikana. Eli kolmessa viikossa tulee yleensä joku 400-500g painoa, ei sen enempää. Meillä piti tosi hyvin paikkansa toi, eli ei tästä vauvasta kerinny mitään jättiläistä tulla, vaikka itekin pelkäsin sitä ihan sikana. Meillähän painoarviot oli rv 36+3 3250g, rv 39+0 3720g ja sitten syntyessä 41+0 oli sen 3950g. Ja minäkään en oo mikään kauheen pitkä. Eikä toi lapsen koko siitä synnytyksestä sen vaikeempaa tehny, vaan ne muut asiat mitä oon kertonu.

Voimia ja jaksamista!!! Niin ja vielä se, että kiukku vauvaa kohtaan unohtuu kyllä heti kun se älyää tulla ulos =D On se vaan niin pieni ja viaton ja hieno!

Nyt pitää mennä pumppaamaan maitoa, että pääsen käymään kampaajalla.

 

[Strumppis]

Niin ja sitten vielä nopeesti siitä ballongista (ei hitto myöhästyn kohta kampaajalta)
Että monessa paikassa se tehdään tavallisella virtsakatetrilla, jossa se ballonkiosa on tosi pieni ja niitä on vaan yksi, joka tulee siis kohdunsuun yläpuolelle. Ja se on kai varsin oleellisesti kivuttomampaa (tosin voisi kuvitella että myös tehottomampaa) sillä käynnistää. Ja tuolla mun sairaalassa niillä oli just vasta otettu käyttöön nää uudenlaiset 2 pallon ballongit, joihin pysty pumppaamaan aika ison määrän sitä keittosuolaa täytteeksi. Ja sit ku niillä ei ollu kokemusta vielä kertyny tästä uudesta, ni ei ne tienny miten paljon sitä kannattais täyttää ja panivat täyteen. Ja varmasti sen takia se oli niin saatanallisen kamalaa. Ja keskenäänhän ne gynet sitten jutteli kun olivat käyneet vähentämässä sieltä sitä nestettä, että ei näköjään jatkossa kannata laittaa noin paljoa...
Eli sitä vaan koitan sanoa, että ei se varmasti kaikilla ole noin hirveetä toi ballonki-homma. Ja ne gynetkin oli vähän ihmeissään et miten rajuna se homma mulla alko välittömästi, et ei ollu tarkotus... Ne oli mulle etukäteen puhunu siitä, et "tää on tämmönen tosi kiva ja ikivanha, lempeä ja elimistölle ystävällinen lääkkeetön vaihtoehto" Tolla markkinointipuheella kuulosti ihan hyvältä =D Ehkä se jollakin onkin lempeämpi kuin lääkkeet. Mutta että sillä katetrin tyypillä (tämä uus vai tavallinen virtsakatetri) ja sillä miten täyteen laitetaan tuntus olevan aika paljon merkitystä ja uskon et tääkin tapa voi olla ihan jees vähän toisella lailla toteutettuna.

 

[Lakallis]

Että mä taas nauroin Strumppiksen kuvauksille Että on tosiaan mukava kun ovat ihan homona laittaneet sitä suolaliuosta ja keskenään sitte puhelleet etteipä ois niin paljo tarvinukaan No mä en kuiteskaan halua ballongeja. Mun puolesta käyttäköön vaikka niitä kuuluisia ja mukavin kokemuksin varustettuja km-tyhjennys-juttuja. Mulla kun oli sillon ystävällisiltä kamuilta saatuja rauhottavia ja kaiken maailman kivun lievitykset omasta takaa niin ei jääny pahaa mieltä sen suhteen.. En kuulu mihinkään lääke-jengiin, mutta omiin vaivoihinsa saadut lääkkeet löysivät kuulemma enemmän tarvitsevan käyttäjän.

Joo ja tosiaan tuntuu että peräpukamat tulee varmaan ihan vain tässä jo, kun vauva painaa koko alakertaa. Ja onhan mulla myös elefanttitauti eli on paksut nilkat on.

Sitä ihmettelen, miks yöllä olen kipeä ja päivällä en. Ihana ystäväni, joka sai vauvan samoihin aikoihin kuin meidän piti, lupasi hinkata selkääni froteepyyhkeellä <3 Voiko olla kultaisempaa ihmistä <3 Kaiken tämän jälkeen hän auttaa

 

[J-R]

Nauroin ihan kippurassa Lakallikselle: "yritin itkeä mahdllisimman kovaa 10min että mies heräis" Eeehheehhh. Myös minä olen kokeillut tuota konstia. Ei ainakaan meikäläisen mieheen tehonnut, ärsyttävää

Voikun jotain tapahtuisi!

Voimia koitokseen toivottelee J-R ja tyttö 7kk jo

 

[Orvokki]

Olen käynyt lukemassa täällä joka päivä, mutta ei ole jotenkin joutanut kommentoimaan mitään pitkään aikaan...anteeksi siitä...

Lakallis se pitää vielä kiinni masuvauvasta, omasta tahdostaan kylläkin riippumatta ;D
Se haluaa katso syntyä ensi vuoden puolella!! ei ole kiva olla loppuvuoden lapsi...heheheh

Voi miten ihanalta Strumppiksen elo kuullostaa... ja kaikki "kärsimykset" ovat taakse jäänyttä elämää!!!

