Kuinka yhdistää parisuhde äitinä olemiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No heh heh. Itse en kuule tunne yhtäkään lapsiperhettä, jossa ei olisi väsymystä ilmassa, eli en nyt usko, että tuo meidän kokemus aivan poikkeuksellinen on. Tai sitten tuttavapiirini on jotenkin outo, tai sitten täällä ilmeisesti on jotain ihmeäitejä ja -isiä, joiden lapset nukkuvat heti synnytyksen jälkeen 10 tunnin yöunet putkeen.

:O Et oo tosissas. Kuvittelet siis tietäväsi kaikkien maailman lapsiperheiden univelkatilanteen ja voit sit hyvällä omallatunnolla puhua muidenkin puolesta,koska eihän kellään voi olla erilailla kuin teillä,eihän? Nyt jos mä sanoisin että ei me olla pikkulapsiaikana oltu niin väsyneitä että oltais KOETTU SE HAITAKSI,huom,en sanonut etteikö koskaan väsyttäisi lainkaan,niin sä varmaan väität että mä valehtelen? Koska tiedät kaikkien perheiden elämästä kaiken ja joka muuta väittää se valehtelee? On pokkaa :laugh: Joo,meillä poika on nukkunut 2kk:n ikäisestä seitsemän tunnin yöunia.
 
[QUOTE="vieras";23155655]Totta,ei olekaan. Mutta jos tekisit sen testin kuitenkin? Sittenhän sekin on poissuljettu jos tulos on hyvä. Miksi se mies ei auta? Millä se perustelee sen kieltäytymisensä tai sen että se ois yksin sun homma?[/QUOTE]

Eräälle sukulaiselle tehtiin testi ja todettiin masennus jonka sitten psykologi tyrmäsi. Tämä psykologi sanoi että kuka tahansa voi saada siitä testistä huonbona päivänä masennusdiagnoosin. Teidän on turha täällä arvuutella onko minulla masennusta vai ei kun tiedätte vain sen minkä tänne kirjoitan. Tuskin olisin läsnäoleva äiti jos masennusta potisin .
 
Eräälle sukulaiselle tehtiin testi ja todettiin masennus jonka sitten psykologi tyrmäsi. Tämä psykologi sanoi että kuka tahansa voi saada siitä testistä huonbona päivänä masennusdiagnoosin. Teidän on turha täällä arvuutella onko minulla masennusta vai ei kun tiedätte vain sen minkä tänne kirjoitan. Tuskin olisin läsnäoleva äiti jos masennusta potisin .

Okei :) No mut sittenhän kaikki on kunnossa. Kun kerta niitä hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja?
 
Mä lainaan tähän tätä Phoebsin tekstiä:

"Näissä keskusteluissa häiritsee se, ettei miehen mielipiteestä sanota mitään. Joko sillä ei ole väliä, tai sitä ei edes tiedetä. Että miltä miehestä tuntuu, kun nainen on vain äiti."

Pyydän siis neuvoja mun tilanteeseen koska se vähän sivuaa ap:nkin ongelmaa. Mitä tehdä kun ei halua olla pelkkä äiti mutta mies ei suostu auttamaan?

Meillä mies kärsii (samoin minäkin) kun olen pelkkä äiti. En yksinkertaisesti jaksa mitään yhteisiä irtiottoja, harvoin jaksan seksiä harrastaa, en jaksa hellyyttä tai juttelua. Olen vain niin VÄSYNYT että kaikki jää toiseksi nukkumiselle. Ja mies siis jaksaa tästä valittaa. Pitäisi nussia jatkuvasti, käydä yhdessä ulkona, jutella, halia. Mutta mies ei suostu kuitenkaan tekemään täällä kotona YHTÄÄN MITÄÄN. On suoraan sanonut että ei halua, eikä aio, auttaa. Kannan vastuun kodista ja kahdesta pienestä huonosti nukkuvasta lapsesta. Mies päästää mut kerran viikossa jumpalle tunniksi, joka onkin suuri henkireikä ja varmasti ainoa syy miksi jaksan edes jotenkin. Muuten mies ei suostu olemaan lasten kanssa. Kotonaollessa ei syötä, ei pue, ei vaihda vaippaa, ei nukuta, ei kylvetä, ei leiki, ei edes lohduta itkevää lasta. Mies ei tee ruokaa, ei siivoa, ei pese pyykkejä, ei edes pese omia paska jälkiä vessanpöntöstä. Kuitenkin se jaksaa valittaa kun mä en repeäkään sataan suuntaan ja jaksa olla hehkeä innostunut Vaimo.
Keskustelut ei auta, niitä on käyty vuosien aikana satoja. Mies on järkähtämättä sitä mieltä että lapset ja koti on täysin mun vastuulla ja että sen lisäksi mun pitäisi jaksaa olla Vaimo. Jos en, vika on minussa.
Mitä tässä voi enää tehdä? Ulkopuolista apua saadaan kyllä tarvittaessa, mutta en mä isovanhempiakaan kehtaa joka viikko kutsua paikalle vaan ja ainoastaan sen takia että mies suostu mitään tekemään.
 
