Keskenmenon jälkeen raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-R
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täällä on pelkopeikko voimissaan kun en ole mielestäni tuntenut enää niitä muljahduksia jotka olen olettanut vauvan liikkeiksi kahteen päivään. Maanantaina ois r-ultra, mutta en voinut odottaa sinne asti tässä tilassa vaan onneksi pääsen puolen tunnin päästä neuvolaan kuunteleen sydänääniä.
Siis ihan hirveä olo ja pelko ja stressi päällä. En tiedä vaikuttaako se r-ultran odotus tähän oloon näin paljon ja pelkoon kun viimeksi siellä kävi miten kävi.
En vaan voinut odottaa enää viikonlopun yli....
Toivottakaa parasta....

anteeksi mutta nyt ei ole voimia kommentoida muuta...
 
Orvokki: Voi ei, kaikki on varmasti hyvin. Ymmarran tosi hyvin, etta haluat menna tarkistamaan tilanteen. Kaikki on varmasti hyvin, niin uskotaan!!! Tuuhan heti kertomaan miten meni. Pidan sulle peukkuja!!!

Taalla on ihan yhta paska tilanne. Olis pitanyt vaatia viela yksi ultra talle viikolle kuitenkin, kun ei siella laakarissakaan kuunneltu sydanaania :( Nyt sitten naen painajaisia alkavasta keskenmenosta lentokoneessa ym. Ihan kauhea stressi. Sita doppleria ei ole mulle lahetetty, koska en ollut mennyt Ruotsin kreditsekkauksen lapi. Sekin olis voinut lukea siella, ettei ulkomaalaiset voi tilata laskulla, olisin maksanut postiennakosta miellani enemman. Nyt se ei sitten luultavasti ehdi ennen maanantaina ja jos ehtiikin niin eipa enaa ehdin laakariin enne lahtoa jos sydanaania ei kuulu. No toisaalta luotan paikalliseen hoitotasoon jos jotain sattuu. Tuntuu valilla, etta kohtu kasvaa, valilla taas on niin epatodellinen olo. Taa on ihan kamalaa :( Ihottumakin on aitynyt niin kamalaksi, etten saa nukuttua kun kutittaa niin helvetisti. Pelottaa se lentomatka miten kestan tan kutinan sen 11 tuntia ilman suihkua ja rasvauksia. Tietaako joku voiko jotain allergialaaketta, joka helpottaa kutinaan, kayttaa raskauden aikana. Mulla on onneks soittoaika laakarille klo 12.30 jospa silta kysyis. Kaytin jotain sinkkivoidettakin, mutta sain siita toisenlaista ihottumaan. Mitahan tekisin jos tuota aurinkoreissua ei olis, varmaan mut lopuksi olis taas sairaalaan kirjattu sisaan valohoitoon ja kylpyihin. Oon ihan poikki ja harkitsen taas ihan tosissan toisille leveysasteille muuttamisesta :(

Strumppis: Kiitos rehellisesta synnytyskertomuksesta. Itkin ja nauroin sita lukiessani. Noita kipuja ei varmastikaan saa sanoin kuvattua mitenkaan oikeille tasoille. Ei sita kipua varmastikaan tajua vasta kun sitten kun homma on kaynnissa. Mulla ainakin sen laakkelliseen keskeytyksen kivut meinas vieda tajun ja hapen keuhkoista. Se oli jotain aivan sanoinkuvaamattoman jarkyttavaa ja kesti monta tuntia ilman mitaan taukoja.

Paskoilla fiiliksilla varustettu Hansu 13+6
 
Orvokki: Kaikki on varmaan ihan hyvin, pieni voi vaan olla sellaisessa asennossa, ettei liikkeitä tunne.

Tiedän, että noita liikkeitä alkaa seurailee ja jos liikkeitä ei sitten tunnekaan, niin pelkopeikko nostaa päätä. Kävinhän miekin ennen rakenneultraa polilla ultrassa ja jos tunnustetaan niin, viime lauantaina kävin synnärillä ultrassa ja toukan sydän ääniä seurailemassa. Pakko myöntää, että hävetti vähän kun toinen potki siellä niin kauheesti, että meinas laitteet hajota, mie en vaan tuntenut liikkeitä olleskaan. Kätilön mielestä mulla on niin paljon lapsivettä, että sekin jo vaimentaa potkuja, lisäksi lohdutti, ettei todellakaan olla ainoita ketkä käy "tarkistamassa" tilannetta ja että aina pitää tulla jos vähänkään siltä tuntuu. Sanoi vielä, että edellinen kokemus painaa varmasti mieltä ja siksi helpommin kaikkea säikähtää.