Mimikselle hyvää uutta vuotta tuoreelle perheelle perässä tullaan me kaikki!!!!
Kerroit että olitte ottaneet mahakuvia... Minä en uskalla enkä jotenkin halua että jää mitään muistoa muistuttamaan menetyksestä jos kaikki menee taas huonosti. Mulla on ollut taas pari päivää tosi hankala olo ihan vain henkisesti. Kaverilla on ilmeisesti hiljaisempiakin päiviä ja heti on hirveä huoli ja pelko. En tiedä miten tämän pelon saisi poistumaan...ehkä vain se sitten jää sinne synnytyssaliin...

ON täällä on tunnin päästä TAAS ultra.... Tuleva kummitäti haluaa tietää kumpi siellä on, joten tämän on ehdottomasti viimeinen näitä omia "ylimääräisiä".... On se hyvä päästä katsomaan kun tuo pelko on tosiaan kasvanut taas mahdottomiin mittoihin. En tiedä olisiko minun pitänyt itse tajuta hakea apua km jälkeen tai vaikka nyttenkin jonnekin juttelemaan, kun tuosta miehestä ei ole siihen mitään apuja, kun sekin pelkää niin kovasti vieläkin.

Onko teillä kellään ollut selvästi hiljaisempia päiviä masuasukilla ja toisina päivinä taas kova tohina?
Mulla nyt rv 21+3 ja pari päivää ollut hiljasempaa, ei niin totuttuja tohinoita joita kerkesi jo olla muutamia päiviä ja heti pelottaa. Olen kyllä ymmärtänyt täällä lueskellessa että ihan normaalia...mutta silti. Huh jos tästä raskaudesta kaikki menee hyvin niin pitää tosissaan miettiä jaksaako enää ikinä ajatella lähtevänsä kaikkeen uudelleen... Kun toista olen JO ajatellut, oishan se kiva... mutta jospa tämä ensin loppuun asti.

Palataan ja uutta vuotta ja kaikkea hyvää teille kanssakulkijani!

 

[Mimis]

Orvokki - On todellakin normaalia että välillä bebe viettää mahassa hiljaisempia päiviä senhän takia monet ravaavat useinkin extraultrissa. No kumpaa sieltä lupailtiin? <3

Toivottavasti Lakallis on päässyt jo tositoimiin Jännityksellä odotan syntyykö vielä vuoden 2010 puolella vai pääseekä vauva korkkaamaan vuoden 2011 )

 

[Orvokki]

Pikainfo vain että ultrassa käyty ja kaikki hienosti ja kyllä kokenut ultraaja sanoi että 100% tyttö on tulossa tai sitten pitäs ihmeitä tapahtua niin hyvin kaveri paikkoja esitteli.

 

[Hansu...]

Helou tytsit ja terveiset täältä auringosta. Reissu on alkanut mukavasti Täällä on aivan ihanaa jos ei oteta mukaan miehen tyttären ihan järkyttävän huonoa käyttäytymistä aina välillä. En jaksa siitä sen enempää tänne kirjottaa kuitenkaan. Piti vain todeta, että ihan täydellinen reissu ei siis oo ollut

Kävin maanantaina ultrassa tarkistamassa tilanteen ja siellä oltiinkin sitten pidempään ja käytiin läpi kaikki elimet ja raajat jne. Kaikki on niinkuin pitääkin. Vatsa alkaa olla jo sen näköinen, ettei sitä voi peitellä. Varsinkin iltaisin se on semmoinen pallo, ettei mitään rajaa. Tuntemattomatkin sen jo tunnistaa vauvamahaksi. Se putkahti esiin viime viikonloppuna yhtäkkiä. Välillä oon ollu tuntevani semmoista pientä kutinaa kohdussa, kun oon maannut pidempään RANTATUOLISSA Voi olla kyllä suolistotouhujakin, kun närästys on ollut välillä aivan järkyttävää...

Istun muuten tässä justiin jossain tyttöbaarissa. Miekkonen juo olutta baaritiskillä. Nuo tytöt ei katsokaan sen päälle, kun tultiin yhdessä tänne. Mulla oli aikamoiset ennakkoluulot näitä juttuja kohtaan, mutta ihan turhaan. Vaikka nuo kaikki naikkoset onkin ostettavissa, niin ei ne ainakaan täällä mun miestä ala repimään hihasta. No kävisin moksauttamassa naamaan jos kävis hehhe. Se oli vitsi ettei tarvi ulkopuolisten kommentoida mitään

Välillä edelleen pelkään, että jokin menee tässä raskaudessa pieleen. Meen seuraavan kerran ultraan vasta 24.1. ja se on sitten rakenneultra. Makso muuten 60euroa, ei paha kun on siis aivan sairaan hieno klinikka marmorilla ja muulla höystettynä. Luultavasti saan nuo vakuutuksesta takasin, katsotaan. Mies on alkanut suunnitella ihan kauheasti kaikkea ja alko siellä ultrassa itkeä eikä meinannu millään saada lopetettua sitä <3 Hoitaja joutu tuoda nenäliinoja ja lohdutella, kun mä makasin ultrattavana. Mies itki vielä taksissakin, kun ajettiin takasin asunnolle... Mä olin taas niin kauhusta kankeana, etten muista mitään. Onneksi saatiin läjä kuvia mukaan. Näyttäis siltä, että laskettuaika menee johonkin 24.6. kieppeille, mutta se tsekataan vielä seuraavalla kerralla.