[QUOTE="vieras";23155731]:O Et oo tosissas. Kuvittelet siis tietäväsi kaikkien maailman lapsiperheiden univelkatilanteen ja voit sit hyvällä omallatunnolla puhua muidenkin puolesta,koska eihän kellään voi olla erilailla kuin teillä,eihän? Nyt jos mä sanoisin että ei me olla pikkulapsiaikana oltu niin väsyneitä että oltais KOETTU SE HAITAKSI,huom,en sanonut etteikö koskaan väsyttäisi lainkaan,niin sä varmaan väität että mä valehtelen? Koska tiedät kaikkien perheiden elämästä kaiken ja joka muuta väittää se valehtelee? On pokkaa :laugh: Joo,meillä poika on nukkunut 2kk:n ikäisestä seitsemän tunnin yöunia.[/QUOTE]

Eli sulla on joku asenneongelma...

En todellakaan kuvittele tuntevani kaikkia lapsiperheitä, mutta siitä huolimatta ihan lähipiirin kokemusten ja esim. lehdestä ja kirjoita lukemani perusteella uskaltauduin näinkin rohkeasti yleistämään, että pikkulapsiperheissä ollaan väsyneitä. Jotenkin veikkaan, että se väsymys nyt kuitenkin on sen verran yleistä pienten lasten vanhemmilla, että tuo mielestäsi aivan järkyttävä yleistykseni ei nyt aivan tuulesta temmattu ole.
 
Eli sulla on joku asenneongelma...

En todellakaan kuvittele tuntevani kaikkia lapsiperheitä, mutta siitä huolimatta ihan lähipiirin kokemusten ja esim. lehdestä ja kirjoita lukemani perusteella uskaltauduin näinkin rohkeasti yleistämään, että pikkulapsiperheissä ollaan väsyneitä. Jotenkin veikkaan, että se väsymys nyt kuitenkin on sen verran yleistä pienten lasten vanhemmilla, että tuo mielestäsi aivan järkyttävä yleistykseni ei nyt aivan tuulesta temmattu ole.

No mulla on asenneongelma semmosia kohtaan jotka tietävät kaikesta kaiken,parhaiten siitä miten muilla menee. No,mä voin sit kans ihan yhtä suurella linjauksella yleistää,että ei mun tuttavapiirissä kukaan ole kärsinyt väsymyksestä siinä määrin että se olisi vaikuttanut negatiivisesti parisuhteeseen. Ja koska mä ja mun kaverit ollaan tuota mieltä,niin ei se ihan tuulesta temmattua sit ole.
 
[QUOTE="vieras";23155843]No mulla on asenneongelma semmosia kohtaan jotka tietävät kaikesta kaiken,parhaiten siitä miten muilla menee. No,mä voin sit kans ihan yhtä suurella linjauksella yleistää,että ei mun tuttavapiirissä kukaan ole kärsinyt väsymyksestä siinä määrin että se olisi vaikuttanut negatiivisesti parisuhteeseen. Ja koska mä ja mun kaverit ollaan tuota mieltä,niin ei se ihan tuulesta temmattua sit ole.[/QUOTE]

Teillä lienee sitten poikkeuksellinen tuttavapiiri, onnittelut siitä. Jostain syystä kaikissa neuvolan esitteissä, lastenkasvatusta koskevissa kirjoissa, vauva-lehdissä jne. kuitenkin jatkuvasti puhutaan siitä, että pikkulasten vanhemmat kärsivät unenpuutteesta ja väsymyksestä, joten en nyt jaksa uskoa, että tuo ihan vain oma kokemukseni olisi.
 
