KM:n jälkeen plussaavat 2011

[mi-iuska]

parempaa uutta vuotta tännekin päin!!

hallanmaa: tuulimunaraskaus näkyy testeissä ihan yhtä hyvinä viivoina mitä normiraskaus, sitä ei pysty selvittämään kun alkuraskaudenultralla onko tuulimunaraskaus vai sikiöllinen raskaus. Mulla meni eka tuulimunaraskaus rv13 ultraan ja oireet samat kokoajan, vaikkakin lievät (en oksentanut). Toisella kertaa tuulimuna bongattiin alkuraskauden ultrassa yksityisellä joskus rv7 ja siitä viikon päästä varmistus ja lääkkeellinen tyhjennys. Kolmannella kerralla nähtiin syke rv7 ja tämä keskeytyi ja pikkuhiljaa alkoi tiputtelemaan.. siitä lääkäriin hakemaan taas lääkkeet tyhjennykseen. Mutta kaiken tämän kukkuraksi meille suotiin esikoiselle pikkuveli. Joulunaikaa tajusin taas että parhaimmassa tapauksessa meillä olisi juhlittu 2v synttäreitä jos eka km olisi mennyt loppuun asti ja syntynyt elävänä.. Nyt kun on vielä aikaa niihin 1v synttäreihinkin.
Mistään muusta ei siis pysty päättelemään raskauden laatua, kun ultralla. Oman mielenrauhan takia suosittelen ultraa rv 6+5 tai enemmän jotta syke näkyy jos on näkyäkseen.
Luotto palaa pikkuhiljaa raskauden suhteen.
Joskus oireet voivat antaa suuntaa raskaudesta mutta ei tosiaan aina.. Ite en yrjönny noissa pieleenmenneissä raskauksissa ollenkaan, vaikka huono olo olikin ja jatkuva nälkä. Kaksi loppuunastimennyttä raskautta olenkin sitten yrjönnyt alusta loppuunasti, joten ehkä ne mulla antaa jotain suuntaa että pystyn luottamaan raskauteen.

Tulihan sepustus..

tutut tunteet ja mietteet nousevat välillä pulpahdellen pintaan, kun autuaan onnellisesti on jo noi pahimmat jääneet taakse.

Parempaa vuotta toivotellen, mi-iuska

 

[Cheycel]

Kirjoittelenpa Mumman vinkistä tännekin ketjuun, kohtalotovereita kaivataan.

Meillä on maaliskuussa 2010 syntynyt esikoistytär, tämä ensimmäinen raskaus saatiin alulle puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja kaikki meni alusta loppuun niin hvyin kun vain voi.
Päätimme helmikuulla, että pikkukakkonen on nyt tervetullut ja saimmekin raskauden alulle heti ensi yrittämältä. Raskauden alkuaika oli jotenkin ihmeellinen ja erikoinen enkä oikeen missään vaiheessa tuntenut olevani raskaana vaikka oireita kyllä oli. Vkolla 7 alkoi vatsakivut ja pieni tuhruiluvuoto ja vkon 8 alussa ensiavun kautta olinkin hätäleikkauksessa kohdunulkoisen raskauden vuoksi. Olin vuotanut niin reippaasti sekä kohtuun että vatsalaukkuun, että leikkaus tehtiin kiireellisesti. Samalla jouduttiin poistamaan toinen munatorvi, josta saatiin vähän lisää haasteellisuutta uudelleen raskautumiseen.

Kesän ja alkusyksyn mittaan alkoi jo hieman pelottamaan, että emme pysty enää saamaan raskautta alulle, mutta isänpäivänä saatiin mahtava lahja, kun digitaaliseen testiin ilmestyi raskaana 2-3 viikkoa. Voi sitä ilon hetkeä. Olin alusta saakka kovin varovaisella mielellä liikkeellä, koska ku kummitteli aikas isona mörkönä vielä takaraivossa, mutta aloin pikkuhiljaa haaveilemaan kesävauvasta. Minulla oli kaikki samat raskausoireet kuin esikostakin; pahoinvointia, arat ja turvonneet rinnat yms. Varhaisultrassa 6+1 todettiin sikiön olevan tällä kertaa oikeassa paikassa ja näki jo vahva syke. Lääkäri sanoi varovasti, että nyt näyttäisi hyvältä, on enää muutaman prosentin mahdollisuus, että raskaus keskeytyisi. Osuin sitten siihen pieneen otantaan.. Sunnuntaina alkoi yllättäen vuoto 11+3 vkolla ilman minkäänlaisia kipuja ja eilen ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno 8+2. Raskausoireita oli ihan loppuun saakka, su aamulla vielä oksensin ja rinnat ovat edelleen raskaana. Tuntuu pahalta, että olen 3 vkoa kantanut kuollutta sikiötä sisälläni, "kärsinyt" raskausoireista ja haaveillut kesävauvasta. Ehkä vähän ajan kuluttua osaan alkaa ajattelemaan, että parempi kuitenkin menettää tässä vaiheessa, kun myöhemmin..

