Kuinka paljon p.askaa ihminen jaksaa..?

[nelly83 harmaana]

Poikaan se ei ole kajonnut, korottaa sille kyllä ääntään, jos ei (muka) syö tarpeeksi hyvin :'( . Jos poikaa pahoinpitelee, niin en varmasti jäis toista kertaa odottamaan.

Sinuna en jäis kyllä odottamaan sitä ekaakaan kertaa...

 

[Helsingin Äiti]

Odotatko niin kauan että heittää lapsen seinään sinun nähtesi ja sen jälkeen tirvauttaa sinua nyrkillä leukaan!!!???

Hyvä ihminen, lähde pois. Edes LAPSESI tähden!!!!

 

[Tättähäärä]

Sinun miehesi on sairas ja diagnoosi on narsistisuus. Sinä jos nyt jäät niin hän manipuloi sinua niin kauan että sinä alat uskoa siihen että sinussa on vikaa ja sen vuoksi hän heittelee sua pitkin seiniä ja alat uskomaan että miehelläsi on oikeus käyttäytyä noin. Nyt kun lähdet niin tulet saamaan paskaa niskaan pitkän ajan mutta kestä se niin saat elämäsi takaisin

 

[.]

Jää, jos haluat lapsestasi samanlaisen kuin miehesi.

 

[vieras]

Naisten linja 0800 02400, päivystys ma-pe 16-20. Ilmainen.
infoa myös nettisivuilla, www.naistenlinja.com

 

[määvaa]

Ap;lle iso voimahali.Tiedän mitä on kun kukaan ei usko itseä.Vain miestä joka on muille täydellinen kaikin tavoin.Vain minä itse olen nähnyt sen sisälle joka on heevetti...Voimia ja tee kaikkesi lähteäksesi(minun neuvoni) siitäkin huolimatta että kaikki,myös oma sukusi,saattaa olla sinua vastaan.Itse tiedät totuuden.Voimia.

 

[Cherie]

Miehen siskokin sanoi miehestäni, että se on varmaan ainut, johon ei perhehe.vetti vaikuttanut.. No, ehkä se tulee jälkijunassa ja pahenee koko ajan. Ja ehkä tuo on ainut, joka salaa sen ja ei ole käsitellyt niitä asioita ollenkaan.
quote]

Voi ystävä rakas, tuohon miehen siskon kommenttiin viitaten sanon tämän:

Toivotko äitinä että sinun omasta pojastasi tulee samanlainen aikuisena omalle tulevalle vaimolleen, kuin sinun miehestäsi? Kokeehan teidänkin poika perhehelvettiä koska isä heittelee äitiä seinille.

 

[Huuhkajatar]

Alapas pakata ja häipyä tuosta suhteesta äkkiä! Ethän halua että sinun lapsesi käy kuten P. Björkqvistin pienen tyttären; äiti kuollut ja isä vankilassa äidin murhasta?!

 

[mammy]

ite en ihan heti ole eron kannalla mutta kun kyseessä on väkivaltaa niin sillon sanoisin että asu ainakin joku aika erossa että otat etäisyyttä ja kato lopettaako mies väkivallan jos muutat sitte takasi,mutta uhakausena se että lähet heti lopullisesti jos käy sinun tai vauvan päälle.josko herättäis miehen tähän hetkeen.tai sitte on tullu geeneissä isältäsä :/ samankaton alle en suosittele jäämään!!!ja käy ihmeessä näyttään jalkaa lääkärissä jos tarvit todistusaineistua joskus!!!iso voima :hug:

 

[Cartel]

Mistä päin olet ap?
Yhdyn edelisten sanoihin; lähde siitä suhteesta, kun vielä pystyt omin jaloin sieltä pois kävelemään. Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa. Älä alistu enää!! Voimia ja halaus!!

Mä oon 08-alueelta, eli aika laaja alue. Kiitos.-

 

[Cartel]

Sinun elämästä päätät vain sinä itse ja sinä harkitset päätöksiäsi, niin kauan kuin aikaa tarvit. Olen elänyt vastaavassa suhteessa itsekin ja muistan kyllä nuo jätä se-kommentit. Ne ei auta yhtään ketään!!!

