O
V
"vieras"
Vieras
mikään pakkohan sinun ei ole siskoasi ottaa, mutta itse ainakin ottaisin mieluummin kuin antaisin sossun käsiin. Isäsi on tämän stoorin suurin konna, kyllä hänen pitäisi kantaa vastuunsa lapsestaan. Jonkin sortin puhuttelu tekisi hyvää myös äitipuolellesi. Uskomatonta että tällaista edes tapahtuu, mielestäni sinun ei edes pitäisi ajatella sitä miten "nätisti" saisit sanottua mielipiteesi, kylmät tosiasiat vaan pöytään niin isällesi kuin hänen eukolleenkin. Raivostuttaa tuommoiset!
A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="ellie";25342855]Miksi sinun pitäisi hänet ottaa luoksesi,koska hänellä on isä,joka voi hänet ottaa? Isän velvollisuus on kasvattaa oma lapsensa ja laittaa uusi vaimo kuriin. Ja tosiaankin voisit ottaa vkonloppuisin ja lomilla luoksesi ja kuka estää,että kävisi muulloinkin.
Toisaalta taas... miksipä et ottaisi häntä luoksesi ja kasvattaisi häntä? Minä olen kasvattanut kaksi nuorempaa sisarustani. Isämme kuoli ja äiti halusi vain hummata ja lapset eivät halunneet muuttaa hänen mukanaan yhtään minnekään. (kumma... mutta äiti vielä ihmetteli tätä...) He asuivat meillä siihen asti,kun olivat täysi-ikäisiä. Hyvin meni
Mutta murrosikäisten kanssa oli pientä säätöä mutta kun rajat ja säännöt olivat selvät ja äidin ei annettu hyppiä niitä sekaisin kaikesta selvittiin.[/QUOTE]
oliko sinulla omia lapsia silloin?kuinka aika riitti silloin kaikille?saiko kaikki silloin tarpeeksi huomiota?saitko itse levätä tapeeksi?entä parisuhde? nämä asiat minua mietityttää eniten.meillä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista tukiverkkoa ja pelkään että jos en itse saa koskaan levätä,niin en jaksa antaa kaikille rakkautta tarpeeksi ja sitten olen huono äiti ja huoltaja.kuitenkin haluan antaa kaikille hyvän kodin.enkä halua laiminlyödä omia lapsiani.siskoni meille muutto ei siis ole poissuljettu vaihtoehto,mutta jos hän muuttaa meille,niin haluan olla varma että pystyn olemaa tarpeeksi hyvä huoltaja kaikille.
Toisaalta taas... miksipä et ottaisi häntä luoksesi ja kasvattaisi häntä? Minä olen kasvattanut kaksi nuorempaa sisarustani. Isämme kuoli ja äiti halusi vain hummata ja lapset eivät halunneet muuttaa hänen mukanaan yhtään minnekään. (kumma... mutta äiti vielä ihmetteli tätä...) He asuivat meillä siihen asti,kun olivat täysi-ikäisiä. Hyvin meni
Mutta murrosikäisten kanssa oli pientä säätöä mutta kun rajat ja säännöt olivat selvät ja äidin ei annettu hyppiä niitä sekaisin kaikesta selvittiin.[/QUOTE]oliko sinulla omia lapsia silloin?kuinka aika riitti silloin kaikille?saiko kaikki silloin tarpeeksi huomiota?saitko itse levätä tapeeksi?entä parisuhde?
nämä asiat minua mietityttää eniten.meillä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista tukiverkkoa ja pelkään että jos en itse saa koskaan levätä,niin en jaksa antaa kaikille rakkautta tarpeeksi ja sitten olen huono äiti ja huoltaja.kuitenkin haluan antaa kaikille hyvän kodin.enkä halua laiminlyödä omia lapsiani.siskoni meille muutto ei siis ole poissuljettu vaihtoehto,mutta jos hän muuttaa meille,niin haluan olla varma että pystyn olemaa tarpeeksi hyvä huoltaja kaikille.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";25342796]Oletpa ilkeä isosisko! Kyllä häntä pitää auttaa, eikä jättää sossujen heiteltäväksi. Miltähän mahtaa tytöstä tuntua, kun oma isä eikä sisko häntä huoli? 
[/QUOTE]
En ole ap, mutta tässähän on niin, että sisko ei voi yksin päätöstä tehdä. On myös siskon mies tässä yhtälössä.
