Kumman on oikeus olla lasten kanssa kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Meidän tilanteessa siis haluamme molemmat että lapset hoidotaan kotona 3v asti. Mutta ongelma tulee siitä kumman on oikeus olla kotona lasten kanssa ja kumman velvollisuus käydä töissä. Mies on sitä mieltä että hän haluaa olla kotona vähintään tuon viimeisen 1,5v, kun olen jo itse kerennyt olla useamman vuoden. Itse en kuitenkaan ideasta pidä sillä ennen kaikkea minua pelottaa tulojen lasku, mies on meistä huomattavasti parempipalkkainen eli hänen kotiinjäämisen myötä tulomme romahtaisivat.

Mies on kuitenkin laskenut että meillä on mahdollisuus maksella lainoista vain korkoja, karsia kaiken ylimääräisen pois jne, jolloin minunkin tuloillani pärjäisimme juuri ja juuri. Itse kuitenkin viihdyn kotona ja ajatus näiden leppoisien kotipäivien vaihtamisesta täysiksi, kiireisiksi työpäiviksi joiden jälkeen lapsia hädintuskin näkisi ja samalla tulojen tippuminen niin että joka kauppareissun saa laskea tuntuu järkyttävältä. Olen tähän asti saanut ostella lapsille kaikenlaista ja esikoinen osaa jo jotain odottaakin, nyt olisi edessä pettymyksiä hänelle.

Minun mielestäni mies on itsekäs kun vaatii tällaista, miehen mielestä minä taas olen itsekäs kun en halua antaa hänelle mahdollisuutta nauttia lasten kanssa kotonaolemisesta vaikka hän on mahdollistanut minulle tuon jo vuosien ajan. Kumpi meistä oikeasti on itsekäs ja mikä olisi mielestänne paras ratkaisu tilanteeseemme?
 
Minusta se on yhtä paljon kummankin oikeus, jos mies ei vielä ole ollut kotona, niin sitten olisi kyllä hänen vuoronsa, minun mielestäni =) On hienoa, että on isiä, jotka tahtovat olla kotona siinä kuin äiditkin. Se tuo kummasti perspektiiviä kummallekin siihen suhtautumiseen kotonaoloon ja työssäkäyntiin, kun kumpikin kokeilee kumpaakin toisen tehdessä just sitä toista silloin =)
 
No sen kyllä ymmärrän että tulojen putoaminen kauhistuttaa, etenkin kun rahasta sitä riitaa eniten tulee. Mites jos menisitte molemmat osa-aika duuniin, tulisi paremmin rahaa ´ja molemmat saisi viettää aikaa lapsen kanssa.
 
Meillä mies haluaisi olla hoitovapaalla mutta se on mahdoton ajatus,koska hänellä on paaaljon paremmat tulot,sääli sinänsä.Edes menoja karsimalla se vaihtoehto ei onnistuisi.No,nyt olen menossa jo töihin ensi syksynä.

Niin,kyllä se senttien venyttäminen aihdistaa...mutta jos kuitenkin pärjäätte vaikka mies olisi kotona niin miksi ei?
 
Ilmanmuuta isällä on samanlainen oikeus olla kotona kuin äidilläkin. Jos siihen on mahdollisuus. Jos miehesi on valmis luopumaan ylimääräisistä menoista niin milestäni muunkin perhen on puhallettava yhteen hiileen asiassa.

Jos lapsi on tottunut saamaan "kaiken" on pelkästään tervettä kokea vähän toisenlaistakin elmää. Vai onko se kuitenkin vaikeinta sulle itselles :whistle: ?
 
Siis mahtava mies ja ennenkaikkea ISÄ!!

On valmis laskemaan tuloja saadakseen olla lasten kanssa kotona! Minun mielestäni tuo kertoo siitä että hän on valmis uhraamaan paljon lastensa tähden joten kyllä tässä olisi naisellakin vähän velvollisuus mennä mukaan.

Tottakai ymmärrän ettei tilanne olisi sinulle mukava. Itsekin olisin paljon mielummin kotona lasten kanssa kuin töissä. Mutta siinä ajattelet vain itseäsi. Jos ajattelet miestä ja ennen kaikkea lapsia niin olet valmis uhrautumaan heidän suhteensa eteen. Lapsesi eivät varmasti kärsi tulojen tippumisesta, arvokkaampaa heille on aika isän kanssa kuin ne rahalla saatavat huvitukset.
 
tää on niin tätä. miehen pitää. mies ei saa. mies on ihan yhtälailla samanvertainen huoltaja, kuin sinäkin. mitään ihmeellistä ole siinäkään, jos eron jälkeen lapset jää isälle. kumma yhteiskuntaa tää, kun se on niin isävastainen.
 
mä olen sitä mieltä, että jos yhteiskunta antaa sen mahdollisuuden, että isä voi olla lasten kanssa kotona niin olen tyytyväinen kun joku isä siihen tilaisuuteen tarttuu... toki se on kahden ihmisen keskustelun ja neuvottelun tulos...
 
Mielestäni sinä olet itsekäs. Miehelläkin on oikeus olla lasten kanssa kotona, varsinkin, jos pärjäätte niinkin. Kyllä menoista voi vähän tinkiä. Miksi vaadit sitä mieheltäsi mihin et itse ole valmis.
 
Ymmärrän että tilanne harmittaa sinua. En tiedä onko itsekäs oikea sana, mutta vähän kapeasti kyllä katselet omasta näkökulmastasi jos et halua miehelle tuota mahdollisuutta suoda.

Mutta parhaan näkökulman löydät varmaan jos yrität eläytyä lastesi tilanteeseen: kumpi olisi heille mieluisampi ratkaisu pidemmällä tähtäimellä? Uskon että jokainen lapsi haluaa mielummin isän kotiin kuin rahalla saatavi huvituksia. En sano että isä olisi lapsille enemmän kuin äiti, mutta meillä ainakin vähemmän kotona oleva mies on lapsille jännittävämpi ja sen puolesta kivempi hoitaja. Tuo aika jonka mies on lasten kanssa syventää heidän suhdettaan.

Voit lisäksi ajatella myös tulevaisuutta pidemmälle, eli siihen asti kun molemmat palaatte töihin ja lapset hoitoon. Kotona ollessaan mies oppii myös ymmärtämään kotitöitä ja sitä mitä arki vaatii. Eli tulevaisuudessa voi kotityöt jakautua tasaisemmin välillänne kun mieskin tietää ja taitaa ne. ja kun lapset ovat saaneet sen läheisen suhteen isään eivät nämä ole iltaisin aina äitiin turvautumassa, vaan isä kelpaa kaikkiin hommiin yhtä hyvin. Eikä tarvi esimerkiksi yksin jonnekin lähtiessä pelätä miten mies pärjää kodin ja lasten kanssa. Etuja on lukuisia. =)
 
Sithän minäkin, että onko säästöjä? Tai ehtiikö vielä säästää?

Jos sun tulot on pienet, niin saisko mies kotihoidontuen lisäksi hoitolisää?

Jos on "luotettavat" työpaikat, niin mitä jos ottais vaikka vähän velkaa ja maksais sitten kun molemmat on töissä. Puolitoista vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika.

Itse kaipaan jo töihin, mutta suren lasten hoitoonviemistä. Minusta olisi hienoa jos mieheni tahtoisi jäädä kotiin vähäksi aikaa.
 

Yhteistyössä