Kumpi mielestäsi suurempi rakkaudenosoitus?

[Rouva]

Minun mielestäni suurin rakkaudenosoitus on mennä naimisiin ja nimenomaan silloin kun ei vielä ole lapsia.

Yhdyn tähän. Raskauden ja lasten takiahan moni avioliitto solmitaan.

 

[tosiasiassa]

Kumpi mielestäsi on suurempi rakkaudenosoitus ( jos nyt näitä voi verrata edes keskenään... ) ,
mennä naimisiin puolison kanssa vai tehdä hänen kanssa yhteiset lapset?

Ajattelin kysyä täältäkin kannanottoja kun kaverini kanssa tästä olemme keskustelleet. Kaverini on naimisissa mutta hänen miehensä ei halua lapsia joka jonkin verran loukkaa kaveriani ( ja hän on sitä mieltä että mies ei rakasta häntä tarpeeksi ) ja minä taas olen avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on kaksi lasta ja minä taas koen että minun mieheni ei rakasta koska ei ole valmis avioon...
Hullua, tiedän. Ja olemme varmaan molemmat oikeassa ja molemmat väärässä, mutta olisi kiva kuullla kommentteja?

Naimisiin mennessään haluaa viettää koko loppuelämänsä valitsemansa puolison kanssa. laspsia ei tarvitse tehdä, voi rakastaa pelkästään puolisoaan, ja haluta viettää aikaa pelkästään hänen kanssaan, ilman lapsia.
Lapsia voi tehdä ja niitä voi tulla vahingossa, ne on hoidettava, asui sitten yhdessä tai erikseen niiden toisen vanhemman kanssa...

Itse olen uusioliitossa. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja... Mut olen virallinen puoliso...mutta en lasten toiselle vanhemmalle.

Lapset lähtevät pesästä joskus.Puoliso valitaan niin seetä sen kanssa leletään vielä sen jälkeenkin kun läpset ovat lähteneet...

That´s it.

 

[Etäisä]

Molemmilta teiltä olisi suuri rakkaudenosoitus olla tinkaamatta ja painostamatta miehiänne.

Miksi ystäväsi on mennyt naimisiin keskustelematta miehen kanssa yhteisistä intresseistä?

Miksi sinä olet tehnyt lapset ennen avioliittoa, jos aviossa olo on/olisi sinulle tärkeää? Uskoitko, että miehesi rakasti sinua silloin, kun lapset päätitte(?) tehdä?

Niin ehkäpä näin.

Ystäväni mies on sanonut että kyllä joskus.
Ja itselle tuo naimisiinmenoajatus on tullut pinnalle ihan äsken. Lapsilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. No, toivottavasti mies on ne lapset kanssani halunnut rakkaudesta......

Äh. <Lapsia tulee ja sitten ne aikanaan aikuistuvat. Sama se, kuka on ollut toinen osapuoli. Lapset ovat joka tapauksessa omia. Ja tulevat olemaan, aina.

 

[aika paksua tarinaa]

Eikä avoliitossa syntyneillä lapsilla saisi olla samoja etuja mitä avioliitossa syntyneillä (ei lapsilisiä eikä mitään muutakaan). Ihmiset ovat niin moraalittomia, että mennään sänkyyn kenen kanssa tahansa ja tehdään vahingossa lapsia. Perheissä on omat, toisen ja yhteiset lapset. Kun otetaan avoliitoilta ja aviottomilta lapsilta KAIKKI etuudet ja oikeudet pois, uskon että moraali nostaa päätään. Eiköhän suomalaisetkin opi käyttämään ehkäisyä.

Ja kyllä asia on niin, että jos ei toinen halua naimisiin niin silloin ei todellakaan rakasta kumppaniaan. Siinä vain odottaa, että parempi löytyisi jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Eli ap, ei sinun mies todellakaan rakasta sinua. On vain halunnut jatkaa omaa sukuaan ja käyttänyt sinua siitokseen.

