Kuinka antaa anteeksi?

[vieraampi]

Olen reilut 30-vuotias nainen ja olen viimeaikoina ajatellut enemmän ja enemmän lapsuuttani. Mulla on vaikea suhde vanhempiini, vaikka kaikki päällisin puolin on ihan hyvin. Vanhempani ajatteleva elämästä kovin eritavalla kuin minä, mutta se kai on aika tavallista? Nyt olen kuitenkin miettinyt sitä, kuinka siskoani (ja todennäköisesti myös minua, mutta sitä en muista) pahoinpideltiin lapsena. Pahoinpitelijöinä olivat omat vanhempamme ja he oikeuttivat tekoaan kutsuten sitä kurinpidoksi. Lyömiset olivat raakoja ja niistä jäi ulkoisia merkkejä siskooni.

Tässä iässä minun pitäisi pystyä antamaan vanhemmilleni pikkuhiljaa lapsuuteni "anteeksi", mutta mä en pysty. Juuri puhuin siskoni kanssa puhelimessa aiheesta ja hän sanoi, ettei halua asioita ajatella. Mä en kuitenkaan usko siihen, että peittää kipeitäkään juttuja taka-alalle ja haluaisin helpottaa oma oloa sillä, että voisin päästää pahoista muistoista irti. Tarvitsen vielä varmaan ammattiauttajaa, ennenkuin tästä pääsee..

 

[vieraampi]

Tähän ei tietysti kellään ole mitään sanomista..

 

[Unden...]

Mun isällä ja tädilä on ollut kurja lapsuus, ei kuitenkaan pahoinpitelyitä, mutta heidän äiti oli hieman omituinen taiteilija...

Tätini on kertonut että mummoni on voinut olla viikon pimeässä huoneessa vailla pesuja, syömistä tai mitään yhteyttä ulkomaailmaan, hänen on tarvinnut saada omaa luovuuttan esiin... hän on puhunut isästäni ja tädistäni koko lapsuuden vain tyttö ja poika ja että olisi ollut paljon helpompaa kun koko lapsia ei olisi ikinä edes tullut...
nyt mummon kuolemasta on kulunut yli 10v. ja täti edelleen sanoo ettei ole pysytynyt antamaan äidilleen anteeksi huono lapsuuttaan. ja nähtävästi ei pysyt siihen ikinä. nyttemmin hän kuitenkin suree äitiään, mutta anteeksi anto kuoleelle on edelleen mahdoton.

mun mielestä sinun ei ole mikään pakko antaa vanhemmillesi tuollaista toimintaa anteeksi ja miksi edes pitäisi? haluavatko he että annat tai ovatko he pyytäneet? vaikea tilanne, mutta mahdollisesti itse en antaisi ikinä anteeksi jos minua oltaisiin kohdeltu tuolleen.

ehkä kannattaa tosiaan mennä keskustelemaan jonkun "viisaamman" kanssa joka varmasti neuvoo ja tietää mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä?

 

[samperi]

Suosittelisin, et lähtisit jollekkin ammattiauttajalle juttelee....

 

[vieras]

Ei tarvitse antaa anteeksi eikä edes unohtaa tuollaisia asioita. Sen sijaan ehkä ne voi jotenkin käydä läpi ammatti-ihmisen kanssa ja yrittää elää elämäänsä niin, etteivät vanhat asiat liikaa vaikuttaisi.

 

[vieraampi (ap)]

Kiitos kommenteistanne!!! Ihan uusi ajatus tuo, että ei _tarvitsisi_ antaa anteeksi. Mä kun olen koko ajan ajatellut, että se pitäisi pystyä tekemään, ennenkuin pystyn olemaan vanhempieni kanssa ns. normaalisti. Arkielämään ei lapsuuteni juurikaan vaikuta, mutta vanhempieni kanssa olen ylivarovainen ja ylitulkitsen heitä. Näemme toisiamme tosi harvoin (n. 2 kertaa vuodessa), vaikka puhelinitse olemme yhteydessä viikottain.

Vanhempani eivät ole koskaan ottaneet puheeksi näitä pahoinpitelyjä. Tod. näk. heidän mielestä ne ovat olleet täysin oikeutettuja ja ne ovat olleet normaalia kasvatusta. En kuitenkaan ikinä jättäisi omia lapsiani heidän hoitoonsa edes lyhyeksi ajaksi (vaikka näistä pahoinpitelyistä on kulunut 25 vuotta ja ylikin).

Olen pikkuhiljaa tullut samaan tulokseen tuosta ammattiauttajan tarpeesta. Eikös se ole vähän muotiakin jo, että jokaisella olisi oma "kallonkutistaja" .

 

[WTF]

Mä en ainakaan antais anteeksi. Ehkä kuitenkin meillä jokaisella on oma luonne, et joku antaa toinen ei. Mut pääsääntösesti mitään ei ole pakko antaa anteeksi ellei itse ole valmis!!! ehkä se on enemmän vanhempiesi "ongelma" kuin sinun, mutta toivotaan että pystyt kuienkin elämään ja olemaan ok, ilman anteeksi antoa?