Onneksi esikoinen lohduttaa äitiä. Kotiin tullessa purskahdin heti itkuun hänet nähdessäni, tytär juoksi ensin halaamaan ja antamaan pusun, sitten hakemaan vessasta paperia ja äidin syliin pyyhkimään kyyneleitä ja hokemaan äiti ei itke. Häneltä saan onneksi paljon voimaa jaksaa.

Huomenna menen lääkkeelliseen tyhjennykseen ja toivon todella, että selviän siitä ilman komplikaatioita. Kohdunulkoisen kamalat tapahtumat ovat vielä niin tuoreina mielessä. Osaatteko tyhjennyksen kokeneet sanoa, miten siitä seuraava päivä sujuu? Mietin vain, että minkälaiset voimat, lähinnä fyysiset, on sen jälkeen, hankinko esikolle hoitopaikan vielä torstaille?

Nyt olen tämän päivän yksin kotona, suren, itken, harmittelen, kiukkuan ja yritän valmistautua huomiseen. Esikko lähti mummolaan päiväksi ja ikävä on sydäntä raastava, parempi kuitenkin, että hänellä on hauska päivä, saan hänet sitten taas illalla iloisena syliini ja toivottavasti äidilläkin on jo hieman parempi olo.

Voimia meille kaikille ja uskoa tulevaan.

 

[Viveca]

Voi ei, oon tosi pahoillani Cheycel.
Itsellä oli kohdunulkoinen loppuvuodesta 2008, joka selvisi, kun aloin vuotamaan ja sain kamalat vatsakivut. Olin silloin raskausviikolla 11. Minulle tehtiin tuo lääkkeellinen tyhjennys - sekä kaavinta, kun kaikki ei tullut ulos lääkkeellisellä. Pääsin kotiin samana päivänä sairaalasta ja olin ihan kunnossa, fyysisesti. Henkinen puoli olikin vaikeampi paikka.
Voimia ja toivottavasti tämä uusi alkanut vuosi tuo teille toivomanne asian! <3

 

[Mumma82]

Tervetuloa tänne Cheycel - vaikkakin surullisissa merkeissä! Olin jo niin onnellinen teidän puolesta!... Höh.. :/

Kyllä sitä itsekin tässä koko ajan pelkää nyt tän uuden raskauden myötä... Mutta ei voi muuta kuin odotella seuraavaa ultraa ja toivoa parasta!

Mullehan tehtiin syyskuussa se lääkkeellinen tyhjennys, ja ekalla yrittämällä olin sairaalassa muutaman tunnin (se oli perjantaipäivä). Vuoto alkoi ja päästivät mut kotiin... tosin jo kotona vuoto loppui kuin seinään, joten soitin sairaalaan parin pvän päästä kun mitään ei oikein tapahtunut. (ohjeissa luki että kannattaa odottaa 2-3 pvää jos vuoto ei heti ala)

Tiistaina kävin hakemassa uudet tyhjennyslääkkeet ja sain sairaslomaa torstaihin. Onneksi olin siinä välissä lukenut keskustelupalstoilta, että ei kannata vaan makoilla ja odottaa että vuoto alkaisi (kuten olivat sairaalassa neuvoneet), vaan kannattaa vaikka kävellä rappusia edestakaisin, ja tehdä reippaita kyykkyjä, jotta vuoto alkaa.
Ja voin sanoa että se rappusissa ravaaminen ja kyykkyjen tekeminen tehosi TODELLA! Vuoto alkoi ja SUPISTUKSET! Auuuuu!! Sitten pitkälti vietin sen illan vessassa "synnyttämässä". Sinä iltana musta ei olisi ollut mihinkään!

Seuraavina päivinä vuoto oli erittäin(!) runsasta. Tunsi vaan kun "huljahti" heti kun nousi seisomaan tai lähti kävelemään. Kannattaa siis varata REILUSTI paksuja yösiteitä, ja varautua siihen, että joudut koko ajan ravaamaan vessassa vaihtamassa siteen.
Muuten ei ollut ongelmaa elää normaalisti jo seuraavana päivänä tyhjennyksestä.

Henkisesti tietty teki todella tiukkaa pitkän ajan tuon jälkeen ja kyynelille ei näyttänyt tulevan loppua, mutta se on ymmärrettävää ja siihen ei auta muu kuin aika..

Kovasti tsemppiä ja voimia huomiselle ja lohdutushalit täältä!

 

[Cheycel]

Meidän pikkuenkelin taival päättyi tänään kotona, joten huomenna ei taideta enää tarvita lääkkeitä. Oli todella kova paikka ja vei kirjaimellisesti jalat alta ja mielen hetkeksi ihan sumeaksi. Muutaman tunnin tauottoman itkun jälkeen alkoi jo hieman helpottamaan ja esikon kotiuduttua sain taasen iloa elämään.

Nyt menen katsomaan ikkunasta isän ja tyttären lumiukon kasaamista ja taidan tirauttaa nyt muutaman onnenkyyneleen. Kyllä tämä tästä, ajan kanssa, surren ja samalla myös muistaen iloita elosta.