Teillä lienee sitten poikkeuksellinen tuttavapiiri, onnittelut siitä. Jostain syystä kaikissa neuvolan esitteissä, lastenkasvatusta koskevissa kirjoissa, vauva-lehdissä jne. kuitenkin jatkuvasti puhutaan siitä, että pikkulasten vanhemmat kärsivät unenpuutteesta ja väsymyksestä, joten en nyt jaksa uskoa, että tuo ihan vain oma kokemukseni olisi.

Samoissa opuksissa neuvotaan myös hoitamaan sitä parisuhdetta ja kehotetaan panostamaan siihen,mutta sehän olikin sun mielestä naistenlehtien höpöhöpöjuttua. Ja siinä ei varmaankaan sanota että KAIKKI pikkulasten vanhemmat siitä kärsivät. Jotkut kun ei kärsi. Silloin ei voi puhua yleistäen,jos se ei koske kaikkia.
 
[QUOTE="vieras";23155901]Samoissa opuksissa neuvotaan myös hoitamaan sitä parisuhdetta ja kehotetaan panostamaan siihen,mutta sehän olikin sun mielestä naistenlehtien höpöhöpöjuttua. Ja siinä ei varmaankaan sanota että KAIKKI pikkulasten vanhemmat siitä kärsivät. Jotkut kun ei kärsi. Silloin ei voi puhua yleistäen,jos se ei koske kaikkia.[/QUOTE]

Ihan vain koska naurattaa tuo kiihkoilusi, niin pyytäisin sinua osoittamaan sen kohdan, missä olen kirjoittanut, että kaikissa lapsiperheissä kärsitään väsymyksestä.
Vai olisiko taas kyse siitä, että ihan jostain ihmeen syystä koet pakottavaa tarvetta vääristellä sanomisiani...
 
"No heh heh. Itse en kuule tunne yhtäkään lapsiperhettä, jossa ei olisi väsymystä ilmassa, eli en nyt usko, että tuo meidän kokemus aivan poikkeuksellinen on. Tai sitten tuttavapiirini on jotenkin outo, tai sitten täällä ilmeisesti on jotain ihmeäitejä ja -isiä, joiden lapset nukkuvat heti synnytyksen jälkeen 10 tunnin yöunet putkeen."

Kyllähän tästä tietysti hyvällä vääntämisellä voi ymmärtää että tarkoitit vain itseäsi ja omia tuttujasi =)
 
Ihan vain koska naurattaa tuo kiihkoilusi, niin pyytäisin sinua osoittamaan sen kohdan, missä olen kirjoittanut, että kaikissa lapsiperheissä kärsitään väsymyksestä.
Vai olisiko taas kyse siitä, että ihan jostain ihmeen syystä koet pakottavaa tarvetta vääristellä sanomisiani...

Sä voit naureskella ihan rauhassa. Kertoohan se siitäkin,että sä et enää keksi muuta sanottavaa :)
 
[QUOTE="vieras";23155986]Sä voit naureskella ihan rauhassa. Kertoohan se siitäkin,että sä et enää keksi muuta sanottavaa :)[/QUOTE]

Minulla on paljonkin sanottavaa heti, kuin näytät sen kohdan, missä väitin että kaikki lapsiperheet kärsivät väsymyksestä. Jos et sitä pysty näyttämään, niin on ihan vain reilua, että myönnät itsekin vääristelevästi toisten puheita.
 
