Toistuva kiista aamuyön yökerhoreissuista

[ja sitten...]

Elämänkokemus on minulle opettanut, että on kolme asiaa, joissa pitää olla suurin piirtein samoilla linjoilla jos meinataan parisuhteessa olla ja viihtyä ja nämä kolme asiaa ovat uskonto, alkoholin käyttö ja rahan käyttö. QUOTE]


Täysin samaa mieltä. Mikä tahansa noista alkaa toisella heittämään häränpyllyä, helvetti on valmis.

Ja sitten kun liitto saa viimeisen niitin juopon vaimo on syypää helvettiin.
Joten tästä opiksi ottaneena pysyn miehistä visusti erossa. Juomatapoja en minäkään tajunnut vaikka kyllä niistä moni varoitti.

 

[iyrttyu]

Olemme kolmikymppinen, kolme vuotta yhdessä asunut pariskunta. Meillä on suhde muilta osin erinomaisessa kunnossa, mutta ainoa asia, josta tulee monesti vakavakin riita on mieheni alkoholinkäyttö, etenkin tarve lähteä yksin yökerhoihin ja palata vasta aamu neljän-viiden aikaan. Suhteessamme on paljon lämpöä ja meillä synkkaa todella hyvin, aivan samalla tavalla kuin suhteen alusta asti.

Hän juo kuitenkin baarireissuillaan usein rivakkaan tahtiin, etenkin jos haaveilee pitemmästä illasta, ja onkin todella ikävässä kunnossa.

Suhteemme alkuaikoina hän järkytti minua kerran baarireissultaan palattuaan sammumalla lattialle ja virtsaamalla siihen. Olin järkyttynyt, mutta odotin että hän itse siivoaisi sotkunsa. Hän oli kuitenkin täysin tajuton iltapäivälle asti, herätysyritykset saivat aikaan vain ynähtelyä, ja päädyin lopulta itse moppaamaan kusen, kun se kerran niin väkevälle haisi.

Olemme keskustelleet asiasta vähintään puolen vuoden välein, ja hän on osaltaan ottanutkin minut huomioon. Hän tyytyy yleensä lähtemään baarista kanssani samaan aikaan, mutta monesti jää vänkäämään vielä "yhtä tuoppia", joka ei kuitenkaan koskaan ole se viimeinen.

Mieheni kertoo kokevansa, että baareissa kaverien kanssa hengaaminen, ja myöhemmin valomerkin tultua yökerhoon jatkaminen ovat harmiton tapa viettää vapaa-aikaa. Hän ei tunnu koskaan valittavan krapulastaan, vaikka nukkuukin myöhään. Toisaalta hänen unirytminsä on muuten iltapainotteinen. Työpaikalleen ohjelmistokehittäjänä hänen tarvitsee saapua vasta puoliltapäivin. Itsellen sopisi että hän näkisi kavereita vaikka viikottain baarissakin, kunhan joisi siististi ja tulisi ajoissa kotiin. Yksin lähtiessään häneltä tämä ei kuitenkaan onnistu, ja olemmekin päätyneet ratkaisuun, jossa kuljen hänen mukanani. Huonolta ratkaisultahan tämä minustakin tuntui, ja viimeisen vuoden-parin aikana olemme kuitenkin päätyneet siihen, että hän ihan omasta halustaan haluaa liikkua vain yhdessä. Ihan joka viikkoa häntä ei baarihommat enää edes kiinnosta, ja kova ryyppääminen pääsee tapahtumaan vain sen nelisen kertaa vuodessa. Lisäksi tuskaani lisää hänen tekosyyt: Hän vetoaa siihen ettei halua jättää porukkaa ja lähteä kotiin, vaikka useimmissa tapauksissa koko muu porukka lähtee ennen häntä ja hän haluaa ihan yksinkin jatkaa aamuyön paikkoihin.

Sanottakoon vielä, että alkoholiannoksia miehelleni kertyy viikottain semmoiset kuusi. Ei lähelläkään ongelmakäyttäjien summia..

