Kuinka kestää itsekästä, laiskaa ja kuspäistä miestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Väsynyt"

Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa jo vuosia yhdessä ja meille on siunaantunut kaksi ihanaa tyttölasta. Jo aikojen alusta saakka tietyt asiat ovat rasittaneet suhdettamme. Olen ollut suorastaan tyrmistynyt siitä, miten totaalisen itsekäs voi ihminen olla. Toisaalta tiedän, että räiskyvä persoonani on vähintään yhtä rasittava.

Olen kuitenkin kiltti ja yritän aina huomioida muut. Olen tukenut miestäni kaikessa, opiskelusta lähtien. Minulle tätä samaa tukea ei olla suotu. Miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta muut kuin omat asiansa ja tarpeensa. Rahallisesti henkisesti. Sama koskee myös lapsiamme. Heidän tarpeensa tulee, jos tulee, vasta isänsä tarpeiden jälkeen. Äiti, eli minä, huolehtikoon itsensä ja tarpeensa. Vaimon työ on siis palvella miestään.

Mies ei ole väkivaltainen, mutta todella välinpitämätön. Alkoholin käyttö on liiallista mielestäni, mutta en voi syyttää alkoholismista kuitenkaan. Hyvinä aikoina meillä on asiat suhteellisen hyvin. Ei hellyyttä, mutta puheyhteys. Tukea ei heru, ei edes todellisen hädän keskellä. Paljon kuulen pilkkaa ja vähättelyä.

Tytöt on kovin herkkiä ja etenkin vanhempi ei kestäisi eroamme. En liioittele, tiedän että eroaminen hajottaisi tytön henkisesti. Myös nuorempi tytöistä voisi huonosti eron jäljiltä. Eron myötä olisin taloudellisesti niin tiukilla, että esim. tyttöjen harrastuksista joutuisi karsimaan. Tietysti joutuisimme myös muuttamaan ja todennäköisesti omakotitalosta kerrostaloon. Kaikki muuttuisi paljon ja radikaalisti.

Tytöt ovat nyt 8- ja 12- vuotiaat. Olen laskenut, että minun on äitinä uhrauduttava ja jatkettava liittoa hammasta purren. Tyttöjen ei silti tarvitse tietää uhrautumisesta, en ole marttyyri. Korkeintaan 10 vuotta kakkua jäljellä.

Nyt kysyisin, että millä kestän nuo 10 vuotta? Miten voisin kärsiä mahdollisimman vähän miehestäni ja elää niin hyvää elämää kuin olosuhteisiin nähden on mahdollista?
 
En ota kantaa muuhun, mutta miksi olet sitä mieltä, että SINUN pitäisi kärsiä? Entä lapsesi? Antaako tuollainen suhde mielestäsi oikean kuvan tyttärillesi miehen ja naisen välisestä suhteesta? Menee 15 vuotta niin tyttäresi ovat samanlaisessa paskassa suhteessa kynnysmattoina, koska he ovat saaneet mallin, että sellainen on normaalia.

Sinuna en edes miettisi tuollaisen suhteen jatkamista. Joko suhteeseen olisi tultava muutos tai sitten lähtisin!
 
En ota kantaa muuhun, mutta miksi olet sitä mieltä, että SINUN pitäisi kärsiä? Entä lapsesi? Antaako tuollainen suhde mielestäsi oikean kuvan tyttärillesi miehen ja naisen välisestä suhteesta? Menee 15 vuotta niin tyttäresi ovat samanlaisessa paskassa suhteessa kynnysmattoina, koska he ovat saaneet mallin, että sellainen on normaalia.

Sinuna en edes miettisi tuollaisen suhteen jatkamista. Joko suhteeseen olisi tultava muutos tai sitten lähtisin!

Olen melko varma, että lapset kärsivät vähemmän jos ja kun liittouma jatkuu kuin että eroaisimme.
 
En edelleenkään ymmärrä miksi sitä pitäisi kestää.
Vetoat lapsiisi, mutta vaikka sinulle lapsesi ovat maailman erityisimmät ihmiset, niin kyllä he erosta selviäisivät siinä missä muutkin lapset. Ja jos kuvittelet, ettei lapset näe sinun pahaa oloasi, niin olet erehtynyt.
 
"En liioittele, tiedän että eroaminen hajottaisi tytön henkisesti."

Tätähän ei kukaan voi tietää ennakkoon. Vaikeaa voisi olla joo, mutta kummalla on sitten pahemmat seuraukset, eron aiheuttamalla tuskalla vai noin sairaan parisuhteen mallin ja naisen roolin oppimisella. Tämä on myös sinun ainut elämäsi, nämä ainoita elinvuosiasi. Mitä kadut tulevaisuudessa, mitä et?

Suosittelen miettimään vielä pari kertaa avoimin mielin läpi nekin vaihtoehdot, joita olet toistaiseksi pitänyt mahdottomina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tapiontytär;27312679:
En edelleenkään ymmärrä miksi sitä pitäisi kestää.
Vetoat lapsiisi, mutta vaikka sinulle lapsesi ovat maailman erityisimmät ihmiset, niin kyllä he erosta selviäisivät siinä missä muutkin lapset. Ja jos kuvittelet, ettei lapset näe sinun pahaa oloasi, niin olet erehtynyt.

Esikoinen reagoi psyykkisesti hyvin vahvasti jo siihen kun muutimme muinoin paikkakunnalta toiselle. Toipumisessa meni yli 2 vuotta ja tyttö oli todella rikki asiasta. Jos muuttaminen aiheuttaa noin vahvan reaktion, niin mitä sitten vanhempien eroaminen, muutto, asuinmuodon vaihtuminen ja köyhyys?
 
Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ne erolta suojellut lapset ovat usein niitä, jotka sitä eroa ovat kaikkein kiihkeimmin toivoneet ja odottaneet. Vanhemmat eivät tajua, miten paljon lapsi kykenee ymmärtämään ja kuinka tarkasti hän lukee perheen henkistä ilmapiiriä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;27312697:
Esikoinen reagoi psyykkisesti hyvin vahvasti jo siihen kun muutimme muinoin paikkakunnalta toiselle. Toipumisessa meni yli 2 vuotta ja tyttö oli todella rikki asiasta. Jos muuttaminen aiheuttaa noin vahvan reaktion, niin mitä sitten vanhempien eroaminen, muutto, asuinmuodon vaihtuminen ja köyhyys?

Tuosta on jo aikaa, siis ainakin se yli 2v.
Kaikenlisäksi tuo sun miehesi vaikuttaa myös lasten psyykkeeseen, uusi elämä voisi tuoda mukanaan niin paljon hyvää, että se voittaa huonot puolet. Lapset oireilee kodin ilmapiiriin, alkoholinkäyttöön ja kaikkeen, minkä voisit eliminoida jo eroamalla.

Mullakin on henkisesti herkkä esikoinen, mutta ero oli itseasiassa elämää parantava tekijä. Nyt hän on jo teini ja osaa kertoa miten koki oman lapsuutensa.
 
Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ne erolta suojellut lapset ovat usein niitä, jotka sitä eroa ovat kaikkein kiihkeimmin toivoneet ja odottaneet. Vanhemmat eivät tajua, miten paljon lapsi kykenee ymmärtämään ja kuinka tarkasti hän lukee perheen henkistä ilmapiiriä.

Tuttavapiiristämme on lyhyen ajan sisällä eronnut kaksi perhettä ja lisäksi tytär on ystävystynyt yksinhuoltajan tyttären kanssa. Edellämainittujen jälkeen tyttömme on selvästi alkanut pelkäämään eroamme ja usein varmistelee ettei kai vaan erota. Nuoremmalla ei ole moisia murheita, mutta vanhempi selvästi pelkää nykyään että eroaisimme. Ei huonon suhteen, vaan muiden eroamisen myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;27312697:
Esikoinen reagoi psyykkisesti hyvin vahvasti jo siihen kun muutimme muinoin paikkakunnalta toiselle. Toipumisessa meni yli 2 vuotta ja tyttö oli todella rikki asiasta. Jos muuttaminen aiheuttaa noin vahvan reaktion, niin mitä sitten vanhempien eroaminen, muutto, asuinmuodon vaihtuminen ja köyhyys?

Tuo kertoo, että tyttö reagoi voimakkaasti muuttoon vuosia sitten paljon nuorempana, asuessaan perheessä, jonka dynamiikassa on vakavia ongelmia. Se voi kertoa jotain tytön jäykkyydestä uuteen sopeutumisessa tai herkkyydestä, mutta myös paljon muusta. Jos uskot ja pelkäät lasten reagoivan eroon, oikea keino on hankkia tukea lapsille eron aikana. Tuolla nykyisellä yhtälöllä lapset ovat luultavasti avun tarpeessa ennemmin tai myöhemmin, viimeistään aikuisena. Itse suosittelen ratkaisemaan perheessä hautuvat ongelmat ajoissa, jotta lapset pääsisivät aloittamaan toipumisen nyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Tapiontytär
Mä en vaan voi ymmärtää!!

Ja olen itse eronnut viimesilläni raskaana, kahden lapsen kanssa muutin omilleni. Ja voi että miten elämä muuttuikaan paremmaksi kun erosin viimeinkin siitä itsekkäästä, laiskasta ja kusipäisestä miehestä. Rahallisestihan oltiin aika tiukoilla, mutta sitkeesti vaan päätin olla kotona 3 vuotta nuorimman kanssa ja näin jälkikäteen en päivääkään ole katunut lähtöäni.

Me muutettiin lähes tyhjään asuntoon, lasten tavarat ja omat henkilökohtaiset tavarat otin mukaani. Lisäksi otin sängyn ja pesukoneen. Sohva, keittiönpöytä ja kaikki muu hankittiin pikkuhiljaa. Oletko ottanut huomioon, että yksinhuoltajana saat korotuksen lapsilisään, kahdesta lapsesta saat lapsilisää siis 316 e/kk, lisäksi elarit, minimi on se 147e/lapsi/kk, ne on jo noin 600e/kk, plus mahdollinen asumistuki. Ja jos teillä on oma asunto, niin saathan siitäkin oman osuutes.

Mutta omapahan on asias, jos haluat elää alistettuna lopun elämääs. Mistä kuvittelet saavas voimia lähteä, kun annat ittees vielä 10 vuotta alistaa? Ja millaisen mallin annat tyttärilles parisuhteesta ja naisena olemisesta? Mun mielestä tosi huonon. Jos lähdet nyt, tytöt saa mallin siitä, että nainen määrää itse omasta elämästään ja omasta taloudestaan.
 
Se tyttö kärsii varmasti jo nyt teidän parisuhteen tilasta. Lapset on todella fiksuja näissä asioissa, tytöt varsinkin. Voisin kuvitella että tyttö aavistelee jo nykyisin ilmapiiriä ja aikuisten mielialoja ja sovittaa omaa käytöstään niihin.
 
Mietin myös, että liioittelenko itse tuntemuksiani ja olenko aivan älykääpiö jo tästä lähden. Varsinkin kun erosta kärsii lasten lisäksi läheiset. Jostain syystä mietin sitäkin, että miten mieheni pärjää itsekseen. Hän kun on pilalle passattu ensin kotonaan ja sitten vielä parisuhteessaan. Alkoholinkäyttökin on aika tiukasti minun kontrollissani ja pelkään että eron jälkeen ratkeaisi ryyppäämään oikein kunnolla. Ja sitten minä olisin syypää kaikkien, myös lasten silmissä.

Olen myös aivan varma, että meitä syypäitä on kaksi. En minä ol täydellinen. Siitä huolimatta minua ahdistaa ja väsyttääkin tämä liitto. Mies ei ainakaan osoita että olisi ongelmia. Sekin riepoo. Hän tosiaan on niin kertakaikkisen välinpitämätön, että ongelmammekin on vain minun vaikean luonteeni mielikuvituksen tuotosta. Itsekin alan epäillä jo omaa mielenterveyttänikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen;27312845:
Mietin myös, että liioittelenko itse tuntemuksiani ja olenko aivan älykääpiö jo tästä lähden. Varsinkin kun erosta kärsii lasten lisäksi läheiset. Jostain syystä mietin sitäkin, että miten mieheni pärjää itsekseen. Hän kun on pilalle passattu ensin kotonaan ja sitten vielä parisuhteessaan. Alkoholinkäyttökin on aika tiukasti minun kontrollissani ja pelkään että eron jälkeen ratkeaisi ryyppäämään oikein kunnolla. Ja sitten minä olisin syypää kaikkien, myös lasten silmissä.

Olen myös aivan varma, että meitä syypäitä on kaksi. En minä ol täydellinen. Siitä huolimatta minua ahdistaa ja väsyttääkin tämä liitto. Mies ei ainakaan osoita että olisi ongelmia. Sekin riepoo. Hän tosiaan on niin kertakaikkisen välinpitämätön, että ongelmammekin on vain minun vaikean luonteeni mielikuvituksen tuotosta. Itsekin alan epäillä jo omaa mielenterveyttänikin.

Sulla kuulostaa olevan paljon sellaisia pinttyneitä ajatuksia ja uskomuksia, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Keskityt myös paljon murehtimaan kielteisiä seurauksia. Mitä jos tasapainon vuoksi miettisit, mitä HYVÄÄ erosta voi seurata lapsille, sulle, miehelle, läheisille... Ihan varmasti seuraa noiden pelottavien seurausten lisäksi myös paljon hyvää. Mä en ole huolissani siitä kärsimyksestä mitä ero aiheuttaa, siitä selviää kyllä, on selvinnyt miljoonat muutkin. Tärkeämpää on se hyvä, mitä se voi tuoda mukanaan. Kaikki pelot eivät välttämättä pidä paikkaansa, yksi esimerkki on se että kaikki, lapset mukaanlukien, pitäis sua syypäänä miehen ahdinkoon jos se alkais juoda. Jos eronneiden parien lapsilta kysytään, että mitä mieltä ovat vanhempien tilanteesta, niin useimmat taitaa kuitenkin nähdä sen niin päin että "äiti ei kestänyt enää isän käytöstä ja juomista" kuin että "äiti oli itsekäs ja lähti ja siksi isä on rappiolla". Tunnet varmaan itsekin eronneita pareja, joista toinen juo. Pidetäänkö lähtenyttä osapuolta syyllisenä?

Luultavasti olet ihan oikeassa, että syypäitä on kaksi, niin melkein aina on. Jos ei aluksi, niin ainakin ajan kanssa, kun väsyttävässä tilanteessa menee pasmat sekaisin terveemmältäkin. Ja kukaan meistähän ei ole täydellinen kuitenkaan. Välinpitämättömästi käyttäytyvän puolison kanssa voi tulla sellainen olo, että onko ongelma omassa päässäni ja taistelenko tuulimyllyjä vastaan. On tosi epätodennäköistä, että tyytymätön olo tulisi TÄYSIN tuulesta temmattuna. Lisäksi se sun paha olo teidän parisuhteessa on ihan todellista, oli se mies "syyllinen" tai ei.
 
Kolikon kääntöpuoli on se että liioittelematta noin 99.9% todennäköisyydellä et loppuelämäsi aikana tule löytämään sitä palstaämmän unelmamiestä joka paitsi rahoittaa kaiken myös hoitaa lapset ja kodin ja rakentaa samaan aikaan perheelle unelmien kivitalon poistumatta kotoa. Mahdollisuudet ovat olemassa jos olet erityisen viehättävä mutta muussa tapauksessa päädyt sinne satojen muiden samanlaisten kanssa nettideittipalstalle vaatimuslistoinesi joka saa normaaliälyisen miehen painamaan selaimen back-nappulaa nanosekunneissa.
 

Yhteistyössä