[QUOTE="vieras";23155977]"
Kyllähän tästä tietysti hyvällä vääntämisellä voi ymmärtää että tarkoitit vain itseäsi ja omia tuttujasi =)[/QUOTE]

Sori, nyt vasta tajusin, että sinä et ilmeisesti tiedä, mitä yleistäminen tarkoittaa. Siis yleistäminenhän tarkoittaa sitä, että jos joku asia on yleistä ja esiintyy useimmissa mahdollisissa tapauksissa, niin asiasta voidaan kevyemmässä keskustelussa puhua yleistäen. Eli jos valtaosalla ihmisistä on kaksi kättä, niin voidaan yleistää ja sanoa, että ihmisillä on kaksi kättä. Jokainen ymmärtää tämän asianlaidan, ilman että aina sinne perään vetää lausekkeen "totta kai poikkeuksiakin löytyy".
 
Okei,sovitaan että sä tarkoitit vain itseäsi ja mä käsitin väärin =) Vastasin sulle että et voi puhua monikossa yleistäen,vaan pelkästään oman perheesi puolesta. Ja siihen sä vastasit että no heh heh,itse en kuule tunne yhtään lapsiperhettä jossa plaaplaa jne. Jotenkin kummallisesti tuosta syntyi semmoinen kuva,että tuo väsymys todellakin olisi ongelma lähes kaikissa lapsiperheissä,mutta tälleen kerran totesimme minun olevan väärässä :) Eli siis tarkoititkin vain itseäsi,niinkö?
 
Sori, nyt vasta tajusin, että sinä et ilmeisesti tiedä, mitä yleistäminen tarkoittaa. Siis yleistäminenhän tarkoittaa sitä, että jos joku asia on yleistä ja esiintyy useimmissa mahdollisissa tapauksissa, niin asiasta voidaan kevyemmässä keskustelussa puhua yleistäen. Eli jos valtaosalla ihmisistä on kaksi kättä, niin voidaan yleistää ja sanoa, että ihmisillä on kaksi kättä. Jokainen ymmärtää tämän asianlaidan, ilman että aina sinne perään vetää lausekkeen "totta kai poikkeuksiakin löytyy".

Niin. Valtaosa ihmisistä ei kärsi häiritsevästä väsymyksestä pikkulapsiaikana. Eli minä ja mun tuttavat. Yhtä laaja otanta kuin sun kenttätutkimuksessa,eikös vaan?
 
Sori, nyt vasta tajusin, että sinä et ilmeisesti tiedä, mitä yleistäminen tarkoittaa. Siis yleistäminenhän tarkoittaa sitä, että jos joku asia on yleistä ja esiintyy useimmissa mahdollisissa tapauksissa, niin asiasta voidaan kevyemmässä keskustelussa puhua yleistäen. Eli jos valtaosalla ihmisistä on kaksi kättä, niin voidaan yleistää ja sanoa, että ihmisillä on kaksi kättä. Jokainen ymmärtää tämän asianlaidan, ilman että aina sinne perään vetää lausekkeen "totta kai poikkeuksiakin löytyy".

Eli sä käsität että sä ja sun tuttavat ovat ne "useimmat mahdolliset tapaukset"? Koska tuntemattomista ihmisistähän et voi tietää?
 
Äitiyden takanahan on nimenomaan se ihana parisuhde :). Kuten lapsi muovaa sinun äitiyttäsi, niin uusi elämäntilanne muovaa myös parisuhdetta. Yhteistä aikaa ei ehkä ole niin paljoin kuin te itse sitä haluaisitte, on mahdollisesti väsymystä, työkiirettä, stressiä, ym...mutta ne eivät saa tulla parisuhteen tielle. Aina on tilaa ja aikaa hellyydelle, sipaisuille, hyväileville katseille... Pienet asiat, teot, kantavat pitkälle. Mutta se vaatii sitä työtä, molemmilta. Jännää on, minkälainen voima tuolla äidiksi/isäksi tulemisella onkaan siihen parisuhteeseen...että miten ihmeessä se pieni rakkauden hedelmä, se parisuhteen kulminaatio, syökään sitä voimaa siltä parisuhteelta. Jotenkin - nurinkurista? Hyvässä parisuhteessa voi hyvin äiti ja isä. Eikä se edes vaadi paljoa - vain huomaavaisuutta ja rakkautta...siitä väsymyksestä, kiireestä ja stressistä yms. huolimatta.
 