Miksi olet noin suvaitsematon? Onko sinulle kenties tullut yllätyksenä että sinulla onkin sisaruksia vanhempiesi avioliiton ulkopuolelta ja siksi et saakaan sitä perintöä minkä luulit?

Jos puhutaan avioliitoista yleensä, naimisiin mennään yksinjäämisen pelosta, halutaan pitää joku väkisin omassa elämässä. Monet luulevat rakastavansa tai tietävät etteivät rakasta kumppaniaan mutta esittävät rakastavansa jotta saavat yhdeltä osin turvatun elämän.

Millä perusteilla voin sanoa ap:lle ettei hänen miehensä rakasta häntä? Tunnetko heidät henkilökohtaisesti?

 

[naimisissa rakkaudesta]

Eikä avoliitossa syntyneillä lapsilla saisi olla samoja etuja mitä avioliitossa syntyneillä (ei lapsilisiä eikä mitään muutakaan). Ihmiset ovat niin moraalittomia, että mennään sänkyyn kenen kanssa tahansa ja tehdään vahingossa lapsia. Perheissä on omat, toisen ja yhteiset lapset. Kun otetaan avoliitoilta ja aviottomilta lapsilta KAIKKI etuudet ja oikeudet pois, uskon että moraali nostaa päätään. Eiköhän suomalaisetkin opi käyttämään ehkäisyä.

Ja kyllä asia on niin, että jos ei toinen halua naimisiin niin silloin ei todellakaan rakasta kumppaniaan. Siinä vain odottaa, että parempi löytyisi jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Eli ap, ei sinun mies todellakaan rakasta sinua. On vain halunnut jatkaa omaa sukuaan ja käyttänyt sinua siitokseen.

Miksi olet noin suvaitsematon? Onko sinulle kenties tullut yllätyksenä että sinulla onkin sisaruksia vanhempiesi avioliiton ulkopuolelta ja siksi et saakaan sitä perintöä minkä luulit?

Jos puhutaan avioliitoista yleensä, naimisiin mennään yksinjäämisen pelosta, halutaan pitää joku väkisin omassa elämässä. Monet luulevat rakastavansa tai tietävät etteivät rakasta kumppaniaan mutta esittävät rakastavansa jotta saavat yhdeltä osin turvatun elämän.

Millä perusteilla voin sanoa ap:lle ettei hänen miehensä rakasta häntä? Tunnetko heidät henkilökohtaisesti?

Väärin. Naimisiin mennään harkitusti, koska halutaan olla loppuikä vain tämän yhden kanssa, rakkaudesta. Se ei ole yksinäisyyden pelkoa sen enempää kuin sekään että roikkuisi toisessa ilman avioliittoa vain koska on joku.

Avioliitossa pidetään toisesta huolta sittenkin kun toinen ei siihen enää vanhuuttaan kykene.

 

[Minä vain]

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Naimisiin mennään rakkaudesta, mutta erotaan aivan liian heppoisin perustein. En väitäkään, että kaikki tekee niin. Yksi tosi tapaus tässä. Eräs nainen oli sanonut naapurilleen, että hän taitaa ottaa avioeron kun meillä on niin tasainen liitto, ei ole riitoja eikä mitään erimielisyyksiä!!! Naapuri oli ottanut sen vitsinä, mutta niin vain oli rouva uhkauksensa täyttänyt. Eikö siinä tilanteessa jos liitto vaikuttaa "liian kuivalta" pitäisi alkaa suojelemaan ja vaalimaan liittoa, että eroa ei tulisi?! Nämä ovat niitä TYPERIÄ eroja. Jos ei ole TODELLISTA syytä erota, niin sitten sitä ei saisi tehdä. Avioliitto on pyhäasia!