Juu ja joidenkin mukaan pitäisi pelkojen helpottua kun alkaa tuntemaan liikkeitä... hmmm, eipä oo mulla näin käynyt.

Hansu: Oletko soitellut ja kysellyt voisitko päästä vielä ultraa tai jos jossain voisivat sydänäänet kuunnella, jotta saisit mielen rauhan? Tai sitten varailet jo valmiiksi määränpäässä ultran?

Sini
 
Huh, "väärä hälytys": pienellä oli kaikki hyvin, jumputus kuului kiivaasti ja kohtukin vastasi kuulemma hyvin viikkojen kokoa. Mutta olipa niin ihana ja ymmärtäväinen täti tällä kertaa :)
Huh, mutta kyllä kerkesi pelkopeikko kasvaa aika suureksi. Täti sanoikin että saapi tulla jos alkaa pelottaan ja ymmärsi mun tilanteen.

Hansu: pelot ne jyllää sielläkin. Toivottavasti saisit vielä jostain ajan että pääsisit sydänääniä kuunteleen niin ois kivempi matkustaa!!!! Nyt se sun lähtö sitten on edessä :)
Ihanaa siellä lämpimässä on kiva masua kasvattaa!!!

Sini: ai ei noi pelot lopu vielä potkujen jälkeenkään....no ehkä sitä pitää kärsiä se 9 kk, onneksi jo puolessa välissä täällä!!

Pikaisesti vain tuo tiedoksi tänne ja nyt loppurutistus töissä :)
Hyvää viikonloppua ja palailen sillon kommentoimaan!!!
 
Orvokki: Ihanaa, hieno homma!!!! :)) Nyt varmasti uskallat odotella rauhallisin mielin maanantaita :)

Sini: Kiitos patistuksesta. Soittelin laakarille niista mun pissa- ja verituloksista ja ne oli kunnossa ja puhtaat. Sanoin sille suoraan, etta mua pelottaa ihan hirveasti enka yhtaan osaa ottaa rennosti, etta tietaako se jotain paikkaa missa voisin kuunnella sydanaania tanaan. Sano heti, etta tietenkin, tuu puoli kolmen jalkeen. Nyt sitten pelottaa aivan kauheasti jos ne ei kuulukaan. Sit paasen ainakin ultraan suoraan jos ei kuulu ja kamalaa ajatella nainkin, etta ehditaan tehda kaavinta jos kaikki ei ookkaan hyvin. Siis ennenko me lahdetaan. Ihan kauheeta jos semmoseen viela tas joutuis :(
 
HANSU kyllä sullakin on kaikki ok :)
Mutta kyllä se kummasti rauhotti mieltä.
Nyt kaveri taas tuntuu möyrivänkin, heh.
Mutta kyllä tän kaiken kokeneena ymmärtää.
TSEMPPIÄ SULLE JA TULEHAN KUITTAAN ETTÄ PIKKU SYDÄN LÖI HURJANA!!

t- mitäs me hermoilijat
 
Orvokki: Juu kyllä mäkin ihan turhaan panikoin, kaikki hyvin <3 Siellä se sydän sykki ja parit potkutkin saatiin kuulla, ihanaa :) Nyt voi lähteä rauhallisin mielin reissuun :)

Joo tosiaankin hermoilijat. Lääkäri oli onneks tällä kertaa tosi mukava ja ymmärsi täysin mun panikoinnin :)

Hansu 13+6
 
Orvokki ja Hansu, ihanaa että kaikki hyvin:)

Strumppis, kiitos perustellisesta synnytyskertomuksesta. Kauhulla ja välillä taas naurussa suin luin sen läpi. Pitkä oli sulla kokemus, mutta onneksi kaikki nyt hyvin ja saatte nyt nauttia vauva-arjesta:)

Mimikselle mukavia ristiäisiä!
 
Voi Hansu ja Orvokki kun säikähdytti taas teidän puolesta!!! Onneksi olin koneella vasta eilen illalla niin sain heti lukea myös väärä hälytys -kertomukset. Kun minä yhden km:n kokeneena pelkään, niin teidän olotilaanne kaiken kokemanne jälkeen ei pysty edes kuvitella.

Toivottavasti Hansulla on hyvä reissu ja joulu ja osaat rentoutua ja iloita matkasta ja ennen kaikkea että kaikki menee raskauden kanssa hyvin ja saat välillä helpottaa mieltäsi lääkärillä tms. Se sun tilaamasi doppleri on mun mielestä ollu hyvä, mutta muista (niinku mua on kaikki muistuttaneet), että syke kuuluu eri ihmisillä eri aikaan. Mulla sattu kuuluun aikasin, mutta joillaki vasta joskus vkoilla 18 tms. Lapsettomuusklinikan lääkäri sanoi omaan raskauteensa lainanneensa klinikalta laitteen sykkeen kuuntelua varten ja eipä sitte kotona ääniä sillä itseltään kuullutkaan..

