"Mutta omituisia hiippareita liikku joka puolella, sekään ei kerro välttämättä mitään vaikka löytäisi miehen töistä, ennenkuin on nähnyt millainen on baarissa.."
Leikin tietokoneen hiiren kanssa kissa ja hiirileikkiä. Vaihdoin eilen hiiren vasemmalle ergovire ohjeiden mukaan. En viitsi vaihtaa käskyjä toisinpäin. Ehkä oikea olkapää on kohta kunnossa ja voin vaihdella paikkaa. Se mikrohiirestä. Nyt puhun siis kirjoitan baarihiiristä.
Opin Hesarin jutusta uuden termin kvg. Tarkoittaa "katso v... googlesta."
Googlettamalla sain selville, että Starbucks kahvilaa ei ole vielä Suomessa. Sotkin kahvila Hemmingway kahvilaan. Eipä nyt sitten tarvitsekaan kurvata Starbucksin kautta.
En halua ihastua työkaveriin. Siitä minulla on liikaa huonoja kokemuksia. Olen joutunut vaikeuksiin ihailijoideni takia. Baareissa käynneistä työkavereiden kanssa ei ole häävit kokemukset. Puistattaa vieläkin, kun muistelen muutaman vuoden takaista työmatkaa.
Mieluiten tapaisin mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia Pariisin kahvilassa. Olisin kirjoittamassa kahvilassa muistiinpanoja tulevaan kirjaan. Sitten joku mösjöö sanoisi sujuvalla ranskalla, onko paikka vapaana. Sanoisin Ranskassa opiskelemassa olevan tyttäreni harjoituksen perusteella virheettömästi ranskaksi "paikka on vapaa, olkaa hyvä."
Samantyylinen tapaus sattui vuosia sitten Cafe Strindbergissä. Kävin selkälääkärillä ja hoidon jälkeen halusin kupin kahvia. Viereeni istahti englantilainen liikemies. Höpisin huojuvalla englannilla niitä näitä. Mies kertoi, että hän ei tunne Suomesta muuta kuin lentokentän. Ehkä minä jäin hänelle ainoaksi kontaktiksi suomalaisesta naisesta.
Höpisin avantouinnista. Varmasti mies kertoo kauhujuttuja eteenpäin.
Lähtiessäni voin antaa jos pyydetään sähköpostiosoitteeni. Vaihdamme sitten kuulumisia säistä. Tietenkin asian voi katsoa netistä, mutta small talkin perussääntö on, että sää on erittäin neutraali puheenaihe.
Kun kielitaitoni vahvistuu, siirrymme puhumaan jostakin toisesta asiasta. Ehkä näistä Ellit palstojen vakiopuheenaiheista. Jostakin syystä aina ajaudun parisuhdepalstan viesteihin. Minä, jolla ei edes enää ole parisuhdetta. Ainut suhde on tämä netti ja iltapäivällä työkoneeni jumittaa. Luulisin, että verkossa ajetaan isoja tiedostoja.
Olen omasta mielestä pärjännyt tänään töissä hyvin. En ole puhunut ohi suuni.
Aloitin aamun kirjoittamalla viestin Ellit 50+ palstalla ja viesti loppuu lauseeseen.
Toimistosiivooja tuli huoneeseeni ja huutaa minulle "joko saa tulla."
Olen kertonut ko. henkilölle kirjoittavani Elleissä niitä näitä kaalin päitä.
Joskus kirjoitan ihan täysipäistä tekstiä ja suurimman osan täyttä skeidaa siis ei kvg tasoista juttua.
Sakseja ja veitsiä voi terottaa. Päätäänkin voi terottaa "tahkolla" eli keskustelulla netissä tai live-elämässä. En välitä väittelystä. Tykkään keskustella sopuisasti.
Tietoa on maailma täynnä ja lisää tulee. Tuskin Elleissäkään tyhmää väkeä liikkuu.
Uskon kohtaloon. Oikea tulee sitten aikanaan. On vain uskottava, että tämä Herra Oikea on sinulle oikea. Minä ainakin uskon, että Tuhnis oli ja on edelleen elämäni mies. Baarista löydetty tapaus. Ensimmäinen repliikki oli "saisinko tulta." Vastasin "en enää polta, ei ole tulitikkuja."
Tämä vuoropuhelu on nyt tyrehtynyt, mutta voihan Tuhnis lukea samat asiat Elleistä, kun ehtii kiireiltään.
Nyt suljen koneen ja lähden stadiin. Hyppään vankkuriin eikä minua odota siellä yksikään mies. Carolan biisi, joka jaksaa minua huvittaa.