Oon käynyt täällä kaikenlaisissa hemmotteluissa. Ihottuma lähti 5 päivän aikana, ihan uskomatonta. Se parani ihan silmissä Hieronnoissa ollaan kauhean tarkkana, etten makaa liian kauan mahallani ja alaselkää ei hierota ollenkaan, samoin jalkapohjien akupisteisiin ei kosketa. Kaikki hierojat on kosketelleet mun vatsaa ja tulleet siihen tulokseen, että se on poika. Nähtäväksi jää Ihanaa kun voi pidellä masua ja se oikeasti on masu eikä mikään turvotuskasa

Ihanalta ja hauskaltakin kuulostaa tuo teidän uusien äitien vauva-ajat Ihanaa kuulla noista ensimmäisistä päivistä oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia

Toivottavasti Lakalliksen vauva on tajunnut tulla jo paremmille apajille Hirveästi tsemppiä sinne ja kaikki keinot on salittuja

Me lähdetään huomenna paratiisisaarelle viettämään uutta vuotta, joten hyvää uutta vuotta vain kaikille

Hansu 14+6 (viimeisen ultran mittojen keskiarvon mukaan)

Ps. Nyt mä tosiaan toivon, että täällä oikeasti haisee kala eikä jonkin muu... YÖK. En kyllä miehenä pystyis noita naisia panemaan, ties mitä niitten tavaroissa on lioteltu. Käy sääliksi, että jonkun täytyy tuommoiseen alentua

 

[Mimis]

Hansu! Ihana kuulla sinusta ) Tsemppiä teinin kanssa ja naatiskelehan auringosta ja mahan kasvattelusta! Ihana mies sinulla <3

Orvokille sylin täydeltä onnea tyttölupauksesta! Tytöt on kivoja No niin on tietty pojatkin

Onnellista Uutta Vuotta 2011 nykyisille ja tuleville mammoille!

 

[A-M]

Täälläkin ollut hiljaiseloa kirjoittelun suhteen, vaikka lukemassa vähintään parin päivän välein olen käynytkin. Jotenkin vaan niin väsähtänyt olo ollut, vaikka ylimääräisiä lomapäiviäkin on tässä ollut. Mutta kun yöt on niin katkonaisia (vaikea löytää hyvää asentoa ja vessassakin tulee rampattua) ja flunssa vaivannut jo pari viikkoa, niin tuntuu että lyhyetkin työviikot vie mehut ihan täysin. Mutta uskomatonta, että enää 3 viikkoa äippälomaan!

Kiva kuulla Hansusta ja että siellä kaikki (kiukuttelevaa teiniä lukuunottamatta) hyvin Olen niin onnellinen puolestasi, että viimein olet päässyt nauttimaan kasvavasta mahastasi. Ja ihan liikutti lukea tuosta miehestäsi siellä ultrassa, näkee miten tärkeä juttu hänellekin.

Orvokille onnea tyttölupauksesta! Ja kyllä noita hiljaisempia päiviä tosiaan välillä on ja tiedän kyllä miten ne kaikesta järkeilystä huolimatta säikäyttää. On ihan uskomatonta, miten pienen asian vuoksi sitä saa itsensä lietsottua lähes paniikkiin... Onneksi mulla noita hiljaisia päiviä on harvoin ja silloinkin kuitenkin liikettä tuntuu, pari kertaa on siitä huolimatta ollut paniikkiultraan lähtö lähellä.

Nyt on tuntunut, että meno vatsassa vaan yltyy ja jytinä on välillä melkoista Poika ei malttaisi millään odottaa, että vauva sieltä syntyy ja usein juttelee ja laulelee masulle. Ja herkästi tuntuu masuasukkikin pojan ääniin reagoivan

Kiva kuulla, että Strumppis toipunut rankasta synnytyksestä jo noin hyvin

Onkohan Lakallis päässyt jo tositoimiin, kun ei ole kuulunut mitään???

Ihanaa Uutta Vuotta 2011 kaikille teille ihanille naisille!!!!!!!!!!!!!!!

 

[A-M]

Orvokille piti vielä sanoa, että pyydä ihmeessä vaikka neuvolan kautta, että pääsisit jonnekin juttelemaan peloista ja km:sta. Itse otin nuo pelot puheeksi ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja pääsin neuvolapsykologin kanssa juttelemaan. Ei se hirveästi näissä nykyisissä peloissa auttanut, mutta tuntui hyvältä jutella kaikki kahden vuoden aikana kertyneet keskenmenoon, loputtomalta tuntuneeseen yrittämiseen ja hoitoihin ym liittyneet ahdistukset jonkun aivan ulkopuolisen kanssa. Tuntui, että sai tuota kertynyttä painolastia pois harteilta ja kyllähän sieltä muutamia hyviä pointteja sai mukaansa. Mulle ainakin teki hyvää ja oli jotenkin "puhdistavaa".