[QUOTE="vieras";23156159]Eli sä käsität että sä ja sun tuttavat ovat ne "useimmat mahdolliset tapaukset"? Koska tuntemattomista ihmisistähän et voi tietää?[/QUOTE]

Oikeasti alkaa tuntua, kuin yrittäisi pahvin palalle selittää jotain asiaa...

Yritän nyt selittää mahdollisimman helppotajuisesti: Eli ei, en usko, että minä ja tuttavani muodostamme "useimmat mahdolliset tapaukset".
Sen sijaan uskon, että jos sekä minä että tuttavamme olemme jotain kokeneet JA tästä samasta aiheesta on kirjoitettu kymmeniin kirjoihin, satoihin lehtiin ja jopa tehty ihan virallista tutkimusta, niin uskallan uskoa, että asia on varsin yleinen.
 
[QUOTE="vieras";23156140]Niin. Valtaosa ihmisistä ei kärsi häiritsevästä väsymyksestä pikkulapsiaikana. Eli minä ja mun tuttavat. Yhtä laaja otanta kuin sun kenttätutkimuksessa,eikös vaan?[/QUOTE]

No jaa, minä löydän helpostikin oman kantani vahvistukseksi kirjallisia lähteitä, miten on, löytyykö tuota sinun väittämääsi tukemaan yhtään? jos oikeasti löydät jonkun lähteen, jossa kerrotaan, että pikkulasten vanhemmat eivät yleensä tunne väsymystä, niin olen valmis syömään saapikkaani.
 
[QUOTE="Vilukissa";23156162]Äitiyden takanahan on nimenomaan se ihana parisuhde :). Kuten lapsi muovaa sinun äitiyttäsi, niin uusi elämäntilanne muovaa myös parisuhdetta. Yhteistä aikaa ei ehkä ole niin paljoin kuin te itse sitä haluaisitte, on mahdollisesti väsymystä, työkiirettä, stressiä, ym...mutta ne eivät saa tulla parisuhteen tielle. Aina on tilaa ja aikaa hellyydelle, sipaisuille, hyväileville katseille... Pienet asiat, teot, kantavat pitkälle. Mutta se vaatii sitä työtä, molemmilta. Jännää on, minkälainen voima tuolla äidiksi/isäksi tulemisella onkaan siihen parisuhteeseen...että miten ihmeessä se pieni rakkauden hedelmä, se parisuhteen kulminaatio, syökään sitä voimaa siltä parisuhteelta. Jotenkin - nurinkurista? Hyvässä parisuhteessa voi hyvin äiti ja isä. Eikä se edes vaadi paljoa - vain huomaavaisuutta ja rakkautta...siitä väsymyksestä, kiireestä ja stressistä yms. huolimatta.[/QUOTE]

Kuulostaa hyvältä, mutta - anteeksi kun sanon - kuulostaa myös satukirjan tekstiltä. Aina ei jaksa ja kykene toiselle näitä sipaisuja antamaan.
 
Oikeasti alkaa tuntua, kuin yrittäisi pahvin palalle selittää jotain asiaa...

Yritän nyt selittää mahdollisimman helppotajuisesti: Eli ei, en usko, että minä ja tuttavani muodostamme "useimmat mahdolliset tapaukset".
Sen sijaan uskon, että jos sekä minä että tuttavamme olemme jotain kokeneet JA tästä samasta aiheesta on kirjoitettu kymmeniin kirjoihin, satoihin lehtiin ja jopa tehty ihan virallista tutkimusta, niin uskallan uskoa, että asia on varsin yleinen.

Ja musta taas tuntuu siltä että sä et osaa keskustella asiasta laittamatta väliin jotain henkilökohtaista ilkeää heittoa :( Ok,kuten sanoin,mä käsitin väärin. Mä tulkitsin väärin sun kirjoituksen ja olin väärässä. Mutta edelleenkään,sä et voi puhua jonain yleispätevänä faktana siitä millaista elämä on lapsiperheessä,kun sä tiedät vain siitä omasta elämästäsi. Mä en enää edes ole varma että mistä me puhutaan,mutta tässä nää mun pointit joita olen yrittänyt selittää. Ja huom,nämä siis omia mielipiteitäni.