 

[wallaroo]

Cheycel: Tosi surullista. Mitkään sanat ei varmaan lohduta nyt, mutta toivon paljon voimia sulle ja teiän perheelle. Sillon pitää itkeä kun on itkun aika, naurun aikakin tulee vielä. Tuntuu niin epäreilulta, että monia tänkin ketjun naisia on koeteltu niin julmalla tavalla. Toivottavasti selviät ilman tyhjennyslääkkeitä. Mulle oli kivulias kokemus, kun Cytotec-lääkkeet ei meinannut tehota ollenkaan. Vuoto ei alkanut ei sitten millään, mutta kivut oli kovat. Jouduin olemaan keskussairaalan osastolla aamuaikaisesta iltamyöhään, mutta yöksi vaadin päästä kotiin. Seuraavan päivänkin olin fyysisesti vielä aika kipeä. Vuotoa kesti kaikkineen vain 3-4 päivää, eikä missään vaiheessa ollut kovin runsasta. Mulla kyllä kyseessä oli tuulimuna, joten raskausmateriaaliakaan ei niin paljon ollut. Olen kyllä kuullut paljon sellasiakin kokemuksia, että lääkkeellinen tyhjennys on sujunut vaivattomasti. Totta se kuitenkin on, että fyysisen kivun kyllä kestää, mutta se henkinen puoli on sitten toinen juttu. Annahan itellesi aikaa surra menetystä ja toipua hiljalleen ajan myötä! Onneksi teillä on yksi pikkutyttö pitämässä "työn touhussa". Toivoa ehkä jossakin vaiheessa tuo, että täälläkin monella on lopulta lykästänyt useankin epäonnisen raskauden jälkeen.

 

[Cheycel]

Kiitokset tuestanne ja rohkaisevista sanoistanne.

Kävin aamusta sairaalassa ja niin kuin jo tiesinkin, oli kohtu jo tyhjentynyt. Minun ei tarvinnut jäädä sairaalaan ottamaan Cytotecia vaan sain lääkkeet mukaani. Otin ensimmäisen satsin 2 tuntia ja vielä ei ole tapahtunut mitään. Tuntuu jopa, että vuoto olisi vähentynyt. No ohjeissa oli, että vuoto alkaa 2-4 tunnin kuluttua ja suurimman osan vuosin jo eilen. Sain mukaani myös vahvoja särkylääkkeitä ja pahoinvointilääkettä, mutta kummallekaan ei ole ollut vielä tarvetta. Saa nähdä miten tilanne etenee.

Jälkitarkastusajan sain 3 vkon päähän ja toivottavasti siihen mennessä jälkivuoto olisi jo helpottanut. Yritystä saa jatkaa samantien ja ensimmäisten kuukautisten pitäisi tulla n. 6 vkon päästä, mutta toivoa luoden lääkäri sanoi, että voi olla myös etteivät tulisikaan. Yritystä jatketaan toki jahka se on mahdollista, mutta yritän pitää jalat maassa enkä alkaa odottamaan uutta plussausta samantien. Saa nähdä sitten miten kauan sitä tunteet pysyvät järjen kanssa samassa kyydissä. Ja jos jonnekin voi esittää toiveita niin toivoisin todella, että tässä olisivat meidän koettelemukset käyty läpi ja jos vielä plussa saadaan tikkuun piirtymään niin siitä seuraisi maailman ihanin asia.

 

[Cheycel]

Nyt on sitten kaavintakin koettu. Cytotecit eivät lisänneet vuotoa ja ultrassa näkyi, että kohtuun oli jäänyt verihyytymä. Eilen olin kaavinnassa ja se meni hyvin, en kuitenkaan uskalla vieläkään hengähtää. Tuntuu, että koko ajan olen ollut pienissä prosenttimäärissä asioissa, jotka voivat mennä vikaan. Nyt sanottiin, että hyytymä saatiin pois ja limakalvot näyttävät hyvältä, tulehdusriski on pieni, koska verta ei jäänyt enää kohtuun. Vuotoa ei enää eilisen jälkeen ole tullut, mutta nyt jotenkin tuntuu, että odotan koska tulehdusta pukkaa.. No pitää yrittää positiivista ajattelua, että tämä olisi vihdoin tässä. Yrityskieltoa ei tullut tämänkään operaation jälkeen, vielä ei aleta yrittämällä yrittämään, mutta tuskin tähän väliin mitään ehkäisyä käytetään. Lääkäri sanoi, että raskaus ei onnistu/kiinnity ennen kuin kroppa on siihen uudestaan valmis ja siihen haluan uskoa.

Miten Hallanmaalla menee, oletko jo päässyt ultraan?

 

[Ottis]

Mumma82: Hurjasti onnentoivotuksia täältä!! Olipa ihana pitkästä aikaa sivulle kurkatessa huomata, että jotain noin ihanaa on saanut tapahtua <3. Toissapäivänä näitä viestejä luin töissä luppoaikana, mutta koska sieltä en viiti kirjautua minnekään sivuille, jäi sillä kertaa onnittelematta ja tänään olen koko päivän ajatellut, että kun ehdin koneelle, takuulla kirjaudun tänne onnittelemaan sinua. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!! Toivottavasti pikkuinen saa matkassa pysyä .