 

[Viveca]

Oliskohan Lakalliksella meille mahtavia uutisia tiedossa, kun on pitänyt niin hiljaiseloa..? Ja Jos uutisia on, niin ovatkohan viime vuoden puolelta? Jännittävää!

Täälläkin joulu ja uusi vuosi juhlittu ja nyt vain odottelen ensi viikon maanantaisia verikokeita ja varsinkin tiistain ultraa/lääkäriä. Viime kerrasta onkin tänään jo taas 4vka ja ensi ti:na 5vk:a. Vauvat ovat olleet ihanasti tosi aktiivisia nykyään päivittäin, mikä on rauhoittanut mieltä aina kummasti. Ja Jos toinen onkin pitänyt lepopäivää, niin taputtamalla mahaa olen saanut aina vastauksen. Meidän ensimmäiset kommunikoinnit. <3 Pikkuiset on siis molemmat omilla puolillaan navan eri puolin, joten on helppo tunnistaa kumpi siellä myllertää ja potkii.

Ostin joululomalla pari satukirjaa ja ajattelin niitä alkaa kohta ääneen lueskelemaan, vauvat kun kuulemma pystyvät jo kuulemaan. Aika uskomatonta. Oon myös nyt ostanut noita vauvanvaatteita (lähinnä 50-56 ja pari 62cm) muutamia. Vaikea silti tietää, että mitä ja kuinka paljon oikein tarvitsee. Pitäisi varmaan olla joku, joka kädestä pitäen näyttäisi ja ohjaisi. Mitään muuta ei ollakaan hankittu eikä noilla parilla vaatteellakaan vielä pitkälle pötki. XD
Täytyy toivoa, että tiistain lääkärikäynnillä saadaan vaan hyviä uutisia ja supistukset ei oo vaikuttaneet kohdunkaulaan. Olisi aika järkyttävä yllätys joutua nyt jo vuodelepoon. Hankinnat hankkimatta ja muuttoon edessä. Vaikka siinä ei ole mitään huvittavaa, niin etukäteen on helppo naureskella kauhuskenaarioille (kun ei niitä usko tapahtuvaksi).

Lupailin laittaa mahakuvaa näytille ja sen teenkin heti kun vain osaan käyttää tätä uutta konetta niin hyvin, että osaan muokata kuvien resoluutiota. Tällä hetkellä kun ei ole mitään ohjelmaa sitä ajatellen. Täytyy opetella ja metsästää sitä kuvankäsittelyohjelmaa.
Mutta maha alkaa olla aika mahtava! Viikoilla 26-28 kaksoisraskaus kuulemma vastaa yksöisraskauden loppua eli ei ihme... Mutta olo on edelleen tosi hyvä (lieviä kolotuksia ja jalkojen puutumista/särkyä öisin ei lasketa), joten toistaiseksi nautin raskaudesta täysin rinnoin! ..Jotka muuten on ihan älyisot ja painavat! Ne suurinpiirtein köllöttää mun mahakuulan päällä ilman liivejä. Aika mehukas olo... Muutenkin tuntuu, että kaikki kilot on kerääntynyt rintoihin ja mahaan. Ihme, että niskat on niinkin hyvässä kunnossa kuin ovat. Kiitos varmaan kuuluu Triumphille ja uusille liiveille.

Ai niin. Jos joku tylsä vaiva on oikeasti ilmaantunut, niin sen kunniatittelin saa kyllä närästys! En ole moisesta ennen kärsinyt, joten onpa ollut outo kokemus. Yksi ilta piti mennä istualtaan nukkumaan, kun muuten oli henkitorvi tulessa. Tosin kyseinen odotusajan "ilo" ei ole joka päiväinen vierailija, joten sekin on mennyt lähinnä ihmetellessä.
Niin ja valkovuoto! Tsiisus! Aloin jo miettiä, että mahtaako se sitä olla sittenkään, kun sitä niin lorahtelee, mutta ilmeisesti se sitä ihteään vaan siltikin on. Luin googlettamalla, että lapsivesi on tihkuessaan enemmän vaaleanpunaista kuin valkoista/kellertävää, joten nou hätä. Multa on onneksi vähänkään punertavat vuodot pysyneet poissa pelästyttämästä.

Pakko vielä jakaa yksi asia teidän kanssa. Mun napa on muuttunut jo nyt! Ennen se oli sellainen kiva kolo, mutta nyt se on hyvää vauhtia muuttumassa tasaiseksi. En edes uskalla ajatella, että se pongahtaisi joskus ulos...
Sitä jotain linea...... viivaa ei ole ainakaan vielä ilmestynyt mahaan, mutta en tosin tiedä, että pitäiskökään vielä (jos siis yleensä tulee).

