Kipeä kysymys: keskeytys

[yksi kysyjä]

Meillä on tilanne että useamman terveen lapsen jälkeen olen jälleen raskaana.
Tällä kertaa riskiluku on pieni, eli riski suuri.
Luku oli muistaakseni 1:260, kun raja on 1:250.
Olemme hyvin peloissamme. Mitä jos lapsi todella onkin sairas?
Rakastan valtavasti mahassani olevaa pienokaista, joka jo liikkuu hyvin aktiivisesti, ja tuntuu vastailevan minun jutteluuni.
Kuitenkin, en voi olla miettimättä, miten jaksamme jos vauvalla onkin Downin syndrooma.
Miten perheemme pärjää sellaisen lapsen kanssa, miten minä pärjään?
Meillä on useampi pieni lapsi, jotka vaativat vielä vuosia jaksavia vanhempia.
Uskon vahvasti, ettei meistä ole vammaisen lapsen vanhemmiksi.
Rakenneultra on pian, selviääkö siinä yhtään mitään enemmän?
Millä viikoilla on mahdollista vielä keskeytys, jos lapsi osottautuu sairaaksi?

Olen viikkoja itkenyt tämän takia, en pysty elämään normaalisti. Lapsille en vauvasta juurikaan ole puhunut, tietävät kyllä että meille on vauva tulossa. En tiedä haluaisinko heidän unohtavan vauvan, jos sitä ei kohta olekaan?

Onko kellään kokemusta?

 

[punktioon hop hop]

Edelleen kysyn, että miksi et ole mennyt punktioon? Siellä saat 100% varmuuden lapsen terveydestä eikä tarvitse mennä rakenneultraan jännittämään. Meillä oli itsestään selvyyv, että punktio tehdään jos jään kiinni seulonnasta. Odottelun aikana päätimme, että jos tuloksena on vammainen lapsi niin meidän ratkaisumme olisi ollut keskeytys. Muistaakseni tälläisissä tapauksissa keskeytys voidaan tehdä vielä 20 viikon jälkeenkin.

 

[lapsivesi]

vaikea asia... mulla ei omakohtaista kokemusta.

onko sulle tehty lapsivesitutkimus? eikös siinä saa 100% tai ainakin liki tietoa lapsen sairaudesta/terveydestä? Korjatkaa viisaammat jos olen metsässä...

tsemppiä... vaikea asia tosiaan, kannattaisko sun jutella jonkun ammattilaisen kanssa asiasta? yksin vatvominen ei varmaan auta nyt, siinä kun on vastassa äidin tunteet/realismi

 

[yksi kysyjä]

Niin.. ehkä olisi pitänyt ensimmäisessä ultrassa tahtoa siihen punktioon, mutta halusin sokeasti uskoa positiivista tulosta.
Nyt todella pelottaa. Voiko enää asialle tehdä mitään? Onko mitään tutkimusta jolla tuohon saataisiin minkäänlaista varmuutta?
Olen sairaana huolesta, enkä voi olla ajattelematta asiaa.
Lapsi ole erittäin toivottu ja haluttu, mutta en usko minulla olevan resursseja vammaisen lapsen hoitamiseen, kun on muitakin pieniä.

 

[yksi kysyjä]

Niin, ja se piti vielä lisätä, että yksi syy varmasti miksi en punktioon tahtonut, oli se keskenmenon riski. Lapsi oli niin kovin haluttu, ettei minkäänlaista riskiä halunnut ottaa. Mutta nyt....

 

[kättäri]

Paljon voimia sulle ja teille tosi vaikeaan tilanteeseen! Uskon, että pohditte ratkaisua tarkkaan, onhan masussasi kasvamassa ihminen, jolle tulisi oma persoonallisuus, elämä ja tulevaisuus, oli hänellä sitten vamma tai ei. Pystyisitkö ajattelemaan niin, että mikäli saat vammaisen lapsen, saat myös voiman sen hoitoon?

 

[Pelmiina.]

