Kodin vanki.

[harmaana]

Sä tuut kotiin töistä. Halit ja suukotat lapset, mun ohi kävelet vaan. Mä tuun ja halaan, sä et vastaa vaan roikotat käsiäsi sivulla. Lopulta työnnät mut sivuun, sulla on nälkä. Mä koitan suukottaa, sä käännät pään pois. Mua koskee. Mä oon kirjoittanut sulle kirjeitä, sähköpostia, mä oon koittanut puhua. Sä et vastaa. Sä et halua puhua. Sano mulle, mikä mättää. Ei tälläistä vaan jaksa enää.

Näin kirjoitin miehelle. Vastaus: Älä jaksa. Ja mies meni nukkumaan - taas kerran yksin sanomatta öitä, sanomatta mitään.
Miten mä voin puhua edes mistään erosta, kun toinen ei korvaansa lotkauta? Lapsilla on koulu, tarha ja kerhot - en voi vaan ottaa lapsia ja mennä johonkin. Mä oon oman kotini vanki, vanginvartijana mies joka ei millääntavalla ota mihinkään kantaa. Silloin kaikki tapahtuva on mun omaa syytä ja mun omia tekoja, joita voi sit käyttää mua vastaan. Tää on kaksinkerroin, syvällä ja poikittain.

 

[mä]

no voit ihan hyvin sanoa miehelle, että haluat eron, eihän tuossa tilanteessa näytä olevan muuta keinoa. vai tiedätkö mistä johtuu?

 

[vieras]

Apua jos ois tuollainen takiainen vastassa aina kun tulee töistä kotiin.

 

[mä]

Apua jos ois tuollainen takiainen vastassa aina kun tulee töistä kotiin.

no, just. toinen kuitenki yrittää. miks pitää aina antaa samalla mitalla takaisin, eli pitäis olla samalla lailla välinpitämätön..

 

[oho]

Mies ei enää rakasta sinua?
Miksi hän elää siinä sinun kanssasi? Lasten takia?
Entäs, jos se lähtijä olisi mies?
Ilmeisesti ei kuitenkaan, sillä miehen pitäisi silloin tehdä jotain, josta ottaa vastuu. Mies joutisi sanomaan: lähdin pois, erosin.
Jos sinä lähdet, mies sanoisi: se lähti. olihan miellä ongelmia, mutta sitten se vaan lähti. Ja kun kävisitte asiaa läpi myöhemmin, mies voisi sanoa: sinähän se lähdit.
Vastuu olisi sinulla.

Todellisuudessa parisuhteessa vastuu on molemmilla. Miehesi toimii passiivisesti, mutta toimintaa se sekin on, passiivinen toiminta. Jätetään tekemättä, ja siitä seuraa jotakin.

Parasta sinulle olisi, jos onnistusit olemaan välinpitämätön. Tiedän että se on vaikeaa, mutta siinä vaiheessa kun sinullakin on tunteet siinä linjassa ettei kiinnosta, tai ettei välitä, itsellä on helpompi olo.

Jos suhdetta haluaa korjata, siinä pitäisi olla molempien mukana. Ei vain sinun, tai etä raahaat miestä perässäsi, hän tulisi sinun mieliksi.

 

[eräs]

Kun mies menee nukkumaan, kävelee perässä ja sano suoraan että haluat eron niin on mahdollista että "herää".

 

[Helmi]

mun tutulla (joka on noin 50v) oli sama tilanne. Ja hän odotti ja odotti, kunnes lapset kasvoi aikuisiksi ja muuttivat pois kotoa. Sitten hän haki eroa. Ja mies allekirjoitti paperit heti, mielellään. Sitten mies muutti vuokralle ja hankki uuden puolison ja muuttui luonteeltaankin aivan erilaiseksi, kuin olisi jälleen nuori ja elävä ja vireä. Sitä ennen pariskunta oli olleet masentuneita ja puolikuolleen oloisia. 10-15vuoden mykkäkoulu jättää jälkensä ja on henkisesti rankkaa. He jättivät elämänsä elämättä, kun kumpikaan ei tehnyt huonolle tilanteelle mitään. Nyt he varmaan katuvat, kun eivät heti 15vuotta sitten eronneet. Kuinka he olisivatkaan voineet nauttia elämästään jo tämän 15vuotta, mutta ei... Piti vaan jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen. Pää syy heillä näytti olevan se että lapsilla pitää olla yksi koti, ja että lasten takia ei voi erota. Ja vaimolla olisi ollut varallisesti erittäin tiukkaa jos hän olisi ryhtynyt yksinhuoltajaksi.

