Omakohtaisesti mua kirpaisevat aina nämä keskustelut, ovat niin kovin vaikeita asioita. Täydellisesti niitä ei voi käsittää, ennen kuin itse joutuu tuon elämänsä vaikeimman päätöksen eteen. Eikä ole tarviskaan ymmärtää! Se mikä mua häiritsee on, että usein unohtuu se, että down on vain yksi ja yleensä "lievin" diagnoosi keskeytykselle. Ja kun downiakin on niin kovin montaa sorttia, yleensä lievimmät eivät juuri ultrissa edes näy. Usein mukana on vaikeita sydänvikoja ja muita rakennepoikkeavuuksia. Kyllä ne syyt ovat aina hyvin perusteltuja, keskeytystä ei edes heppoisin perustein saa. Mitä muuta todellista vaihtoehtoa on kuin keskeyttää raskaus, kun diagnoosi on aivottomuus, sisäelimet elimistön ulkopuolella, vaikea kromosomipoikkeavuus jne.? Jos näitä asioita ei halua tietää etukäteen, vaihtoehto on tietenkin jättää seulonnat kokonaan väliin ja kokea sitten "aito" kohtukuolema tai keskenmeno myöhäisillä viikoilla.
Itse luovuimme rakkaimmastamme rv21, koska hänellä ei olisi ollut mitään elinmahdollisuuksia täällä. Sairaalapastori sanoi meille silloin, että toisinaan suurinta rakkautta on osata luopua. Hän elää sydämissämme lopun elämäämme, mutta me tiedämme tehneemme ainoan oikean ratkaisun siinä tilanteessa. Jouluna viemme kynttilän hänen haudalleen, kuten niin usein muutenkin. Tuo pieni elämä muutti meitä ihmisenä enemmän kuin mikään koskaan. ;-( Se toi perspektiiviä. Silti toivon, ettei kukaan koskaan joutuisi elämään läpi tuota samaa helvettiä. Valitettavasti tiedän, ettei toiveeni toteudu. Toivon jokaiselle voimaa tehdä itselleen oikea ratkaisu joko silloin, kun jotain havaitaan tai tosiaan vaihtoehtona jättää seulonnat kokonaan väliin, jos kanta on se, ettei kenelläkään ole oikeus päättää kenenkään toisen elämästä. Mielestäni menettämälläni pienellä elämällä oli tärkeä, oma tehtävänsä.