Kiusatun osuus kiusaamiseen?

[juse]

Voihan väitteessä olla perääkin. Joka tapuksessa, oli lapsen luonne millainen tahansa, kiusata ei saisi, ja siihen pitäisi puuttua niin että loppuu.

 

[Ksantippa S.]

[QUOTE="myö";22901742]Tällainen tutkimus on tehty, että kun kerran joudut kiusatuksi, uhrin leima pysyy sinussa niin, että vaikka vaihtaisit koulua, kiusaaminen jatkuu. Siksi on tärkeää, että jo päikässä puututaan kiusaamiseen, jotta lapselle ei pääse muodostumaan kiusatun roolia, jonka toiset "haistavat".

Minusta on myös tärkeää, että vanhemmat tiedostavat, että oma lapsi voi alkaa kiusaajaksi. Että kotona tehdänn ennaltaehkäisevää työtä painottamalla sitä, ettei ketään saa syrjiä yms. Useinhan me ajattelemme, ettei meidän kullanmurut mitään sellaista voisi tehdä.[/QUOTE]

Aikuiset tulevat tahtomattaan ja huomaamattaan antaneeksi itsekin lapsille rooleja, jotka voivat vaikuttaa tuhoisasti ryhmädynamiikkaan. Itseäni karmii aina, kun kasvatuksen ammattilaiset tai vanhemmat puhuvat "reippaista" ja "nauravista". lapsista kuin he olisivat lähtökohtaisesti arvokkaampia kuin "ujot" tai "vakavat", ja että näiden hiljaisempien ja pitäisi jotenkin muuttaa temperamenttiaan.

 

["vieras"]

Itseäni karmii aina, kun kasvatuksen ammattilaiset tai vanhemmat puhuvat "reippaista" ja "nauravista". lapsista kuin he olisivat lähtökohtaisesti arvokkaampia

Nehän juuri hirveimpiä kiusaajia ovatkin.

 

[Kepsis]

Tämä aihe herättää hyvin voimakkaita mielipiteitä ja varmasti jopa raivoa.

Itse olin aika monta vuotta itsestä riippumattomista syistä koulukiusattu, vieläkään en halua olla tiettyihin ihmisiin yhteydessä ja tästä on kumminkin 15-20v. aikaa. Ne ajat oli todella rankkoja murrosikäiselle / teinille joka vasta hapuili elämässä, köyhistä oloista juurettomana yritti löytää jotain ystäviä ja kohtelu oli sitten jotain muuta. Pariin otteeseen oli lähellä että en olisi tässä.

Periaatteen ymmärrän että joskus joku voi aiheuttaa kiusauksensa, jos itse on kiusaaja, mutta mitään muuta "oikeutusta" en kiusauksen kaltaiseen toimintaan näe. se että on erilainen tai erilaiset tausta, erilainen ulkonäkö, ei todellakaan ole ikinä oikeutus kiusaukseen, vaikka olisi vähän yksinkertainen ihminen tai käyttäyisi joskus vähän hassusti.

itsessään kiusaus on aina tuomittavaa ja väärin. se jos jotain ojennetaan kaveriporukalla muutaman kerran sen takia kun hän itse kiusaa, on eri asia.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";22901824]Nehän juuri hirveimpiä kiusaajia ovatkin.[/QUOTE]

Paitsi että "herkkä", "liian kiltti" ja "rauhallinen" 9 v on pahin kiusaaja näillämain, se velliperse ei vaan ikäisilleen pärjää joten se hakkaa itseään pienempiä...veti mun 4 v poikaakin turpiin viime kesänä. Ja torua ei saa, koska toinen on liian kiltti jopa psykologin mielestä, ja niin kovin herkkä!

"Tunteellinen" ja "herkkä" poika taas tänään löi tyttöni ystävää todella lujaa. Tyttöä löi, kun ei pojille pärjää.

 

[tytsi-89]

Minusta Aino Kontulan kommentit olivat typeriä ja huolestuttavia. Sen sijaan Timo Parvela kirjoitti viime kuun lehteen hyvän tekstin aiheesta. Jokaisella on oikeus olla semmoinen kuin on, vaikka olisi miten erilainen ja "huumorintajuton".

 

["vieras"]

Meitä joita kiusattiin yhdisti nämä asiat: kiltteys ja herkkyys. Joillakin lisäksi ulkonäkö, sukunimi tms. asiat... Ne jotka sanoo, että heitäkin kiusattiin, mutta eivät ottaneet siitä itseensä.... varmastikaan ei samalla mittakaavalla.
Meidänkin koulussa "kiusattiin" useitakin, mutta kyllä ne muutamat sai osakseen paljon enemmän paskaa kuin toiset, olivat oikeita kestosuosikkeja vuodesta toiseen.