Olen saanut kokea monia eri kiitos-aiheita viime päivinä, ja Orvokin ja Hansun vauvojen sykkeet (ja potkut) on yhdet niistä :)

Mullapa sitte ollu maha kipeä yön ja eilen ollu tukala olotila muuten vain ja tajusin sitte, että maha on ihan kova vähän väliä. Kai sitte supistelee.. Yritän niistellä nenää koko ajan ku kuvittelen että huono hapen saanti johtuu tukkosesta nenästä, mutta eipä taida olla ihan sitä.

Nauratti btw Hansun sanoma "pieru on hukassa" :D

Hitsi nuo Strumppiksen ballong-jutut on kyllä kauheat.. En ollu ikinä tollasista kuullu ja voin kertoa, että jos kuulenkin itselleni ehdotettavan, niin en todellakaan ota asiaa kuuleviin korviinikaan ja mun puolesta ballongit vai mitä ne oli saa olla..

Ja tänään sitte alkaa rv 39. Kyselin mieheltä miten ois seksi niin kuulemma sitte ku oon synnyttäny (ja nähtävästi ei heti sen jälkeen, heh). Kyselin vitsillä enkö ole haluttava - kai nyt hyvänen aika iteki tiiän etten ole hahhahahah. Vika ei kuulemma ole minussa, vaan siinä ettei mies pysty ajatellakaan ku vauva heiluu ja hilputtaa tuossa menemään. NO ymmärrän. En halua minäkään, mutta ehkä oisin väkisin voinu ihan vain kokeillakseni auttaako synnytyksen käynnistykseen..

Äkkiä vielä tuosta lapsiveden määrästä, että ihmettelivät neuvolassakin mitebn vauva voi tuntua niin selkeästi ja kaikki liikkeet jne vaikka vettä niin paljon. Miehelläni oli tosin aika hyvältä kuulostava teoria, että kun vettä paljon, venyy kohtu enempi ja sitte lapsella tilaa temmeltää. Käsittämätöntä, että mulle tulee vauva. Ja entä sitten? Olenko tyytyväinen? Mistä alan valittaa? Me ollaan silleen miehen kans erilaisia, että hänen mielestään lapsi on suuri ilo ja elämän sisältö, mä taas mietin miks se on sellanen ja miksen osannut olla ilman kun eihän lapsi voi tuoda onnea. No huono selitää, mutta tarkotan että kun kadehdin lapsettomia pareja, jotka omasta tahdostaan ovat halunneet elämän ilman lapsia, koska se tuntuu täydelliseltä ja täydeltä ilman. Minä en osannut niin miettiä.. Mun hiukset btw pitkät ja tuuheat ja ostin vielä jostain luomukaupasta olut-muna -palashampoon, joka tuuhentaa ihan simona hiuksia. Ja pitää puhtaana ku en oikein jaksa pestä. Sinänsä ei oo uutta, vihaan hiusten pesua, mutta nyt se on hankalaa ku en jaksa olla pää alaspäin vadin yläpuolella (ettei mee hiuksia lattialle, olen tarkka tollasissa).

Tulipa jaariteltua ihan turhia. Mutta hyvää vl kaikille :)
 
Lyhyesti kommentoimaan kiireessä...

Lakallis: Sinä selviät synnytyksestä erinomaisesti! Se on semmonen tapahtuma, että tulipa vastaan mitä vaan, niin siitä selviää. Oot sisukas akka tekstiesi perusteella ja sulta löytyy kyllä voimat siihen hommaan! Mun synnytystä kai voi pitää jollain tapaa hankalana, lähinnä siis ton soutamisen ja huopaamisen (käynnissä joko rytinällä tai ei ollenkaan) ja pitkän keston kanssa, mut selvisin siitä, ja jo seuraavana päivänä aattelin ihan neutraalisti, että "ei ollut kivaa, mutta ei täysin kamalaakaan, ja selviäisin tästä kyllä toistekin". Uskoisin että luomusti käynnistynyt synnytys olisi helpompi, mutta en sitä voi tietää kun en oo kokenut. Hurjasti onnea matkaan, usko pois, kaikki menee hyvin ja työn tulos on mitä uskomattomin! Niin ja ehkä lohduttaa sekin tieto, että epparista ja muista repeämistä huolimatta paraneminen näyttää olevan nopeaa. Eilen, eli viikko synnytyksestä, en ottanut kuin yhden Panadolin.

Tuli vieraita, palaan myöhemmin jatkamaan...
 
