Kuinka pitkälle eteenpäin ajattelet ja suunnittelet asioita?

["vieras"]

Miehen kanssa oli puhe tuosta ja hän sanoi menevänsä vain päivän kerrallaan. Ei osaa ajatella sen pidemmälle. Itse taas olen tiettyjä asioita pohtinut jo 2012 syksyyn asti ja osassa on suunnitelmia jopa kolmen vuoden päähän asti. Miehen kanssa keskustelin noista asioista mitä olen miettinyt mm. tuohon 2012 keväälle niin se sanoi ettei osaa ajatella sinne asti ja asiat voi muuttua jne. Itse taas mietin monessa asiassa todella pitkälle, enkä nää siinä mitään, että "asiat voi muuttua-älä ajattele" vaihtoehtoa. No meidän perheessä minä teen suunnitelmia ja ajattelen tuolleen pitkälle menevästi ja mies menee sitten mukana. Nytkin sanoi, että hyvä kun olen ajatellut asiaa, mutta hän ei osaa ajatella sinne asti ja asiat voi muuttua. Tottakai tiedostan, että asiat voi muuttua, mutta ei se muuta minun ajattelutapaa. Asiat voi muuttua ja se siinä ja sitten taas mietin toisenlaisen vaihtoehdon. Viime kesänä tapahtui jotain tosi ikävää elämässäni ja tiesin suunnitelmieni menevän osaksi uusiksi, mutta en tiennyt miten ne menee uusiksi ja olin äärettömän sekaisin päästäni ennen kuin olin miettinyt uudet tulevaisuuden kuviot. Siis tuo pitkälle ajattelu varmaan teki sen ja jos eläisin päivän kerrallaan olisin vaan ottanut kaiken vastaan.
Kuinka pitkälle te muut ajattelette elämää ja teette suunnitelmia? Minä olen elänyt kaukana tulevaisuudessa jo niin kauan kuin muistan. Eräässä koulutuksessa oli kerran puhetta näistä ja esitelmöijä sanoi mielessään kauaksi suunnittelevan työskentelevän yleensä johtajana jne., mutta eipä minun työt ole mitään johtajan töitä koskaan ollut.

 

["Blue cat"]

Mä teen alustavia suunnitelmia. Ikuisena pessimistinä en halua lyödä mitään lukkoon etukäteen, ja aina pitää olla varasuunnitelma. Päivä kerrallaan.

 

["vieras"]

Hmm, en juuri ollenkaan. Toki tiedän esim. mitä pitäisi vaikka kevään aikana tehdä, mutta en ole suunnitellut koska teen tai koska tulee valmista.

 

["vieras"]

turvaton lapsuuteni aiheuttaa aika ajoin minullekin suunnitteluvimmaa. koitan pitää sen nykyään tulevan viikon suunnittelussa ja lapsiperheessä suunnitelmat tuppaa muuttumaan. miehelläni oli erittäin turvallinen ja helppo lapsuus, hän elää päivän kerrallaan. meillä erot siis perusturvallisuuden kokemisessa. minulle suunnittelu antaa jotain turvaa, mutta ikä on tuonut siihen löysyyttä ja armoa itseäni kohtaan.

 

["minä vain"]

Itse elän aika lailla hetkessä ja menen virran mukana, ohjaillen tietysti haluamaani suuntaan. Mutta en tee mitään "lukkoon lyötyjä" suunnitelmia ikinä. Mietiskelen totta kai tulevaisuutta, mutta sillä lailla suuntaa antavasti.

 

[Chala]

On tiettyjä isoja asioita joita ollaan ihan yhteisesti suunniteltu etukäteen, tiedetään suunnilleen missä tilanteessa ja missä vaiheessa aletaan jotain asioita toteuttaa, on myös niitä suunnitelmia joiden toivotaan toteutuvan mutta on muutama eri skenaario mitkä ovat mahdollisia riippuen sitten taas tietyistä asioista jotka selviävät tässä pikkuhiljaa tämän vuoden aikana.

Kumpikin meistä (onneksi) osaa ottaa päivän kerrallaan ja tiedostaa että asiat voi muuttua, mutta on ne tietyt pidemmän tähtäimen suunnitelmat jotka on ollut pakkokin miettiä reilusti etukäteen, koska niitä pitää pohjustaa aika paljon eikä voi noin vain hypätä johonkin täysin uuteen tilanteeseen varsinkaan lasten kanssa.

Meillä oli aiemmin ongelmana se ettei mies oikein ymmärtänyt mun hinkua löydä joitain asioita "lukkoon" jo reilusti etukäteen, vaan halusi suunnitella kaiken vasta viime hetkellä koska miksi turhaan etukäteen. Sittemmin kun on pitänyt miettiä isoja asioita yhdessä ja hänenkin omalta kohdaltaan, kuten opiskeluja ja kämpän myyntiä ja ostoa, niin on löytänyt sen vaihteen itsestään että on ihan kiva olla joku suunnitelma etukäteen vaikkei se välttämättä toteutuisikaan ihan sellaisenaan.

 

[Saima.]

Ei ole juuri mitään mitä suunnitella. Ensi kesän kesälomaa pitäisi vähän miettiä jossain vaiheessa. Mitäpä muuta... Arki rullailee eteenpäin hamaan eläkeikään ihan ilman suunnittelua.

Joskus suunnittelen kyllä viikonlopun ruokia, mutta aika harvoin
Sitten suunnittelen että menisin leffaan, mutta aika harvoin sitten menen

 

["vieras"]

Kyllä mä "suunnitelen" aika pitkällekin asioita. Tai enemmän sanoisin niitä skenaarioiksi kuin suunnitelmiksi. Siis sellaisia erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia mitä voisin tehdä. En edes osaa ajatella, etten suunnittelisi pidemmälle, vaikka meilläkään mies ei suunnittele.

Mä en tiedä miten voisin olla suunnittelematta. Esim. hoitovapaalle jäädessä pitää työnantajalle ilmoittaa kuinka kauan aion olla hoitovapaalla, mun tapauksessani siis piti tietää pari vuotta etukäteen mitä aion tehdä.

Ja jo ennen lasta hankkiessamme asuntoa, en olisi osannut olla miettimättä, miten pärjäämme asunnossa ja lainan kanssa lapsen kanssa ja pienemmillä tuloilla. Muutenhan olisimme saattaneet ostaa ihan liian pienen kaksion, jossa ei ole hissiä tai vaunuvarastoa tai niin kalliin, että lapsen tultua emme olisikaan pärjänneet tai ainakin olisin joutunut töihin lapsen ollessa pieni. (Meidän tapauksessamme tämä varautuminen oli todellakin onni, sillä lapsen sairastelujen vuoksi olisi ollut todella hankalaa tai jopa mahdotonta mennä töihin lapsen ollessa 9 kk.)

 

[...]

Osan asioista suunnittelen tai ainakin hahmottelen vuosienkin päähän, käytännön asiat ja hoidettavat tehtävä viikon syklillä. Mies on semmoinen, että suunnittelu ja tekeminen alkaa sitten, kun asian olisi jo pitänyt tapahtua ja eräpäivä on mennyt umpeen.