Väkivalta, henkinen ja fyysinen, on suhteessa aina kriisi ja kun on kriisi päällä toiset taistelee, toiset luovuttaa. Oon tullu siihen tulokseen, että väkivaltaiseen suhteeseen jumittuminen on sisäänrakennettua, ei yksikertainen päätös.

Itselläni kävi, niin, että vasta, kun tilanne vähän rauhoittui, pystyin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin ja tajuamaan, mitä vaihtoehtoja minulla on. Vaikka lähdin, oli suhteesta irtautuminen todella vaikeaa ja aikaa kului vuosi ennen kuin elin aidosti omaa elämääni.

Muistan kyllä puna poskilla joskus itsekin arvostelleeni väkivaltaisessa suhteessa eläviä, onneksi sain opetuksen.

Nykyään vastaavassa tilanteessa eläviä tulisi mielestäni yrittää auttaa sillä, että vie uhrin ulos, harrastamaan, näkemään ihmisiä => luomaan sitä itsetuntoa ja näkemään omin silmin mitä elämässä voisi olla paremmin.

Voin olla väärässäkin, mutta puhun vain omista kokemuksistani.

Nythän on niin, ettei siinä äidin ulosvienti auta, jos on tuollainen akuutti kriisi, että äidin henki ja vauvan turvallisuus on vakavasti uhattuna. AINOA OIKEA TAPA on nyt lähteä, vaikka ensi-ja turvakotiin.

Luulen ymmärtäväni mitä 'harmaana' tarkoittaa. Jos on jo pitkään elänyt suhteessa johon kuuluu väkivalta, se arkipäiväistyy. Uhri alkaa pitää sitä normaaliin arkielämäänsä ja ihmissuhteeseensa kuuluvana asiana. Ymmärtää toki ettei se ole oikein tai hyväksi, muttei osaa kuvitella elämää ilman väkivaltaa. Usein kaikista vaikeinta ja pelottavinta on se muutos. Väkivalta on jo tuttua ja ennakoitavaa. Muunlainen elämä outoa ja niin kaukana tavoittamattomissa.
Viemällä uhrin pois normaaleista arkirutiineistaan ja elämään hetkeksi toisenlaista elämää, auttaa varmasti tekemään lopullisen päätöksen, löytämään sen rohkeuden tehdä elämässään iso muutos.

Teot merkitsevät enemmän kuin sanat.

jos ajattelen järjellä, ajattelen aika paljon samalla tavalla. Tämä paska alkaa olla arkipäivää. Tuo yks.. nimittelee milloin tyhmäksi, milloin miksikin, en kuulemma tiiä mistään mitään. Niinkuin siitä Jackpotin elokuvasta. Nyt alkaa itsellekin pikkuhiljaa valkenemaan, mutta kai mun pitää saada kunnolla turpiini, ennekuin osaan lähteä. :headwall:

 

[Vieras]

Ihan samaa mieltä olen kuin muutkin..jos tää ei oo provo, niin lähe nyt hel**tissä pois sieltä..ei sun tarvii odottaa edes ekaa kertaa kun se käy teidän lapseen kiinni, en uskalla ees ajatella miten pahasti siinä voi käydäkin. Mieti nyt hyvä ihminen, ei tommoinen ukko oo hyväks sulle eikä lapselles!!

 

[Soraya]

Ihminen jaksaa törkyä aikas paljon, yleensä liikaakin. Olen todella surullinen tilanteestasi. Meidän jokaisen on tottakai täältä niin helppoa antaa teoriassa ohjeita, mutta tilanne tuskin muuttuu koskaan muutoin kuin vahvalla terapialla tai lähdölläsi. Jos itse joskus olemme samassa tilanteessa, tiedämme todella, miltä se tuntuu oikeasti ja kuinka vaikeata on tehdä päätökset tosi elämässä.
Tsemppiä sinulle Cartel ja :hug: :hug: !