Tulin vain toivottelemaan teille kaikille aivan ihanan rentouttavaa ja mukavaa joulua :) Kiitos tästä vuodesta ja kaikesta tuesta. Ootte ihania ja tärkeitä, vaikken teitä oikeasti tunnekaan :) <3 Kaikille myös ihanaa masunkasvattelua edelleen. Pidetään positiivista mieltä yllä ja pelkopeikot kurissa koko porukka... Hehheh, helppoa :)

Mulla on ollut nyt sen perjantaisen sydänäänten kuuntelun jälkeen vähän luottavaisempi olo. Ei tunnu yhtään raskaana olevalta, mutta siellä se pikkuinen silti potkii ja pyörii :)

Eilen äityi ihottuma niin pahaksi, että sain lääkäriltä käskyn laittaa pahimpiin kohtiin steroidirasvaa ihan ohuen kerroksen. Ai tätä autuutta, se alkoi auttaa heti. Lääkäri arvioi, että mahdollinen tulehdus ja vieraan maan bakteerit siihen lisättynä on sikiölle suurempi riski kuin parin päivän paikallinen steroidirasvaus. Käytän sitä vain enää tän päivän ja huomisen ja loput jätän auringon ja meriveden hoidettavaksi. Mä oon niin valmiina reissuun :)))

Käyn varmasti täällä kurkkimassa vähän väliä ja koitan ehtiä jossain vaiheessa kirjoittelemaankin :)

Voikaa hyvin ja kiitos vielä kerran kaikesta tuesta <3

Hansu 14+1
 
Hansulle kivaa matkaaa!! :)

Tunnen tällä hetkellä itseni jotenkin niin isoksi, valaaksi, ym ym.. ku menin kokeilemaan joitakin housuja nii ei menneet oikeen mistää päin jalkaan.. se sai mut masentumaan :D ei ole kyl vara valita paljo vaatteita mitä haluis päälle.. ja sit se kun haluais kuitenki näyttää hyvältä mut ku joutuu laittaa vaa tyyliin verkkaREita jalkaan.. :/ 22 tammikuuta olisi häät tuttavalla ja ressi pukkaa mitä sinneki voi laittaa ku ei tiiä kui iso maha on sillo ..


rv 29+0
 
melluliini - mä pidin loppuraskauden oikeastaan vain legginssejä ja tunikoita, ne mahtui päälle :D

Hei tuli mieleen Viveca, että olisi tosi nasta nähdä minkälainen masu sulla on kun odotat kaksosia :) eli jos vaan viitsit/haluat niin laita mahakuvaa tänne meille pällisteltäväksi :D Ja myös muidenkin mahakuvia katsoisin mielellään :)

Hansulle aivan ihanaa reissua <3 käyhän tosiaan kertomassa kuulumisia välillä!!

Ihanaa joulua ja Uutta Vuotta murut!!!!
 
Mimis, se on iso! :D En oo viihtynyt ollenkaan kameran edessä, mutta voisin pyytää jos mies nappaisi musta jonku kuvan, niin voisin yrittää sen teille tänne laittaa. Lupaan, että tulee melluliinillekin parempi olo oman kokonsa kanssa. :D

Jos menee joulun jälkeen, niin oikein ihanaa joulua teille kaikille ja maailman parasta Uutta vuotta 2011! :) <3
 
Hansulle ja pienelle hyvää matkaa!!!
Tulkaahan pulleina ja hyvinvoivina takaisinkin!!!

Strummpikselle kiitos synnytystarinasta!
Näitä on mukava lukea "tutusta porukasta" :)
ballong-jutut olivat kamalia, mutta hyvä tietää kun olivat minulle ihan uutta!!!

Melluliini: vai sielläkin muljahtelee, minustakin sen toukan touhut tuntuvat jotenkin...ööö...kummallisilta. Tuntuu niin hassulta ajatella että siellä on minun lapsi, mun sisällä joka touhuaa ;D Ei täälläkään mahdu päälle kuin mammahousut...ja niitä on vaan parit joten pukeutuminen on aika tylsää....pitäs raskia satsata...Nuo leggarit+tunikat on hyvä keksintö!!!

Oi Mimiksellä jo ristiäiset :) Ihanaa :)

Lakallis lienee seuraava joka poksahtaa??!!!
Vai ei miestä kiinnostanut siinä mielessä ;D hehehehe
No täytyy sanoa etten kyllä itseäni kovin hehkeäksi siinä mielessä tunne nytkään...saatikka ihan loppuvaihessa!! Meilläkin mies sanoi jotain vastaavaa kun mietiskelin ääneen jos "uskaltas" aatella seksiä joulun aikaan kun on aikaa rentoutua ja olla yhdessä.