Jokin ei täsmää, jos kusee alleen ja on krapulassa koko seuraavan päivän, voisi annoksia olla kuusikymmentä kuuden sijaan. Minä en ainakaan ramppaisi ravinteleissa ihan vaan kattomassa perään. Jos seurusteluaikoina on tuollainen, käytös pahenee ajan kanssa joka tapauksessa, nimim. kokemusta on. Minun mieheni oli painajainen jo seurusteluaikoina ja nyt on täysi helvetti irti ollut joka vuosi, alkoholiakin menee sairaanloinen määrä alun muutaman annoksen sijaan. Lisäksi suhtautuisin varauksella siihen, että juo aina olutta. Kenties hän ei uskalla juoda väkeviä, on kenties arveluttavia kokemuksia niistä ollut?

 

[Vanha muori%]

Miksi kidutat itseäsi tuollaisen miehen kanssa?

Olet saanut vastauksia, jotka puolustavat miehesi juomista, siis nämä itse ovat samanlaisia juoppoja kuin miehesi.

Älä hukkaa nuoruuttasi tuollaisen ääliön kanssa, vanhana olet itsellesi vihainen kun et nauttinut elämästä raittiin miehen kanssa. Viimeistään silloin kun hankit lapsen tuon juopon kanssa, kadut katkerasti ettet lähtenyt läiskimään ennen lapsen tuloa.

Suomi on kohta samanlainen maa kuin Venäjä, juoppoja täys. Miksi pitää juoda känniin asti?

Repäise itsesi irti suhteesta, vaikka vaikealta ero aina tuntuu, mutta kun pääset suhteesta, vuoden kuluttua olet jo tosi kiitollinen.

Jos sitten löydät uuden miehen, jätä heti jos huomaat että on alkoholisti, suurin osa suomalaisista on alkkiksia, niin miehistä kuin naisistakin.

 

[Vast. "perheistä"]

Vai pitäisi ap:n mennä terapiaan juopon ukon vuoksi! Tämä "perheistä" nimim. on itse alkoholisti, puolustaessaan tuollaista juomista.

En tunne ystävistäni ketään joka olisi päiväkausiksi lähtenyt ryyppäämään, mutta ehkä juopot ihmiset valitsevat ystävikseen samanlaisia. Ei kunnon ihmiset lähde reissuun ryyppäämisen vuoksi. Tällaisten ihmisten ei kannata hankkia lapsia, tuo juoppogeeni periytyy heillekin.

 

[Lähes vanha muori]

Miksi kidutat itseäsi tuollaisen miehen kanssa?

Olet saanut vastauksia, jotka puolustavat miehesi juomista, siis nämä itse ovat samanlaisia juoppoja kuin miehesi.

Älä hukkaa nuoruuttasi tuollaisen ääliön kanssa, vanhana olet itsellesi vihainen kun et nauttinut elämästä raittiin miehen kanssa. Viimeistään silloin kun hankit lapsen tuon juopon kanssa, kadut katkerasti ettet lähtenyt läiskimään ennen lapsen tuloa.

Suomi on kohta samanlainen maa kuin Venäjä, juoppoja täys. Miksi pitää juoda känniin asti?

Repäise itsesi irti suhteesta, vaikka vaikealta ero aina tuntuu, mutta kun pääset suhteesta, vuoden kuluttua olet jo tosi kiitollinen.

Jos sitten löydät uuden miehen, jätä heti jos huomaat että on alkoholisti, suurin osa suomalaisista on alkkiksia, niin miehistä kuin naisistakin.

Täysin samaa mieltä kanssasi. Ihmettelen vastauksia, joissa puolustellaan miehen juomista, että eihän se määrä vielä paljon ole ja kysellään, mikä onkaan ap:n ongelma.

Itse nuorena seurustelin miehen kanssa, joka ei juonut läheskään yhtä paljon kuin ap:n mies eikä käynyt yökerhoissakaan yksin, mutta silti tiesin, että hän on tuleva alkoholisti kuten isänsäkin. Aina silloin, kun olimme ystävien kanssa ulkona, mökillä, telttailemassa jne., minun poikaystäväni oli porukassa ainoa, joka joi itsensä sammuksiin. Sitä ennen örvelsi, sössötti ja hoki typeriä juttujaan. Firmansa pikkujoulujen jälkeen yleensä selvisi joten kuten kotiovelle asti, jossa sitten makasi kusilammikossa aamuun asti. Selvinpäin oli fiksu, hyväkäytöksinen ja hyvin työnsä hoitava mies.

