kuinka kertoa kauniisti,etten halua ryhtyä siskoni huoltajaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

??

Vieras
tilanne on se,että äitimme on alkoholisti ja minulla on 11v pikkusisko.vanhempamme ovat eronneet ja pikkusiskoni pitäisi päästä pois äitini luota.isäni haluaisi,että sisko muuttaisi minun luokseni,koska hänen uusi vaimonsa ei kuulemma jaksa.pikkusiskoni on ollut meidän luonamme nyt joululoman ajan ja se on mennyt ihan hyvin,mutta jotenkin tuntuu liian suurelta vastuulta minulle.meillä itsellä on 2 lasta,joista toinen on erityislapsi.en haluaisi olla itsekäs,mutta tuntuu että tämä olisi liikaa meidän perheelle.mielestäni kuitenkin isäni pitäisi hoitaa siskoani,koska heillä ei ole muita lapsiakaan.viikonloppuisin voisin kyllä joskus ottaa siskoani meille.kuinka voisin nätisti isälleni sanoa tästä?vai onko minun vain otettava siskoni meille asumaan?
 
Minusta sinun pitäisi ottaa siskosi luoksesi asumaan. Kyllähän tuon ikäinen lapsi tajuaa ja vaistoaa, jos hänestä ei joku henkilö pidä. Ja pitää miettiä, haluaisitko että siskosi laitetaan jonnekin perhekotiin kasvamaan? Et taatusti, taatusti haluaisit, että hän eläisi oman perhepiirinsä parissa. Miten vaikea tapaus erityislapsesi on? Tsemppiä päätöksentekoon, olipa se sitten mikä tahansa!!
 
Ei sulla mitään sellaista velvollisuutta ole ottaa häntä teille. On lasten huoltajien tai sosiaalitoimen tehtävä pitää hänestä huolta. Jos lapsi pitää saada asumaan muualle kuin äitisi luo, niin hänet pitää ottaa huostaan.
 
Ihan hirveä ajatus, että lapsen isä ei halua omaa lastaan luokseen, kun "uusi vaimo ei jaksa". Siinä on isällä kyllä elämänarvot niin täysin vinksallaan, että oikein pahaa tekee.

En ylipäätään ymmärrä, että siskoa edes ehdotetaan huoltajaksi, jos olemassa on ainakin teoriassa lapsesta huolehtimaan kykenevä vanhempi.
 
Ei sulla mitään sellaista velvollisuutta ole ottaa häntä teille. On lasten huoltajien tai sosiaalitoimen tehtävä pitää hänestä huolta. Jos lapsi pitää saada asumaan muualle kuin äitisi luo, niin hänet pitää ottaa huostaan.

Näin, ja vasta sitten keskustelussa voit vaikuttaa -toki voit mielipiteesi tuoda julki jo ennen sitä ettei kukaan kuvittele turhia.

Miksi et ottaisi siskoasi teille? Tuntuuko että elämäsi menee piloille kun ei mene ihan perinteisen kaavan mukaan? Eikö siskosi toisi myös rikkautta elämääsi, tuon ikäinen osaa jo huolehtia pikkusisaruksista hetken, leikittää niitä, levittää pyykkiä, auttaa kotitöissä muutenkin. Ja rahallista korvaustakin saat, mikä nyt tosin ei kata kaikkia kuluja mutta varmaankin vanhemmiltasi liikenee rahaa? Pääasia olisi että joku huolehtisi siskosi henkisestä hyvinvoinnista, ja helpoimmalla siskosi pääsisi jos ottaisit hänet avosylin vastaan.
 
isäni on menossa sossun puheille huomenna.enkä tietenkään halua,että siskoni haluaa perhekotiin.tuntuu vain,etten itse välttämättä jaksaisi.siskoni on kuitenkin ns. ongelmateini,hän jäi kiinni varastamisesta kuukausi sitten jne..oma parisuhteeni on ollut koetuksella,se on kylläkin paranemaan päin..toivon vain,että isäni tulisi järkiinsä ja ottaisi vastuun omasta lapsestaa.
 
Itse ottaisin kyllä siskoni asumaan meille, jos sellainen tilanne olisi. Ap:n tilanne on tietysti vaikea, eipä siinä ole muiden mielipiteillä merkitystä, kannattaa mennä oman tilanteen mukaan..
 