 

[äiti]

Paula Björkvist ei myöskään osannut lähteä suhteesta. Hirveä loppu ja kauheat traumat tyttärelle.

Älä vetoa siihen ettet osaa lähteä ennenkuin saat kunnolla turpiisi. Se voi olla sitten viimeinen kerta!

Muutos on aina vaikeaa, mutta joskus on vaan pakko. Ensimmäinen vuosi on varmasti vaikeaa, jos mies koko ajan vainoaa ja sukulaiset ovat toisen puolella. Mutta ajattele vuosi eteenpäin. Ensi jouluna voit jo olla jonkun ihanan miehen kanssa, jos nyt lähdet. jos et lähde, niiin sitten olet itket kotona nykyisen miehesi hakkaamana lapsi kainalossa.

Tiedän tunteesi ja sen kuinka vaikeaa on lähteä, kun voimia ei ole. Mutta nyt sinun on pakko !

 

[Rokkimakkara]

Ei sun tartte kestää. LÄHDE, ennen kuin se on liian myöhäistä! Tilanne ei ole kenellekään osapuolelle hyvä, ei sinulle EIKÄ lapsille!

 

[fiona]

Mistä päin olet ap?
Yhdyn edelisten sanoihin; lähde siitä suhteesta, kun vielä pystyt omin jaloin sieltä pois kävelemään. Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa. Älä alistu enää!! Voimia ja halaus!!

Mä oon 08-alueelta, eli aika laaja alue. Kiitos.-

Anteeksi että tunkeilen, mutta mulla tuli niin iso deja vu, että pakko kysyä... Onko teillä uusi ok-talo? Miehellä oma yritys? (ei oo pakko vastata, mutta tuli mieleeni eräs tuttu ja huolestuin)

 

[eijaksakirjautua]

Haluatko, että lapsesi joutuu myös elämään siinä perhehelvetissä missä miehesi eli? Noin pieni lapsi ei tarvitse kuin pienen kolhaisun niskaansa ja se on henki pois. Jos et itse lähde, vie edes lapsi turvaan! Lasta ei saa uhrata oman parisuhteen takia, lasta ei saa uhrata koskaan! Pieni lapsi, alle vuoden ikäinenkin, kokee elämänsä suurinta tuskaa silloin kun äiti tai isä joutuu väkivallan kohteeksi. Miksi siis tuottaa lapselle niin valtavaa tuskaa jos sen voi estää? Lähde hyvä ihminen, lähde! Olet lapsellesi kaikki kaikessa, olet hänelle maailman tärkein ihminen, hän luottaa sinuun. Pelasta lapsesi!

 

[kyselyikä]

Kai se on nin eri juttu, kun sattuu omalle kohdalle. Kai mä en enää ajattele niin kuin ennemmin.. Samalla tavalla sanoisin itse kenelle tahansa, kuten te. Mulle tämä alkaa vain tuntumaan normaalille, en osaa edes kuvitella, että eläisin turvallisessa suhteessa. Ollaan sovittu veljeni kanssa, että sinne mennään. Tuskin tuo siellä käy päälle, osaa pelata hyvin asiat. Mutta pitäs kai tässä uutta kämppää alkaa etsimään.

Miehen siskokin sanoi miehestäni, että se on varmaan ainut, johon ei perhehe.vetti vaikuttanut.. No, ehkä se tulee jälkijunassa ja pahenee koko ajan. Ja ehkä tuo on ainut, joka salaa sen ja ei ole käsitellyt niitä asioita ollenkaan.

Kiitos kommenteista :hug: .
Oon kyllä muuttunut niin paljon lähes 10v, aikana, etten enää tunne itseäni samaksi ihmiseksi.. Itsetuntoa tuon miehen lähettyvillä ei ole enää, muuten on.