Varmuudellahan rakenneultrassakaan ei voida sanoa onko lapsesi terve vai ei. Aina voi kysyä nenäluun näkyvyydestä etc mutta kyllä se on tuo lapsivesipunktio jolla asia saadaan varmaksi selville. Kannattaa soittaa äityspolille ja kysyä onko jotain keinoa, että asia saataisiin varmaksi. Voimia sinulle, elät varmasti aivan kamalaa aikaa. Pystyn omien kokemusteni takia samaistumaan tilanteesi ja tiedän että helppoa ei ole. Kannattaa kuitenkin uskoa, että kaikki on hyvin

 

[oma näkökanta vain]

Minä olen tehnyt työharjoitteluani down-aikuisten parissa ja ehkä tästä johtuen en ole kenenkään lapsen kohdalla halunnut seulontoihin. Otamme vastaan sen mitä tulee, koska kaikelle on tarkoitus. Nämä down-aikuiset joita olen tavannut, ovat uskomattoman voimaa-antavia tyyppejä ja valoisia tapauksia, tarkoituksellisia ja sydämmellisiä koko olemukseltaan. En vähättele, etteikö hoitovastuu ole varmasti valtava lasten kohdalla, mutta kun on tavannut näitä down-aikuisia niin kaikki seulonnat tuntuvat puistattavilta.

Hyvä että keskustelet tästä, on varmasti rankkaa aikaa. Puhu, puhu ja puhu, jotta saat asioita itsellesi selvitettyä. Tunteet eivät sisällä pitämällä aukene. Tsemppiä!

 

[Roosa2]

Hei yksi kysyjä , ymmärrän täysin tunteesi meille selvisi eilen niskapoimu -ultrassa että toisella kaksosista turvotus koholla eli 3.3 ja toisella onneks 1.6 eli ei hätää. Eilisen illan ja yön itkien olen tullut myös tulokseen ,että en ole valmis hoitamaan vammaista lasta jos sellainen olisi tulossa se vastuu on paljon suurempi kuin terveen lapsen synnyttyä ja täytyyhän sitä myös miettiä minkalainen tulevaisuus hänellä olisi. Minulle tehtiin heti istukkabiopsia ja tulokset selviävät kahden viikon päästä sitten mietitään miten edetään. Voihan olla että mitään kromosomi poikkeavuutta ei löydy mutta pahimpaan varaudun .
Luvin jostain että keskeytykset pitäisi tehdä ennen raskausviikko 20: tä mutta viimestään viikolla 24.
Meillä kun on kyseessä kaksoset ja kummatkin omalla istukalla ja pussilla niin keskeytys voisi onnistua en vain tiedä miten kun se terve ja vilkas kaveri on toisen edessä mitenkä se sieltä tulisi pois ettei häiritsisi toisen kehitystä mutta lääkäri sanoi että toisella kaksosella on hyvät mahdollisuudet jatkaa kasvua vaikka toista ei olisi.
Todella ikävää tekstiä joidenkin mielestä lukea ,mutta järki on oltava kädessä ja kuunneltava myös itseään, minä en ole luonteeltani mikään hoivaaja tyyppi ja tiedän että ei olisi meille oikea ratkaisu jos saisimme sairaan lapsen.
Riski rajasta en osaa sanoa mitään kun mulle tehtiin suoraan se istukkabiopsia keskenmeno riskistä huolimatta.

 

[muupu]

ROOSA2
entä jos menetät molemmat, voitko katsoa itseäsi peilistä sen jälkeen????

 

[Ulpu74]

Törkeää arvostella toisten ratkaisuja. Vaa'assa painavat monet asiat. Tsemppiä Roosa2 ja muut vaikeiden ratkaisujen edessä olevat!

 

[Kiivi]

Ite kokeneena en toivoisi, että kukaan olis niin törkeä, että tekisi tästä arvosteluketjua. Päätös on AINA vanhemman ja jokainen vanhempi tekee päätöksen varmasti ensisijaisesti lapsen etua ajatellen.

Raskaus voidaan keskeyttää erikoisluvalla rv20 asti.

 

[Roosa2]

Muupulle vastaan , että voin katsoa itseäni peiliin vaikka molemmat menisivät kesken koska joku päätös on tehtävä kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluais ja uskon että lääkärit tekisivät kuitenkin kaikkensa että toinen selviäisi.
Päätöksen teko ei ole helppoa sen voit uskoa ja toivon että sinä et joudu pohdiskelemaan näitä asioita koskaan tai jos oletkin joutunut päätöksesi tekemään toivon että olet päätökseesi tyytyväinen.

 

[24 on raja]

^24 on näissä tapauksissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti

Kumma juttu, että kaikki moralisoijat ovat naisia joilla itsellään on terveet lapset. Jos on joskus hoitanut down lasta, se ei tarkoita että tietäisi kaiken heidän elämästään. Kyllähän tervekin lapsi on kiltimpi hoidossa kuin kotona. Arvostelkaa sitten kun tiedätte millaista on elää 24/7.