Mä en pystyisi elämään itseni kanssa, jos oman itsekkyyteni takia pilaisin pikkusiskoni elämän suunnan sysäämällä sen johonkin vieraaseen ympäristöön... Aika ihmeellistä, että joku, jolla on omia lapsia, voi ajatella noin kylmästi. :(
 
[QUOTE="tyhmä";25342766]teidän isä on ääliö,ei kanna omasta lapsesta vastuuta vaan lykkää hänet mielummin isosisaruksien -ongelmaksi-[/QUOTE]

Olen samaa mieltä: tämän lapsen elämässä vaikuttaisi jo olevan riittävästi itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät hänestä voi tai osaa huolehtia, olisi parasta jos lapsi siirtyisi lastensuojelun huollettavaksi.
 
[QUOTE="aapee";25342774]isäni on menossa sossun puheille huomenna.enkä tietenkään halua,että siskoni haluaa perhekotiin.tuntuu vain,etten itse välttämättä jaksaisi.siskoni on kuitenkin ns. ongelmateini,hän jäi kiinni varastamisesta kuukausi sitten jne..oma parisuhteeni on ollut koetuksella,se on kylläkin paranemaan päin..toivon vain,että isäni tulisi järkiinsä ja ottaisi vastuun omasta lapsestaa.[/QUOTE]

Isäsi ei voi sinun puolestasi sanoa, että sinä otat lapsen. Jos haluaisit siskosi teille, niin luultavasti sittenkin asiasta pitäisi käydä joku "paperisota". Jos isäsi ehdottaa sinua, niin ovat sinuun yhteydessä ja sinä voit kertoa, että oman perhetilanteesi vuoksi, et tunne olevasi nyt hyvä huoltaja siskollesi.
 
Mieti vielä.

Minun äiti oli täysi alkkis kun olin 11v. Isäni oli kuollut, joten toista huoltajaa minulla ei ollut. Sukuni näki tilanteen, mutta ei välittänyt:( Elin 5v täyttä helvettiä kodissa jossa pelkäsin, näin nälkää ja olin yksin.

En toivo samaa kenellekkään, joten jos voit antaa siskollesi kodin, tee se.
 
Oletpa ilkeä isosisko! Kyllä häntä pitää auttaa, eikä jättää sossujen heiteltäväksi. Miltähän mahtaa tytöstä tuntua, kun oma isä eikä sisko häntä huoli? :(
 
miksi et ottaisi siskoasi uoksenne. itse ottaisin ainakin tähän meidän pieneen asuntoomme heti. kamala lapsen joutua johonkin lastenkotiin kun kukaan omasta perheestä ei lasta halua. tiedätkö kuinka tuossa iässä tuollainen lapseen vaikuttaa. kuinka sitä sitten haetaan huomiota vanhemmilta miehiltä ja suostutaan hyväksikäytetyiksi että sais rakkautta ede sjoltakulta. kuinka päihteet tulee mukaan kuvioon että edes hjetkeksi unohdetaan se tosi asia että on maailmassa yksin
 
Minusta kyllä lapsen isän pitäisi todella katsoa peiliin - samoin hänen uuden vaimonsa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, mikäli ap ei jaksa ryhtyä siskonsa huoltajaksi. Jotenkin tuntuu, että tässä tilanteessa siskon huoltajaksi ryhtyminen sotisi kohtuullista, "normaalia" järjestystä vastaan.
 
"Normaalissa" adoptiossahan on ikärajana 25 vuotta (eli adoptiovanhemman pitää olla yli tuon), mutta mikä olisi ikäraja ap:n kuvailemassa tapauksessa? Vai onko mitään kiveen hakattua rajaa, katsotaanko se sosiaaliviranomaisten kanssa?

Olemme mieheni kanssa molemmat 25, ja meillä on samanlainen tilanne mieheni pikkuveljen kanssa.
 
[QUOTE="vieras";25342758]Näin, ja vasta sitten keskustelussa voit vaikuttaa -toki voit mielipiteesi tuoda julki jo ennen sitä ettei kukaan kuvittele turhia.