Repäise tosiaan ap itsesi irti suhteesta kuten minä tein. Et tule katumaan. Sitä kadut myöhemmin jos jäät.

 

[Venla (ap)]

Päivitän välissä tätä meidän tilannetta, sillä olemme päätyneet lähemmäs eroa kuin koskaan aiemmin suhteen aikana. Arvioin myös postaustenne yllyttämänä mieheni todellisia juomamääriä per keskivertoviikko.

Viikottaisella baarireissullaan hän tuntuu juovan pikemminkin 4-10 isoa tuoppia, eli noin 6-15 alkoholiannosta. Tuo tosiaan ottamatta huomioon näitä jarrutusteni takia harvinaisempia episodeja, jolloin arvioin, että alkoholia voi kulua yössä kolmisenkymmentäkin alkoholiannosta. Mitä olemme puhuneet nyt riidan keskellä asiasta, nuo rankat jaksot hänen omastakin mielestään saattaisivat tihentyä vuoroviikoin tapahtuviksi, aina välissä siis "väliviikkoina" menisi vain tuo 12-14 alkoholiannosta. Joku ehtikin jo kysyä väkevistä, ja syy miksi hän ei niitä juo, on että hän tahtoo sammua niistä nopeaan, koska juomatahti tosiaan ilmeisesti on aika rivakka. Välillä tosiaan on viikkoja, ettei hän juo ollenkaan. Ruoan kanssa hän ei tahdo juoda, eikä ottaa saunaoluita.

Meillä oli välillä riita jo rauhoittunut, ja ajattelin että jospa kuitenkin ylireagoin sitä viimeisestä yökerhoreissusta vihastellessani. Viime keskiviikkona kävimme kuitenkin tietovisassa, ja tavalliseen tapaani olin maininnut, että koska huomenna on muutakin hommaa niin haluaisin lähteä visan jälkeen, eli noin kymmenen maissa, kotiin. Mies oli ihan tavallinen visan ajan, ja lähtiessämme koko tuttavaseurueemme yhtä lukuunottamatta laittoi kanssa takkia päälle. Tämä yksi sitten ihan vain yleisesti kysyi ovatko kaikki lähtemässä jos hän jää vielä tuopille ja itse vastasin enemmänkin omasta puolesta, että juu, huomenna on työpäivä. Miehenikään ei tässä vielä mitään sanonut, mutta kotiin päästyämme sitten alkoi hyvin dramaattisesti mesota siitä, kuinka on saanut tarpeekseen ja tahtoo erota. Hän oli jo valmiiksi juonut tuon 8-10 isoa olutta, vartissa oluen tahtiin, jota yksi tuttunikin ääneen ihmetteli visan aikana. Kotona hän jatkoi ainakin yhdellä oluella ja samalla nousuhumalan tuomalla innolla selvensi että meidän pitäisi hänen mielestään lähteä erilleen, koska en voi olla rento ja normaali hänen kanssaan.

Koitin korostaa että kyseessä oli vain tuo yksi asia, ja että onhan hän huomannut että muista asioista meillä ei ole lainkaan erimielisyyttä. Hän piti minun suhtautumistani juomiseen käsittämättömänä, hänestä kun juomistavat olivat ihan normaalit. Hän vetosi kovasti siihen, että vaikka puolet hänestä on järjestystä rakastavaa insinööriä, toinen puoli on vapautta rakastavaa taiteilijaa tms. joka ei halua elää orjallisesti normien mukaan, herätä aamu kahdeksalta töihin tms. Juomistavat ja rakkaus rokkarielämään (hän ei siis ole erityisen innostunut keikoista tms. vain näistä rokkityylisistä yökerhoista) vain ovat osa häntä. Tämä kahtiajakoisuus kunnollisen ja toiset aina huomioon ottavan miehen ja baarissa "kapinalliseksi" heittäytyvän persoonan välillä näkyy myös tuossa juomisen jakamisessa melko tiukasti arjesta ulos. Kirjoittamisen yhteydessä hän joskus aloittaa kotonakin tuoppien kumoamisen, mutta ostaa tosiaan vain sen 4-6 isoa tuoppia inspiraatio-oluiksi. Tämän termin hän on oppinut kaiketi netin kirjoittajaporukastaan, jossa juominen, rankkakin sellainen, nähdään vain positiivisena ja yksilön vapautta korostavana asiana, joka sitä paitsi vapauttaa mielikuvituksen kirjoittamiseen. Näitä "inspiraatio-oluita" hän ei ole kuitenkaan koko syksynä monestikaan ottanut, sillä hän ei ole ollut niin kiinnostunut kirjoittamisesta ja tietää kaiketi kotona otettujen oluiden usein johtavan mielihaluun lähteä keskellä viikkoakin yöelämään.