 

[avoliitossa rakkaudesta]

Eikä avoliitossa syntyneillä lapsilla saisi olla samoja etuja mitä avioliitossa syntyneillä (ei lapsilisiä eikä mitään muutakaan). Ihmiset ovat niin moraalittomia, että mennään sänkyyn kenen kanssa tahansa ja tehdään vahingossa lapsia. Perheissä on omat, toisen ja yhteiset lapset. Kun otetaan avoliitoilta ja aviottomilta lapsilta KAIKKI etuudet ja oikeudet pois, uskon että moraali nostaa päätään. Eiköhän suomalaisetkin opi käyttämään ehkäisyä.

Ja kyllä asia on niin, että jos ei toinen halua naimisiin niin silloin ei todellakaan rakasta kumppaniaan. Siinä vain odottaa, että parempi löytyisi jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Eli ap, ei sinun mies todellakaan rakasta sinua. On vain halunnut jatkaa omaa sukuaan ja käyttänyt sinua siitokseen.

Miksi olet noin suvaitsematon? Onko sinulle kenties tullut yllätyksenä että sinulla onkin sisaruksia vanhempiesi avioliiton ulkopuolelta ja siksi et saakaan sitä perintöä minkä luulit?

Jos puhutaan avioliitoista yleensä, naimisiin mennään yksinjäämisen pelosta, halutaan pitää joku väkisin omassa elämässä. Monet luulevat rakastavansa tai tietävät etteivät rakasta kumppaniaan mutta esittävät rakastavansa jotta saavat yhdeltä osin turvatun elämän.

Millä perusteilla voin sanoa ap:lle ettei hänen miehensä rakasta häntä? Tunnetko heidät henkilökohtaisesti?

Väärin. Naimisiin mennään harkitusti, koska halutaan olla loppuikä vain tämän yhden kanssa, rakkaudesta. Se ei ole yksinäisyyden pelkoa sen enempää kuin sekään että roikkuisi toisessa ilman avioliittoa vain koska on joku.

Avioliitossa pidetään toisesta huolta sittenkin kun toinen ei siihen enää vanhuuttaan kykene.

Väärin. Minä tiedän monta paria jotka ovat menneet edellä mainituista syistä, tai ainakin se on ollut toisen osapuolen syy. Ei monikaan sitä myönnä edes itselleen, mutta ulkopuoliset huomaavat sen hyvin helposti.

 

[tuli]

Naimisiin, rakkauden sokaisemana?
Eroon, vihan riivaamana?
Hmmm... Tunnetilat lähellä toisiaan, tosin eripuolella viivaa, kummalle puolelle laittaisi erotuomarin?
Toppuuttelemaan äkkinäistä hulluutta rakkauteen, liian nopeaan etenemiseen, -tilannnehan johtaa paitsioon, luulisin. Jäähyn paikka? Pitäisikö kuitenkin pallotella vielä tovi...

 

[Naimisissa rakkaudesta]

Väärin. Minä tiedän monta paria jotka ovat menneet edellä mainituista syistä, tai ainakin se on ollut toisen osapuolen syy. Ei monikaan sitä myönnä edes itselleen, mutta ulkopuoliset huomaavat sen hyvin helposti.



Jaa-a. Ulkopuolisethan ne tietävätkin kaikki mitä kahden ihmien parisuhteessa todella tapahtuu ja tunnetaan. Nämä ulkopuoliset ovat ihan omaa luokkaansa, niille on joku nimikin keksitty.

 

[yök]

Herra siunaa, millainen keskustelu. Todistaa uskomatonta pinnallisuutta, jos joku kuvittelee tietävänä, mikä fyysinen teko osoittaa suurinta rakkautta. Rakkauden rappiotila ei ole mitenkään ihmeellinen asia, jos mietitään näitä mittareita, joiden perusteella ihmiset näköjään elämässään luotsivat.

Kuvottavaa.

 

[enpä enää ihmettele]

Niin, en kyllä enää ihmettele miksi lapsissa ja nuorissa on niin paljon pahaa oloa mihin tämän keskustelun taso viittaa. Kamalaa lasten tekemisen "väheksymistä"´... Ei kait oikeasti lapsia tehdä aivan heppoisin perustein. Kyllä minä ainakin hyvin tarkkaan mietin ennenkuin aloin puolisoni kanssa lapsia tekemään ja kyllä, rakastin, miestäni silloin niin paljon että halusin jakaa hänen kanssaan niinkin vastuullisen tehtävän kuin lasten kasvattamisen.