ON: tänään oli rakenneultra rv20. Kaikki oli hienosti, vastasi rv 20+2 ja kovin liikkuvainen pieni oli ja sydän pompotti!!! Oli ihana katson niinkin "isoa" kaveria kun hyvin muistissa viime kerran ankeat tunnelmat. Mieskin rentoutui silminnähden ja oli helpottunut. Kun häntäkin selvästi pelotti.
Sukupuoli jäi edelleen vähän salaisuudeksi, kun pieni piti jalat tiiviisti yhdessä. Mitään poikaan viittaavaa ei näkynyt, mutta ei uskaltanut varmuudella sanoa että olisi tyttö. Mutta se on ihan sama. Meillä on vielä yksi ultra rv 37 edessä, joten ehkä siellä paljastuu. Mutta nyt masun kasvatusta jatketaan ja NYT ALAN NAUTTIMAAN, sen lupaan :) Tästä eteenpäin kaikki on uuutta ja ihanaa. Pieni on kova liikkumaan ja niitä muljahduksia on kiva ootella. Kumpa ne pian tuntuisivat niin että mieskin ne käteensä tuntisi.

IHANAT JOULUT TEILLE KAIKILLE NAISILLE!!!! VOIKAA PAKSUSTI JA SYÖKÄÄ HYVIN!!
 
Kylläpä sai taas hyvät naurut kipujen ja huonon olon keskelle :D Ekaksiki ihanaa kun Orvokilla kaikki ultrassa hyvin!!!!!!!! Siinä ei paljo sureta vaikka jää jouluseksit saamatta ;)

Melluliinin tuskailut kuulostaa niin tutulta! Kuten olen useampaan otteeseen manannut, että alkaa kyllästyttää kavereilta saamani vaatteet (arvostan niitä todella, mutta kun olotila on mursu, niin kaikki tähän liittyvä saa tympääntyyn), joita aina vähän soveltaa joka tilanteeseen ja mikään ei oikein kunnolla sovi jne. Mieheni sanoja lainatakseni kukaan ei odota minun ulkonäöltä mitään :D Sanoo aina mun olevan nätti, mutta siis että sama mitä vaatteita päälle tungen.

Vivecan maha ois oikeasti aika siisti nähä! Mun mahasta otettu vain muutama kuva; en oo uskaltanu. Ehkä pitäs jotain ottaa enempi että joskus sais vauvalle näyttää sun tuolla olleen..

Hansulle ja perheelle oikein hyvää matkaa ja rentoa raskautta jakaikkea hyvää! me täällä odotetaan kuulumisia aina välillä :)

Ja ON: Kolme yötä oon ollu kipeä. Onneksi mielessä on Strumppiksen "helppo" loppuraskaus, joka ei meinannu päättyä millään, joten en edes kuvittele synnytyksen olevan lähellä.. Selkä on kipeä, niin etten saa nukutuksi ja yöllä vetelen panadolia. Mulla ei ikinä oo näin huono olo, että jäisin aamulla makaamaan syömisen ja hampaiden pesun yms jälkeen, vaan yleensä aina meen ulos. Nyt mä vain makaan. Ja ikkunan pitää olla auki ku pää meinaa räjähtää. Ällöttää kaikki hajut ja tekee mieli kunnon sokerista coca colaa. Yöllä syön suklaata samalla ku käyn nappaamassa lisää lääkkeitä (soitin neuvolaan ja saa syödä). Maha on nyt ihan alhaalla, tuntuu jopa pienemmältä, mikä lohdutttaa synnytystä silmällä pitäen;) Ihan ku vauva ois kutistunu. Tissien alapuolella ISO kolo. Vauva liikkuu edelleen, välillä tosin vain uinuu, mutta kauheat vipellykset jatkuvalla syötöllä ja aina ei niin mahtavalta tunnu tuo mun alapäässä pään pyörittäminen.. ;) Koko raskauden ajan olen jotenki varonut lantion ja mahan venyttelyä, nyt kauhea himo saada lantio auki ja eilen illalla varsinaisia temppuja sängyssä keksin saadakseni lonkankoukistajat ja muut systeemit venymään. Mihinkään en jaksa lähteä; ihan kuin vaiston varassa oisin viime viikolla hoitanu KAIKKI hommat pois alta :) Tokihan pitää siivota vielä jouluks (ts mä vain imuroin ja aina jynssään vessaa), mutta kaikki ostokset mä oon tehny. Vauvan istuin pitäs kiinnittää autoon ja hakea jotain jouluruokia, mutta muuten mulla on loma :) Pöytäliinat ollu tuossa silittämättä kauan. OLihan mulla kaikkia ihania äitiysvaatteita, jotka ois ollu kivoja jos oisin joskus jaksanu silittää. Mutten oo jaksanu, joten siellä ne on kaikki hienot vaatteet kaapissa..