Olin järkyttynyt, itketti kovasti ja mietin tettä se on nyt tässä. Mies vielä rauhallisin ja hyväntuulisin mielin tuli vain vähän taputtelemaan selkää, ja kertomaan että "kyllä nää sen eron jaksat, pääset jaloillesi, ei tarvi stressata juomisista" . Kovasti hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi tulevaisuudessa harkita vain täyttä absolutistia. Herkkiä tunteita hän ei minun romahtamisen aikana osoittanut tuota ei-intiimiä halaamista lukuunottamatta ja oli tosiaan oudon tyyni, näpytteli vain nettifoorumeilla samalla kun puhui. Yhdessä vaiheessa hän käsitti minun puhuvan asunnosta kun viittasin vaikeuteen lähtä (tarkotiin siis suhteesta häneen) ja hän kovin ilveilevä hymy kasvoillaan vain kehaisi että "kuka se sinä olet sanomaan, että se olen minä joka lähtee?".

Nyt loppuviikosta ja viikonloppuna minun on ollut vaikea keskittyä töihin ja olen ollut allapäin. Aamupäivisin etenkin tahtoo aina itkettää. Mies on nyt selvinpäin olltu sitä mieltä, että on vain puhunut siitä, että siinä tapauksessa, että kärsin hänen omasta mielestään normaalista käytännöistään, meidän pitäisi harkita eroa. Eilen kun puhuin hänelle käytännön asioista, kuten jo valmiiksi asuntohakemuksen laittamisesta (uskoisin haluamaltani alueelta vuokra-asuntoja vapautuvan sitä tahtia, että joudun mahdollisesti odottamaan pari, kolme kuukautta). Korostin, ettei sitä asuntoa tarvitse ottaa vastaan jos päätämmekin olla eroamatta. Mies oli sitä mieltä että hätiköin, hän ei itse haluaisi tehdä mitään niin äkillistä, kun meillä molemmilla on tunteita toisiamme kohtaan seksuaalinen vetovoima yms. ei ole kadonnut minnekään. Mietin vain, että hänen käytöksensä keskiviikkona on jo jossain määrin katkeroittanut minut. Muutenkin eroasioista puhumiseen eteneminen tuntuu sellaiselta asialta, josta ei enää ole paluuta.

Suurin murheeni tuntuu olevan miten selvitä rakkaasta ihmisestä luopumisesta. Tunteet ja kaipuu toisen lähelle kun ovat kutakuinkin ennallaan. Tuntuu kuitenkin vaikealta jatkaa etenkin kun olen enemmänkin miettinyt tuota toisen persoonan muuttumista juomisen takia. Usein sitä ei tosiaan nykyään ole tapahtunut, suhteemme alkuaikoina rankemmin. Pelkän kuitenkin paluuta tuohon nyt kun miehen pinna kiristyy jo pelkästä maininnasta järkevästä kotiinlähtöajasta.

 

[perheistä]

Vai pitäisi ap:n mennä terapiaan juopon ukon vuoksi! Tämä "perheistä" nimim. on itse alkoholisti, puolustaessaan tuollaista juomista.

En tunne ystävistäni ketään joka olisi päiväkausiksi lähtenyt ryyppäämään, mutta ehkä juopot ihmiset valitsevat ystävikseen samanlaisia. Ei kunnon ihmiset lähde reissuun ryyppäämisen vuoksi. Tällaisten ihmisten ei kannata hankkia lapsia, tuo juoppogeeni periytyy heillekin.

