Kipujani ei lääkitä tarpeeksi, joten olen alkanut vetämään yliannostuksia kivun turruttamiseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aaaapeeee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Samaa mieltä edellisen kanssa. E- pillereissäkin on tietääkseni soijasta saatuja aineksia ja siks ne ei monelle sovi ollenkaan.

No, tuonne olen koonnut kauan sitten asioita:
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/soijasta.htm

Miten jaksat tänään?
 
Samaa mieltä edellisen kanssa. E- pillereissäkin on tietääkseni soijasta saatuja aineksia ja siks ne ei monelle sovi ollenkaan.

No, tuonne olen koonnut kauan sitten asioita:
Soijasta rajuja oireita viime vuosituhannella

Miten jaksat tänään?

Pyydä saada allergiatestit, niin jotakin voi selvitä nopeastikin.

Sukralfaatti - olin jo unohtanut - sisältää alumiinia enkä ainakaan itse vois sellaista käyttää. Näissä valmisteissa:

Fimea
 
Anteeksi nyt vaan, mutta jos noita kaikkia ohjeita noudattaa, jäljelle ei jää mikään muu kuin itse valmistettu ruoka ja sekin vaikeimman kautta. Ymmärsin että ap ei kerta kaikkiaan jaksa syynätä jokaista tuoteselostetta aina. Minusta helmpompaa on aloittaa siitä, tutkii ne silloin kun on poikkeuksellisen huonossa kunnossa ja koittaa sillä lailla saada osviittaa asiasta. Jos hyvin käy, homma selviää suhteellisen nopeasti kuten minulla. Moni ihminen haluaa syödä myös kodin ulkopuolella tai kylässä jotakin ja jos noita kaikkia teidän ohjeita noudattaa, saa heittää hyvästit sille.
 
[QUOTE="Silmu";29977607]Anteeksi nyt vaan, mutta jos noita kaikkia ohjeita noudattaa, jäljelle ei jää mikään muu kuin itse valmistettu ruoka ja sekin vaikeimman kautta. Ymmärsin että ap ei kerta kaikkiaan jaksa syynätä jokaista tuoteselostetta aina. Minusta helmpompaa on aloittaa siitä, tutkii ne silloin kun on poikkeuksellisen huonossa kunnossa ja koittaa sillä lailla saada osviittaa asiasta. Jos hyvin käy, homma selviää suhteellisen nopeasti kuten minulla. Moni ihminen haluaa syödä myös kodin ulkopuolella tai kylässä jotakin ja jos noita kaikkia teidän ohjeita noudattaa, saa heittää hyvästit sille.[/QUOTE]

Kiitos järjen ääni! Olis mun mielestä hölmöä välttää kaikkea mahdollista ihan vaan varmuuden vuoksi. Sitäpaitsi oon muutenki huono syömään ja vaikeeta löytää jotain syötävää, joka maistuis, ja johon mulla on varaa, ja jonka mä jaksan valmistaa.

Tällä hetkellä kiputilanne ei oo kovin paha onneks. Vatsan vointi vaihtelee. Just nyt oon ollu taas ummessa muutaman päivän, mutta verta ei oo enää ollu liman joukossa. Siitä leikkauksesta etsin lisää tietoa ja päätin, etten siihen mene. Mä en kestäis niitä jälkikipuja, joita kaikki kuvailee helvetillisiksi ja jotka kestää viikkokausia sen jälkeen kaikilla. Pääkopan vointi vaihtelee kans. Välillä tekis mieli vetää noita lääkkeitä vähän reilummalla kädellä, ihan vaan koska haluaisin saada nukutuksi kunnolla.
 
Lisää rasvaa ruokiin, niin ummetus helpottaa. Oiketa rasvaa, vaikka voita:-)

Oothan seurannut uutisia:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288696947960.html?pos=ok-trm-uutk
 
[QUOTE="Silmu";29977607]Anteeksi nyt vaan, mutta jos noita kaikkia ohjeita noudattaa, jäljelle ei jää mikään muu kuin itse valmistettu ruoka ja sekin vaikeimman kautta. Ymmärsin että ap ei kerta kaikkiaan jaksa syynätä jokaista tuoteselostetta aina. Minusta helmpompaa on aloittaa siitä, tutkii ne silloin kun on poikkeuksellisen huonossa kunnossa ja koittaa sillä lailla saada osviittaa asiasta. Jos hyvin käy, homma selviää suhteellisen nopeasti kuten minulla. Moni ihminen haluaa syödä myös kodin ulkopuolella tai kylässä jotakin ja jos noita kaikkia teidän ohjeita noudattaa, saa heittää hyvästit sille.[/QUOTE]

Aloittajahan ei halua tervehtyä, vaan saada lääkkeitä kipuun. Ja lääkkeitä, että saa lappaa suuhunsa mitä vaan.
 