Eli jos on jo muutenkin hankaluuksia ap:n parisuhteessa plus erityislapsi, niin hankalan teinin ottaminen samaan syssyyn aiheuttaa todennäköisesti avioeron. Että siinä olisi ap sitten kolmen lapsen yksinhuoltaja.
KYLLÄ saa ihminen olla itsekäs, muuten joutuu jätesäkiksi!
[/QUOTE]En ole ap, mutta tässähän on niin, että sisko ei voi yksin päätöstä tehdä. On myös siskon mies tässä yhtälössä.
Eli jos on jo muutenkin hankaluuksia ap:n parisuhteessa plus erityislapsi, niin hankalan teinin ottaminen samaan syssyyn aiheuttaa todennäköisesti avioeron. Että siinä olisi ap sitten kolmen lapsen yksinhuoltaja.
KYLLÄ saa ihminen olla itsekäs, muuten joutuu jätesäkiksi!
E
err
Vieras
Juu, pahoittelut huonosta ulosannistani. Emme siis tietenkään olisi adoptoimassa pikkuveljeä, mutta onko sijaisvanhemmuudessa/sukulaisijoituksessa"/oikea-termi-tähän" ikäraja?
En ole ennen joutunut tällaisia pohtimaan, joten termistö on hakusessa. Poikalapsista on enemmän kokemusta, kun perheeseen kuuluu yksi 6-vuotias. Mieheni veli on vuoden nuorempi.
T
tt4t4t
Vieras
Miksi sun pitäisi se sanoa mitenkään kauniisti isällesi? Sano lujasti, että hänen tulee huolehtia lapsestaan eikä saa tätä hyljätä! Tosin voi olla, että isäsi on yhtä väsynyt kuin sinä.
Koetko siskoasi edes siskoksesi vai vain isäsi lapseksi?
Itse ottaisin siskon siipeni suojaan jos omat vanhemmat hylkäisi noin. Mutta jos et jaksa niin et ja silloin asia järjestetään sosiaalihuollon toimesta. Onko siskolta kysyttä mitä hän haluaa?
Koetko siskoasi edes siskoksesi vai vain isäsi lapseksi?
Itse ottaisin siskon siipeni suojaan jos omat vanhemmat hylkäisi noin. Mutta jos et jaksa niin et ja silloin asia järjestetään sosiaalihuollon toimesta. Onko siskolta kysyttä mitä hän haluaa?
[QUOTE="vieras";25342796]Oletpa ilkeä isosisko! Kyllä häntä pitää auttaa, eikä jättää sossujen heiteltäväksi. Miltähän mahtaa tytöstä tuntua, kun oma isä eikä sisko häntä huoli? [/QUOTE]
Kyllä sen aikuisen, joka ap:n siskon ottaa huollettavakseen, täytyy olla jaksavainen ja tilanteen perheessä tasapainossa muutenkin.
Itse ottaisin selvää, miten saisin itselleni lisäapua jos siskoni muuttaisi luokseni. Ei se ole mikään pikku juttu ottaa esiteini kasvatettavaksi, jos itsekin on väsynyt. Eikä muutenkaan.
Minusta on niin väärin sanoa ap:ta itsekkääksi muutaman viestin perusteella. Hänhän pohtii tilannettaan rehellisesti, sanoo rehellisesti ettei ehkä jaksaisi. Mitä pahaa siinä on?
[/QUOTE]Kyllä sen aikuisen, joka ap:n siskon ottaa huollettavakseen, täytyy olla jaksavainen ja tilanteen perheessä tasapainossa muutenkin.
Itse ottaisin selvää, miten saisin itselleni lisäapua jos siskoni muuttaisi luokseni. Ei se ole mikään pikku juttu ottaa esiteini kasvatettavaksi, jos itsekin on väsynyt. Eikä muutenkaan.
Minusta on niin väärin sanoa ap:ta itsekkääksi muutaman viestin perusteella. Hänhän pohtii tilannettaan rehellisesti, sanoo rehellisesti ettei ehkä jaksaisi. Mitä pahaa siinä on?
Ei oo mikään pakko ottaa. Ei minkäänlaista velvollisuutta. Ja jos joutuu perhekotiin tai muualle sijoitetaan, ni siitäkään ei pidä ottaa mitään syyllisyyttä.