Minusta aikas jännä ku ei tiietä Orvokin vauvan sukupuolta ;) On salaperäinen tyyppi :)

Ja mielessä pyörii ne ballongit jne :D Strumppis: kiitti kun jaksat kannustaa synnytykseen ja sanot itsekin kestäväsi kaiken uudelleen jos tarvis ja luoja suo, vaikka tuon jälkeen ite oisin aika rikki..

Hei te synnyttäneet: Tuntuuko kipu siltä, että tähän niinku vois kuolla? Kun mä joskus mietin, että voiko itse kivun tunteeseen seota tms?

Sain mun ystävältä ihanan lahjan: oli maalannut isoon tulitikkuaskiin tosi hienon ja kauniin vauvanvaunu-kuvan, ja tekstinä oli "Nukkuukohan se? Jouluiloa!" Meinas itku päästä <3 Miten kukaan on voinu keksiä noin pienen, mutta osuvan ja hlökohtaisen lahjan :)

Tekee mieli sitä mantelilikööriä (?) amarettoa vai mitä se nyt on. Ja tuntuu, että kaikki alkoholit tänne ja heti ;) Joo en oo mitenkään viinaan menevä ei tarvi säikähtää, mutta mä oon jo pari kuukautta kaivannu niitä makuja!


Kaikille naisille ja läheisilleen kaikkea hyvää <3 Mutta kai me nyt vielä täällä ollaan ennen joulua?
 
Hei Lakallis!

Taustis täällä taas, muutama viikko sitten synnyttäneenä kipu on vielä muistissa;)

Ihan järjellä kun ajattelee niin tietää että ei ne anna mun kuolla. Mutta kyllä se siltä tuntuu. Tai lähinnä sitä toivoo kuolevansa tai ainakin pyörtyvänsä ettei tarvitsis kestää ja että muut päättää keisarinleikkauksesta sitten. Mulla oli tässä synnytyksessä ponnistusvaihe ihan painajaista, edellisessä taas avautuminen. Avautumisvaiheen lopussa supistukset on ihan järkyttäviä, ne vois ehkä jotenkin kestää jos tietäis montako vielä on tulossa, mutta kun ei voi tietää. Ponnistaminen oli tällä kertaa väärän tarjonnan takia ihan karmeaa. Kannattaa kysyä kätilöiltä missä vaiheessa voi ottaa mitä puudutteita, ettei mene sitten liian myöhäiseksi, vaikka aluksi ajattelisitkin ettet ota mitään.

Mutta vaikka kuin tekis mieli tulla hulluksi ja antaa periksi ja vaan huutaa ja ulista, niin vielä enemmän sitä muistaa ja tietää että tää on prkle vaan tehtävä, se lapsi on saatava ulos eikä sitä kukaan muu sieltä saa kuin minä. Tai voihan se päätyä keisarinleikkaukseen syystä tai toisesta, mutta kyllä ne kätilöt pakottaa sen itse pukkaamaan jos se suinkaan mahdolliselta vaikuttaa.

Siltä se tuntui, mutta selvisin kuitenkin;) JA sitä paitsi, voihan olla että sulla sattuu puudutukset just kohdilleen, tai ei muuten vain ole niin karmeaa. On niitäkin:)
 
Lakallis - Kyllä se "aika" paljon sattuu joo, mutta kivun kestää kun tietää mikä palkinto sieltä on tulossa <3 Ja kivut loppuu kun seinään kun lapsi on ulkona :) Sä selviät siitä ihan varmasti!

Voi Orvokki paljon PALJON onnea maailman parhaista ultrakuulumisista :))))) Nyt todellakin uskallat alkaa nautiskelemaan raskaudestasi! Mikään ei VOI enää mennä pieleen!

Viveca - Joooo olisi ihana saada kuva pällisteltäväksi :) Me otettiin joka viikko rv 20 eteenpäin mahakuva! Hauska seurata näin jälkikäteen miten maha kasvoi, suosittelen! Nyt jo tuntuu ihan uskomattomalta että mulla oli niin iso maha :D

Ihanaa Joulua ja Uutta Vuotta 2011 kaikille nykyisille ja tuleville mammoille <3

Mimis ja "D" kohta 8 viikkoa
 
Lakallis on ihana, samoja mäkin mietin ennen synnytystä! Musta ei tuntunut että kuolen kipuun, mutta pelkäsin kyllä sekoavani ja hetki ennen puudutuksen (spinaali) saamista olikin aika sekava. Mä en ajatellut synnytyksessä että ihana palkinto odottaa, vaan ajattelin just niinkuin taustis. Eli mun on "pelastettava" tämä vauva ulos sieltä puristuksista. MUN, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Lopussa tuli sellainen olo, että sama se vaikka kuinka sattuu, nyt mä autan vauvan ulos ja HETI. Säkin olet Lakallis päättäväinen nainen ja hurjalla tahdonvoimalla varustettu. Kaikki on taatusti helpompaa kun ne kauhuskenaariot joita sä nyt mielessäsi pyörittelet. Ja mä ainakin tunsin tosi pitkään, että mä selviän näistä supistuksista (eli synnytys ei ole koko ajan ihan kamalaa)....kunnes tuntui etten pian selviä ja pyysin puudutuksen.