 

[oho]

Jäi vielä sanomatta:

mitä jos runomitan ja oman tunnepläjäykseski sijaan esität miehelle kihan suoria selkeitä kysymyksiä :
rakastatko minua enää?
haluatko erota?
halutako jatkaa tätä parisuhdetta?

kun olet nähin saanut vastaukset, voit esittää jatkokysmyksyiä.

 

[vieras]

mun tutulla (joka on noin 50v) oli sama tilanne. Ja hän odotti ja odotti, kunnes lapset kasvoi aikuisiksi ja muuttivat pois kotoa. Sitten hän haki eroa. Ja mies allekirjoitti paperit heti, mielellään. Sitten mies muutti vuokralle ja hankki uuden puolison ja muuttui luonteeltaankin aivan erilaiseksi, kuin olisi jälleen nuori ja elävä ja vireä. Sitä ennen pariskunta oli olleet masentuneita ja puolikuolleen oloisia. 10-15vuoden mykkäkoulu jättää jälkensä ja on henkisesti rankkaa. He jättivät elämänsä elämättä, kun kumpikaan ei tehnyt huonolle tilanteelle mitään. Nyt he varmaan katuvat, kun eivät heti 15vuotta sitten eronneet. Kuinka he olisivatkaan voineet nauttia elämästään jo tämän 15vuotta, mutta ei... Piti vaan jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen. Pää syy heillä näytti olevan se että lapsilla pitää olla yksi koti, ja että lasten takia ei voi erota. Ja vaimolla olisi ollut varallisesti erittäin tiukkaa jos hän olisi ryhtynyt yksinhuoltajaksi.

Luulen, että päinvastoin he kokevat tyytyväisyyttä sen johdosta, että saivat elää lasten kanssa yhteistä arkea näiden ollessa pieniä, ja että he eivät luovuttaneet liian helpolla.

 

[kukka]

voimia kovasti, on niin ikävän kuulonen tarina, toivotaan että teillä kaikki kääntyis parhain päin =)

 

[Helmi]

mun tutulla (joka on noin 50v) oli sama tilanne. Ja hän odotti ja odotti, kunnes lapset kasvoi aikuisiksi ja muuttivat pois kotoa. Sitten hän haki eroa. Ja mies allekirjoitti paperit heti, mielellään. Sitten mies muutti vuokralle ja hankki uuden puolison ja muuttui luonteeltaankin aivan erilaiseksi, kuin olisi jälleen nuori ja elävä ja vireä. Sitä ennen pariskunta oli olleet masentuneita ja puolikuolleen oloisia. 10-15vuoden mykkäkoulu jättää jälkensä ja on henkisesti rankkaa. He jättivät elämänsä elämättä, kun kumpikaan ei tehnyt huonolle tilanteelle mitään. Nyt he varmaan katuvat, kun eivät heti 15vuotta sitten eronneet. Kuinka he olisivatkaan voineet nauttia elämästään jo tämän 15vuotta, mutta ei... Piti vaan jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen. Pää syy heillä näytti olevan se että lapsilla pitää olla yksi koti, ja että lasten takia ei voi erota. Ja vaimolla olisi ollut varallisesti erittäin tiukkaa jos hän olisi ryhtynyt yksinhuoltajaksi.

Luulen, että päinvastoin he kokevat tyytyväisyyttä sen johdosta, että saivat elää lasten kanssa yhteistä arkea näiden ollessa pieniä, ja että he eivät luovuttaneet liian helpolla.

Arvaapa oliko lapsilla normaali lapsuus? Isä ja äiti eivät näyttäneet mitään tunteita toisilleen. Eivätkä puhuneetkaan toisilleen. Isä ei koskaan kertonut mihin on menossa kun avasi ulko oven. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan kun asioista ei puhuttu avoimesti. Loma-aikoina mies ei kertonut koska hänen kesälomansa alkaa. Vaan yhtenä maanantaina vaan jäi pidempään kotiin nukkumaan ja sitten ilmoitti lapsille että nyt isä vie teidät kesälomamatkalle "särkänniemeen/viikoksi ruotsiin" Ja äiti sai olla aina huuli pyöreenä että mitä??? Kun ei hän tiennyt että milloin miehellä on loma tai mitä mies suunnittelee lomallaan tekevänsä. Jä hänhän ei saanut määräillä miestään, eikä toisaalta halunnut estää jos mies halusi viedä lapset huvittelemaan. Vaimo joskus otettiin mukaan, joskus ei. Uskonpa että vaimo on aika usein itkenyt itsensä uneen. Juhlapyhät ja loma ajat olivat vaikeimpia tässä perheessä, kun piti olla neljän seinän sisällä niin paljon yhdessä. Kun mitään puhuttavaa ei ollut, eikä toisaalta edes halua puhua. Ja lapset oppivat tämän käyttäytymismallin, eivätkä edelleenkään puhu mitään lähitulevaisuuden suunnitelmistaan.

Lopputuloksena tästä "perheestä" on lapsia joilla ei ole ollut mitään pysyvämpää suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen (vaikka ovat jo 25v) kun ei ole normaalin parisuhteen mallia.

 

[vieras]

mun tutulla (joka on noin 50v) oli sama tilanne. Ja hän odotti ja odotti, kunnes lapset kasvoi aikuisiksi ja muuttivat pois kotoa. Sitten hän haki eroa. Ja mies allekirjoitti paperit heti, mielellään. Sitten mies muutti vuokralle ja hankki uuden puolison ja muuttui luonteeltaankin aivan erilaiseksi, kuin olisi jälleen nuori ja elävä ja vireä. Sitä ennen pariskunta oli olleet masentuneita ja puolikuolleen oloisia. 10-15vuoden mykkäkoulu jättää jälkensä ja on henkisesti rankkaa. He jättivät elämänsä elämättä, kun kumpikaan ei tehnyt huonolle tilanteelle mitään. Nyt he varmaan katuvat, kun eivät heti 15vuotta sitten eronneet. Kuinka he olisivatkaan voineet nauttia elämästään jo tämän 15vuotta, mutta ei... Piti vaan jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen. Pää syy heillä näytti olevan se että lapsilla pitää olla yksi koti, ja että lasten takia ei voi erota. Ja vaimolla olisi ollut varallisesti erittäin tiukkaa jos hän olisi ryhtynyt yksinhuoltajaksi.

Luulen, että päinvastoin he kokevat tyytyväisyyttä sen johdosta, että saivat elää lasten kanssa yhteistä arkea näiden ollessa pieniä, ja että he eivät luovuttaneet liian helpolla.

Arvaapa oliko lapsilla normaali lapsuus? Isä ja äiti eivät näyttäneet mitään tunteita toisilleen. Eivätkä puhuneetkaan toisilleen. Isä ei koskaan kertonut mihin on menossa kun avasi ulko oven. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tulee tapahtumaan kun asioista ei puhuttu avoimesti. Loma-aikoina mies ei kertonut koska hänen kesälomansa alkaa. Vaan yhtenä maanantaina vaan jäi pidempään kotiin nukkumaan ja sitten ilmoitti lapsille että nyt isä vie teidät kesälomamatkalle "särkänniemeen/viikoksi ruotsiin" Ja äiti sai olla aina huuli pyöreenä että mitä??? Kun ei hän tiennyt että milloin miehellä on loma tai mitä mies suunnittelee lomallaan tekevänsä. Jä hänhän ei saanut määräillä miestään, eikä toisaalta halunnut estää jos mies halusi viedä lapset huvittelemaan. Vaimo joskus otettiin mukaan, joskus ei. Uskonpa että vaimo on aika usein itkenyt itsensä uneen. Juhlapyhät ja loma ajat olivat vaikeimpia tässä perheessä, kun piti olla neljän seinän sisällä niin paljon yhdessä. Kun mitään puhuttavaa ei ollut, eikä toisaalta edes halua puhua. Ja lapset oppivat tämän käyttäytymismallin, eivätkä edelleenkään puhu mitään lähitulevaisuuden suunnitelmistaan.

Lopputuloksena tästä "perheestä" on lapsia joilla ei ole ollut mitään pysyvämpää suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen (vaikka ovat jo 25v) kun ei ole normaalin parisuhteen mallia.

Mikä kellekin on normaalia. Mulle ei olisi normaalia tehdä lapsia monen miehen kanssa ja esitellä aina uusia valloituksiani lapsille.

 

[Kärsäpärstäinen]

ei se nyt ihan niinkään mene että joko kituutetaan huonossa parisuhteessa kymmeniä vuosia tai sitten tehdään lapsia monen miehen kanssa ja esitellään joitakin uusia valloituksia lapsille