Kiitos kaikille onnitteluista. Mieli on jo tasaantunut ja yllättävän positiivisesti jaksan jo ajatella. Voi kyllä johtua myös siitä, että oireet on alkaneet, metallin maku suussa ja hirveä palelu. Mulla siis on onnistuneissa raskauksissa alkaneet oireet aikaisin ja toisaalta km-raskauksissa niitä ei ole ollut. Eli tällä hetkellä ainakin tämä tuntuu ihan oikealta raskaudelta. Ja eiköhän se tuntemus vahvistu jos/kun alan oksentaa hillittömästi n. viikon päästä. Sitä odotellessa kävin vielä tänään opiskelukaupungin ihanimmassa kahvilassa oikein nautiskelemassa. Saattaapi nimittäin kahvi ja lähes kaikki kiinteä ravinto jäädä vähemmälle lähiaikoina, toivottavasti. Kaikkea sitä ihminen toivookin.
Beata, mulla on kanssa koko ajan menkkamaisia tuntemuksia. Luulen, että ne on kohdun venymistuntemuksia. Mulla nimittäin ei km ole ikinä alkanut kivuilla vaan vuodolla. Tosi tuttua tuo paperin tuijottelu täälläkin. Mutta kyllä se jossain välissä ehkä vähän vähenee. Jonkinasteinen pelko varmasti seuraakin mukana loppuun asti ja lapsen synnyttyä sitä vasta pelkääkin, sitä se elämä on. Ihanaa, kun mennään niin samoissa tän raskauden kanssa, tietää tasan mitä toinen käy läpi. Tsemppiä sinne roppakaupalla.
A-M, ihanaa että olet jo noin pitkällä. Muiden raskaudet tuntuu menevän niin nopeasti

Tsemppiä loppumetreille! Ja kyllä se mun mies on jo vähän tässä mukana, oli raukka vaan niin aamu-uninen silloin. Kyseli, jo milloin pääsee ultraan.
Lakalallis, ihanalta kuulostaa sun tyttönen. Ja kyllä siihen äidin vastuuseen jotenkin tottuu ajan kanssa eikä niin paljon hirvitä enää.
Orvokki, sullakin on raskaus jo tosi pitkällä. Hienoa. Äläkä siitä painonnoususta huoli, mulla ainakin se on noussut sykäyksittäin, välillä jopa kilo/viikko ja sitten ei kuukauteen yhtään. Riippuu niin syömisistä ja vaatteistakin. Ja sehän se pelottavaa olis jos se laskisi

Onnea siihen rasitukseen, on kuulema aika inha juttu.
Ottis, älähän kokonaan häviä kuitenkaan. Voithan aloittaa sellaisen rennon tjottailun. Ymmärrän kyllä tarpeen miettiä haaveilun jatkamista, on se välillä niin rankkaa. Mutta jos nyt ottaisitte ne uudet kissat, nauttisitte niistä ja toisistanne, niin voisihan se ylläriplussakin vielä tulla. Ja ainakin saisit paljon uutta mietittävää ja ilon aiheita, kun niitä kisuja hoivailisit.
Juissis, kiitos tsempeistä. Kyllä niitä oireita jo pukkaa, vaikka ei ehkä ihan vielä tarvisikaan. Tuo paperintiirailu on kyllä sellainen neuroosi, ettei siitä ihan heti eroon pääse. Mutta sullahan on jo niin hyvin viikkoja, että voit jo huokaista. Tiirailet sitä paperia sitten taas ennen synnytystä ja koitat löytää siitä synnytyksen ennusmerkkejä
Menen nyt kyllä lisäämään vaatetta, ei tule palelulle loppua sitten millään.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Prune (joka ei vieläkään uskalla raskausviikkoja laskea)