Kirkon päiväkerho ja vanhemmat jotka eivät usko.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Meillä olisi 3-vuotias jolla olisi mahdollisuus päästä kirkon päiväkerhoon nyt syksyllä. Itse en ole kirkkoon kuulunut ikinä. Mies kuuluu ja halusi välttämättä kastaa lapsemmekin, vaikkei häntäkään voi erityisen uskonnoliseksi luonnehtia.

Kristinuskossa on toki paljon asioita joita voi opettaa lapsille ilman että sen tarvitsee olla erityisen uskonnollistakaan (lähimmäisen huomioonottaminen yms. yms.). Mietin kuitenkin kuinka paljon tuollaisesta päiväkerhotoiminnasta on Jumalasta puhumista ja puhutaanko Jumalasta ns.ainoana totuutena? Tarkoita siis, että kerrotaanko jo 3-vuotiaille lapsille että Jumala on olemassa piste.

Itse olin ajatellut, että kun tuo lapsi ymmärtää asiasta enemmän niin kerron hänelle, että Jumala on asia johon monet uskovat ja hän saa toki uskoa ihan kuten haluaa. Vaikka äiti ei Jumalaan usko, ei se välttämättä tarkoita että äiti olisi varmasti oikeassa. Uskoja on yhtä monia kuin on ihmisiäkin.

Ja kun/jos tätä joku kysyy, niin laittaisin lapsen toki muualle kerhoon jos täälläpäin olisi vaihtoehtoja.
 
Ei seurakunnan kerho ole pelkkää Jeesuksesta paasaamista, en minäkään ole mitenkään uskovainen, mutta lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa ja ovat tykänneet..sielä on kivaa toimintaa ja samanikäisiä kavereita. Nyt käyn vauvan kanssa seurakunnan perhekahvilassa ja äitipiirissä, eikä niissäkään paasata Jeesuksesta vaan äidit saa jutella ihan omiaan kahvikupposen ääressä ja lapset leikkiä.
 
3-vuotiaille varsinkaan ei paatoksella paasata jeesusta. viime vuonna oma poika kulki 3v ryhmässä ja vanhempainvartissa ohjaaja sanoi että tämän ikäisille he ei vielä edes lastenraamattua lue. laulutkin oli tuiki-tuiki-tähtönen ja jumalan kämmenellä.

muu aika leikkiä, askartelua ja liikkumista juhlasalissa, mm tramppa ja palloleikkejä jne (seurakunnan liikkarikerho.)
 
Meilläpäin kerhossa on nettisivujen mukaan ensin jonkinlainen hartaushetki, joka voi sisältää laulua, rukoilua ja raamatun kertomuksia. Sen jälkeen alkaa normaali ohjattu kerhotoiminta leikkeineen. Meillä samantyyppinen tilanne ja mietin, mitähän lapsi miettisi varsinkin tuosta rukoilusta, kun ei ole sellaista koskaan nähnyt. Raamatun stoorit menee saduista ja laulut lauluina, mutta toi mietityttää.
 
Minä olen lapsena ollut seurakunnan päiväkerhossa, mutta en kyllä muista siitä mitään uskontopuolta. Luultavasti sitäkin siellä täytyi jotenkin olla, edes ruokarukousten merkeissä. Tärkeänä muistan paikan siitä, että siellä oli muita ikäisiäni lapsia leikkikavereina ja eväät oli kivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Ei seurakunnan kerho ole pelkkää Jeesuksesta paasaamista, en minäkään ole mitenkään uskovainen, mutta lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa ja ovat tykänneet..sielä on kivaa toimintaa ja samanikäisiä kavereita. Nyt käyn vauvan kanssa seurakunnan perhekahvilassa ja äitipiirissä, eikä niissäkään paasata Jeesuksesta vaan äidit saa jutella ihan omiaan kahvikupposen ääressä ja lapset leikkiä.

Ei minua haittaa vaikka puhuttaisiinkin Jeesuksesta ja Jumalasta ja ymmärrän että toki sen täytyy kirkon kerhoon jonkun verran kuuluakin. Ei ole mielestäni millään tavalla haitallista että lapsi tutustuu uskoon, johon hänet on kuitenkin kastettu. Mietinkin nimenomaan tuota, puhutaanko asioista niin että ne olisivat ainoita mahdollisia totuuksia. Alkaako lasta pelottaa että äiti ei pääse taivaaseen koska ei kuulu kirkkoon tmv.?
 