Jos tuon isä eläis, mä sanoisin sille monet valitut sanat nyt.. :x . Vaikka tuskin auttais..

siis onko se 10 vuotta ollut teidän elämä tuollaista. ihme jos olet turtunut ja tottunut. se on vähän sellasta masokismia.

montako lasta teillä on, ja minkäikäsiä. oletteko itse vielä nuoria?

 

[näin]

Sinun elämästä päätät vain sinä itse ja sinä harkitset päätöksiäsi, niin kauan kuin aikaa tarvit. Olen elänyt vastaavassa suhteessa itsekin ja muistan kyllä nuo jätä se-kommentit. Ne ei auta yhtään ketään!!!

Väkivalta, henkinen ja fyysinen, on suhteessa aina kriisi ja kun on kriisi päällä toiset taistelee, toiset luovuttaa. Oon tullu siihen tulokseen, että väkivaltaiseen suhteeseen jumittuminen on sisäänrakennettua, ei yksikertainen päätös.

Itselläni kävi, niin, että vasta, kun tilanne vähän rauhoittui, pystyin katsomaan asioita ulkopuolisen silmin ja tajuamaan, mitä vaihtoehtoja minulla on. Vaikka lähdin, oli suhteesta irtautuminen todella vaikeaa ja aikaa kului vuosi ennen kuin elin aidosti omaa elämääni.

Muistan kyllä puna poskilla joskus itsekin arvostelleeni väkivaltaisessa suhteessa eläviä, onneksi sain opetuksen.

Nykyään vastaavassa tilanteessa eläviä tulisi mielestäni yrittää auttaa sillä, että vie uhrin ulos, harrastamaan, näkemään ihmisiä => luomaan sitä itsetuntoa ja näkemään omin silmin mitä elämässä voisi olla paremmin.

Voin olla väärässäkin, mutta puhun vain omista kokemuksistani.

Nythän on niin, ettei siinä äidin ulosvienti auta, jos on tuollainen akuutti kriisi, että äidin henki ja vauvan turvallisuus on vakavasti uhattuna. AINOA OIKEA TAPA on nyt lähteä, vaikka ensi-ja turvakotiin.

Luulen ymmärtäväni mitä 'harmaana' tarkoittaa. Jos on jo pitkään elänyt suhteessa johon kuuluu väkivalta, se arkipäiväistyy. Uhri alkaa pitää sitä normaaliin arkielämäänsä ja ihmissuhteeseensa kuuluvana asiana. Ymmärtää toki ettei se ole oikein tai hyväksi, muttei osaa kuvitella elämää ilman väkivaltaa. Usein kaikista vaikeinta ja pelottavinta on se muutos. Väkivalta on jo tuttua ja ennakoitavaa. Muunlainen elämä outoa ja niin kaukana tavoittamattomissa.
Viemällä uhrin pois normaaleista arkirutiineistaan ja elämään hetkeksi toisenlaista elämää, auttaa varmasti tekemään lopullisen päätöksen, löytämään sen rohkeuden tehdä elämässään iso muutos.

Teot merkitsevät enemmän kuin sanat.

Mutta kyllä se niin on, että jos lakkaa hengittämästä elvytetään eikä anneta terapiaa. Ensimmäinen askel on nyt otettava eli lähdettävä, ei sitten, kun on liian myöhäistä.

 

[Pinki]

ukkosi on kuin mun exä

poispoispois pian!!! :hug:

 

[Ultramariini]

Toivon sinulle rohkeutta katsoa totuutta silmiin ja voimia karistaa pois silmistäsi sen sameuden, jonka miehesi on niihin aiheuttanut.
Ettet pitäisi tuollaista käytöstä normaalina.
Muista ettet sinä ole vastuussa miehesi käytöksestä- etkä saa ajatella että olisit jotenkin itse aiheuttanut miehesi väkivaltaisuuden.

Olet vastuussa itsestäsi ja lapsestasi.Mieti sitä, kun pohdit ratkaisua ja rohkeutta ja voimia ja uskallusta tehdä se, minkä varmaan itsekin oikeaski tiedät :hug:

 

[Cartel]

Mistä päin olet ap?
Yhdyn edelisten sanoihin; lähde siitä suhteesta, kun vielä pystyt omin jaloin sieltä pois kävelemään. Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa. Älä alistu enää!! Voimia ja halaus!!