 

[24 on raja]

tarkoitettu siis nimimerkille Kiiwi tuo edellinen kommenttini.

 

[Kiivi]

tarkoitettu siis nimimerkille Kiiwi tuo edellinen kommenttini.

Anteeksi MITÄ??????????????

Itse olen kokenut raskaudenkeskeytyksen tuosta syystä ja toivoin, ettei tämä alkuperäinen kysyjä joutuisi samanlaisen arvostelun kohteeksi, kuin minä aikoinaan, kipeän ratkaisun edessä!!! Tekee sitten minkä ratkaisun tahansa, mutta ratkaisu on aina vanhempien.

Että jäi vähän epäselväksi millä tapaa moralisoin tässä asiaa? Enhän edes kommentoinut hänen asiaansa?

 

[Niiskulainen]

Voi että minä toivon että vauvoillanne olisi kaikki kunnossa ja vauvanne olisi terveitä ja jos ei niin että teette sellaisen ratkaisun mikä on teille oikea. Tuntuu oikein pahalta teidän puolesta kun joudutte painimaan ja miettimään tälläisiä ratkaisuja. Muistakaa että sanoi kuka mitä vaan niin ratkaisunne on oikeita, kukaan muu kuin te ette tee valintoja elämässänne ja nämä valinnat vaikuttaa elämäänne aina teitte kummin tahansa.

 

[Kiivi]

tarkoitettu siis nimimerkille Kiiwi tuo edellinen kommenttini.

Anteeksi MITÄ??????????????

Itse olen kokenut raskaudenkeskeytyksen tuosta syystä ja toivoin, ettei tämä alkuperäinen kysyjä joutuisi samanlaisen arvostelun kohteeksi, kuin minä aikoinaan, kipeän ratkaisun edessä!!! Tekee sitten minkä ratkaisun tahansa, mutta ratkaisu on aina vanhempien.

Että jäi vähän epäselväksi millä tapaa moralisoin tässä asiaa? Enhän edes kommentoinut hänen asiaansa?

Ja minulla ei ole lapsia ollenkaan.

 

[äiti06]

Me jouduttiin myös hetken pohtimaan mahdollista keskeytystä n. rv20, onneksi turhaan, eikä mitään muita tutkimuksia, kuin ultrausta tarvinnutkaan tehdä. Ehdittiin kuitenkin pohtia samoja kysymyksiä, ja oli kyllä hirvittävän vaikeaa...

Ajattelin silloin, että olisin valmis keskeytykseen, jos lapsi olisi vammainen. Nyt ajattelen, että en ehkä voisi elää itseni kanssa enää keskeytyksen jälkeen, koska lapsen elämä olisi luonnottomasti lopetettu, ja joutuisin hänet synnyttämään ja katsomaan omaa kuollutta vauvaani. Ja kun lapseni syntyi, hän tuntui niin rakkaalta ja omalta, etten olisi voinut kuvitellakaan lupuvani juuri hänestä, vaikka oliskin ollut kromosomeiltaan poikkeava. Pieni, mutta juuri se sama vauvahan hän oli jo rv20. Enää en tule varmastikaan edes harkitsemaan keskeytystä, jos vauvalla on mahdollisuudet elämään.

Kovaa tekstiä valitettavasti, mutta ajattelin kertoa oman kokemukseni. Toisille keskeytys on aivan oikea ratkaisu, yritä miettiä, vaikka ammattilaisen kanssa yhdessä, minkä ratkaisun kanssa voit jatkaa elämääsi. Voimia vaikeaan tilanteeseesi! Ja voihan hyvinkin olla, että vauvallasi on kaikki hyvin...

 

[Kiivi]

Minä en joutunut katsomaan vauvaa. Keskussairaalassa hoidettiin asia erittäin hienotunteisesti ja sain kaiken mahdollisen tuen. Itselleni sanottiin rv18+5 TAYSissa, että ratkaisu on tehtävä viikon sisään, sen jälkeen on myöhäistä. Mietin asian loppuun ja olen pystynyt elämään päätökseni kanssa. Päätökseni perustin siihen, etten kokenut juuri eronneena antamaan vammaiselle lapselle sellaista äitiä, jonka lapsi olisi ansainnut. Syntymän jälkeen en olisi kuitenkaan voinut poiskaan antaa, en halunnut laittaa lasta mihinkään laitokseen ja itse en olisi hänen kanssaan pärjännyt. Kipein asia elämässä, mutta ratkaisun tein rakkaudesta. Äidiksi olen halunnut kuitenkin vuosia.

Nämä on kuitenkin jokaisen omia päätöksiä, tärkeintä se, että sen todellakin miettii loppuun asti, koska asia seuraa mukana koko elämän.

 

[km kokenut]

Me emme mieheni kanssa halunneet mitään kokeita raskauden aikana.. pääasia, että saisimme elävän lapsen. Rakenneultrassa kyllä kävimme, vieläpä itse maksoimme lystin. Toki halusimme nähdä, että lapsella on kaikki hyvin, mutta keskeytykseen emme olisi päätyneet, vaikka ei aivan terve olisikaan. Samoihin aikoihin tuttava kävi rakenneultrassa ja huomattiin, ettei hänen vauvallaan ole lainkaan aivoja. Tietenkin keskeytettiin, kun ei mitään mahdollisuuksia elämään... aika hurja juttu, kylläpä sitä silloin vielä kerran mietti, mikä siinä lapsen saannissa se pääasia olikaan...

mutta en tuomitse muiden ratkaisuja. Itse en pystyisi aborttiin missään tapauksessa. Mutta jos tietää, ettei lapsestaan pysty huolehtimaan, eikä häntä täysillä rakastamaan, parempi "antaa pois". Vaikeita päätöksiä aivan varmasti!

 

[liuku.]

Minäkin olen keskenmenon kokenut, sen jälkeen olen myös terveen lapsen saanut. Nyt jos tulisin raskaaksi ja lapsi todettaisiin vakavasti vammaiseksi, niin luulen että tekisin ehdottomasti abortin. Kyse ei ole omalla kohdalla pelkästä itsekkyydestä (vaikka luulen etten jaksaisi hoitaa vammaista lasta) vaan myös ajattelen, että onko vammaisen elämä sitten elämisen arvoista. Ja juu olen tietoinen että maailmassa on paljon onnellisia vammaisia ja olen kenties asian suhteen ennakkoluuloinen. Mutta tämä perustuu siihen, että olen nähnyt joitakin vammaisia jotka ovat olleet jopa väkivaltaisia ja erittäin arvaamattomia. Ja kun on nähnyt videoita, joissa yritetään pelastaa _vakavasti_ vammaista vastasyntynyttä, niin olen miettinyt että miksi.. en usko että heidän elämänsä olisi sen arvoinen. Siis puhun nyt lapsista, joilla on esim. aivot pään ulkopuolella, eräs lapsi oli tälläinen, mielestäni videolla hänen kasvojen kohdalla oli pelkkä kuoppa.

 

[Kiivi]

mutta en tuomitse muiden ratkaisuja. Itse en pystyisi aborttiin missään tapauksessa. Mutta jos tietää, ettei lapsestaan pysty huolehtimaan, eikä häntä täysillä rakastamaan, parempi "antaa pois". Vaikeita päätöksiä aivan varmasti!
[/quote]


Minusta sillä, ettei pystyisi lapsesta huolehtimaan ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että lasta ei täysillä silti rakastaisi.
Syy minun päätökseeni ei ollut se, etten pystynyt täysillä rakastamaan ja rakastan vieläkin, vaan juuri se, etten olisi pystynyt huolehtimaan.
TÄYSIN kaksi eri asiaa.

 

[Tsemppi]

Voimia ja jaksamista sinulle alkuperäisen viestin kirjoittaja.
Kuuntele sydäntäsi ja mitä ikinä päätätkin, ratkaisusi on oikea.
Toivottavasti voit keskustella ja tehdä yhteisen päätöksen lapsesi isän kanssa.

 

[24 on raja]

tarkoitettu siis nimimerkille Kiiwi tuo edellinen kommenttini.

Anteeksi MITÄ??????????????

Itse olen kokenut raskaudenkeskeytyksen tuosta syystä ja toivoin, ettei tämä alkuperäinen kysyjä joutuisi samanlaisen arvostelun kohteeksi, kuin minä aikoinaan, kipeän ratkaisun edessä!!! Tekee sitten minkä ratkaisun tahansa, mutta ratkaisu on aina vanhempien.

Että jäi vähän epäselväksi millä tapaa moralisoin tässä asiaa? Enhän edes kommentoinut hänen asiaansa?

Taisit ymmärtää nyt väärin.. Kirjoitin siis ensin tuon kommentin, että raja on 24 (eikä 20 kuten kirjoitit) ja laitoin ^merkin, mutta väliin oli kerennyt jo toinen kommentoimaan. Laitoin siis että kommenttini oli sinulle.