 

["vieras"]

Paitsi että "herkkä", "liian kiltti" ja "rauhallinen" 9 v on pahin kiusaaja näillämain, se velliperse ei vaan ikäisilleen pärjää joten se hakkaa itseään pienempiä...veti mun 4 v poikaakin turpiin viime kesänä. Ja torua ei saa, koska toinen on liian kiltti jopa psykologin mielestä, ja niin kovin herkkä!

"Tunteellinen" ja "herkkä" poika taas tänään löi tyttöni ystävää todella lujaa. Tyttöä löi, kun ei pojille pärjää.

Kai sentään ymmärrät, että nämä eivät millään lailla kuvaa standardikilttiä ja -hiljaista lasta.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="a p";22901641]Älä saivartele. Mä en syyttänyt että se on kiusatun syy. Pohdin, että onko kiusatulla myös osuutta kiusaamiseen.[/QUOTE]

Minusta tuo on vähän samanlainen kysymys kuin se, onko raiskauksen uhrilla osuutta raiskatuksi tulemiseen. Ellei siis kyse ole sellaisesta tilanteesta, että tämä kiusattu on myös itse kiusaaja.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";22901878]Kai sentään ymmärrät, että nämä eivät millään lailla kuvaa standardikilttiä ja -hiljaista lasta.[/QUOTE]

Kai sinäkin ymmärrät, ettei reipas ja naurava lapsi ole synonyymi kiusaajalle?

 

[joskus voi olla]

Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Joskus joku lapsi kokee kiusaamisena sellaista, mikä taas toiselle ei sitä ole. On olemassa lapsia, jotka todella helposti kokevat tulevansa kiusatuiksi. Tämän ei ole tarkoitus mitätöidä kenenkään kiusatun kokemaa tuskaa tms. vaan se on vain yksinkertainen havainto.

 

[Ksantippa S.]

Paitsi että "herkkä", "liian kiltti" ja "rauhallinen" 9 v on pahin kiusaaja näillämain, se velliperse ei vaan ikäisilleen pärjää joten se hakkaa itseään pienempiä...veti mun 4 v poikaakin turpiin viime kesänä. Ja torua ei saa, koska toinen on liian kiltti jopa psykologin mielestä, ja niin kovin herkkä!

"Tunteellinen" ja "herkkä" poika taas tänään löi tyttöni ystävää todella lujaa. Tyttöä löi, kun ei pojille pärjää.

Olen aina arvostanut mielipiteitäsi, mutta nyt minun täytyy todellakin ihmetellä. Toivottavasti kommenttisi on sarkasmia.

 

[Anatolia]

Olen aina arvostanut mielipiteitäsi, mutta nyt minun täytyy todellakin ihmetellä. Toivottavasti kommenttisi on sarkasmia.

Se on ihan tositarina. 9 v, joka ei ikäistensä seurassa kuulemma suutansa auki saa, on puolet itseään nuorempien seurassa kamala rääväsuu ja käy kimppuun. Kokee vissiin olevansa oikea hurjapää ja Mies isolla ämmällä kun pikkuisia uskaltaa itkettää. Minua vituttaa sellainen.

 

[Ksantippa S.]

Kai sinäkin ymmärrät, ettei reipas ja naurava lapsi ole synonyymi kiusaajalle?

Ei ole. Mutta jos se "reipas ja naurava" lapsi saa jatkuvasti kuulla ja tuntea olevansa arvokkaampi kuin temperamentiltaan toisenlainen lapsi, siinä luodaan tehokasta maaperää kiusaamiselle ja uhriutumiselle.

Valitettavasti reippautta ihailevilta aikuisilta saattaa puuttua nyanssien taju. Tällöin kiusaaminen voi tapahtua ihan aikuisen silmien alla, ja aikuinen vain ihmettelee, miksi kiusattu ei voi "reipastua".

 

["myö"]

Mie kyllä niin ihailen meidän tytön kaverin äitiä. tää tyttö on taipuvainen pomotteluun ja syrjimiseen, mutta äiti oli aluksi (kun tytöt oli jotain neljävuotiaita) sitä mieltä, että lapsi on todella sosiaalinen yms. Kun vaikeuksia alkoi ilmaantua, hän muutti käsitystään ja alkoi tehdä todella töitä sen eteen, että lapsi oppisi leikkimään ketään alistamatta ja syrjimättä. Nyt ovat eskarissa ja tulokset alkavat näkyä. Meillä vanhemmilla on tässä asiassa varsin suuri osuus, mutta on harvinaista, että joku oikeasti osaa ottaa ne vaalenapunaiset lasit silmiltään, kun omasta lapsesta on kyse.