Onneton: Sulla näkyy nicki muuttuneen hallanmaaksi ja sinäkin olet raskaana taas . Ihanaa! Paljon onnea, vauvaliimaa ja tarrasukkia <3! Toivottavasti pahin pelko on jo hellittänyt ja uskallat antaa itselles vähän jo lupaa nauttia siitä, että sulla on salamatkustaja masussa .

Cheycel: Niin on tuttu tuo tarinasi meille monista . Olen pahoillani kokemastasi keskenmenosta. Hienoa, että löysit tänne kirjoittelemaan. Esikoisestasi saat olla kiitollinen ja toivotaan, että hän pikkusiskon tai -veljen joku päivä saa <3.

Wallaroo: Kiva, että sinäkin löysit tänne ja olet jo mukavasti raskaana taas. Pidän totisesti peukkuja, että pieni matkassa pysyisi <3!

Viveca: Kiitos lämpöisen joulun toivotuksista <3! Te olette olleet minun mielessäni niin joulun alla, sen aikana kuin jälkeenkin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kurkata näille sivuille. Moneen kertaan ajattelin, ett pitäis edes pikaseen käydä hyvät joulut toivottelemassa, mutt niin ovat nekin hetket menneet ohi, kun olen odotellut sellaista oikein rauhallista tilannetta, jolloin voisin kirjoituksiinne ihan satasella keskittyä.

Metkasti nämä vauvahaaveet ovat haalistuneet, vaikka eivät ole kokonaan poistuneetkaan. Joulun aikaan mulla oli ovis ja pupuilujen piti osua ns. nappiin, paitsi ett niitä vanhoja simppasia ei pahemmin ehditty alta laskea pois, sillä mulla ovis tuli yllättäen jo kp 10. Menkat alkoivat maanantaina ja tänään on menossa jo kp3. Täti pakkailee kamojaan ja tekee lähtöään, mikä on ihan kiva, sillä rättien kanssa elely ei ole mun lempipuuhaani.

Katit ovat kasvaneet hurjasti ja mieskin tavallaan, kai . Tämä joulu oli huomattavasti edellistä helpompi ja mukavampi, vaikka edelleen jok'ikinen päivä muistan ja kaipaan edesmennyttä kattiani.

Hyvää ja plussakasta alkanutta vuotta 2012 kaikille!! t. Ottis

 

[Ottis]

Ps. Yritän tässä joku päivä saada ton listan ajantasalle. On kiva päästä kirjaamaan plussanneita <3!

Cheycel: Voi kurjuus, että ei tabut sittenkään purreet vaan jouduit vielä kaiken lisäksi kaavintaan. Ei niin, että mulla mitään kaavintaa vastaan olisi, vaan olisi ollut sulle helpompaa, jos olisivat määränneet kaavinnan heti. Itse koin sen positiivisena, kun sai pahimmat hetket vain nukkua ja herätä, kun kaikki oli ohi. Sittenhän alkoi se surun työstäminen päässä, mutt ei ainakaan tarvinnut kropan kärsiä. Minäkin pelkäsin kaavinnan jälkeen varmaakin kaksi ekaa viikkoa tulehdusta ja vaikka mitä komplikaatiota, mutt loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja eka oviskin oli kaavinnasta jo 17 päivän päästä eli kroppa toipuu ihmeen nopeasti. Jos tuntuu, ettei halua alkaa heti uusintayritykseen, onkin hyvä antaa itselleen aikaa toipua keskenmenosta ja yrittää uudelleen vasta, kun siltä oikeasti tuntuu. Kaikkea hyvää sinulle <3!

 

[Ottis]

KM:N JÄLKEEN PLUSSAAVAT:

Nti. B...............kkm 11/09............................(1)
Uniperhonen......km 12/09..............................(1)
memmuska .......ku 03/10...............................(1)
Tepu................kkm 03/10, km 09/10, km 12/10.(1)
*aurora*..........km 02/10, 01/11......................(1)
sipsu.................km 07/11..............................(1)
Merituulia..........tm 02/11, rk 08/11..................(1)
Papu82.............km 09/11...............................(3)
Cheycel.............ku 02/11, kkm 01/12...............(2)

------------------------------------------------------------------------

Plussanneet:

2009
Elokuussa: Ilona (km 05/09, 07/09), Kauris55 (km 03/09)
Syyskuussa: Tiitu-tii, J-R (tm 07/09)
Lokakuussa: Sarppa75 (kkm 08/09)
Marraskuussa: Tilkku (km 07/09)
Joulukuussa: Unnna (km 11/08,05/09,11/09)