Ja totuushan on, että kun on pitkään tarpeeksi huonossa kunnossa, niin ihminen kyllä alkaa tekemään kaikkensa saadakseen itsensä kuntoon. Eli tästä ketjusta päätellen ap ei ole vielä riittävän pitkään ja riittävän paljon ollut huonossa kunnossa.
Jokaisella, joka on kärsinyt elimistön temppuilusta, on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitkä asiat ovat tehneet oman olon paremmaksi. Jokainen on itse selvittänyt oman oireilunsa perimmäisen syyn ja näin ollen ottanut vastuun omasta itsestään. Se ei käy hetkessä, eikä toisessakaan ja joskus joutuu luopumaan monista itselle mukavista asioista mutta siinä mennään taas itsekkyyden puolelle, joka taas on ominaisuus, jota ymmärtää vasta omien kokemusten kautta.
Huh, pitkä ja vaikeaselkoinen teksti ja toivon alkuperäiselle kirjoittajalle
voimia alkaa selvittämään oman huonon olon syitä ruokavaliostaan, koska se on suurin asia, mikä elimistöön vaikuttaa.
Sanon vielä kerran, että viljat aiheuttavat elimistössä joillekin tulehdusreaktion ja kivut häviävät viljojen poisjättämisen myötä.
 
Niin, monesti ihmistä saattais auttaa se, mikö herättää eniten vastustusta? Mut miksi se vastustus on joskus niin vahvaa? Kasvatuksen, ympäristön "paineiden" vaiko aivopesun myötä? Aivopesu- sanaa ei juurikaan käytetä enää...?
 
Hei A.P. Kirjoittelin sinulle jo tuossa aiemmin. Nyt tuli mieleeni, että saattaisit hyötyä kipuyhdistyksen toiminnasta (olikohan tuolla nimellä). Sieltä voisit saada vertaistukea jota ei välttämätt täältä löydy. Vertaistukea ja ihmisten mielipiteitä varmaan kuitenkin kaipaat kun tännekin lähdit kirjoittamaan? Kipuklinikan kautta voisit myös päästä vertaistukiryhmiin tai saada tukihenkilön. Et nimittäin suinkaan ole ainut joka on kivun kanssa tilanteessa joka tuntuu umpikujalta.

Haluaisin edelleen painottaa sitä, että kipu on todella moniulotteinen asia. Itse olen valitettavasti saanut tutustua aiheeseen tyttäreni CRPS-sairauden kautta, joka luokitellaan kivuliaimmaksi sairaukseksi mikä löytyy.

Ihmisen aivot ovat jännä juttu. Ne saattavat "koodautua" väärin. Ne saattavat jopa tuntea kipua jolle ei oikeastaan ole syytä, koska aivojen kipualue on yli herkistynyt ja tulkitsee väärin sinne hermoratoja pitkin tulevat viestit. Siinä ei ole kysymys ns.hulluudesta, mutta esim.stressi ja masennus saattavat estää aivojen kipualueen normalisoitumista ja "uudelleen koodausta". Myös lääkkeet jotka on alunperin alitettu esim.leikkaushaavan paranemiskipuihin saattavat ylläpitää kipua niin, että se ei lopukkaan vaikka haava on jo parantunut.

Kipu on todellista. Sitä ei voi mitata labrakokeilla tai katsoa ultralla. Se on aina subjektiivinen kokemus, mutta meidän omat aivot luo sen. Kipu on tärkeä aistimus jota tulee kunnioittaa. Se on kuin tuli, hyvä renki/apulainen, mutta todella huono isäntä.