 

[Ksantippa S.]

Se on ihan tositarina. 9 v, joka ei ikäistensä seurassa kuulemma suutansa auki saa, on puolet itseään nuorempien seurassa kamala rääväsuu ja käy kimppuun. Kokee vissiin olevansa oikea hurjapää ja Mies isolla ämmällä kun pikkuisia uskaltaa itkettää. Minua vituttaa sellainen.

No siinä taitaa olla kiusattu ja kiusaaja samassa paketissa. Muistan omasta lapsuudesta tuollaisiakin tapauksia. Vituttaahan se varmasti, varsinkin jos oma lapsi on uhrina. Onneksi tyyppi ilmeisesti saa ammattiapua, toivotaan että se myös auttaa jossakin vaiheessa.

 

[Phoebsi]

Ei ole. Mutta jos se "reipas ja naurava" lapsi saa jatkuvasti kuulla ja tuntea olevansa arvokkaampi kuin temperamentiltaan toisenlainen lapsi, siinä luodaan tehokasta maaperää kiusaamiselle ja uhriutumiselle.

Valitettavasti reippautta ihailevilta aikuisilta saattaa puuttua nyanssien taju. Tällöin kiusaaminen voi tapahtua ihan aikuisen silmien alla, ja aikuinen vain ihmettelee, miksi kiusattu ei voi "reipastua".

Minäkin olen alkanut huomata tämän, nyt kun oma lapsi kasvanut vauva-ajasta pois, että reippautta ym. ihannoidaan kovasti. Mietitytti myös yksi ketju, jonka täältä luin, jossa erään tytär oli saanut käytösnumeroksi 8 ja syynä tytön luonne.

Ehkä hiljaisen ja ujon kokemuksia vähätellään enemmän kuin sen reippaan ja nauravan, josta huomaa helpommin että nyt on joku vialla. Ujo taas peittää sen ja kärsii hiljaa sisimmissään.

 

["vieras"]

Se on ihan tositarina. 9 v, joka ei ikäistensä seurassa kuulemma suutansa auki saa, on puolet itseään nuorempien seurassa kamala rääväsuu ja käy kimppuun. Kokee vissiin olevansa oikea hurjapää ja Mies isolla ämmällä kun pikkuisia uskaltaa itkettää. Minua vituttaa sellainen.

Onkohan tuota lasta sitten kiusattu ikätoveriensa toimesta... kuulostas vähän siltä. Ei tietenkään sais purkaa tuollai pahaa oloaan tuollai.

 

[Anatolia]

Ei ole. Mutta jos se "reipas ja naurava" lapsi saa jatkuvasti kuulla ja tuntea olevansa arvokkaampi kuin temperamentiltaan toisenlainen lapsi, siinä luodaan tehokasta maaperää kiusaamiselle ja uhriutumiselle.

Valitettavasti reippautta ihailevilta aikuisilta saattaa puuttua nyanssien taju. Tällöin kiusaaminen voi tapahtua ihan aikuisen silmien alla, ja aikuinen vain ihmettelee, miksi kiusattu ei voi "reipastua".

Oikeassa elämässä etenkin päiväkotimaailmassa on kyllä niin, että reipas ja naurava lapsi jää vähemmälle huomiolle. Ne hiljaiset, jotka itkee, pääsee tätien syliin. Reipas pärjätköön omillaan, näin se vaan tuppaa olemaan. Vaikka syli kelpaisi reippaallekin, mutta siihen ei pääse.

Kiusaaminen ei ole koskaan sallittua, mutta reippauskaan ei mikään rikos ole.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="myö";22902021]Mie kyllä niin ihailen meidän tytön kaverin äitiä. tää tyttö on taipuvainen pomotteluun ja syrjimiseen, mutta äiti oli aluksi (kun tytöt oli jotain neljävuotiaita) sitä mieltä, että lapsi on todella sosiaalinen yms. Kun vaikeuksia alkoi ilmaantua, hän muutti käsitystään ja alkoi tehdä todella töitä sen eteen, että lapsi oppisi leikkimään ketään alistamatta ja syrjimättä. Nyt ovat eskarissa ja tulokset alkavat näkyä. Meillä vanhemmilla on tässä asiassa varsin suuri osuus, mutta on harvinaista, että joku oikeasti osaa ottaa ne vaalenapunaiset lasit silmiltään, kun omasta lapsesta on kyse.[/QUOTE]

Minä todella toivon, että osaisin tarvittaessa toimia noin. Ja toivon myös, että jos oma lapseni aiheuttaa muille harmia tai kiusaa, siitä kerrotaan minulle ajoissa ja rehellisesti muiden vanhempien ja/tai opettajien ym. toimesta.