* Seksi on tärkeä osa parisuhdetta

* Suhdetta täytyy hoitaa jotta se jaksaisi kukoistaa

*Seksi ei ole ainut keino hoitaa parisuhdetta

*On harkitsematonta ajatella,että oman kumppanin ja parisuhteen voi laittaa "tauolle" jopa vuosikausiksi

* Puolisoa ei tule pitää itsestäänselvyytenä,vaan ihmisenä jolla on tunteet ja tarpeet siinä missä itselläkin

*On ihan yhtä normaalia olla kärsimättä väsymyksestä lasten ollessa pieniä,kuin kärsiä siitä

*Kaikki perheet ovat yksilöllisiä,se mikä pätee sinuun,ei päde kaikkiin

Ärsyttää vaan ihan älyttömästi,jos joku kuvittelee tietävänsä miten muut ihmiset kokevat jonkun asian ja antaa ymmärtää että on väärässä/valehtelee jos väittää muuta.

Mulle tuli tästä väistämättä mieleen,että ei se "etäisyys" omassa suhteessas ookkaan ihan niin ok mitä oot antanu ymmärtää ja yrität nyt saada muut vakuutettua että se on jotenkin parempaa ja hienompaa,jos laittaa oman puolison sivuun lasten takia.
 
No jaa, minä löydän helpostikin oman kantani vahvistukseksi kirjallisia lähteitä, miten on, löytyykö tuota sinun väittämääsi tukemaan yhtään? jos oikeasti löydät jonkun lähteen, jossa kerrotaan, että pikkulasten vanhemmat eivät yleensä tunne väsymystä, niin olen valmis syömään saapikkaani.

No linkitä sä tänne tutkimus jossa sanotaan että se on epänormaalia jos näin on?
 
En mä näe sitä asiaa ollenkaan satukirjamaisena, että sen kaiken raskaan ja joskus jopa sietämättömän arjen keskellä väsyneenä ja aivan kulahtaneena - kenties ;) - antaa niitä helliä katseita ja suukkosia ihan noin vain, ei niille vissiin tartte ihan kalenterista buukata aikaa? Toki on tilanteita, jolloin ottaa kaikki päähän, se ihana mieskin, mutta tuskin se nyt on alati päällä oleva tilanne. Ja miksi ihmeessä sille lapselle annetaan niin suuri voima ja valta, että se mukamas ottaa parisuhdeajankin haltuunsa? Ei se huomaavaisuus sitä aikaa syö, eri asia lienee se, että haluaako sitä ollenkaan....
 
[QUOTE="Vilukissa";23156546]En mä näe sitä asiaa ollenkaan satukirjamaisena, että sen kaiken raskaan ja joskus jopa sietämättömän arjen keskellä väsyneenä ja aivan kulahtaneena - kenties ;) - antaa niitä helliä katseita ja suukkosia ihan noin vain, ei niille vissiin tartte ihan kalenterista buukata aikaa? Toki on tilanteita, jolloin ottaa kaikki päähän, se ihana mieskin, mutta tuskin se nyt on alati päällä oleva tilanne. Ja miksi ihmeessä sille lapselle annetaan niin suuri voima ja valta, että se mukamas ottaa parisuhdeajankin haltuunsa? Ei se huomaavaisuus sitä aikaa syö, eri asia lienee se, että haluaako sitä ollenkaan....[/QUOTE]

No mutta lapset syö sitä. Oli se vaan helpompaa kun oli yksin, mutta nyt nilkassa roikkuu 2 lasta ja niitä pitää halia ja sylitellä ja muuta. Siinä annetaan hellyttää koko päivä, joten hengähdystauko on paikallaan. Tietysti aikuisten välistä halaamista kaipaa,mutta ei vain energia riitä.
Ehkä meillä ei vaan ole enää parisuhdetta lasten jälkeen. Kiva teille jotka elätte satukirjaelämää tukiverkkojenne kanssa, mutta meillä ei niin ole. Kaikki ei vaan jaksa repiä mitään parisuhdeaikoja kun illalla väsyttää.
 

Similar threads

Yhteistyössä