Oho, mies tuli selän taakse vakoilemaan, jatkan myöhemmin...
 
Taustis on kyllä kans ihana, ku heti jotain kysyessä vastaa :) Kiitos!!! Ja kiitti muilleki kannustuksesta taas tässäkin..

Voi hitsi täällä nyt eilen ollu kipeityä supistuksia, taas nukkunu panadolin voimalla. Lantio tuntuu löysältä, että jos ottas päänupista kii ja ravistais niin varmaan jalat irtoais. Koko ajan niinku ois kuukautiset alkamassa. Yöllä mietin, että on sen vauvan paras olla ihana, kun tuntuu näin kipeältä nyt jo (ja mä sitte vielä odotan sitä kllimaksia eli synnytystä!!! haloo???). Juttelin yhden naisen kans, joka ei kuulemma ole tuntenut mitään kipua supistuksissa tai synnytyksessä, sama ollu hänen perheensä muilla naisilla. Että pelkän särkylääkkeen voimalla..

On sitte kokeiltu tuo vyöhyketerapia ja ens vkolla akupunktio.. Seksiä ei mielellään edelleenkään (sori suora puheeni, mutta mies ei kuulemma koe mielenkiintoisena työntää m---a sinne missä vauva on, sanoi hän). Ei mulla ois hätää ilman näitä kipuja ja valvottuja öitä. Ihan mielellään hengaisin joulun, mutta vauva kasvaa isommaksi ja särky ei mitään kivaa ole. . Nevolatäti kehustkeli taas eilen komeaa mahaani, ei oo kuulemma jokaisella ihan näin isoa :D No joo tiiän. Sanoi epäilevänsä, että vettä ois nyt vähempi ku maha on pehmeämpi. Ja mun mielestä pienempikin.

Lueskelin aiempia ketjujamme. Kyllä te ootte kestäneet mua paljon ja kamalasti ja kannustaneet.

Jouluiloa teille perheinenne sydämeni pohjasta <3
 
Nopeasti vaina Lakallikselle joulutohinoiden keskeltä - Mulla oli menkkamaisia kipuja muutamana yönä ennen synnytystä ;) Eli eiköhän se bebe sieltä kohta ulostaudu! Tsemppiiäääääää <3
 
Lakallis: Missä mennään? Joko oot tositoimissa, vai kenties jo jakaantuneena?

Lakalliksen vauva: Tule jo! (jos oot jo maailmassa, niin anteeksi komentelu)

Ihanaa vuoden vaihdetta kaikki! Toivottavasti palailette pian kertomaan kuulumisia. Meillä arki rullaa hyvin. Toi vauva on nukkunut nyt superhyvin, pisin pätkä 6h yhtä kyytiä, onneksi heräsi sitten syömään. 4-5h yhtäjaksonen pätkä menee vähintään kerran joka päivä. Ilmeisesti tankkaa sitten kerralla aina hervottoman satsin, että jaksaa tolleen nukkua. Tyytyväinen ja ihana se on <3 Eilen käytiin eka kertaa vaunuttelemassa pikainen pakkaseen totuttelulenkki eli 15 min. Kyllä oli ihan hoopon ylpeän pollea olo työnnellä vaunuja. Kylvyssä on käyty nyt 2 kertaa ja tuntuu nauttivan siitä. Toinen koira on edelleen tohkeissaan ja osallistuu joka imetykseen lähietäisyydeltä =D

Mitä kaikille kuuluu?

Strumppis ja "Iita" 17 vrk
 
Strumppis: saat kuule ihan rauhassa komennella mun vauvaa, joka ei kuuntele ketään eikä mitään. Saa nähä millasia ongelmia meillä vielä luvassa ku nyt ollaan jo eri mieltä..

