Kiusatun osuus kiusaamiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
Aino Kontula (?) kirjoitti mielestäni hyvän jutun meidän perhe-lehteen. Juttu kertoi koulukiusaamisesta, ja siitä, kuinka paljon kiusatulla on osuutta kiusaamiseen. Onko jotkut vaan sellaisia, että ottavat kiusaamisen suurempana kuin se onkaan? Eivät osaa nauraa itselleen? Ovat heikkoja, ja heillä on huono itsetunto jo valmiiksi?

Mä en puolusta kiusaajia, ja kiusaaminen on aina väärin. Mutta mitä ootte mieltä, onko osuutta kiusaamiseen myös kiusatulla?
 
Kyllä sillä varmasti on oma osuutensa. Toiset ovat herkempiä ja saattavat esim. itkeä pienestäkin, sitten kiusaajat huomaavat tämän ja alkavat kiusata enemmän tätä helppoa uhria.
 
no joskus se kiusattu itse omalla toiminnallaan saattaa edesauttaa sitä kiusaamista, mutta mun ei voida kyllä vierittää sitä kiusaamista kiusatun niskoille.. ikinä!
 
Kyllä joo tosiaan olin itse syyllinen kiusaamiseeni...Se 9 vuotta jatkunut silmätikuksi ottaminen ilman mtn syytä. Kaikki väkivalta, henkinen kamalinta.. Ihme kun vielä tolkuissani! toki, omaa syytä jne... Huomaa että asiasta puhujat eivät ole kiusaamista kokeneet :(
 
Itse en koe koskaan olleeni koulukiusattu, vaikka aina on ollut pientä nälvimistä ja nauramista. Kuitenkin tiedän monia, jotka samoilla perusteilla kokevat olleensa kiusattuja.
 
[QUOTE="jep";22901620]Kyllä joo tosiaan olin itse syyllinen kiusaamiseeni...Se 9 vuotta jatkunut silmätikuksi ottaminen ilman mtn syytä. Kaikki väkivalta, henkinen kamalinta.. Ihme kun vielä tolkuissani! toki, omaa syytä jne... Huomaa että asiasta puhujat eivät ole kiusaamista kokeneet :([/QUOTE]

Älä saivartele. Mä en syyttänyt että se on kiusatun syy. Pohdin, että onko kiusatulla myös osuutta kiusaamiseen.
 
[QUOTE="jep";22901620]Kyllä joo tosiaan olin itse syyllinen kiusaamiseeni...Se 9 vuotta jatkunut silmätikuksi ottaminen ilman mtn syytä. Kaikki väkivalta, henkinen kamalinta.. Ihme kun vielä tolkuissani! toki, omaa syytä jne... Huomaa että asiasta puhujat eivät ole kiusaamista kokeneet :([/QUOTE]

Luitko aloitusta ollenkaan? Eihän tässä kiusatusta olla mitään syyllistä tekemässä!
 
[QUOTE="vieras";22901611]Joissakin tapauksissa on. Tästä on täällä käyty pitkä keskustelu samaisesta jutusta jo viime vuoden puolella.[/QUOTE]

Löytäisitkö linkkiä tähän vanhaan ketjuun?
 
[QUOTE="Blue cat";22901638]Itse en koe koskaan olleeni koulukiusattu, vaikka aina on ollut pientä nälvimistä ja nauramista. Kuitenkin tiedän monia, jotka samoilla perusteilla kokevat olleensa kiusattuja.[/QUOTE]

Tää pitää paikkansa varmasti monen kohdalla.
 
mä jaksan silti ajatella, ehkä sit vanhanaikasesti, et niillä kiusaajilla on itellä paha olla ja ovat täysin kyvyttömiä empatiaan. Kiusattua pidän olosuhteiden uhrina. Ja musta on aivan käsittämätöntä, miten voidaan edes ajatella et kiusattu olisi jollain lailla syyllinen osaansa, aivan käsittämätöntä.
 
Minä olin yllättynyt kun tv:ssä vuosia sitten oli eräs rinnakkaisluokkalainen tyttö puhumassa millaista oli olla koulukiusattu. Yllätyin todella kun en omasta mielestäni koskaan huomannut, että tätä tyttöä olisi koulussa kiusattu. Jos olisin kiusaamista huomannut, niin todennäköisesti olisin asiaan puuttunut...
 
Itsestä tuntuu aivan käsittämättömältä, että te viitsitte ääneen sanoa kiusaamiseen olevan osittain syynä kiusattu itse. Olkoon miten herkkä tms. tahansa ei mikään oikeuta kiusaamaan toista. Se on totta, että toiset ottavat herkemmin itseensä mutta ei kukaan täysin tyhjästä valita. Eli kyllä ne kiusaajat aina jollain tavoin toimivat väärin.

Nyt pitää asenteita muuttaa rajusti kiusaajia kohtaan ja tehtävä loppu sellaisista touhuista. Kiusan kohteeksi joutuminen johtuu AINA vain ja ainoastaan kiusaajasta.
 
Luin juuri erään kolumnin, jossa väitettiin että on erityisen suomalainen ilmiö etsiä kiusaamiseen syytä kiusatusta.

Vastustan ajatusta, että tietyntyyppinen ihminen ajautuisi automaattisesti kiusatuksi. Toisaalta vastustan sellaistakin psykologisointia, että kiusaaja on automaattisesti tosi onneton ja itsetunnoltaan huono. Meidän koulussa monet kiusaajat olivat ihan tasapainoisia ja suorastaan hyvällä itsetunnolla varustettuja tyyppejä. Joukossa vain tyhmyys tiivistyi.