Voisin ite hyvin kuvitella, että en ottais luokseni pikkusiskoa tai veljeä asumaan. Ei olla niin läheisissä väleissä. Eikä mulla ois riittävästi voimia sellaseen tilanteeseen.
Voisin ite hyvin kuvitella, että en ottais luokseni pikkusiskoa tai veljeä asumaan. Ei olla niin läheisissä väleissä. Eikä mulla ois riittävästi voimia sellaseen tilanteeseen.
K
kiygblog
Vieras
[QUOTE="aapee";25342896]oliko sinulla omia lapsia silloin?kuinka aika riitti silloin kaikille?saiko kaikki silloin tarpeeksi huomiota?saitko itse levätä tapeeksi?entä parisuhde? nämä asiat minua mietityttää eniten.meillä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista tukiverkkoa ja pelkään että jos en itse saa koskaan levätä,niin en jaksa antaa kaikille rakkautta tarpeeksi ja sitten olen huono äiti ja huoltaja.kuitenkin haluan antaa kaikille hyvän kodin.enkä halua laiminlyödä omia lapsiani.siskoni meille muutto ei siis ole poissuljettu vaihtoehto,mutta jos hän muuttaa meille,niin haluan olla varma että pystyn olemaa tarpeeksi hyvä huoltaja kaikille.[/QUOTE]
Jos tilanne on toi, niin miksi et ottaisi siskoasi luoksesi asumaan ja kerrot sossun työntekijöille ensinnäkin siskosi suuresta avuntarpeesta hänen ongelmiensa ratkomiseksi, ennen kuin se on myöhäistä ja myös omasta tilanteestasi. Voihan olla, että heillä olisi nimenomaan tarjota tukea myös sinulle ja erityislapsellesi, ehkä jopa parisuhteellenne.
Isällesi sen sijaan tekisin todella selväksi, että hän on täysin kusipäinen ja kelvoton ihminen. Miettisin hyvin tarkkaan, miten asian ilmaisisin ja kirjoittaisin tuntemukseni ja pettymykseni mieluummin vaikka paperille, että asia varmasti tulisi selväksi, eikä unohtuisi. Sen jälkeen pistäisin välit poikki koko tyyppiin.
nämä asiat minua mietityttää eniten.meillä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista tukiverkkoa ja pelkään että jos en itse saa koskaan levätä,niin en jaksa antaa kaikille rakkautta tarpeeksi ja sitten olen huono äiti ja huoltaja.kuitenkin haluan antaa kaikille hyvän kodin.enkä halua laiminlyödä omia lapsiani.siskoni meille muutto ei siis ole poissuljettu vaihtoehto,mutta jos hän muuttaa meille,niin haluan olla varma että pystyn olemaa tarpeeksi hyvä huoltaja kaikille.[/QUOTE]Jos tilanne on toi, niin miksi et ottaisi siskoasi luoksesi asumaan ja kerrot sossun työntekijöille ensinnäkin siskosi suuresta avuntarpeesta hänen ongelmiensa ratkomiseksi, ennen kuin se on myöhäistä ja myös omasta tilanteestasi. Voihan olla, että heillä olisi nimenomaan tarjota tukea myös sinulle ja erityislapsellesi, ehkä jopa parisuhteellenne.
Isällesi sen sijaan tekisin todella selväksi, että hän on täysin kusipäinen ja kelvoton ihminen. Miettisin hyvin tarkkaan, miten asian ilmaisisin ja kirjoittaisin tuntemukseni ja pettymykseni mieluummin vaikka paperille, että asia varmasti tulisi selväksi, eikä unohtuisi. Sen jälkeen pistäisin välit poikki koko tyyppiin.
Näkisin että pikkusisko on jo elänyt varsin rankkaa elämää ja siksi tarvisi nyt perheen jolla on voimia ja aikaa panostaa häneen. Jos ap:n tilanne on valmiiksi jo noin rankka, niin en näe sitä parhaana sijoituspaikkana kapinoivalle esiteinille. Pahimmillaan siinä kärsisi sekä tuo pikkusisko että koko ap:n perhe.
Siksi näkisin parempana vaihtoehtona että siskolle löytyisi kunnollinen sijaisperhe msitä hän sitten voisi käydä siskon perheen luona lomilla ja vaikka viikonloppuisin.
muoks. itse en ap:n tilanteessa ottaisi sitä pikkusiskoa meille vakituisesti asumaan. Ihan jo perustellen sillä ettei minulla ole tarjota niitä resursseja mitä sisko tarvitsee.