Kirjoitin tekstini ennen kuin ap kirjoitti lisätietoja miehensä tavoista - keskustelun alkuosasta saattoi saada käsityksen, että mies juo pidemmän kaavan mukaan harvoin ja normaalisti. Siihen nähden ap:n ajattelu ja vahtimisjärjestelyt tuntuivat vähän omituisilta.

Vasta ap:n myöhemmät tarkennukset ovat saaneet minunkin mieltäni kääntymään, mutta kun kaikki sanottava on jo sanottu niin en enää palannut kommentoimaan.

Mitä tulee matkailuun niin en mielestäni kirjoittanut, että perheellisillä pitäisi olla oikeus lähteä päiväkausiksi ryyppäämään tai että reissuun mentäisiin ryyppäämisen vuoksi. Kirjoitin yleisesti ottaen, että minun kaveripiirissäni on tapana harrastaa matkailua ilman lapsia eli isukki tai äiti on joskus yötä poissa kotoa noin yleisesti ottaen. Ei ne lapset siitä rikkoudu eikä vapaailtoja jommalle kummalle vanhemmista ole perheissä yleisesti ottaen ollenkaan mahdotonta tai stressaavaa järjestää.

Ei se ole reissaamista ryyppäämisen vuoksi, vaikka reissussa alkoholia nautittaisiinkin. Viime tyttöjen reissulla muistaakseni olimme niin väsyneitä rampattuamme nähtävyyksiä päivän, että nautimme pari lasillista hotellin aulabaarissa ja menimme nukkumaan. Joukossa oli sekä perheellisiä, lapsettomia vakiintuneita että sinkkuja.

 

[just]

siis miehesi joi 8-10 isoa tuoppia olutta, on 4-5 litraa kolmessa - neljässä tunnissa kun tiesi, että kotiin pitää palata kapakasta hyvissä ajoin?

Kuka hullu juo tuollaisen määrän keppanaa tai nelosta pelkästään hyvän maun vuoksi?
Ei kukaan.

Sekin vielä, että mies juo kotona ja "väliviikoillakin". Sairasta.
Ja että, rokkielämään kuuluu olut.
Musiikkia voi kuunnella limsaa tai vettä juoden. Tai ottaen yhden pienen oluen kerran tunnissa. Rokkari voi olla ilman hirveetä kusilastia päässä ja kropassa.

Tollanen on ihan sairasta käytöstä teiltä molemmilta. Olette läheis- ja viinariippuvaisia ihmisiä. Yritä saada miehesi kirjailijaleirin sijaan hoitojaksolle kanssasi.

Kuule ap, teidän tapauksessanne on täysin turhaa laskea viikottaisia alkoholiannoksia.
Kannattaa miettiä kuinka monta litraa keppanaa/nelosolutta kuluu per kk ja pohtia kuinka paljon tuollaiseen juomiseen menee rahaa ja mitä tuo olutmäärä tekee miehesi terveydelle pitkässä juoksussa. Hän tulee olemaan 10-15 vuoden päästä katkokävelevä zombie jonka aivot on muhentuneet totaalisesti pois, siis jos jatkaa tuota rataa. Kädet vapisee, puhe katkoo, eikä ikinä kykene silloin enää nykyiseen työhönsä.

Suosittelen googlettamaan juoppojen ruumiinavauskuvia. Niistä näkee erittäin hyvin mitä viina aiheuttaa eri elimille.

 

[No huh sentään]

Alkuperäiselle

Sinähän suorastaan tunnut kerjäävän täältä oikeutusta sille, että voisit jatkaa elämääsi alkoholistin kanssa. Turha sinulle on mitään järkevää kirjoittaa, olet todella ottanut mallia kotoa.

 

[Venla (ap)]

Nimimerkille No huh sentään:

Olen jo hakenut kaiken varalta vuokra-asuntoa sähköisesti, ja todennäköisesti soittelen jo tällä viikolla noille vuokranantajille. Tämä ongelmamme tuntuu palaavan aina lähtötilanteeseen 3-4 kertaa vuodessa, ja on vaikea uskoa että mikään muuttuisi. Nyt on se vaihe kun todennäköisesti jo vain kerään rohkeutta lähteä. On tietenkin sekin mahdollisuus, että tahdon jäädä vielä katsomaan miten käy jos tosiaan lakkaan mainitsemasta ollenkaan alkoholista ja pidän itse kaikesta anniskelupaikkoihin liittyvästä (myös vissyn juomisesta niissä) taukoa useamman kuukauden ja annan napisematta miehelle vapauden mennä ja juoda. Todennäköisesti tämä kuitenkin lähinnä rohkaisee minua tekemään sen lopullisen päätöksen lähteä.