2010
Tammikuussa: Jane75 (kkm 09/06, 03/09, 09/09), Tipsuliini (km 07/09, tm 11/09)
Helmikuussa: Minttuli80 (kkm 10/09)
Maaliskuussa: Mimis (km 05/09), Saisi tulla, 29v. (kkm11/09) , Ellu* (kkm 11/09), Tiukku (kkm 11/09), Strumppis (km 12/09), lullu (km 12/09)
Huhtikuussa: Lakallis (kkm 10/09)
Kesakuussa: mi-iuska (tm 05/09, 10/09, kkm03/10), A-M (kkm 08/08,km 11/09)
Heinäkuussa: Sini (km 11/09)
Elokuussa: Viveca78 (ku 12/08), Orvokki (km 04/10)
Lokakuussa: Sipi (kkm 03/10, kkm 07/10), Hansu (kkm 02/09, 07/09, tm 05/10)
Marraskuussa: Juissis (km 11/09, km 09/10), Piu (kkm 02/10)

2011
Tammikuussa: Beata73 (km 10/09), Prune (km 12/09), Miltsi (km 08/10),
tikkunen (kkm 09/10)
Maaliskuussa: Rebelina (km...), Santtu81 (km 01/10, km 06/10)
Kesäkuussa: nelli (tm 8/10, km 10/10, 12/10)
Syyskuussa: Nii (km 01/11, 03/11, 06/11)
Marraskuussa: Wallaroo (tm 06/06, km 01/11, tm 05/11)
Joulukuussa: Mumma82 (kkm 09/11), hallanmaa (km 11/11)


--------------------------------------------------------------------------

Synnyttäneet: Ilona Tyttö 04/10, Tiitu-tii Poika 25.5.2010, J-R Tyttö 1.6.2010, Sarppa Poika 25.6.2010, Tilkku Poika 17.7.2010, Jane75 Poika 01.10.2010, Tipsuliini Tyttö 6.10.2010, Minttuli80 Tyttö 12.10.2010, Mimis Tyttö 29.10.2010, Saapi tulla Poika 13.11.2010, lullu Poika 30.11.2010, Strumppis Tyttö 10.12.2010, Lakallis Tyttö 2.1.2011, A-M Poika 18.2.2011, Sini Tyttö 12.3.2011, Miuska Poika ??.?.2011, Viveca Tyttö ja Poika 7.4.2011, Orvokki Tyttö 2.5.2011, Hansu Tyttö 26.6.2011, Piu Poika ja Poika 26.6.2011, juissis Poika 24.7.2011, Beata73 Tyttö 16.9.2011, tikkunen Tyttö 2.10.2011, Miltsi Tyttö 18.10.2011

 

[Ottis]

Mumma82: Sainpas sut vihiroon lisättyä plussanneisiin =). Pysykin siellä <3!

Wallaroo ja hallanmaa: Teidätkin lisäsin plussanneisiin, kun täällä kuitenkin kirjoittelette. Jos haluatte, voin poistaa teidät listalta. Oli vaan niin kiva kuitenkin noita tonne rustailla, etten malttanut olla koettamatta onneani, josko te haluaisitte siellä olla .

Wallaroo: Niinkus näet niin meillä on tuolla plussanneissa niiden keskenmenojen kuukaudet suluissa. Sulle en osannut niitä laittaa, mutt jos haluat niin kerrohan mulle milloin mikäkin tarkalleen tapahtui, että osaan merkata. Edelleen, tiedot ja listoilla roikkuminen on vapaaehtoista .

Cheycel: Sinut lisäsin tuonne plussaaviin. Jos haluat, voin poistaa, mutt toivotaan, ett listan nimi jotain enteilee ...

 

[Cheycel]

Kiitos Ottis, että lisäsit tietoni listaan, toivottavasti pääsen pian alempaan kastiin

Pakko avautua tänne, kun sain eilen vauvauutisia, jotka taasen kirvoittivat mielen. Olin jo henkisesti paremmassa kunnossa, mutta kyllä taas ryvetään.. Sukulaiseni soitteli, että arvaas mitä, meille tulee heinävauva ja kerrasta napsahti vahingossa. Samaan hengenvetoon, että mites teillä, odotettaisiinko taasen samaan aikaan. Meillä esikoiset syntyivät viikon välein ja nyt olisi ollut päivä eroa lasketuilla ajoilla. Menin aivan sanattomaksi ja pidättelin vain itkua. Hetki meni ennen kuin sanoin sanottua, että ei, tällä kertaa emme odota yhtäaikaa. Siinä hetkessä tuli niin sanoin kuvaamattoman paha olo taas, että en tiennyt miten päin olisin ollut. Sitten kuuntelin hiljaa vartin verran innokasta paasausta onnellisesta yllätyksestä, joka tosiaan oli saanut alkunsa yhdestä varomattomasta hetkestä. Ja kaiken kruunasi puhelun lopussa tokaisu, kyllä teidänkin olisi jo aika aloittaa yrittää toista. Teki mieli huutaa puhelimeen, että arvaa vaan mitä ollaan viimeinen vuosi tehty ja koettu, mutta sain vain sanottua, että kaikkea hyvää odotukseen ja voitte arvata mitä tapahtui, kun suljin puhelimen. Nyt on sitten päivä alkanut varsin synkkänä, tuntuu, että taas alkaa alusta itsensä nostaminen suosta.