Siksi näkisin parempana vaihtoehtona että siskolle löytyisi kunnollinen sijaisperhe msitä hän sitten voisi käydä siskon perheen luona lomilla ja vaikka viikonloppuisin.
muoks. itse en ap:n tilanteessa ottaisi sitä pikkusiskoa meille vakituisesti asumaan. Ihan jo perustellen sillä ettei minulla ole tarjota niitä resursseja mitä sisko tarvitsee.
Viimeksi muokattu:
N
näin
Vieras
Tämähän ei muutenkaan ole asia minkä ap ja ap:n isä päättävät.
Jos lapsi ei voi olla isällään, hänet otetaan huostaan ja sosiaalitoimi etsii sopivan sijaisvanhemman lapselle. Se ei automaattisesti ole lapsen aikuinen sisarus, ei vaikka tämä sisarus itse lapsen haluaisi luokseen.
Jos lapsi ei voi olla isällään, hänet otetaan huostaan ja sosiaalitoimi etsii sopivan sijaisvanhemman lapselle. Se ei automaattisesti ole lapsen aikuinen sisarus, ei vaikka tämä sisarus itse lapsen haluaisi luokseen.
V
"vieras"
Vieras
P
pox
Vieras
Itse yritän juuri järjestää elämääni niin, että tällä hetkellä 12-vuotias pikkusiskoni voisi muuttaa luokseni muutaman vuoden sisällä. Ainoa mitä pelkään on se, että sosiaaliviranomaiset eivät hyväksy järjestelyä... Olen vain kymmenen vuotta siskoani vanhempi. Olen yksinhuoltaja, mutta hyvinpärjäävä sellainen. Minulla olisi runsaasti aikaa siskolleni ja uskon voivani olla tarpeeksi aikuinen luotsaamaan hänet teini-iän läpi.
Tämänhetkisessä kodissaan - äidin ja isäpuolen luona - hänen painoaan kritisoidaan avoimesti, syömisiä kyttäillään ja niitä kommentoidaan sivullisillekin. Isäpuoli on kokoajan hänen kimpussaan jokaisesta pikkuasiasta. Nipottaa, väheksyy, halveksuu, haukkuu, vertailee siskoani muihin lapsiin. Haukkuu tyhmäksi, kritisoi hänen ulkonäköään (ei pelkästään lievää ylipainoa vaan myös hänen hiuksiaan ja vaatteitaan). Siskoni alkaa olla hyvin rikki. Ovat olleet perheneuvolan asiakkaina. Isäpuoli ja äiti ovat taitavia puhumaan. Vaikuttavat monella tapaa "ihanneperheeltä", koulutetut työssäkäyvät "kypsät" (=iäkkäät) vanhemmat. Rahaa on. Saavat ilmeisesti syyt lapsen niskoille; sisko on tyhmä, laiska, niskuroiva ja vaikea. Oikeasti siskoni on herttainen, luova, ahkera ja hyväsydäminen. Nykyään todella epävarma itsestään. Ei uskalla kertoa omia mielipiteitään.
Ensimmäinen askel meillä on suurempaan asuntoon muuttaminen. Sitten annan siskolle avaimen meille ja hän alkaa käymään meillä entistä enemmän. Saa oman huoneen. Mutta en kyllä pärjää hänen kanssaan ilman mitään taloudellista tukea, että jossakin vaiheessa on tehtävä virallinen muuttoilmoitus ja siitä se sota varmaan syttyy. Toivon, että sos toimi puoltaa luonani asumista. Toivon myös, että siskoni sopeutuu paljon pienempään tulotasoon eikä kaipaa sitä materiaa mitä siellä äidin ja isäpuolen luona on.
