T
Tipsuliini
Vieras
ihanaa Ellu, että ultrasta noin hienoja uutisia!
J-R:llä on ihan hirmuisen vähän enää matkaa jäljellä! Tosin täältä päin katsoa kaikki 20+ vkot tuntuu olevan ihan tosi lähellä jo LA:ta!
Ihanilta kuulosti tuo kertomasi pienokaisen liikkeistä yms
Voimia sinne masun kanssa elelyyn!
Mimiksellä myös ihania kuulumisia <3 Se on niiiin hurjaa nähdä, varsinkin silloin ekoja kertoja, se pieni ihminen, kun se ihan oikeasti alkaa jo näyttääkin joltakin!
Meillä tosiaan toivon mukaan olisi enimmät piikitykset ja muut operaatiot jo ohi. Punktio oli vielä hirveämpi kokemus kuin istukkanäyte :/ Istukka oli nyt siirtynyt kokonaan etuseinämään ja ainoastaa pieni kohta aivan alamasun sivussa oli sellainen, josta neula voitiin pistää (pyrkivät välttämään istukan läpi menemistä verenvuodon takia). Yleensä pistokohta on navasta alaspäin, jossa tuntohermoja on vähemmän, joten mä sain sitten harjoitella kivun sietämistä ihan urakalla. Lisäksi se kalvo (en nyt muista miksi sitä kutsutaan) ei meinannut antaa millään periksi neulalle ja venyi vaan, vaikka neula oli jo usemman sentin kohdun sisäpuolella. Se tuska oli jotain ihan järjetöntä. Pikkuinen meinasi myös hermostua ihan täysin ja yritti kovasti ottaa neulankärjestä kiinni. Lopulta, onneksi, näyte saatiin otettua. Kun pääsin siitä pöydältä pois, tärisin vaan hulluna ja nieleskelin kyyneleitä. Eilen mahakivut säikäyttivät jo pelkäämään, että kaikki ei ole kunnossa, mutta onneksi ne sillä erää ainakin lakkasivat melko pian. Nyt sitten vaan odotellaan, ja pelätään edelleen km:a. Tällä viikolla pitäisi jo tulla pikatestin tulokset trisomioista ja sitten lopullinen tulos koko kromosomiston osalta parin viikon päästä.
Tällaista täällä. Aika ristiriitaisissa fiiliksissähän tässä koetetaan saada päiviä kulumaan.
J-R:llä on ihan hirmuisen vähän enää matkaa jäljellä! Tosin täältä päin katsoa kaikki 20+ vkot tuntuu olevan ihan tosi lähellä jo LA:ta!
Mimiksellä myös ihania kuulumisia <3 Se on niiiin hurjaa nähdä, varsinkin silloin ekoja kertoja, se pieni ihminen, kun se ihan oikeasti alkaa jo näyttääkin joltakin!
Meillä tosiaan toivon mukaan olisi enimmät piikitykset ja muut operaatiot jo ohi. Punktio oli vielä hirveämpi kokemus kuin istukkanäyte :/ Istukka oli nyt siirtynyt kokonaan etuseinämään ja ainoastaa pieni kohta aivan alamasun sivussa oli sellainen, josta neula voitiin pistää (pyrkivät välttämään istukan läpi menemistä verenvuodon takia). Yleensä pistokohta on navasta alaspäin, jossa tuntohermoja on vähemmän, joten mä sain sitten harjoitella kivun sietämistä ihan urakalla. Lisäksi se kalvo (en nyt muista miksi sitä kutsutaan) ei meinannut antaa millään periksi neulalle ja venyi vaan, vaikka neula oli jo usemman sentin kohdun sisäpuolella. Se tuska oli jotain ihan järjetöntä. Pikkuinen meinasi myös hermostua ihan täysin ja yritti kovasti ottaa neulankärjestä kiinni. Lopulta, onneksi, näyte saatiin otettua. Kun pääsin siitä pöydältä pois, tärisin vaan hulluna ja nieleskelin kyyneleitä. Eilen mahakivut säikäyttivät jo pelkäämään, että kaikki ei ole kunnossa, mutta onneksi ne sillä erää ainakin lakkasivat melko pian. Nyt sitten vaan odotellaan, ja pelätään edelleen km:a. Tällä viikolla pitäisi jo tulla pikatestin tulokset trisomioista ja sitten lopullinen tulos koko kromosomiston osalta parin viikon päästä.
Tällaista täällä. Aika ristiriitaisissa fiiliksissähän tässä koetetaan saada päiviä kulumaan.