Miksi et ottaisi siskoasi teille? Tuntuuko että elämäsi menee piloille kun ei mene ihan perinteisen kaavan mukaan? Eikö siskosi toisi myös rikkautta elämääsi, tuon ikäinen osaa jo huolehtia pikkusisaruksista hetken, leikittää niitä, levittää pyykkiä, auttaa kotitöissä muutenkin. Ja rahallista korvaustakin saat, mikä nyt tosin ei kata kaikkia kuluja mutta varmaankin vanhemmiltasi liikenee rahaa? Pääasia olisi että joku huolehtisi siskosi henkisestä hyvinvoinnista, ja helpoimmalla siskosi pääsisi jos ottaisit hänet avosylin vastaan.[/QUOTE]

elämäni ei menisi pilalle,mutta itselläni on erityislapsi,joka vaatii paljon aikaa ja huomiota.mieheni tekee pitkää päivää töissä ja oma parisuhteemme on ollut koetuksella,tällä hetkellä näyttää jo onneksi paremmalta.ja kirjoitinkin jo,että siskoni on varastellut ja on myös hieman väkivaltainen.en halua että omat lapseni kärsii sen takia.myös siskoni vaatisi paljon rajoja ja rakkautta että hänet saataisiin kuriin,eikä minulla luultavasti ole tarpeeksi aikaa koska minulla on omatkin lapset.tiedän,että jos kieltäydyn ottamasta siskoani,niin isäni kyllä varmasti hänet ottaa,mutta kuinka voisin nätisti asian ilmaista?viikonloppuisin ja lomalla voisin hänet meille ottaa,mutta tuntuu liian raskaalta jos hän muuttaa luokseni.
 
En yhtään ihmettele, jos siskosi on osoittanut käytöksellään voivansa pahoin tilanteessa, jossa kukaan ei hänestä välitä. :( Itse ottaisin tytön luokseni asumaan ja keskustelisin sossun työntekijöiden kanssa mahdollisesta psykan keskusteluavusta, että tyttö saisi purkaa kokemiansa varmasti traumaattisia tapahtumia, että toi periodi ei vaikuttaisi hänen myöhempään elämäänsä, koulunkäyntiin tai sosiaalisiin suhteisiin. Todella kurjaa...
 
"Normaalissa" adoptiossahan on ikärajana 25 vuotta (eli adoptiovanhemman pitää olla yli tuon), mutta mikä olisi ikäraja ap:n kuvailemassa tapauksessa? Vai onko mitään kiveen hakattua rajaa, katsotaanko se sosiaaliviranomaisten kanssa?

Olemme mieheni kanssa molemmat 25, ja meillä on samanlainen tilanne mieheni pikkuveljen kanssa.

No ei tässä ole mistään adoptiosta mitään puhuttu, ihan eri tilanteesta kyse. Jos aloittaja ottaisi siskonsa luoksensa asumaan, niin virallisesti kyse olisi sijaisvanhemmuudesta, adoptioon on siitä todella pitkä matka ja vain aniharvoin huostaanotetut ja sijaisperheissä sukulaissijoituksessa tai muunlaisessa sijoituksessa asuvat lapset adoptoidaan.
 
Ihan hirveä ajatus, että lapsen isä ei halua omaa lastaan luokseen, kun "uusi vaimo ei jaksa". Siinä on isällä kyllä elämänarvot niin täysin vinksallaan, että oikein pahaa tekee.

En ylipäätään ymmärrä, että siskoa edes ehdotetaan huoltajaksi, jos olemassa on ainakin teoriassa lapsesta huolehtimaan kykenevä vanhempi.

tälläsiä isiä on koko suomi täynnä.
 
Miksi sinun pitäisi hänet ottaa luoksesi,koska hänellä on isä,joka voi hänet ottaa? Isän velvollisuus on kasvattaa oma lapsensa ja laittaa uusi vaimo kuriin. Ja tosiaankin voisit ottaa vkonloppuisin ja lomilla luoksesi ja kuka estää,että kävisi muulloinkin.

Toisaalta taas... miksipä et ottaisi häntä luoksesi ja kasvattaisi häntä? Minä olen kasvattanut kaksi nuorempaa sisarustani. Isämme kuoli ja äiti halusi vain hummata ja lapset eivät halunneet muuttaa hänen mukanaan yhtään minnekään. (kumma... mutta äiti vielä ihmetteli tätä...) He asuivat meillä siihen asti,kun olivat täysi-ikäisiä. Hyvin meni :) Mutta murrosikäisten kanssa oli pientä säätöä mutta kun rajat ja säännöt olivat selvät ja äidin ei annettu hyppiä niitä sekaisin kaikesta selvittiin.
 

Yhteistyössä