Jos olisin sinä A.P., menisin uudestaan kipulääkärin luo ja vaatisin aikaa kipupoliklinikalle. Varautuisin siihen, että joutuisin käymään siellä useasti koska kerroit sinulla olevan kipuja monessa eri kehon osassa. Tilanteesi voi siis olla todella monimutkainen. Menisin sinne avoimin mielin enkä tuomitsisi asioita jotka voivat aluksi kulostaa hölynpölyltä. Lähtisin kokeilemaan erllaisia asioita, yksi kerrallaan (ohejiden mukaan) ja sinnikkäästi.

Jos et lähde taisteluun hoitaaksesi kipua pois niin kivut tulevat vain pahenemaan. Tulet tarvitsemaan enemmän ja enemmän lääkkeitä ja kohta sinulle ei niitä enää määrätä. Voit hakea niitä kadulta ja sitten sinusta tulee narkkari. Sinusta tulee väsyneempi ja väsyneempi, etkä kykene enää selvittelemään kipujesi syitä tai hoitamaan niitä lainkaan. Syrjäydyt koska et enää kykene mihinkään kipujen ja lääkkeiden vuoksi.
TOIMI SIIS NYT. Muista, että on muitakin jotka kärsivät/ovat kärsineet helvetillisistä kivuista/kipukohtauksista. Moni on saanut avun kipuihin tai oppinut hallitsemaan niitä niin, että elämä on muuttunut siedettäväksi. ÄLÄ LUOVUTA NYT VAAN TOIMI!

Joka tapauksessa voimia sinulle.
 
Ruokavalio kannattaa aloittaa perusteista:

http://finland.somefood.org/?p=29849

Kananmunia voi huoletta syödä, kun ne ovat luomua. Tee munakkaita, lettuja, pannareita, vohveleita:-)
 
[QUOTE="äide";29978641]Hei A.P. Kirjoittelin sinulle jo tuossa aiemmin. Nyt tuli mieleeni, että saattaisit hyötyä kipuyhdistyksen toiminnasta (olikohan tuolla nimellä). Sieltä voisit saada vertaistukea jota ei välttämätt täältä löydy. Vertaistukea ja ihmisten mielipiteitä varmaan kuitenkin kaipaat kun tännekin lähdit kirjoittamaan? Kipuklinikan kautta voisit myös päästä vertaistukiryhmiin tai saada tukihenkilön. Et nimittäin suinkaan ole ainut joka on kivun kanssa tilanteessa joka tuntuu umpikujalta.

Haluaisin edelleen painottaa sitä, että kipu on todella moniulotteinen asia. Itse olen valitettavasti saanut tutustua aiheeseen tyttäreni CRPS-sairauden kautta, joka luokitellaan kivuliaimmaksi sairaukseksi mikä löytyy.

Ihmisen aivot ovat jännä juttu. Ne saattavat "koodautua" väärin. Ne saattavat jopa tuntea kipua jolle ei oikeastaan ole syytä, koska aivojen kipualue on yli herkistynyt ja tulkitsee väärin sinne hermoratoja pitkin tulevat viestit. Siinä ei ole kysymys ns.hulluudesta, mutta esim.stressi ja masennus saattavat estää aivojen kipualueen normalisoitumista ja "uudelleen koodausta". Myös lääkkeet jotka on alunperin alitettu esim.leikkaushaavan paranemiskipuihin saattavat ylläpitää kipua niin, että se ei lopukkaan vaikka haava on jo parantunut.

Kipu on todellista. Sitä ei voi mitata labrakokeilla tai katsoa ultralla. Se on aina subjektiivinen kokemus, mutta meidän omat aivot luo sen. Kipu on tärkeä aistimus jota tulee kunnioittaa. Se on kuin tuli, hyvä renki/apulainen, mutta todella huono isäntä.

Jos olisin sinä A.P., menisin uudestaan kipulääkärin luo ja vaatisin aikaa kipupoliklinikalle. Varautuisin siihen, että joutuisin käymään siellä useasti koska kerroit sinulla olevan kipuja monessa eri kehon osassa. Tilanteesi voi siis olla todella monimutkainen. Menisin sinne avoimin mielin enkä tuomitsisi asioita jotka voivat aluksi kulostaa hölynpölyltä. Lähtisin kokeilemaan erllaisia asioita, yksi kerrallaan (ohejiden mukaan) ja sinnikkäästi.