 

["myö"]

Minäkin olen alkanut huomata tämän, nyt kun oma lapsi kasvanut vauva-ajasta pois, että reippautta ym. ihannoidaan kovasti. Mietitytti myös yksi ketju, jonka täältä luin, jossa erään tytär oli saanut käytösnumeroksi 8 ja syynä tytön luonne.

Ehkä hiljaisen ja ujon kokemuksia vähätellään enemmän kuin sen reippaan ja nauravan, josta huomaa helpommin että nyt on joku vialla. Ujo taas peittää sen ja kärsii hiljaa sisimmissään.

Välihuomautus: käytöksen arvostelu on nykyään samanlaista kuin muidenkin aineiden. Eli kiitettävän käytökseen tarvitaan oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta - siis ekstraa. 8 on hyvä, tavallinen numero myös käytöksessä.

 

[Anatolia]

No siinä taitaa olla kiusattu ja kiusaaja samassa paketissa. Muistan omasta lapsuudesta tuollaisiakin tapauksia. Vituttaahan se varmasti, varsinkin jos oma lapsi on uhrina. Onneksi tyyppi ilmeisesti saa ammattiapua, toivotaan että se myös auttaa jossakin vaiheessa.

Jep, toivotaan että ammattiapu (jos sellaista saa) auttaisi.

Katumusta tuo lapsi ei tunne, eikä osaa anteeksi pyytää. Uhittelee aikuiselle vastaan (tutuille aikuisille uskaltaa uhitella), valehtelee valehtelemasta päästyään vaikka useampi silminnäkijä sanoo miten asia oikeasti meni, ja lopulta selittää että ei hän väärin tehnyt vaikka löi kovaa, koska XXX meni keinumaan eikä tullut liukumäkeen vaikka hän käski. Eikä suostu tajuamaan kun hänelle rautalangasta yrittää vääntää että XXX saa keinua jos haluaa, ja hän leikkiä omia leikkejään, kaikkien ei ole pakko haluta tehdä kuten hän haluaa. Asia, jonka jo 4-vuotiaskin tajuaa.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="myö";22902061]Välihuomautus: käytöksen arvostelu on nykyään samanlaista kuin muidenkin aineiden. Eli kiitettävän käytökseen tarvitaan oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta - siis ekstraa. 8 on hyvä, tavallinen numero myös käytöksessä.[/QUOTE]

Ok, sen huomasin jo siitä keskustelusta, mutta silmään pisti tuo että syynä oli luonne ja jäi mietityttämään, miten se lapseen vaikuttaa.

 

[Ksantippa S.]

Oikeassa elämässä etenkin päiväkotimaailmassa on kyllä niin, että reipas ja naurava lapsi jää vähemmälle huomiolle. Ne hiljaiset, jotka itkee, pääsee tätien syliin. Reipas pärjätköön omillaan, näin se vaan tuppaa olemaan. Vaikka syli kelpaisi reippaallekin, mutta siihen ei pääse.

Kiusaaminen ei ole koskaan sallittua, mutta reippauskaan ei mikään rikos ole.

Olen viimeisestä lauseesta ihan samaa mieltä. Mutta nyt tulit niputtaneeksi yhteen kaksi eri asiaa. "Ne hiljaiset jotka itkee, pääsee tätien syliin".

Itkeminen tuskin on hiljaiselle lapselle sen tyypillisempi ominaisuus kuin äänekkäämmällekään. Itkuun on yleensä syy. Jos hiljaisen lapsen ajatellaan olevan lähtökohtaisesti itkuinen, ollaan jälleen vaarallisilla vesillä.

 

["vieras"]

Vaikea kysymys..voi olla ehkä osuutta, mutta en lähtisi oikeastaan missään tilanteessa kuitenkaan siihen, että kiusauttua syyllistettäisiin mitenkään. Olipa liian herkkä tai ei, niin minkäs sille sitten voi, ei se oikeuta ketään kiusaamaan.
Lähtökohtaisesti aina lähdetään siitä, että syy on aina kiusaajan.