Hyvä ap. Kaikella ystävyydellä...mutta mulle tulee ihan sama fiilis kuin Terveisiä maalta- nikilläkin, eli suorittaminen paistaa läpi. Relaa, ihan oikeesti. Teillä on pienet lapset, jotka taatusti ottavat oman osansa sinusta korkojen kera, mutta eiväthän he estä sinua elämästä ja tuntemasta. Vaikka oletkin heidän kanssaan päivät pitkät, niin älä hukkaa lapsiisi omaa itseäsi, älä uhraa itseäsi tai parisuhdettasi lapsillesi. Se käy kyllä niin helposti...
Sä tarviit happea. Sä oot nyt niin kiinni lapsissasi ja siinä kotonaolemisessa, että sua taitaa ahdistaa ihan kaikki. Onko aivan mahdoton tilanne se, että jättäisit lapsesi miehesi hoidettavaksi ja lähtisit ottamaan sitä omaa aikaa itsellesi? Kävisit vaikka lenkillä, luonnossa samoilemassa, tai uimassa tai itseäsi hemmottelemassa...ottamassa sitä laatuaikaa itsellesi. Ja vastavuoroisesti soisit sitä myös miehellesi. Silloin kun sä olet tasapainossa itsesi kanssa, ja musta kuulostaa nyt siltä että et ole, niin silloin jaksaa arjen paremmin. Ja tuntee itsensä paremmin, ihan kaikilla osa- alueilla. Se, että otat aikalisää, ei tee sinusta huonompaa äitiä. Ja ei, sä et ole ensisijaisesti se äiti, vaan sä olet SÄ
; arvokas, ihana, tunteva ihminen - täydellinen juuri sellaisena
. Anna armoa itsellesi, tunnista tarpeesi ja säilytä itsesi, minuutesi. Ja tunnusta se avuntarve miehellesi. Yhteinen perhehän teillä on, yhdessä te sitä rakennatte, yhdessä siitä vastaatte. Jakakaa arki lapsineen. Jakakaa se arki väsymyksineen. Mutta älkää haudatko missään vaiheessa, edes silloinkaan kun on vaikeaa, sitä yhteistä "minä olen sinun ja sinä olet minun"- tunnetta. Pitäkää niistä pienistä jutuista kiinni. Oikeesti. Ennen kuin hukkaatte toisenne kokonaan....Mutta ennen kaikkea - pidä huoli omasta itsestäsi :heart:. Sinä olet sinä, vasta sen jälkeen puoliso/kumppani, äiti....