Jos et lähde taisteluun hoitaaksesi kipua pois niin kivut tulevat vain pahenemaan. Tulet tarvitsemaan enemmän ja enemmän lääkkeitä ja kohta sinulle ei niitä enää määrätä. Voit hakea niitä kadulta ja sitten sinusta tulee narkkari. Sinusta tulee väsyneempi ja väsyneempi, etkä kykene enää selvittelemään kipujesi syitä tai hoitamaan niitä lainkaan. Syrjäydyt koska et enää kykene mihinkään kipujen ja lääkkeiden vuoksi.
TOIMI SIIS NYT. Muista, että on muitakin jotka kärsivät/ovat kärsineet helvetillisistä kivuista/kipukohtauksista. Moni on saanut avun kipuihin tai oppinut hallitsemaan niitä niin, että elämä on muuttunut siedettäväksi. ÄLÄ LUOVUTA NYT VAAN TOIMI!

Joka tapauksessa voimia sinulle.[/QUOTE]

Niin,että lääkäriltä apua hakemaan kun voisi ruokavaliolla itseään hoitaa (ap:n tapauksessa) Sitten voi lääkäreitä syyllistää kun apua ei saa.
 
Tuo on niin surullisen totta että Suomessa kivunhoito on kehitysmaatasolla. Riippuvuutta pelätään hysteerisesti, elämänlaadun heikkenemistä ja kivun kroonistumista, niitäpä ei sitten pelätäkään. Surullista. Koita välttää yliannoksia koska lopettavat pian kaikki lääkkeet...saisitko jonkun hyvän yksityislääkärin tutkimaan enemmän mitä vois tehdä? Sellaistakin toki vaikea löytää, sairauksiesi potilasyhdistyksistä/vertaistukipalstoilta kysyisin tietäskö joku kuka olis hyvä lääkäri...
Totta joka sana. Mulla järkkyjä kokemuksia ja on pitkälti toiveunta nuo moniammatilliset ryhmät ja muut, kun itse vahvan kipulääkkeen kirjoitus on järkyttävän Turmiolan Tommi asenteen takana ja ihmisen annetaan kärsiä sikana ettei tule riippuvaiseksi mutta jos tekee itsarin ni voi voi, olipas se heikko! Voi sanoa terveisenä lääkikseen: Vittu mitä touhua.
 
Oon käynyt hyväksi kehutulla yksityisellä. Sain häneltä nuo libraxit ja dg:n todennäköisesti tuosta ärtyneestä suolesta. Kuukauden päästä on aika yhelle poliklinikalle. Sen piti olla jo viime viikolla, mut peruuttivat ajan ja siirsivät kuukaudella eteenpäin, nice.

Mt-potilaan kipuja ei siis tarvitse hoitaa vai?

Mulle on yhessä vaiheessa syötetty jo yhtä epilepsialääkettä, eikä siitä ainakaan ollut yhtään apua. Oon monen vuoden sairastelun aikana suostunu kokeilemaan vaikka mitä pysyviä lääkityksiä ja saanut niistä aivan kauheita sivuvaikutuksia, joista osa on jääny vuosiksi päälle, vaikka en niitä lääkkeitä olikaan syönyt kuin pienen hetken. Nykyään olenkin aika lääkevastainen kaikkia aivoihin vaikuttavia jokapäiväisiä lääkityksiä kohtaan. En myöskään halua syödä enää mitään vatsaa ärsyttäviä lääkkeitä.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että tuntikausien makaaminen päivystyksessä uudestaan ja uudestaan kun susta tuntuu siltä, että joku kokoajan puukottaa sua on aika traumatisoivaa ja mielummin pistän vintin sekasin kuin koen sen yhä uudestaan täysin tietoisena kaikesta?

Ja itseasiassa nyt kun muistelen niin oon kerran nähny yhden toisenkin kipulääkärin, jonka ehdotus mulle oli, että ota tarvittaessa panadolia. Just...
Siinä on maissia, ei hyvä.
 
Keliakin historia on ihan oma juttunsa. Mutta tiesittekö, että esimerkiksi lappalaiset eivät ole vielä pari vuosistaa sitten syöneet ollenkaan viljaa? Ja silti ovat olleet hyvässä kunnossa ja terveitäkin, kun eivät ole ihan sukupuuttoon kuolleet:-)

No, jostakinhan kaikki johtuu
Kuivattua kalaa kyllä ovat syöneet ja lihaa. Lue Laura Lehtolan kirja Viimeinen katekeetta.
 

Yhteistyössä