Eli itse (myös kiusaamista kokeneena) sanoisin, että kiusaaminen nousee yhteisön yleisestä kulttuurista, järkevän tekemisen puutteesta ja aikuisten suhtautumisesta erilaisuuteen. Tämän voi huomata siitä, mitä tapahtuu kun kiusattu siirretään ryhmästä pois. Tilalle löytyy aina toinen kiusattu. Ainakin meillä oli näin.
 
Mun mielestä on olemassa ihmisiä, jotka tulee AINA kiusatuksi: tarhassa, koulussa, harrastusporukassa, työpaikalla, eläkeläispiirissä.

Ja jos on tällainen ihminen niin ihan oman etunsa nimissä kannattaa miettiä että mikä siinä on että se kiusaaminen AINA osuu omalle kohdalle. En sano että se on kiusatun syy, mutta onko siitä haittaa jos miettii voisko itekin toimia tai asennoitua joissain tilanteissa jotenkin toisin?
 
Tällainen tutkimus on tehty, että kun kerran joudut kiusatuksi, uhrin leima pysyy sinussa niin, että vaikka vaihtaisit koulua, kiusaaminen jatkuu. Siksi on tärkeää, että jo päikässä puututaan kiusaamiseen, jotta lapselle ei pääse muodostumaan kiusatun roolia, jonka toiset "haistavat".

Minusta on myös tärkeää, että vanhemmat tiedostavat, että oma lapsi voi alkaa kiusaajaksi. Että kotona tehdänn ennaltaehkäisevää työtä painottamalla sitä, ettei ketään saa syrjiä yms. Useinhan me ajattelemme, ettei meidän kullanmurut mitään sellaista voisi tehdä.
 
[QUOTE="vieras";22901666]mä jaksan silti ajatella, ehkä sit vanhanaikasesti, et niillä kiusaajilla on itellä paha olla ja ovat täysin kyvyttömiä empatiaan. Kiusattua pidän olosuhteiden uhrina. Ja musta on aivan käsittämätöntä, miten voidaan edes ajatella et kiusattu olisi jollain lailla syyllinen osaansa, aivan käsittämätöntä.[/QUOTE]

Mä oon enimmäkseen aika samoilla linjoilla.

Koko syyslukukauden seurasin vierestä, kun 4-luokkalaista pikkusiskoani kiusattiin koulussa. Aikaisempina vuosina hänellä oli paljon kavereita eikä kiusaamisesta ollut tietoakaan. Mutta: silloin hän oli luokan huonoin oppilas. Arvosanat nousivat, kaverit katosivat ja kiusaaminen alkoi. Uusista vaatteista kiusataan, kun on mukamas niin lellipentu (ei edes saa uusia vaatteita usein, eikä merkkivaatteita ksokaan). Tavarat katoilee. Kaikista pahinta on ulkopuoliseksi jättäminen, josta hyvin sosiaalinen siskoni kärsii valtavasti.

Miten tämä muka voisi olla pikkusiskon syytä? Pitäisikö vain jatkaa luokan huonoimpana oppilaana, teeskennellä huonompaa kuin on, jotta kukaan ei kiusaisi? Eiköhän tässä tapauksessa ainakin ole kyse vain siitä, että toiset ovat kateellisia.
 
[QUOTE="Neith";22901613]no joskus se kiusattu itse omalla toiminnallaan saattaa edesauttaa sitä kiusaamista, mutta mun ei voida kyllä vierittää sitä kiusaamista kiusatun niskoille.. ikinä![/QUOTE]

Totta. Saako sitten sitä kiusaajaa nimitellä ja haukkua ja lyödä? Hänhän ihan todella on aiheuttanut sen omalla toiminnallaan, jos tälle linjalle mennään.

Kaikenlaisia olen kuullut kerrottavan, mitä opettajien ja muiden aikuisten suusta voi kiusatulle päästellä:

"Sinä olet niin hiljainen ja ujo, sellaiset vaan jää jalkoihin"
"No jospa se johtuu siitä, että olet lihava?"
"Koko luokan maine menee, kun sinä lintsaat koulusta. Ei täällä kukaan ketään kiusaa, nyt niskasta kiinni vain itseä".
 
[QUOTE="vieras";22901722]Niin, vääränlainen luonne tai vääränlainen naama tai liikaa painoa tai..[/QUOTE]

Ei.

Vaan esim. se, että itse tykkää heittää läppää muista, muttei kestä ollenkaan itseensä kohdistuvaa huumoria. Sellainen oli mun yläasteella ja sellainen on pihapiirissäkin. Muita "leikillään" nimittelee apinoiksi, pöllöiksi, toteaa "huumorilla" että toinen on täysi pölkkypää, "sä näytät ihan hevoselta kun sä naurat", jne.

Mutta kun hänelle hihkaistaan että "kävele nopeammin, etana" tai "sun tanssiminen näyttää siltä kuin sammakot loikkisi" niin oi voi, hän on KIUSAAMISEN UHRI ja saa itkukohtauksen ja/tai vetää kilarit.

Ei liene yllätys, ettei kukaan kauan jaksa tuollaisen seurassa olla.
 

Similar threads

Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V
L
Viestiä
2
Luettu
976
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä