Kuinka paljon p.askaa ihminen jaksaa..?

[Cartel]

Puretaan vaikka sitten tänne, silläkin uhalla, että joku tuntee..

Mä en enää edes muista, mitä on onnellinen suhde? Voiko sellaista olla? Tai turvallista suhdetta..

Tuosta ukkelista on tullu ihan mahdoton, mutta mä olen avioliiton kannalla edelleen, tosin erokin on alkanut syöpyä mieleen kuin jäädäkseen. Aika helvatan vaikea tästä olis lähteä, ainahan löytyy syitä.. esim. tuo pian puolivuotias vauveli.

Mä en mielellään henk.koht. asioita laulele, mutta mietin, että mitäs tässä tekis.. Mies on väkivaltaisesta perheestä, josta sain tietää vasta naimisiinmenon jälkeen . Eilisestä mulla on muistona musta nilkka ja ranteet, kun ukko sai raivarit, ei kestä tietyistä asioista puhumista ollenkaan. Muutaman kerran kuristanut hetken, heitellyt pitkin seiniä, eilen heitti sohvaa päin. Pitäskö pikku hiljaa käydä lääkärissä kuvauttamaan ja hankkimassa todisteita..

Mehän käytiin terapiassa mun raskausaikana, mutta tuo on niin hyvä puhumaan ja näyttelemään.. Mun kuulemma pitäs jatkaa terapiaa . Vatahan v.ittua se auttais.. Sitten tuo vie tämän elämänhalun henkisellä väkivallalla pois, mutta silleen taitavasti. Päällepäin niin tykätty ihminen, kotona ihan toista..

Poikaan se ei ole kajonnut, korottaa sille kyllä ääntään, jos ei (muka) syö tarpeeksi hyvin :'( . Jos poikaa pahoinpitelee, niin en varmasti jäis toista kertaa odottamaan.

Valehtelu on yksi asia, jota en jaksa ymmärtää, joka alkaa jo turruttaa ja johon oon kai tottunutkin.. Tuo väkivaltakin alkaa tuntua siltä, että annoin ehkä aihetta ja se vain suuttui nyt niin paljon. Välillä terve järki taas pyrkii ajattelemaan...


Tuolle miehelle on työ kaikki kaikessa, vaikka taitavasti muuta väittääkin. Saa kaikki näkemään vain hyvät puolensa. Veljeni ihannoi tuota miestä, ja mieheni on sanonut minusta erään henk.koht. asian veljelleni, mutta jättänyt kertomatta itsestään samaan liittyen asioita..

Mä yritin veljelleni korjata tätä asiaa (ihan järkevä ihminen veljeni), mutta hän ei tuntunut uskovan mua :'( . Meillä ei ole koskaan läheiset välit ollutkaan, mutta ei silti niin mukavalle tunnu, kuitenkin vakavia asioita kyseessä. Nyt ollaan menossa tuolle mun veljelle yökylään.. Pakko mun on ainakin idealsidettä nilkassa pitää, jos en lekurilla käy.

Kai tää riittää tällä kertaa.. Onneksi mahatauti on ohi mun kohdalla .

Kerrottakoon vielä, että mua pidetään vahvana ihmisenä, eikä varmasti kukaan tuttava/ystävä uskois mun alenevan kestämään tuollaista.. Mun siskolle olen kerran kertonut, tuntuu, etten kehtaa taas..

 

[hyytikyppynen]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean että lähe kävelemään HETI. Älä odota enää yhtään mitään. Ei se ukkos miksikään muutu. Jos jäät annat sen ymmärtää että voi kohdella miten sattuu ja kohtelu vain pahenee. :hug:

 

[DarkVanillaDevil]

Herrajumala lähde ennen kuin aiheutat vauvalle jotain vakavaa jos et itsestäs piittaa!

 

[Peppari]

Lähde heti, tietokone kiinni ja menoksi. Mene lääkäriin näyttämään jalkaa että jää todistusaineistoa. Kuka perkele komentaa puolivuotiasta vauvaa syömään hyvin????

 

[mä]

Lähde äkkiä, sanon minäkin. Ite elin odotusajan ja vauvan 3 ekaa kk väkivaltaisessa suhteessa, väkivalta vin paheni kokoajan. Nykyään pärjää yksinhuoltajanakin ihan hyvin ja kiukutteleva mies saadaan kuriin kyllä.

 

[Ilonaäippä]

Hui mikä tilanne!! Nyt heti pois sieltä! :hug:

 

[mä vielä]

vauvan isä huusi 3kk:lle, että "hiljaa", kun vauva itki, ei puhettakaan, että syliin olisi ottanut. Mene tosiaan äkkiä terveyskeskukseen jalkaa näyttämään ja joko haet omaa kämppää tai muutat kaverille/vanhemmille/ensi kotiin, mihin vain, jos kerran mies oikeasti jo fyysisesti pahoinpitelee sinua. Ja soita neuvolaan ja pyydä aika, että voi asiasta jutella - tukea tarviit, sillä ainakin mun mies ei mitenkään ilostunut, kun tajusi, että suhde loppui just. Ite kävin terkkarissa näyttämässä käteni ja niskani, jossa oli lääkärin mukaan selvät sormenjäljet.

Iso halaus ja paljon voimia!

 

[Molly Weasley]

siis mitä sä sielää vielä teet?!?! nyt pakkaat äkkiä mukaan mitä tarvit ja vaikka turvakotiin meet!!! ihan totta!!! jos et ittes takia ni vauvan!!! tai sehän on sun asia, mä en ainakaan jaksais elää pelossa, että koska miehellä TAAS naksahtaa päässä ja se pieksäis mut!!! kuvitteleppa jos se menis ja hakkais vaikka sun veljen vaimon tai jonku toisen naisen, ni ihan varmaan sais pahoinpitely syytteet niskaansa, joten miksi se sais sut hakata oman mielesä mukaan?! |O |O |O

 

[-]

lyöminen EI OLE KOSKAAN sen syy, jota lyödään. Ketään ei saa lyödä tai edes haukkua! Hae apua ja pelasta itsesi ja lapsesi. Väkivaltainen lapsuus ei ole hyvä lapsuus, vaikka lapsi ei itse lyöntejä saisikaan ja sitäpaitsi väkivalta vaikuttaa sinuut ja sitäkautta vauvaan. Vauva ja sinä ansaitsette turvallisen kodin!

 

[Miili]

Väkivaltainen ihminen ei ikävä kyllä koskaan muutu paremmaks. Mun neuvo on että lähde vauvan kanssa ennenkun jotain vielä pahempaa tapahtuu ja menetät itsetuntosi. Käy näyttämässä se jalka lääkärille ja kerro ettei ollut eka kerta. Mun kokemuksen mukaan noi pahoinpitelijät on usein just niitä tykättyjä ihmisiä, joista ei uskois ja se vastapuoli on vahva ja hyvällä itsetunnolla varustettu. eli ihan niinkuin teillä. Voimia päätöksen tekoon. :hug:

 

[kuha]

yhdyn edellisiin :/
jaksamisia! :hug:

 

[Cartel]

Kai se on nin eri juttu, kun sattuu omalle kohdalle. Kai mä en enää ajattele niin kuin ennemmin.. Samalla tavalla sanoisin itse kenelle tahansa, kuten te. Mulle tämä alkaa vain tuntumaan normaalille, en osaa edes kuvitella, että eläisin turvallisessa suhteessa. Ollaan sovittu veljeni kanssa, että sinne mennään. Tuskin tuo siellä käy päälle, osaa pelata hyvin asiat. Mutta pitäs kai tässä uutta kämppää alkaa etsimään.

Miehen siskokin sanoi miehestäni, että se on varmaan ainut, johon ei perhehe.vetti vaikuttanut.. No, ehkä se tulee jälkijunassa ja pahenee koko ajan. Ja ehkä tuo on ainut, joka salaa sen ja ei ole käsitellyt niitä asioita ollenkaan.

Kiitos kommenteista :hug: .
Oon kyllä muuttunut niin paljon lähes 10v, aikana, etten enää tunne itseäni samaksi ihmiseksi.. Itsetuntoa tuon miehen lähettyvillä ei ole enää, muuten on.

 

[kahvipannu porisee]

Helppoa ei lähteä, mutta joskus huomaat että se oli sittenkin parasta :hug: :hug: .
Voimia :hug:

 

[-]

Vahvan voi olla vaikeampi myöntää, että ei onnistu suhteessaan, mutta myönnettävä se on, kun niin käy - se on vahvuutta, jos mikä. Väkivaltaa on ihan hirveästi, katkaise se edes omalta kohdaltasi heti.

Mulla on nyt hyvä mies, joka ei koskaan nyrkkiään mua kohtaan nostaisi, ennen oli toisin - sain pahasti päihini ex-mieheltäni ja luulin, että meillä oli "normaali" suhde, siinä ei ollut mitään normaalia, nyt mulla on hyvä ja turvallinen olla - sinäkin voit sen saavuttaa. Älä usko miestäsi, vaikka hän uhkailisi, että et toista miestä saa tai hän vie lapsen, se ei mene niin. Ota lapsi ja lähde.

Kuuntele se laulu "kelpaat kelle vaan" ja elä se todeksi!

 

[vieras]

varma ettei miehesi ole narsisti ? hiukan näyttäisi siltä tee iiso palvelu lapsellesi ja lähde käppäilemään siis lapsi tietenkin mukaan.

 

[järkikateissa]

Puretaan vaikka sitten tänne, silläkin uhalla, että joku tuntee..

Mä en enää edes muista, mitä on onnellinen suhde? Voiko sellaista olla? Tai turvallista suhdetta..

Tuosta ukkelista on tullu ihan mahdoton, mutta mä olen avioliiton kannalla edelleen, tosin erokin on alkanut syöpyä mieleen kuin jäädäkseen. Aika helvatan vaikea tästä olis lähteä, ainahan löytyy syitä.. esim. tuo puolivuotias vauveli.

Mä en mielellään henk.koht. asioita laulele, mutta mietin, että mitäs tässä tekis.. Mies on väkivaltaisesta perheestä, josta sain tietää vasta naimisiinmenon jälkeen . Eilisestä mulla on muistona musta nilkka, kun ukko sai raivarit, ei kestä tietyistä asioista puhumista ollenkaan. Muutaman kerran kuristanut hetken, heitellyt pitkin seiniä, eilen heitti sohvaa vasten ja sohva kaatui mun mukana, jalka jäi alle. Pitäskö pikku hiljaa käydä lääkärissä kuvauttamaan ja hankkimassa todisteita..

Mehän käytiin terapiassa mun raskausaikana, mutta tuo on niin hyvä puhumaan ja näyttelemään.. Mun kuulemma pitäs jatkaa terapiaa . Vatahan v.ittua se auttais.. Sitten tuo vie tämän elämänhalun henkisellä väkivallalla pois, mutta silleen taitavasti. Päällepäin niin tykätty ihminen, niinkuin isänsäkin oli, kotona ihan toista..

Poikaan se ei ole kajonnut, korottaa sille kyllä ääntään, jos ei (muka) syö tarpeeksi hyvin :'( . Jos poikaa pahoinpitelee, niin en varmasti jäis toista kertaa odottamaan.

Valehtelu on yksi asia, jota en jaksa ymmärtää, joka alkaa jo turruttaa ja johon oon kai tottunutkin.. Tuo väkivaltakin alkaa tuntua siltä, että annoin ehkä aihetta ja se vain suuttui nyt niin paljon. Välillä terve järki taas pyrkii ajattelemaan...


Tuolle miehelle on työ kaikki kaikessa, vaikka taitavasti muuta väittääkin. Saa kaikki näkemään vain hyvät puolensa. Veljeni ihannoi tuota miestä, ja mieheni on sanonut minusta erään henk.koht. asian veljelleni, mutta jättänyt kertomatta itsestään samaan liittyen asioita..

Mä yritin veljelleni korjata tätä asiaa (ihan järkevä ihminen veljeni), mutta hän ei tuntunut uskovan mua :'( . Meillä ei ole koskaan läheiset välit ollutkaan, mutta ei silti niin mukavalle tunnu, kuitenkin vakavia asioita kyseessä. Nyt ollaan menossa tuolle mun veljelle yökylään.. Pakko mun on ainakin idealsidettä nilkassa pitää, jos en lekurilla käy.

Kai tää riittää tällä kertaa.. Onneksi mahatauti on ohi mun kohdalla .

Kerrottakoon vielä, että mua pidetään vahvana ihmisenä, eikä varmasti kukaan tuttava/ystävä uskois mun alenevan kestämään tuollaista.. Mun siskolle olen kerran kertonut, tuntuu, etten kehtaa taas..

Heti lähdet sieltä. Sun miehes ei muutu. Jos jäät odottamaan, että hän TODELLA TEKEE POJALLESI JOTAIN aiheutat itse samalla lapsellesi VAMMAT JA TRAUMAT. Ellei elämäsi ja terveytesi ole sulle minkään arvoista, niin LÄHDE EDES LAPSESI TAKIA!! Piru vie.

 

[Vieras]

JOS ET NYT LÄHDE POIS TULEE PÄIVÄ JOLLOIN PAHOINPITELYN KOHDE ON LAPSESI!!!! MIEHESI ON SAIRAS! EDES LAPSESI TÄHDEN LÄHDE POIS!

 

[Cartel]

varma ettei miehesi ole narsisti ? hiukan näyttäisi siltä tee iiso palvelu lapsellesi ja lähde käppäilemään siis lapsi tietenkin mukaan.

Oon mä sitäkin kieltämättä miettinty.. ei ainakaan täysin narsistinen, mutta saattais melkein riittää dg:n tekoon.

Maaninen nyt hieman välillä ainakin..

 

[harmaana]

Sinun elämästä päätät vain sinä itse ja sinä harkitset päätöksiäsi, niin kauan kuin aikaa tarvit. Olen elänyt vastaavassa suhteessa itsekin ja muistan kyllä nuo jätä se-kommentit. Ne ei auta yhtään ketään!!!

Väkivalta, henkinen ja fyysinen, on suhteessa aina kriisi ja kun on kriisi päällä toiset taistelee, toiset luovuttaa. Oon tullu siihen tulokseen, että väkivaltaiseen suhteeseen jumittuminen on sisäänrakennettua, ei yksikertainen päätös.

Itselläni kävi, niin, että vasta, kun tilanne vähän rauhoittui, pystyin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin ja tajuamaan, mitä vaihtoehtoja minulla on. Vaikka lähdin, oli suhteesta irtautuminen todella vaikeaa ja aikaa kului vuosi ennen kuin elin aidosti omaa elämääni.

Muistan kyllä puna poskilla joskus itsekin arvostelleeni väkivaltaisessa suhteessa eläviä, onneksi sain opetuksen.

Nykyään vastaavassa tilanteessa eläviä tulisi mielestäni yrittää auttaa sillä, että vie uhrin ulos, harrastamaan, näkemään ihmisiä => luomaan sitä itsetuntoa ja näkemään omin silmin mitä elämässä voisi olla paremmin.

Voin olla väärässäkin, mutta puhun vain omista kokemuksistani.

 

[Hei]

Mistä päin olet ap?
Yhdyn edelisten sanoihin; lähde siitä suhteesta, kun vielä pystyt omin jaloin sieltä pois kävelemään. Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa. Älä alistu enää!! Voimia ja halaus!!

 

[vieras]

Sinun elämästä päätät vain sinä itse ja sinä harkitset päätöksiäsi, niin kauan kuin aikaa tarvit. Olen elänyt vastaavassa suhteessa itsekin ja muistan kyllä nuo jätä se-kommentit. Ne ei auta yhtään ketään!!!

Väkivalta, henkinen ja fyysinen, on suhteessa aina kriisi ja kun on kriisi päällä toiset taistelee, toiset luovuttaa. Oon tullu siihen tulokseen, että väkivaltaiseen suhteeseen jumittuminen on sisäänrakennettua, ei yksikertainen päätös.

Itselläni kävi, niin, että vasta, kun tilanne vähän rauhoittui, pystyin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin ja tajuamaan, mitä vaihtoehtoja minulla on. Vaikka lähdin, oli suhteesta irtautuminen todella vaikeaa ja aikaa kului vuosi ennen kuin elin aidosti omaa elämääni.

Muistan kyllä puna poskilla joskus itsekin arvostelleeni väkivaltaisessa suhteessa eläviä, onneksi sain opetuksen.

Nykyään vastaavassa tilanteessa eläviä tulisi mielestäni yrittää auttaa sillä, että vie uhrin ulos, harrastamaan, näkemään ihmisiä => luomaan sitä itsetuntoa ja näkemään omin silmin mitä elämässä voisi olla paremmin.

Voin olla väärässäkin, mutta puhun vain omista kokemuksistani.

Nythän on niin, ettei siinä äidin ulosvienti auta, jos on tuollainen akuutti kriisi, että äidin henki ja vauvan turvallisuus on vakavasti uhattuna. AINOA OIKEA TAPA on nyt lähteä, vaikka ensi-ja turvakotiin.

 

[vieras]

Mun täytyy sanoa tämä: pane silmät kiinni ja kuvittele, miltä tuntuu, jos sun lasta lyödään, potkitaan ja heitellään. Niin voi nimittäin käydä aika pian. Jos vielä tekee mieli jäädä, niin jää.

On varmasti vaikea päätös edessä, mutta tuntuu pahalta ajatella, että te joudutte elämään tuollaista elämää.

 

[Plus4]

"Mies on väkivaltaisesta perheestä, josta sain tietää vasta naimisiinmenon jälkeen"
Eli nyt lapsesi elää samanlaisessa, väkivaltaisessa perheessä, älä nyt hyvä Ihminen anna tehdä noin Itsellesi/Lapsellesi.
Uskokoon nyt veljesi sun muut, mitä tykkäävät, kaiketi homma joskus valkenee heillekin.

 

[Pellervo]

En usko että voi paljoa muuta sanoa kuin sitä samaa mitä kaikki muutkin... lähde.

Jaksamista!

 

[Hump]

Sinun elämästä päätät vain sinä itse ja sinä harkitset päätöksiäsi, niin kauan kuin aikaa tarvit. Olen elänyt vastaavassa suhteessa itsekin ja muistan kyllä nuo jätä se-kommentit. Ne ei auta yhtään ketään!!!

Väkivalta, henkinen ja fyysinen, on suhteessa aina kriisi ja kun on kriisi päällä toiset taistelee, toiset luovuttaa. Oon tullu siihen tulokseen, että väkivaltaiseen suhteeseen jumittuminen on sisäänrakennettua, ei yksikertainen päätös.

Itselläni kävi, niin, että vasta, kun tilanne vähän rauhoittui, pystyin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin ja tajuamaan, mitä vaihtoehtoja minulla on. Vaikka lähdin, oli suhteesta irtautuminen todella vaikeaa ja aikaa kului vuosi ennen kuin elin aidosti omaa elämääni.

Muistan kyllä puna poskilla joskus itsekin arvostelleeni väkivaltaisessa suhteessa eläviä, onneksi sain opetuksen.

Nykyään vastaavassa tilanteessa eläviä tulisi mielestäni yrittää auttaa sillä, että vie uhrin ulos, harrastamaan, näkemään ihmisiä => luomaan sitä itsetuntoa ja näkemään omin silmin mitä elämässä voisi olla paremmin.

Voin olla väärässäkin, mutta puhun vain omista kokemuksistani.

Nythän on niin, ettei siinä äidin ulosvienti auta, jos on tuollainen akuutti kriisi, että äidin henki ja vauvan turvallisuus on vakavasti uhattuna. AINOA OIKEA TAPA on nyt lähteä, vaikka ensi-ja turvakotiin.

Luulen ymmärtäväni mitä 'harmaana' tarkoittaa. Jos on jo pitkään elänyt suhteessa johon kuuluu väkivalta, se arkipäiväistyy. Uhri alkaa pitää sitä normaaliin arkielämäänsä ja ihmissuhteeseensa kuuluvana asiana. Ymmärtää toki ettei se ole oikein tai hyväksi, muttei osaa kuvitella elämää ilman väkivaltaa. Usein kaikista vaikeinta ja pelottavinta on se muutos. Väkivalta on jo tuttua ja ennakoitavaa. Muunlainen elämä outoa ja niin kaukana tavoittamattomissa.
Viemällä uhrin pois normaaleista arkirutiineistaan ja elämään hetkeksi toisenlaista elämää, auttaa varmasti tekemään lopullisen päätöksen, löytämään sen rohkeuden tehdä elämässään iso muutos.

Teot merkitsevät enemmän kuin sanat.