Meillä ainakin srk:n kerhossa on aina alkuhartaus (10-15min ) jossa monesti kerrotaan jostain raamatunkohdasta (sakkeus, jouluevankeliumi tms. ) tai sitten aihe voi olla jotain muuta esim. toisen huomioon ottamista. Aluksi kynttilänsytytys ja lopuksi laulu esim. Jumalan kämmenellä. Sisältö siis voi olla uskonnollinen mutta ei mitään käännytystä tai aivopesua. Muuten sitten vapaata leikkiä, askartelua (voi liittyä hartausaiheeseen tai sitten ei ), lauluja, leikkejä, eväiden syöntiä...
 
meillä 3v aloitti tänään srk:n kerhossa vaikkei kuuluta kirkkoon. hyvillä mielin vien. on sitä pahempiaki asioita kuin jeesus. eikä siellä lopuksi niin paljon hengellistä oo, enimmäkseen tavallista leikkiä ja askartelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Ei seurakunnan kerho ole pelkkää Jeesuksesta paasaamista, en minäkään ole mitenkään uskovainen, mutta lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa ja ovat tykänneet..sielä on kivaa toimintaa ja samanikäisiä kavereita. Nyt käyn vauvan kanssa seurakunnan perhekahvilassa ja äitipiirissä, eikä niissäkään paasata Jeesuksesta vaan äidit saa jutella ihan omiaan kahvikupposen ääressä ja lapset leikkiä.

Ei minua haittaa vaikka puhuttaisiinkin Jeesuksesta ja Jumalasta ja ymmärrän että toki sen täytyy kirkon kerhoon jonkun verran kuuluakin. Ei ole mielestäni millään tavalla haitallista että lapsi tutustuu uskoon, johon hänet on kuitenkin kastettu. Mietinkin nimenomaan tuota, puhutaanko asioista niin että ne olisivat ainoita mahdollisia totuuksia. Alkaako lasta pelottaa että äiti ei pääse taivaaseen koska ei kuulu kirkkoon tmv.?

tuskin se lapsi edes tiedostaa että äiti ei kuulu kirkkoon, itsekin vasta 16 vuotiaana tajusin, että mun äitini ei ole kuulunut koskaan kirkkoon ja lapsena käynyt seurakunnan kerhot ja leirit..f
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katriina:
Minä olen lapsena ollut seurakunnan päiväkerhossa, mutta en kyllä muista siitä mitään uskontopuolta. Luultavasti sitäkin siellä täytyi jotenkin olla, edes ruokarukousten merkeissä. Tärkeänä muistan paikan siitä, että siellä oli muita ikäisiäni lapsia leikkikavereina ja eväät oli kivat.

Olen ollut itsekin kirkon kerhossa lapsena ja päälimmäinen muisto siitä on kun sain viedä mukanani pillimehun... :) Itse en kyllä kerhosta pitänyt, mutta olinkin äärimmäisen ujo lapsi, kun tuo omani taas on hyvinkin sosiaalinen ja voisi nauttia kerhotoiminnasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Ei seurakunnan kerho ole pelkkää Jeesuksesta paasaamista, en minäkään ole mitenkään uskovainen, mutta lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa ja ovat tykänneet..sielä on kivaa toimintaa ja samanikäisiä kavereita. Nyt käyn vauvan kanssa seurakunnan perhekahvilassa ja äitipiirissä, eikä niissäkään paasata Jeesuksesta vaan äidit saa jutella ihan omiaan kahvikupposen ääressä ja lapset leikkiä.

Ei minua haittaa vaikka puhuttaisiinkin Jeesuksesta ja Jumalasta ja ymmärrän että toki sen täytyy kirkon kerhoon jonkun verran kuuluakin. Ei ole mielestäni millään tavalla haitallista että lapsi tutustuu uskoon, johon hänet on kuitenkin kastettu. Mietinkin nimenomaan tuota, puhutaanko asioista niin että ne olisivat ainoita mahdollisia totuuksia. Alkaako lasta pelottaa että äiti ei pääse taivaaseen koska ei kuulu kirkkoon tmv.?



Ei ainakaan meillä pojan kerhossa mistään paasattu. Tottakai tuli määrätyt pyhät esille, kuten joulu, pääsiäinen jne muttei mitään raamattujuttuja mitenkään tuputeta vaikka srk:n kerho onkin.
 
Meilläkään ei olla mitenkään uskovaisia, vaikkei nyt varsinaisesti ateistejakaan. Poika 4v oli nyt kesällä seurakunnan kesäkerhossa ja kovasti tykkäsi. Itse mitä ehdin näkemään oli joitakin lauluja, joissa kerrottiin Jeesuksesta ja Taivaan isästä. Mutta en sitä pidä mitenkään pahana :) Nytkin poika aloittaa torstaina seurakunnan päiväkerhon :) Pojan mummi kuitenkin on jollain tavalla uskonasioista kiinnostunut ja on pojalle puhunut Taivaan isästä ja iltarukouksia lukenut. ELi eipä tuo poika sitä ihmetellyt ole, vaikkei näistä asioista kotona puhutakkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lirppu:
Meidän taloudessa kukaan ei kuulu kirkkoon. En veisi lastanikaan seurakunnankerhoon. En ilkeäisi. Onneksi on muitakin (uskonnottimia) vaihtoehtoja.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin meidän lähistöllä ei näitä muita vaihtoehtoja ole saatavilla.
 