Ihanaa Hansu kuulla, että kaikki hienosti ja olette siellä lämmössä. Ihana myös tuo miehesi. <3 Oon alkanut kanssa haaveilla jalkahoitoon menosta, kun alkaa olla vähän nihkeää tuo taipuminen. Kynnet kaipaisi uutta lakkakerrosta... Mietin vain, että miten ihmeessä hoidan tuon alapään sheivauksen, kun kohta tuon mahan takaa en näe enää mitään?? Taitaa mies joutua hommiin...hih, ei taatusti ole sen top1000000-listalla. XD

Ihanaa Orvokki ja onnea tyttölupauksesta! <3 Ja on tosiaan ainakin omasta kokemuksesta normaalia, että on hiljaisempia päiviä. Varsinkin toinen vauvelini, jolla oli viime ultrassa jalat kohti selkärankaa, niin ei joka päivä heilu niin, että sen tuntisin. Itsekin aloin tuntea selvät liikkeet rv19+ ja vasta rv23+ liikkeet on alkaneet olla säännöllisempiä ja kunnolla tuntuvia. Plus se, että kun itsellä mahassa on 2 muljahteluja, niin niillä on vähemmän tilaa ja näin ollen tunnen ne paremmin kuin jos odottaisin yhtä. Näin itse siis ajattelen.
Ajattele, meille tulee TÄNÄ vuonna omat ihanat ja rakkaat vauvat! ) <3 Ja itsekin olen miettinyt jo mahdollisuutta, että haluaisin vielä miehen kanssa lisääkin lapsia. On tää kaikki vaan niin mahtavaa. Pelot ei varmaan koskaan kokonaan helpota, mutta oon pikkuhiljaa alkanut uskoa tähän raskauteen ja siihen, että meidän perhe oikeasti kasvaa kohta.

Strumppis, ihan mahtavaa lukea noita kokemuksiasi. Palaan niihin taatusti vielä lähempänä h-hetkeä.

Kaikille onnellista ja kokemusrikasta alkanutta uutta vuotta! <3

Viveca 24+2 (hurjan isoilta tuntuu numerot )

 

[Lakallis]

Moi!!!

Ihan ekaksiki niin en jaksanu loppuvuodesta kirjotella enää. Oli niin tukala olo. Iloitsin Hansun kuulumisista kun niitä odottelin Jaksamista vain teinin kanssa ja olen kyllä iloinen sun hyvästä miehestä!!

Uusimmat viestit luin nyt vain nopeasti enkä ehdi enkä jaksa heti keskittyä..Tulin vain kertoon, että sain vauvan 31.12. mulla oli käynti sairaalaan ison lapsivesimäärän vuoksi. Olo oli ihan kamala ja mun maha valtava verrattuna mun kokoon. Sairaalassa tajusivat tilanteen. Toinen syy käynnistysajan saamiseen oli vauvan nopeasti kasvanut vartalon ympärysmitta. Joten sain ajan käynnistykseen 3.1. Lääkäri teki Strumppiksen lääkärit ja ärsytti vähän kohdunsuuta. Se oli sitte menoa se. Tuossa vaiheessa siis ei ollu tapahtunu mitään muutosta verrattuna kolmen vkon takaiseen. Jo pe-la yönä käytiin sairaalassa, jossa vastaanotto oli tyly. Ei tajunnu, että tulin sinne paniikissa kun olin kamalan kipeä ja ollessani suihkussa lähti limatulppa ja koska supisteli niin kamalasti säikähdin lapsivedenkin menneen. Ja tästä mua oli just aamulla varoitettu: Jos lapsivesi menee, on tultava viivana ambulanssilla sairaalaan. Suuren vesimäärän vuoksi vauvalla ei ollut edes mahdiolliisuutta kiinnittyä, joten napanuoran ulosluiskahtamisen vaara oli olemassa. No kätilö kuittaili "voithan sinä tulla vaikka helikopterilla, ei se napanuora luiskahda kun olet auki vain yhdelle sormelle eikä nämä sun supistuksen ole avaavia vaan ärsyttäviä". Ai jaa, en voinu tietää ettei ollu avaavia.. Ja omalla autolla me mentiin, en uskonu veden menneen mutta mistä mä saatoin tietää ja mun oli vain pakko paniikissa toimia aamulla saamieni ohjeiden mukaan. Sanoi, että mulla aika käynnistykseen ma ja uskallanki tulla ennen sitä koska hän on töissä su iltaan asti. Mentiin sitte kotia.

La pvä oli ihan tuskaa. Supistuksia oli koko ajan paljon ja mä huusin takapuoli pitkällä konttausasennossa melkenin puolille öin asti. Soitin pari kertaa sairaalaan. Lopulta äiti soitti, että nyt alat tyttö mennä ettei tuota ulinaa kuuntele kukaan. Mä soitin taas sairaalaan ja kysyin voiko sinne tulla. Sillon oli ystävällinen tyyppi puhelimessa ja sanoi että tottakai. Ssanoin kyllä vielä pärjääväni kotona. Hän kysyi onko siinä järkeä. No sitte mentiin. Autossa vielä puhuttiin että käännytään ku olo aina helpottuu autossa. Ja mies sano että korostetaan sitä, ettei todellakaan kuvitella synnytyksen olevan lähellä mutta että jotain on tehtävä ku ei tätä kestä kukaan. Ja mä sitte että no käydään siellä että on edes jotain tekemistä ku muuten ollu kamalaa kolme viikkoa ja sitte nää kaks päivää sentään mukavia ku jotain tapahtuu, vaikka kipeä olenki.