 

[wallaroo]

Ottis: Tuhannet kiitokset listalle lisäämisestä ja sen päivittämisestä. Ilman muuta haluan listalla olla. Mun suora on seuraavanlainen.. tm 6/06, km 1/11 tm 5/11. Olen seuraillut tätä pinoa jo viimeisten keskenmenojen aikaan ja tukea saanut monien teidän kirjoituksista ja tuntemuksista. Luovutusmieliala oli lähellä viimeisen keskenmenon jälkeen, mutta täältäkin monien kannustavista esimerkeistä sain taas voimaa ja toivoa jatkaa tätä rumbaa. Kiitos siitä teille ja palkinto saattaa odottaa heinäkuussa, jos kaikki hyvin jatkuu.

Cheycel: Harmi, että jouduit kuitenkin kaavintaan. Voin hyvin kuvitella olotilasi puhelun jälkeen. Sitä on toisaalta onnellinen muiden raskaana olevien puolesta, mutta ajattelemattomista kommenteista pahoittaa usein mielensä. Voimia sulle edelleen!

Toivottavasti mahdollisimman moni siirtyy pian tuonne plussanneiden puolelle!

 

[hallanmaa]

en ole käynyt täällä aikoihin koska aattelin et käyn ultrassa ja kerron sit kuulumiset.ne ei ole hyviä alkio löytyi kyllä ja viikkoja on 7 mutta sydäntä ei ollut alkiolla ja lääkäri sanoo että sen pitäisi jo näkyä.nyt jo? kai lääkäri tietää.jos sitä ei näy ensivikolla raskaus pitää keskeyttää lääkkeillä. :/ lääkäri uskoo että tästä ei tule lasta vaan raskaus on pakko keskeyttää.hän sanoi että toivo on tosi vähissä... on tullut koko päivä vaan itkettyä.inhottavaa kun ehdittiin iloita raskaudesta ja kerroin siitä vanhemmilleni ja toiselle lapselleni.jouduin tänään varoittaa heitä et taitaakin tulla raskauden keskeytys kun alkio ei ole kehittynyt...kaikki selviää ensiviikolla mutta pahalle näyttää juuri nyt

 

[Mumma82]

Voih hallanmaa...! Isot halaukset täältä!
Tietenkin TOIVON että olisi väärä hälytys, mutta toki pitää realiteetit pitää mielessä... :/
Yleenä syke näkyy joskus 6+? (n. 25 pvää hedelmöittymisestä)... Voisikohan olla että hedelmöittyminen olisi tapahtunut sen verran myöhemmin sulla, että se ei vaan vielä näy? Nojoo, turha spekuloida ennen ku käyt uudestaan ultrassa..
Voih...! :/

Itse odottelen pelonsekaisin tuntein 27.1. -ultraa... vaikka nähtiin syke juuri ennen joulua varhaisultrassa, niin se ei sulje pois km:n mahdollisuutta... Argh.. menisipä aika vähän nopeammin!

Tsemppiä sinne! :/

 

[hallanmaa]

voi kiitos.haleja myös sinne.toivottavasti sinulla on kaikki siellä hyvin!

no neuvolassa arveltiin et viikkoja on ihan erimäärä mitä ultrassa sanottiin olevan. sekavaa tosiaan.johtuisko siitä et viimeks oli elokuussa kuukautiset.hmh...mutta kai se pitää paikkansa jos lääkäri veikkais et viikkoja on 7? alussa se sanoi että 6 ja oliko siin 3 tai 4 päivää päälle.sit se seuraavaksi sanoi 7.puhui niin huonoa suomea että hyvin hankala oli ymmärtää :/

kuitenkin hän sitten sanoi että 99 prosentin todennäköisyydellä raskaus pitää keskeyttää.ja sitten seuraavaa saa yrittää 3 kuukauden päästä.ennuste on et kaikki päättyy keskenmenoon jos tuun heti raskaaksi.miten tää on edes kestänyt näin kauan tää raskaus.harmittaa tosi paljon.on tullut itkettyä silmät kipeeks ja varmaan itken vielä enemmän sit jos joudutaan keskeyttää raskaus.tässä vaaditaan ihmettä et se sydän näkyisi ensiviikon perjantaina :/ en tiedä miten selviän toisesta keskenmenosta.olin niin onnellinen raskaudesta...ja oon henkisesti liian heikko kestämään tällaisia.en osaa käsitellä näitä suruja
yritän olla vahva ja yritän olla itkemättä mutta se on niin raskasta.

koulussa en enää käy.vei liikaa voimavaroja juuri nyt ja pidän taukoa.onneksi.en halua nyt nähdä paljon muita ihmisiä....
mikään ei nyt juuri kiinnosta eikä innosta,en oikein pysty mihinkään.haluisin vaan nukkua...nukuin jo monta tuntia päivällä, itkin ja nukuin vuoronperään tunteja makkarissa sit oli pakko nousta kun piti se kuitenkin jotain syödä, tosin ei enää ruokakaan maistu.oon ihan suruissani...tietenkin pojaltani peitän surua.tosin hän on nyt mummon ja papan luona.kuitenkin oon onnellinen että minulla on ihana pieni poika ilahduttamassa <3