Tämänhetkisessä kodissaan - äidin ja isäpuolen luona - hänen painoaan kritisoidaan avoimesti, syömisiä kyttäillään ja niitä kommentoidaan sivullisillekin. Isäpuoli on kokoajan hänen kimpussaan jokaisesta pikkuasiasta. Nipottaa, väheksyy, halveksuu, haukkuu, vertailee siskoani muihin lapsiin. Haukkuu tyhmäksi, kritisoi hänen ulkonäköään (ei pelkästään lievää ylipainoa vaan myös hänen hiuksiaan ja vaatteitaan). Siskoni alkaa olla hyvin rikki. Ovat olleet perheneuvolan asiakkaina. Isäpuoli ja äiti ovat taitavia puhumaan. Vaikuttavat monella tapaa "ihanneperheeltä", koulutetut työssäkäyvät "kypsät" (=iäkkäät) vanhemmat. Rahaa on. Saavat ilmeisesti syyt lapsen niskoille; sisko on tyhmä, laiska, niskuroiva ja vaikea. Oikeasti siskoni on herttainen, luova, ahkera ja hyväsydäminen. Nykyään todella epävarma itsestään. Ei uskalla kertoa omia mielipiteitään.
Ensimmäinen askel meillä on suurempaan asuntoon muuttaminen. Sitten annan siskolle avaimen meille ja hän alkaa käymään meillä entistä enemmän. Saa oman huoneen. Mutta en kyllä pärjää hänen kanssaan ilman mitään taloudellista tukea, että jossakin vaiheessa on tehtävä virallinen muuttoilmoitus ja siitä se sota varmaan syttyy. Toivon, että sos toimi puoltaa luonani asumista. Toivon myös, että siskoni sopeutuu paljon pienempään tulotasoon eikä kaipaa sitä materiaa mitä siellä äidin ja isäpuolen luona on.
M
"minä"
Vieras
heti on jo muutama jotka eivät pysty edes ajattelemaan että miksi et ottais siskoa luokse...
mutta jos tapaus tulisi oikeasti heidän kohdalle, niin vois muuttua ääni kellossa..on niin helkkarin helppoa kirjoittaa ja olla muka niin täydellinen että...
mutta jos tapaus tulisi oikeasti heidän kohdalle, niin vois muuttua ääni kellossa..on niin helkkarin helppoa kirjoittaa ja olla muka niin täydellinen että...
En tiedä ajattelenko tätä liian laajasti. Mutta siis en näe tuota pikkusiskoa minään pikkuapulaisena joka tulisi ap:n perheeseen auttelemaan lasten kanssa jne. Näen hänet esiteininä joka on elänyt rikkonaista ja turvatonta(?) lapsuutta ja nyt jo oireilee siitä.
Näkisin että hän kaipaisi vahvoja sijaisvanhempia joiden luona hän saisi läpikäydä traumaattista lapsuuttaan ja kapinoidakin. En niin että hänet pitäisi pakkosijoittaa siskon perheeseen jossa sisko on nyt jo kovilla omien lastensa ja parisuhteensa kanssa. Jos siskolla on jo valmiiksi tunne että tuo olisi liikaa niin siihen tunteeseen kannattaa luottaa ja panostaa mielummin niihin lomiin ja viikonloppuihin milloin sisko vierailee perheessä.
Kyllä, sisko voi hyvin vaistota ap:n jaksamisen ja tämän perheen omat rasitukset ja sen takia pyrkiä olemaan mahdollisimman kiltti ja huomaamaton, mutta onko se loppupelissä mikään hyvä lapselle joka on jo valmiiksi joutunut alkoholistiäitinsä luona ottamaan vastuuta mitä hänelle ei ikänsä puolesta vielä kuuluisi? Minusta tämän pikkusiskon ei myöskään kuulu olla kiitollinen siitä että joku huolii hänet luokseen, vaan päätyä perheeseen mihin hänet todella halutaan ja pystyä siellä olemaan ihan oma itsensä. Kaikkine murrosiän ongelmineen.
Perheyhteisöllisyys ja läheisistä huolehtiminen on toki hienoja asioita, mutta joskus on tilanteita joissa perheen on parempi hakea apua myös ulkopuolelta.
Näkisin että hän kaipaisi vahvoja sijaisvanhempia joiden luona hän saisi läpikäydä traumaattista lapsuuttaan ja kapinoidakin. En niin että hänet pitäisi pakkosijoittaa siskon perheeseen jossa sisko on nyt jo kovilla omien lastensa ja parisuhteensa kanssa. Jos siskolla on jo valmiiksi tunne että tuo olisi liikaa niin siihen tunteeseen kannattaa luottaa ja panostaa mielummin niihin lomiin ja viikonloppuihin milloin sisko vierailee perheessä.