Mä siis oikeasti oon ihan hermona, koska oon niin sairaan kipeä enkä saa nukutuksi. Joo olen edelleeen kiitollinen vauvasta, ja nyt nimenomaan olisin kiitollinen siitä vauvasta, en halua enää tätä raskautta. MIkään ei auta!!! Ei mikään!!!!! Aaattona itkin, kun vauvan liikkeet satttuu jo niin. Raukka pyörii mahassa eikä pääse ulos kun ei supistele. Mullei oo enää mitään supisteluja. Vain sikahuono olo, sattuu, olen kipeä (jos ei vielä tullu selväksi), en saa nukutuksi, on ollu nuha jo 2vkoa ja evvk. Yritin itkeä just kymmenen minuuttia mahd. kovaan ääneen että mies heräis. En kehtaa herättää.. Parempi, että se pysyis kaukana musta ku oon niin pahalla päällä. Ykski soitto vielä "joko oot synnyttäny???" niin lähetän lahjaksi synnytysvideon ja ihan sieltä alapäästä kuvattuna. Kellä muutenkaan jaksaa kiinnostaa olenko minä, hänen random-tuttunsa synnyttäny???? Sen tajuan että äiti yms soittaa mutta joku ihan vain fiiliksissään (anteeksi vain) kyselee..

Raskausarvet sain aattona lahjaksi. Syy on se, että välillä vauva sellasessa asennossa, että yrittää tunkea navan kohalta ulos. Mä sitte vain painan sitä koko käsivarrella toiseen asentoon, koska muhun sattuu!!!! Paras on kun hän hengaa neliön muotosessa laatikossa, jollon ei tule ikäviä kohoumia. Niitä lääkäreitä yms ei kiinnosta eikä liikuta tippaakaan onko mun vauva 5,5kg syntyessään. Jos se 3vkoa sitte oli jo yli 3kg niin mitä lajia se on nyt?? Ja mä siis olen pieni. Vauvan koko on puhtaasti miehen syytä. Pitääkö tässä nousta keuhkokuume että synnytys käynnistetään? Vai meenkö tyrkylle sinne ovelle tyyliin Strumppis ja valehtelen että on supistellu kolme päivää ja kun ne tarkastaa tilanteen ja sanoo ettei oo mtän tapahtunu niin itken että mitä mä sille voin mutta väsyny oon ja ottakaa se ulos ilman ballongeja kiitos. Tiiän ainaki etten huoli ballongeja, en aquarakkuloita. Millon ne pelastaa mut samoin ku yhen tuttavan käynnistämällä synnytyksen siksi, että oli muija jo niin väsyny oleen kipeä ettei ois jaksanu synnyttää jos ois vielä jatkunu tämä siunattu olotila.

On kokeiltu seksit ja vyöhyketerapiat. Liikun paljon. On pakkoki, koska kävellessä sentäs ei ihan joka kohta ole repeämässä. Nyt annan vauvalle periksi että kun se yrittää tunkea ulos olen mä vain rentona enkä purista jalkoja yhteen ja antaa hänen mun puolesta leikkiä myyrää synnytyskanavassa. "Mahtavinta" tässä tosiaan on se, että hyvässä lykyssä voi mennä vielä 3vkoa. Ne menkkamaiset kivutkin on ohi. Neuvolasta saadussa raskaus-kirjassa lässytetään, kuinka synnytys voi tapahtua minä yönä tahansa.. just joo. Ennemmin lähtee varmaan tää kurkkukipuki ku synnytys käynnistys. Pelkään olevani niin raivona ja väsy ku vauva syntyy etten jaksa sitä hoitaa.. Toisaalta taas mitä enempi oon raivona nyt sitä ennemmin otan sen vauvan.. Kauheaa, kun mä nyt kiukkunen silleki, että tule nyt jo ulos. Hänen vikahan se viimisenä on. Saispa edes itkettyä tai nukuttua 3vkoa niin helpottas. Seksiä en enää aio harrastaa ku vasta ehkä synnytyksen jälkeen. Voin kertoa, että evvk tällä ruholla. Itepä olen tilanteeseeni syypää. Ihan ite.

Anteeksi maailman suurin omanapaisuus. Taidan purkaa sairaalalaukun. Jos joskus oon paksuna niin varaan 4vkon loman just vkoille 38-42. Ei tartte miettiä synnyttääkö.

Miten Strumppis oot parantunu synnytyksestä? Ootko edelleen ihan väsy?

Kiitti ku sain avautua. Olen hormonihirviö.
 
Minä ootan kans että äiti tulee koirineen kattoon vauvaa. Osaan kuvitella että ne vahtaa vauvaa lähietäisyydeltä niinku Strumppiksellaki :) Toinen luultavasti kusee vauvaa pitävän jalkoihin merkatakseen tulokkaan omaan laumaan. Ja toinen maalaistollo paskoo parvekkeelle, koska nähtävästi luulee, että kaupunkikäymälät ovat just noita tollasia parvekkeita. Että kunhan on raitis ilma niin kyykistyä voi..
 

Yhteistyössä