Oli ollu sitte niitä avaavia supistuksia, vaikkakin kyllä myös ärsyttäviä.. Mä olin auki viis senttiä ja ne ihmetteli, miten oon kyenny olla kotona. No ku ei tänne saanu sen edellisen illan tyypin mukaan tulla, vastasin rehellisesti. Äkkiä synnytyssaliin, ne sano ja käveltyäni sinne oli kohdunsuu auki 7cm. Sanoivat, että varmaan vauva ulkona parissa tunnissa. Ei kannattanu ottaa edes epiduraalia, vain spinaali ja muita lyhytkestosempia. No siihen se lyhytkestosuus sitte jäikin. Kolmen aikaan olin saanu kaikki mahd. lääkkeet ja oksentanu ja pissannu lattialle. Vedin kamalt kännit ilokaasusta. Sitte haettiin jo epiduraalikin, kun kohdunsuu ei auennut enää yhtään. paksuuntui vain ja oli kuulemma kuin makkarankuori. Oli vyöhyketerapiat ja muut. Rentouduin kyllä, mutta mitään ei tapahtunu. Kiellettiin syöminen ja juominen kun sanoivat, ettei tiedetä miten edetään. Soudettiin ja huovattiin. Jopa uusi spinaali laitettiin. Kunnes klo 9 aamulla tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Supistuksia ei voinut enää lisätä oksitosiinin avulla, koska vauvan syke laski. Mun mielialat vaihteli aina sen mukaan mitä vaihtoehtoa väläytettiin, välillä pelkäsin sektiota, sitte taas pelotti ponnistusvaihe. Kuume nousi enkä jaksanu enää vastailla mihinkään kysymyksiin. Mies piteli mua välillä jaloista kun kohdunsuuta tutkittiin.

Sektion tekevä lekuri tuli mun kasvojen eteen ja selitti kaiken tarkasti. "muista ettet säikähdä kun vauva ei heti huuda, se on normaalia kun se vain revitään kohdusta". Sektioon mennessä sovittiin miehen kans että jutellaan rauhassa kaikkea ja sanoin ettei saa puhua mitä nyt millonki leikkaatte. Tunsin kun mua hytkytettiin ja revittiin, suu oli kuiva yrjöämisestä ja taju oli kankaalla. Puhuttiib miehen kans parisuhteen tilasta jne En muista kumman kuulin ensin: kauhean parkaisun ja huudon vai "se on tyttö" -kommentin. Aloin itkeä hulluna. Vauva tuotiin sekunniksi mun luo ja sormella kykenin koskettaan sen kasvoja. Mies lähti kätilön kans peseen vauvaa. Mua alettiin ommella ja kuuntelin ku pyytelivät lisää lankaa jne. Ja että oli sitä lapsivettä ihan sikana. Mies sano jälkeen päin kuulleensa sen suihkun kun se ropisi johonki ja taivastelivat sen määrää. Taas mua heilutettiin ja keinutettiin. Juttelin lämpimikseni mukavia ollakseni ajattelematta sisuskalujeni kaivua. Samalla itkin ja multa kyseltiin onko kaikki ok. KOhta kätilö toi naamalleni ehkä 20sekunniksi vauvan. Mies kävi pussaamassa poskelle kyyneleet silmissä ja lähti taas. Mä olin järkyttyny: mä sainkin TYTÖN vaikka kaikki sanoivat sen olevan poika (ei ollu virallista diagnoosia, mutta mä olin eläny poika-maailmassa) ja mun vauva oli JÄTTIVAUVA 53cm ja 3995g. Ja siis mä olen PIENI eikä meidän suvussa ole isoja vauvoja.

Kolmen aikaan pääsin heräämöstä osastolle. Ei oole mitään tietoa mistään asioista koko päivältä (eikä kyllä kai seuraaviltakaan). Huutelin vain missä vauva on ja missä mies. Vauva tuotiin heti mulle imetettäväksi ja mies oli menny kotona käymään koska luuli mun pääsevän vasta illalla pois. Saatiin perhehuone ja eilen tulin sairaalasta.

Vauva syö kuin hevonen, huutaa järkyttävällä äänellä, pitelee päätä, kiihkeä temperamentti ja karjuu selkä karrella kädet sivuilla kun asiat ei mene hänen mielen mukaan. Eli siis tunnissa voi syödä 95ml lisäruokaa molempien tissien lisäksi. Valvoo yöt, nukkuu päivät. Mutta ihana se on. Välillä olen helisemässä, että mitä hitsiä.. Tissi ei toisinaan kelpaa vaikka maitoa heruu kuin hanasta, mun tyttö haluaa painepesurilla ruoan suuhun ja heti. Kärsivällisyys nolla ja tahto ilmaistaan vankasti. Tänään kävin neuvolassa otattaan tikit pois ja antoivat neuvoja kuinka vois vähän saada syömistä tolkkuun.

Kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin!!!! Synnytys oli hyvä kokemus. Mun eteen tehtiin kaikki voitava eikä sektiopäätöstä tarvinu odottaa kiven takaa vaan siihen päädyttiin heti ku nähtiin että tilanne sahaa liikaa. Ja mä olin synnytyssalissa vain noin 9h, eli ihan piece of cake. Kätilöt ja lääkärit oli ihania, mä olen toipunu hyvin ja vaikken ihan heti toista lasta haluiskaan, niin sen tiän että mua kiinnostaa enempi sektio kuin alatiesynnytys. Se pelottas... Syy synnytyksen pysähtymiseen oli epäsuhta lantion ja vauvan koon ja tarjonnan välillä. Jos vauva ois ollu pienempi, ois se mahtunu noin päin, mutta koska se oli jättivauva, ei mahtunu tuleen ulos pää tietyssä asennossa. Mun vauvan pää on isompi ku 3-3,5kg vauvojen ja on se ihan eri kokonen muutenki, näkeehän sen. Ei ihme että muhun on sattunu!! Ku näin pieneen ihmiseen tungetaan tollanen möhkäle joka nyt potkiessaan mua mahan ulkopuolelta satuttaa, niin mitä se on tuntunukaan sisäpuolella.

No siinä teille tarina Luojan kiitos vältyin ballongeilta sun muilta. Sanoin, etten halua niitä. Kysyivät miksi. <sanoin kuulleeni huono ni sanoivat että no vastahan ne on otettu käyttöön. No niinpä ja siksi en haluakaan, sanoin.. Ei tarvinu. LUojan kiitos.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille Palailen

ps. voi hitsi ku supistelee imettäessä!!!

 

[Mimis]

Nopeasti vain Lakallikselle sylin täydeltä onnea prinsessan johdosta <3 Meinasin kirjoittaa, pienen prinsessan mutta sitten muistinkin että neiti oli aika iso ))) Mä olin syntyessäni samaa kokoa, 51 cm ja 3 900 g Paljon tsemppiä vauva-arkeen!!!

 

[Orvokki]

Lakallikselle onnea onnea tytön johdosta!!! Aika hurja tuo sun loppupäivien elämä oli, huhhuh. Mutta nyt on pieni jo rinnalla ihanaa arkea teidän perheelle!!! Tuli niin mieleen ne sinun keväiset manaukset kun ei sitä toivottua plussaa tahtonut saada ja siinä se nyt on, niin ilmielävänä Uskomaton on elämä onnea vielä!!!

Viveca: ois kiva nähdä sun maha!!! Niin iso jo nyt tuplien kera! Huh sentään. Mutta saatiin sitten pikkupaketteja kaksittain Kaikkea me tulevat äidit jaksetaankin!!!

Onnea matkaan kaikille!

Täällä rv 22+5 ja pikku hiljaa alkaa minullakin usko herätä että tuo touhukas masukaveri on kohta sylissä asti. Lastenhuone on vielä ilman kalusteita, en ole uskaltanut vielä hankkia mitään, kyllähän sitä kerkeää

 

[Viveca]

Voi ihanaa - onnea tsiljoonittain Lakallis ihanasta tyttärestä! <3 Oon tosi iloinen puolestasi. Ja typykästä tuli tämän palstan ensimmäinen vuosimallia 2011.

Me tilattiin tänään turvakaukalot (2kpl)!!!! Jotain on siis tapahtunut pään sisällä, kun uskalsin tuohon ryhtyä. Ensi viikolla käydään pienten ekat "kulkuvälineet" noutamassa. Voih! <3

Tiistaina ultra.
Eilen meinasi itku tulla, kun en ollut tuntenut hirveästi mitään liikehdintää mahasta ja varsinkin toinen vauva oli ollut hiljaiselolla. Aikani mahaani tökittyä (en ihmettelisi vaikka olisi mustelmilla..) ja juuri ennen nukahtamista sain lopulta elonmerkit toisestakin pikkuisesta! <3 Nukuinkin sitten maailman parhaiten ja tänään oon taas osannut ottaa rennommin - ja mahassa on selvästi ollut muutenkin eilistä vilkkaampaa. Toivottavasti tiistaina saadaan siis hyviä uutisia. Sormet ristissä.
Mutta tämmöistä tää näköjään on.

 

[A-M]

Lakallikselle hirmuisesti onnea ihanasta tytöstä!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[J-R]

Tahtonainen sai tahtotyttären Onnea Lakallis, hyvin tehty!!!! Sullakin on nyt tytär, elämä on ihmeellistä

T: J-R ja tyttö 7kk

 

[juissis]

Lakallis: Hirmuisesti onnea omasta prinsessasta!!!!!! Miten se aika meneekin niin nopeasti. Mäkin muistan kun vielä viime keväänä malttamattomana odotit toisella puolella sitä plussaa ja nyt jo sulla on se oma nyytti sylissä.

Itse koitan pikkuhiljaa siirtyä myös tälle puolelle. Olo vain tahtoo olla niin epäilevä koko ajan. Mä en millään olisi uskonut, että se plussa vielä mun kohdalle pärähtäisi ja näinkin pitkälle pääsisin. No menihän siihen uuden plussan yrittämiseen yli vuosi, vaikka välissä olikin varhainen km. Nyt ollaan viime perjantaisen ultran mukaan menossa viikolla 12+3, omien laskujen mukaan kyllä vasta 11+4, mutta mennään tuolla ultralla saadulla. Kävin kahdessa varhaisultrassa jo joulukuussa ja silloin kaikki näytti jo hyvältä, mutta toisaalta tämä perjantainen ultra vasta oikeasti tuntui jossain ja nyt pystyy ajattelemaan, että siellä masussa on joku.