Kyllä, sisko voi hyvin vaistota ap:n jaksamisen ja tämän perheen omat rasitukset ja sen takia pyrkiä olemaan mahdollisimman kiltti ja huomaamaton, mutta onko se loppupelissä mikään hyvä lapselle joka on jo valmiiksi joutunut alkoholistiäitinsä luona ottamaan vastuuta mitä hänelle ei ikänsä puolesta vielä kuuluisi? Minusta tämän pikkusiskon ei myöskään kuulu olla kiitollinen siitä että joku huolii hänet luokseen, vaan päätyä perheeseen mihin hänet todella halutaan ja pystyä siellä olemaan ihan oma itsensä. Kaikkine murrosiän ongelmineen.
Perheyhteisöllisyys ja läheisistä huolehtiminen on toki hienoja asioita, mutta joskus on tilanteita joissa perheen on parempi hakea apua myös ulkopuolelta.
Viimeksi muokattu:
Aloin miettiä, että jos oma siskoni (nyt 14-vuotias) tulisi meille asumaan, mitä se tarkoittaisi. Minun täytyisi miettiä, mihin kouluun hän menee ja ottaa yhteyttä sinne. Miettisin koulumatkat (lähellä ei ole yläastetta vaan se on bussimatkan päässä) ja ottaisin selvää niistä. Minun pitäisi myös miettiä, millä rahalla hänet vaatetan ja ruokin, eli siirtyykö hänestä maksettava lapsilisä minulle, ja mitä sitten kun lapsilisä lakkaa mutta sisko asuu vielä meillä?
Entä henkinen puoli? Mistä siskolle apua, mistä meille perheenä tukea kun tilanne olisi kaikille uusi? Voisinko saada siskolle tukiperheen meidän lisäksemme, voisimmeko saada hänelle vaikka psykologin?
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta lasta, ja yhtäkkiä (niin kuin se muka menisi, kuten elokuvissa) täällä olisi teini-ikäinen. Apua.
Entä henkinen puoli? Mistä siskolle apua, mistä meille perheenä tukea kun tilanne olisi kaikille uusi? Voisinko saada siskolle tukiperheen meidän lisäksemme, voisimmeko saada hänelle vaikka psykologin?
Minulla on kaksi alle kolmevuotiasta lasta, ja yhtäkkiä (niin kuin se muka menisi, kuten elokuvissa) täällä olisi teini-ikäinen. Apua.
Niin ja tosiaan, ei ap:n sisko olisi ap:lle mikään piika, eikä minunkaan siskoni minulle mikään lastenhoitaja joka kätevästi asuu saman katon alla. Vaan hän olisi lapsi joka ansaitsee rakkautta ja rauhaa, rajoja, tukea koulunkäyntiin jne. Iso, iso juttu.
F
"Flora"
Vieras
Miten meni? minne sinun sisko laitettiin loppujen lopuksi ? Itelläni juuri sellainen ongelma, että haluaisin 17 vuotiaan pikkusiskoni huoltajuuden itselleni, ettei hänellä olisi hylätty olo kun oma äitimme muuttaa toiselle paikkakunnalle työn puolesta, isäni asuu myös toisella paikkakunnalla, ja siskollani on hyvä ammattikoulutus täällä kesken jota ei ole noilla paikkakunnilla missä vanhempani asuvat. opiskelijakämppä hänellä on, mutta siellä ei saa olla viikonloppuja.olemme miettineet, että hommaisimme siskolleni oman pienen yksiön, mutta vuokrahuoneen takaajaksi tarvitaan huoltajan nimi vuokra sopimukseen ja lupa (lupa olisi), ja huoltajalla pitää olla luottotiedot kunnossa. No, kummallakaan vanhemmistani ei ole. Minulla olisi. Olen myös sanonut, että siskoni saa ehdottomasti tulla minun ja mieheni luokse aina kun tarvis ja joka viikonloppu (usein onkin meillä) jos haluaa ja asumaan meille vaikka kokonaan, mutta hän ei halua olla meille taakka. Vaikeaa tämä on, ja kauhea huoli siskoni hyvinvoinnista, mutta en yhtään tiedä mitä tehdä. Auttakaa, en todellakaan anna siskoni joutua sijaiskotiin tai minnekkään muualle vieraiden luokse.
Similar threads
Uusimmat
-
V
-
V
-
-
V
-
V
-
VEuroopan vasemmistolla paniikkikokous oikeiston vaalimenestyksen takia
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 1
-
V
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V
-
V