 

[Muikkunen]

Vaikka olisi kuinka surkeassa suhteessa, aina sattuu sydämeen kun eroaa. Mutta et nauti ajan myötä tuollaisesta juoposta, eikä hänen kanssaan kannata lapsia tehdä, miehet geenit jos periytyy lapsiin, heistäkin tulee juoppoja.

Puolen vuoden kuluttua erosta ei enää itketä joka päivä, vuoden kuluttua olet jo kiitollinen että repäisit itsesi irti. Sitten kun löydät kunnollisen miehen olet vain kiitollinen erosta.

 

[ulkoelli]

Suomalais-siperialaista äkykänniryyppäämistä. Ja tätä siis ihan oikeasti Suomessa pidetään normaalina.

Onneksi olen päässyt moisista piireistä pois.

 

[Teinimies]

Päivitän välissä tätä meidän tilannetta, sillä olemme päätyneet lähemmäs eroa kuin koskaan aiemmin suhteen aikana. ...

Vieläkö tuon viimeisimmän jälkeen oikeasti näet minkäänlaista mahdollisuutta sille, että suhteellanne on tulevaisuus? Luulenpa että ainoa asia mikä sinua siinä enää pitää on haavekuvissa roikkuminen ja se, että et halua myöntää ettei tuosta äijästä ole mihinkään.

Etsi nyt sitä asuntoa, voithan uskotella itsellesi että se on "varalle". Valmistele muutenkin eroa, eli ota selvää muuttoilmoituksista, miten tavarat jaetaan jne. Ei sinun vielä tarvitse niitä toteuttaa, mutta valmistelut kannattaa aloittaa. Olet kuitenkin jo itsekin todennut että mies ei ikinä todellisuudessa muutu, hän vain hetken saattaa sinnitellä kunnes lipeää vanhoihin, ja itsensä mielestä normaaleihin, tapoihin. Jokainen hetki jonka olet tuon miehen kanssa tuhlaat elämääsi.

Ihan sama millä inspriraatoilla ja freespiritpaskalla mies itseään puolustelee, hän on a) alkoholisti, 100% varmasti sekä b) itsekäs paska koska ei kykene ollenkaan ottamaan sinua huomioon (yleensä alkoholistit ovat). Kaikki hänen tekonsa selittyvät näillä kahdella seikalla, se että hän joillakin elämän alueilla sattuu olemaan "parempi" on joko sinun mielikuvitustasi ja haavemaailmasi tai sitten hän vain sattuu olemaan niillä alueilla ok. Eivät ne hyvät puolet kumoa kuitenkaan seikkoja a ja b.

 

[naiseläjä]

Jokin ei täsmää, jos kusee alleen ja on krapulassa koko seuraavan päivän, voisi annoksia olla kuusikymmentä kuuden sijaan. Minä en ainakaan ramppaisi ravinteleissa ihan vaan kattomassa perään. Jos seurusteluaikoina on tuollainen, käytös pahenee ajan kanssa joka tapauksessa, nimim. kokemusta on. Minun mieheni oli painajainen jo seurusteluaikoina ja nyt on täysi helvetti irti ollut joka vuosi, alkoholiakin menee sairaanloinen määrä alun muutaman annoksen sijaan. Lisäksi suhtautuisin varauksella siihen, että juo aina olutta. Kenties hän ei uskalla juoda väkeviä, on kenties arveluttavia kokemuksia niistä ollut?

Tuo kuseminen ihmetyttää. Ikinä en ole alleni päästänyt ja olen "vain" nainen ja on tullut koviakin kännäyksiä joskus otettua esim. 14 annosta on mennyt illan aikana enkä ole laattaillut sänkyihin, tai kussut vääriin paikkoihin tms.

Tuo pelkkä panimotuotteiden suosiminen kielii takuulla siitä ettei jostain syystä uskalla tarttua väkevämpään. Kehotan ottamaan selvää miksi näin on asia.