 

[wallaroo]

hallanmaa: Voi kurjuus! Kyllä sua nyt koetellaan. Pidä hyvää huolta itsestäsi! Tuntuu tuo sun lääkärin käytös jotenkin vähän tökeröltä. Sullahan ei edellisen keskenmenon jälkeen ehtinyt tulla kuukautisia lainkaan, eikös niin!? Voihan sun kiertokin vaan olla ihan sekasin ja sen vuoksi hedelmöittyminen myöhemmin ja viikkoja vähemmän, kun lääkäri arvelee. Ymmärrän kyllä, ettei jaksa kovin toiveikas olla, ettei sitten uusi pettymys seuraa taas viikon päästä ultrassa. Tuo ennuste kuulostaa myös vähän kummalliselta. Monet lääkärit taas sanovat, että raskaaksi ei tule, jos kohtu ei ole siihen valmis ja keskenmenon jälkeen voi heti yrittää uutta raskautta. Voi olla tietenkin, että henkisen puolen toipumisen kannalta pieni tauko tekee ihan hyvää. Hurjasti voimia!

 

[hallanmaa]

totta.ja kun kierukka poistettiin lokakuussa tulin raskaaksi silloinkin ilman et kuukautisia oli välissä.elokuussa oli viimeiset kuukautiset...mutta eikös ultrassa pitäs kuitenkin aika selkeesti viikot näkyä? en tiedä voiko ne siinäkin arvioida väärin.neuvolassa ne arvioitiin ihan väärin.juu neuvolassa hoitaja on mukava mut gynen polilla tuo lääkäri...on kuin ei kiinnostaisi minun hyvinvointini esimerkiksi ollenkaan se vaan sanoi että ei näy sydäntä keskeytetäänkö heti raskaus.todella mukavaa.sitten sain sen seuraavan ajan mutta pelkään paljon et ne on laskeneet väärin pahasti ja keskeytys tapahtuu turhaan :/ sekin mietityttää.mikä into lääkäreillä on keskeyttää raskauteni haluan ensin varmistua että onko siellä se sydän vai ei...tottakai toivon et on ja näkyy mutta en jaksa liikaa luottaa toivoon...oon jo varautunut siihenkin henkisesti et tääkin raskaus keskeytetään...on tosi vaikea huolehtia itsestäni kun on niin paha olo mietin monesti tänäänkin sitä että tääkin raskaus menee kesken en saa muuta mieleeni.oon niin kamalan pettynyt.olin tosi innoissani raskaudesta ja vissiin ihan turhaan sit....voi kun on vaikeaa...ei ihmisiä näin pitäs koetella...

 

[wallaroo]

Mumma82: Niin tuttu tunne tuo pelonsekainen seuraavan ultran odotus. Hyvien-uutisten-ultran jälkeen olotila on hetken rauhallinen, kunnes taas mieli kehittää ihmeellisiä paniikin aiheita. Tsemppiä sulle ultran odotukseen ja tulehan sitten sen jälkeen viimeistään kertomaan kuulumisia - toivottavasti erinomaisia sellaisia!

hallanmaa: Sulla on varmasti ollut tosi rankka viikko ja yhä vaan jatkuu tarkistusultraan asti. Tuollanen kurja kohtelu ei ainakaan mielialaa kohenna yhtään.

Mä kävin tänään nt-ultrassa ja kaikki oli edelleen hienosti uskomatonta kyllä. Niskaturvotusta vain 0,83mm ja down-riski 1:54000. Saatiin hienoja 4D-kuviakin mukaan kotiin ihasteltavaksi. Jokohan sitä hiljalleen alkaisi uskoa, että neljännellä yrityksellä voisi tosissaan lykästää!?

 

[Ottis]

Mumma82: Yhdeksän yötä vielä ja sitten pääset ultraan. Toivottavasti kuulumiset ovat silloin hyviä. Jos ja kun syke näkyi jo varhaisultrassa, pitäisi kaiken kuitenkin olla hyvin, joten toivottavasti osaa olla murehtimatta kovin. Haleja <3!!

Hallanmaa: Olipa eri tökerö lääkäri . Mikä päivä sulla tällä viikolla oli / on uusi aika ultraan? Tulehan pian kertomaan mitä kuuluu. Toivottavasti lääkäri puhui ja pahasti läpiä päähänsä. Halit <3!

Wallaroo: Ihanaa <3! Mahtavia nt-ultra kuulumisia sulla . Onnellista masunkasvattelua edelleenkin!!

Cheycel: Suurhalitus sulle! Tosi kurjaa kuulla toisen läheisen ihmisen olevan raskaana juuri silloin kun on joutunut omasta haaveestaan luopumaan. Tietenkin surua lisää vielä se, että teillä olisi nytkin LA:t olleet niin lähekkäin. Voimia päästä tästäkin järkytyksestä yli. Luoja suokoon, että te vielä sen toisenkin vauvan saisitte <3.

ON Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olin hiljaaa mielessäni ajatellut, ett meillä tämä vauvahaaveilu haudataan tän vuoden tammikuun yrityskierron jälkeen ja se hetki on nyt tullut. En ole ovista testaillut, mutt se on käsillä ihan joko nyt tai näinä päivinä. Mieheltä hienovaraisesti yritin illalla piliä ruinata, vaan ei onnannut ja taas jo niin tuttuun tapaan suivaannuin, ett antaa olla sitten. Mennyt varmaankin yli puoli vuotta jo silleen, ett yritykset ovat jääneet yhteen pupuiluun per kierto ja tietäähän sen, että onnistuminen on aika toivotonta silloin + tietty kaikki muu mikä sitä vaikeuttaa. Viime sunnuntaina pupuiltiin ja nyt kuvittelin, ett mahikset olisivat paremmat, kun on simppasiakin tullut ulkoilutettua, mutt nyt jo menossa 9. päivä edellisestä kerrasta eli mahikset heikkenee koko ajan ja mielen päällä on sama juttu kuin niin usein aiemminkin, että jos pupuilut jää yhteen kertaan, olen mieluummin ilman. Eipähän tarvi sit elätellä edes pienintä haavetta, ett olisi saattanut onnistaa. Toisaalta harmittaa hirmusesti, ett taas kävi näin, mutt minkäs teet. Enkä mä tästä miestä yksin syytä. Syytä on minussakin ja paljon, sillä pakkopupuilu ei nappaa enää yhtään ja mun on todella vaikea herättää itsessäni minkäänlaisia intohimoja miestä kohtaan.

En mä teitä kuitenkaan kokonaan jätä. Lupaan yrittää tota listaa aina silloin tällöin päivitellä. Ja sit toisekseen, luopuminen haavesta ei tässä vaiheessa tunnu kovin rankalta, sillä onhan mulla tässä näitä ei toivoa-kiertoja jo niin monta ollut, ett siihen on jotenkin tottunut. Viel ku jotenkin vain oppis olemaan seuraamatta kiertoa, niin hyvä olis. Illalla oli ihan vaikeuksia unensaannissa, kun oli ovisoireet niin pinnassa, mutt eiköhän noi kohta hellitä .

Plussakasta alkutalvea, Naiset <3!!

 

[hallanmaa]

kiitos kaikille taas tuestanne.

juu pelkään tosi paljon ja oon menettänyt toivoni.oon melkeen sata varma et raskaus menee kesken ja se pelottaa tosi paljon.oon kuullut ettei ole helppoa raskauden keskeytys lääkkeillä.kuulemma kipuja, vuotoja ja se henkinen tuska.mulla on anemia.en tiiä kestänkö sitä vuotoa.mies suositteli et jäisin suosiolla sairaalahoitoon kun on tää anemia ja sitä vuotoa voi tulla runsaasti....oon ihan varautunut jo raskauden keskeytykseen ja oon ihan hajalla

täällä jutustelu onneks jotenki helpottaa oloa kun saa jutella samojen asioiden kanssa painiskelevien naisten kanssa...kiitti teille kaikille kaikesta tuestanne

wallaroo : ihanaa että sinulla näyttää kaikki hyvälle! oon iloinen puolestasi.toivotaan et loppuun asti kaikki on kunnossa!!!onnee kovasti sinulle.

 

[sipsu]

vieläkö teijän joukkoon mahtuu? sain siis km (12.7/11) viikolla 7. raskautta yritetty jo vähän reilu pari vuotta. olin niin onnellinen kun kesällä plussasin koska oon sairastanut kauvon syömishäiriötä ja sitte ttulee tollasta takapakkia niin katkera kaikille...mutta nyt siis haaveissa esikoinen...
nyt kp 30/32 jännä päivä siis perjantaina vaikka oon kyllä jo testaillu mutta negaa (joo tiiän tyhymä olen) muttakun niin tahtoisin tai oon tahtonu jo yli 2 vuotta!!!! jospa nyt herra sois tai joku muu!!! plussatuulia kaikille ++++++++ ja anteeksi tää tilitys...

 

[Ottis]

Sipsu: Tervetuloa joukkoon tummaan. Älä ollenkaan pahoittele vuodatustasi, sillä just sitä vartenhan tämä palsta on olemassa, että kohtalotoverit voivat tukea toisiaan.

Olen pahoillani kokemastasi keskenmenosta! Meistä jokainen tietää mitä olen käynyt läpi ja käyt edelleenkin.

Olkoon onni myötä, ettei se täti nyt tulisikaan kylään, vaan viipyisi poissa ja kauan. Kerrohan mitä kuuluu ja miten tilanne etenee. Voimia jokaiseen päivään <3!

Ps. Laitan sut tonne listalle.

 

[Ottis]

Hallanmaa: Milloin sulla on se ultra?