Oireita ei kauheasti ole ollut sen lisäksi ettei kahvia tai teetä pysty juomaan ja pahat hajut saavat oksettavan olon. Rinnat vähän aristavat, mutta siinä se. Olen koittanut lohduttautua sillä, ettei muhun yleensäkään mitkään hormoonit ole vaikuttaneet, ei e-pillerit eikä luget, joita viime kierrossa otin. Joten kai mun kroppa on vain helposti sopeutuvaa sorttia. Toisaalta olen onnellinen edes näistä vähistä oireista, koska vuoden takaisessa km raskaudessa mulla ei ollut oireen oiretta.

Jotenkin olo on muutenkin ollut tällä kertaa ihmeen rauhallinen. Mä päätin jossain vaiheessa, etten enää jaksa pelätä km:iä. Jälkeenpäin ajatellen mä en tajua miksi ekassa raskaudessa melkein heti alusta asti ajattelin, että tää menee kuitenkin kesken. Aavistinko jotenkin sen vai mistä oli kyse. Se on myönnettävät nyt, että olen mä todella paljon kasvanut siitä ja voin jopa ajatella, että sillä km:llä oli oikeasti tarkoitus; tarkoitus opettaa mulle olemaan onnellinen pikkuasioista ja siitä että voin joskus sen oman nyytin saada ja tarkoitus että kaikkea ei tarvitse alunalkaen ajatella niin negatiivisesti.

 

[Hansu...]

Ihan mielettomasti onnea Lakallikselle!!! )) Ihanaa, vaikka tuo aika dramaattiselta reissulta kuulostikin... huhhuh.

Taalla ei mitaan uutta, kaks viikkoa rakenneultraan. Pelot jyllaa valilla, vaikka masu kasvaa ja oon melko varma, etta tunnen liikkeita jo nyt. En oo koskaan tallasia muljahduksia ja plumpsahduksia tuntenut aikaisemmin Otin tanaan ekat kuvat vatsasta ja kylla se aikamoinen pallo jo on

Nyt ei ehdi muuta, oli vain pakko onnitella Lakallista Voikaa hyvin

Hansu 16+3

 

[Viveca]

Ihanaa Juissis saada sut tälle puolelle - ja ajatella miten pitkällä jo olet!

Kiva kuulla Hansu, että siellä kaikki sujuu hyvin. Ja sullakin jo noin mahtavat viikot kasassa!

 

[Orvokki]

Juissis ja Hansu kiva kun rohkaistuitte siirtymään tänne puolelle tekin!
Ja täällä pysytäänkin loppuun saakka

Ihanaa kun olette molemmat jo noin pitkällä, niin se aika menee

ON: täällä rv 23 alkoi ja eilen meinasi taas iskeä paniikkia kun koko päivän oli niin hiljaista masussa. Mutta just kun nukkumaan laitoin niin maha alkoi oikein silminnähden pomppimaan laidasta laitaan kun toinen aloitti iltajumpan, joten huokaus...kaikki hyvin. Tällä viikolla neuvola ja muistaakseni on Kelan lappusiin tutustuminen ja masun mittailut yms alkaa....

HAUSKAA VIIKKOA KAIKILLE JA IHANA KUN PAKKASET LOPPUI AINAKIN VÄHÄKSI AIKAA NIIN PÄÄSEE ULKOILEMAAN!! joulukiloja sulattamaan ;D

 

[Viveca]

Eilen otettiin verikokeet (6 putkiloa) ja tänään oli sitten vuorossa lääkäriaika. Kaikki oli kuulemma niinkuin pitääkin ja harjoitussupistuksetkaan eivät onneksi olleet tehneet pahojaan kohdunkaulalle. Jeee! Rautaa kuulemma pitää alkaa popsia ja sainkin reseptin sitä varten. Mutta muuten siis kaikki kunnossa ja seuraava lääkäri (+ultra) on 3 viikon kuluttua.
Mutta arvatkaas mitä!?!!! Meille on tällä tietoa tulossa tyttö & poika! Oli hassua, kun olin jotenkin ajatellutkin niin ja kaiken lisäksi vielä kumpi on kumpi ja ne meni ihan nappiin. <3 Eli itsestä nahtynä vasemmalla puolella oleva aktiivisempi pikkuinen on mun ajatuksissa ollut poika ja vastaavasti vasemmalla puolella oleva tyttö - ja niinhän ne oli. On jotenkin ihan uskomaton fiilis. Oon ollut pakahtua onnesta koko päivän. Vauvat on kunnossa ja ne tuntuu jotenkin entistä todellisemmilta nyt kun tiedän sukupuoletkin. <3

 

[Viveca]

Note to self... Oikolue ennen lähettämistä.
Eli siis OIKEALLA itsestä katsottuna on tyttö. <3

 

[Orvokki]

Vivecalla aivan mahtavia uutisia!!!!
Molemmat, tyttö ja poika!!!
Ihan uskomattoman paljon onnea