Mä oon 08-alueelta, eli aika laaja alue. Kiitos.-

Anteeksi että tunkeilen, mutta mulla tuli niin iso deja vu, että pakko kysyä... Onko teillä uusi ok-talo? Miehellä oma yritys? (ei oo pakko vastata, mutta tuli mieleeni eräs tuttu ja huolestuin)

Kyllä. Mulla ei ehkä ole aavistustakaan,kuka sinä olet,tosin tämähän voi sopia moneenkin ihmiseen..

 

[Cartel]

Kai se on nin eri juttu, kun sattuu omalle kohdalle. Kai mä en enää ajattele niin kuin ennemmin.. Samalla tavalla sanoisin itse kenelle tahansa, kuten te. Mulle tämä alkaa vain tuntumaan normaalille, en osaa edes kuvitella, että eläisin turvallisessa suhteessa. Ollaan sovittu veljeni kanssa, että sinne mennään. Tuskin tuo siellä käy päälle, osaa pelata hyvin asiat. Mutta pitäs kai tässä uutta kämppää alkaa etsimään.

Miehen siskokin sanoi miehestäni, että se on varmaan ainut, johon ei perhehe.vetti vaikuttanut.. No, ehkä se tulee jälkijunassa ja pahenee koko ajan. Ja ehkä tuo on ainut, joka salaa sen ja ei ole käsitellyt niitä asioita ollenkaan.

Kiitos kommenteista :hug: .
Oon kyllä muuttunut niin paljon lähes 10v, aikana, etten enää tunne itseäni samaksi ihmiseksi.. Itsetuntoa tuon miehen lähettyvillä ei ole enää, muuten on.


Jos tuon isä eläis, mä sanoisin sille monet valitut sanat nyt.. :x . Vaikka tuskin auttais..

siis onko se 10 vuotta ollut teidän elämä tuollaista. ihme jos olet turtunut ja tottunut. se on vähän sellasta masokismia.

montako lasta teillä on, ja minkäikäsiä. oletteko itse vielä nuoria?

Meillä on pian 7 kk ikäinen lapsi. Nuoria ollaan vieläkin. Kai joku 8-9v. henkistä väkivaltaa,mutta oppi syyttämään itseään, kun toinen manipuloi. Musta alkaa oikeasti tuntua, että kuvittelen kaiken ja olen tyhmä.. Nytkin tuo mies on mun kotona ja veljen luona, kuin ei mitään olis tapahtunut. Mä enjaksa ymmärtää enää tuota..

Oli mun veljelle sanonut eilen,että meillä oli toissapnä riitaa ja mä en puhu sillemitäänsiksi, ihmetellyt vielä, miksen puhu. Nytkin se anopilleenpokkanaamalla kusetti yhden asian ja voi hitto, kai äitini näki kasvoistani, että tuo kusettaa minkä ehtii.

Niin ja en kyllä täällä provoile tällaisilla asioilla, mustana tai harmaana, sille, joka sellaista kyseli :/ .

 

[vieras]

mistä asioista miehesi valehtelee? Ovatko aihealueet aina samat tietyt vai ihan satunnaisia "lipsautuksia"?

 

[Sleepis]

Mulla heräsi kysymys, että vaikka et itsestäsi piittaisikaan ja sen vuoksi halua lähteä niin haluatko antaa lapsellesi samankaltaista lapsuutta minkä miehesi on saanut kokea, koska nähtävästi toi ukkosi touhu on menossa aina vaan hullummaksi ja se ei taida sille itsekkään mitään mahtaa, kun ei näe itsessään mitään vikaa.... Kaikista eniten tuosta kärsii sun lapsesi, varsinkin sitten,kun rupeaa ymmärtämään asioita.... Mitä luulet, että miltä tuntuu lapsesta katsella, kun isi vetää äitiä turpaan?