Meillä oli eikä tullut ongelmaa. Minua ei haittaa vaikka kerhossa lapselle kerrotaan valtaväestön uskonkäsityksistä. Keskustelen toki itse lapsen kanssa aiheesta ja uskomuksista, jotta hän tietää että eri ihmiset uskovat eri asioihin. Minun puolestani lapsi saa uskoa jumalaan jos hän itse haluaa. Tärkeintä on että hän hyväksyy toisin ajattelevat ihmiset, uskoisipa itse tai ei.
 
En ikinä laittais lastani mihkää Kirkon kerhoihi. Tosin ite oon vielä vasta teini ja noista asioista ei tarvi märistä, mut märisempä silti.
Kirkon kerhot on mun mielestä pelkkää aivopesua, siis rukoillaan, puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta sun muusta. Pitäis kertoo myös muista uskonnoista. Jos se ois liian monimutkasta ni pidettäis pää kiinni niist uskonnoist.
Muistan itekki lapsena uskoin Jumalaan ja Jeesukseen. Voi luoja, ne hihhulitädit onnistu siis aivopesemään mut. Nyt oon vannoutunut ateisti ja muuksi en muutu :D Ja kirkosta eroon heti ku 18 v.
 
Mä laitoin esikoisen seurakunnan kerhoon että saa ikäistään seuraa, en ole uskonnollinen minäkään. Ei siellä hirveästi uskontoon liittyvää touhua kuitenkaan ole, lähinnä jotain pieniä rukouksia ja raamatun kertomuksia. Lähinnä kuitenkin askartelua ja leikkiä. Suosittelen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nekku:
Riippuu aika paljon henkilökunnasta. Olisiko mahdollista käydä etukäteen tutustumassa ja vähän kuulostella ilmapiiriä?

Mennään käymään paikan päällä kun lapsen paikka varmistuu loppuviikosta ja kyselen näistä asioista sitten varmasti ihan suoraan. Kokemuksia tässä vain alustavasti kyselen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja data:
Meillä oli eikä tullut ongelmaa. Minua ei haittaa vaikka kerhossa lapselle kerrotaan valtaväestön uskonkäsityksistä. Keskustelen toki itse lapsen kanssa aiheesta ja uskomuksista, jotta hän tietää että eri ihmiset uskovat eri asioihin. Minun puolestani lapsi saa uskoa jumalaan jos hän itse haluaa. Tärkeintä on että hän hyväksyy toisin ajattelevat ihmiset, uskoisipa itse tai ei.

Me ei olla uskonasioista tuon 3-vuotiaan kanssa vielä juurikaan keskusteltu, mutta varmaan täytyy sitten miettiä miten asioista puhutaan jos tuohon kerhoon nyt mennään. Ei minuakaan haittaa että kristinuskosta puhutaan (varsinkaan kun lapsi siis on kastettu kuitenkin). En vain tosiaan halua että lapsi näkee sen ainoana oikeana vaihtoehtona vaan tietää että muunkinlaisia uskoja ja tapoja on olemassa. Toki nämä muut asiat ja niiden opettaminen lapselle ovat sitten minun vastuullani.
 
Jeesuksesta ja Jumalasta ei paasata, mutta kerrotaan eri menetelmin. Esim: hartausnukeilla, kuvilla, draamana (lapset saavat olla mukana draamassa esim lampaina, paimenena jne..), nukketeatterilla jne jne. Lähinnä raamatun kertomukset rinnastetaan tunteisiin (kateus, ilkeys, onni, hyvyys...). Eli arkipäivisiin hyviin tekoihin ja ei niin tunnetuihin tunteisiin.
 
En usko et nousee ongelmaksi, aika neutraaleja nuo kerhot taitaa olla.
Joka on musta aika kyseenalaistakin, seurakunta on uskovien yhteisö ja sit ajatellaan ettei siellä sais kuitenkaan puhua uskosta paljoa tai mitenkään tunnustuksellisesti..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko et nousee ongelmaksi, aika neutraaleja nuo kerhot taitaa olla.
Joka on musta aika kyseenalaistakin, seurakunta on uskovien yhteisö ja sit ajatellaan ettei siellä sais kuitenkaan puhua uskosta paljoa tai mitenkään tunnustuksellisesti..?

No täytyy huomioida ikätasokin. 3 v:t kuitenkin lähinnä vaan leikkii.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä