V
"vieras"
Vieras
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ymmärrän hyvin, että koiralle tekee hyvää juosta välillä vapaana, ja että touhukkaammalle otukselle on kurjaa joutua olemaan aina ulkoillessa kytkettynä. Sitä omistaja olisi voinut miettiä ennen kuin hankkii koiran, ellei kykene ulkoiluttamaan sitä muuten kuin lainvastaisesti? Muuta maalle tai etsi koirapuisto!
Minä pelkään koiria. Se on minun ongelmani, jos lenkkipolulla tulee kytkettynä vastaan koira tai kyläpaikassa eteisessä pikku-Turre hyppii päälle. Minun on vain itse nieltävä fiilikseni tai poistuttava paikalta. Koirilla ja heidän omistajillaan on oikeuksia, eikä minun pelkoni oikeuta niitä rajamaan.
Yritän kovasti, etten välittäisi pelkoa lapsilleni. Hengittelen syvään, ajattelen muuta ja päästän lapset tutustumaan omistajan luvalla luotettavan omistajan koiraan. Pyydän omistajaa neuvomaan lapsia, miten koiraa tulee käsitellä, koska minä en sitä osaa. Tulkitsen koiria täysin väärin, tiedän sen.
Mutta kun ulkoilen lasten kanssa (mm. 1,5-vuotias), en todellakaan halua, että sieltä kulman takaa jolkottaa pienen ponin kokoinen koira vapaana, vaikka omistaja itse olisi kuinka sitä mieltä, että se on ihan kiltti (niin oli sekin joka minua puri, samoin se joka puri miestäni). Koska lain mukaan koira on pidettävä kytkettynä taajama-alueella, minulla pitäisi olla oikeus ulkoilla pelkäämättä noita vapaana juoksevia otuksia. Kun se täysin vieras koira tunkee haistelemaan taaperoa, niin kyllä, minä säikähdän ja nostan lapsen hyvin nopeasti syliin, ja odotan syke satasessa että omistaja tekee jotain ja helvetin pian. Vaikea olla välittämättä koirapelkoaan lapselle... (vaikka toki iholle tunkevia vieraita koiria saakin vähän pelätä).
Mikä ihme siinä on niin vaikeaa!? Ei pidä hankkia niitä koiria jos ei osaa hoitaa niitä lakia noudattaen.
Minä pelkään koiria. Se on minun ongelmani, jos lenkkipolulla tulee kytkettynä vastaan koira tai kyläpaikassa eteisessä pikku-Turre hyppii päälle. Minun on vain itse nieltävä fiilikseni tai poistuttava paikalta. Koirilla ja heidän omistajillaan on oikeuksia, eikä minun pelkoni oikeuta niitä rajamaan.
Yritän kovasti, etten välittäisi pelkoa lapsilleni. Hengittelen syvään, ajattelen muuta ja päästän lapset tutustumaan omistajan luvalla luotettavan omistajan koiraan. Pyydän omistajaa neuvomaan lapsia, miten koiraa tulee käsitellä, koska minä en sitä osaa. Tulkitsen koiria täysin väärin, tiedän sen.
Mutta kun ulkoilen lasten kanssa (mm. 1,5-vuotias), en todellakaan halua, että sieltä kulman takaa jolkottaa pienen ponin kokoinen koira vapaana, vaikka omistaja itse olisi kuinka sitä mieltä, että se on ihan kiltti (niin oli sekin joka minua puri, samoin se joka puri miestäni). Koska lain mukaan koira on pidettävä kytkettynä taajama-alueella, minulla pitäisi olla oikeus ulkoilla pelkäämättä noita vapaana juoksevia otuksia. Kun se täysin vieras koira tunkee haistelemaan taaperoa, niin kyllä, minä säikähdän ja nostan lapsen hyvin nopeasti syliin, ja odotan syke satasessa että omistaja tekee jotain ja helvetin pian. Vaikea olla välittämättä koirapelkoaan lapselle... (vaikka toki iholle tunkevia vieraita koiria saakin vähän pelätä).
Mikä ihme siinä on niin vaikeaa!? Ei pidä hankkia niitä koiria jos ei osaa hoitaa niitä lakia noudattaen.