 

[mija]

Niin, minustakin lasten haluaminen jonkun kanssa on suurempi sitoumus, sillä sitä ei saa tunnepuuska sinne tai tänne kääntää.

 

[avoliitossa rakkaudesta]

Väärin. Minä tiedän monta paria jotka ovat menneet edellä mainituista syistä, tai ainakin se on ollut toisen osapuolen syy. Ei monikaan sitä myönnä edes itselleen, mutta ulkopuoliset huomaavat sen hyvin helposti.



Jaa-a. Ulkopuolisethan ne tietävätkin kaikki mitä kahden ihmien parisuhteessa todella tapahtuu ja tunnetaan. Nämä ulkopuoliset ovat ihan omaa luokkaansa, niille on joku nimikin keksitty.

On hieman vaikea olla huomaamatta millainen suhde on, kun sen molemmat osapuolet kertovat miksi ovat yhdessä..

 

[Höh]

Tiedän esim. muutamankin ihmisen, joiden omat vanhemmat ovat aikanaan eronneet tai joilla on ollut huono avioliitto, minkä vuoksi nämä he eivät itse aio koskaan mennä naimisiin. he siis eivät arvosta avioliittoa sinänsä, riippumatta siitä mitä kumppaniaan kohtaan tuntevat.

Oletkohan nyt miettinyt asian aivan loppuun asti? Oliko syy liittojen epäonnistumiseen avioliitossa vai sen muodostaneissa ihmisissä?

Miten jollain voi ylipäätään olla "huono avioliitto"? Ikäänkuin avioliitto voisi olla jotenkin itsenäinen toimija. Eiköhän kyse ole ollut siitä, että kyseiset IHMISET eivät tulleet toimeen keskenään/sopineet toisilleen/halusivat jotain muuta tms?

Mielestäni on surullista "kostaa" uudelle kumppanille entiset epäonnistumiset ja perustella kantaansa sillä että ei arvosta "avioliittoa sinänsä". Avioliiton solmiminen liittyy mitä suurimmassa määrin juuri siihen, mitä tuntee kumppaniaan kohtaan, eikä siihen mitä tuntee "avioliittoa sinänsä" kohtaan, eikös?

Toki syy liittojen epäonnistumiseen on ihmisissä, missäs muussakaan. Mutta jos olet lapsuudestasi saanut sen näkemyksen, ettei avioliitolla ole mitään arvoa/merkitystä, niin minä kyllä pystyn ymmärtämään ettei silloin sitä itse tahdo solmia. Eikä avioliitto edelleenkään rakkaudesta tee suurempaa tai suhteesta parempaa. Itse kyllä arvostan avioliittoa ja tulevaisuudessa olen naimisiinkin menossa, kaikki eivät. Miksi menisi naimisiin jos sillä ei sinulle ole mitään merkitystä? Vai todistaako se oikein suurta rakkautta että menee naimisiin vaan koska toiselle se on niin tärkeätä? Ehkä.

 

[W-la]

Musta lapsen haluamisella ei oo välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa. Biologinen mamma (tai pappa)kello kun soi nii sit se kakru on saatava, halus se toinen sitä tai ei, tai oli sitä vakituista kumppania tai ei. Suurempi rakkaudenosoitus olisi se että jäisi kumppaninsa kanssa yhteen vaikka itse haluaisi lasta mutta se toinen ei. Mut toisinpäin se ei toimi, lasta ei saa tehdä vain sen vuoksi että toinen sitä haluaa, lapsihan siitä eniten kärsii jos toinen vanhempi on EVVK.

 

[L]

Totta kai naimisiinmeno on suurempi rakkaudenosoitus. Kun vauvakuume iskee, siinä ei monilla ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, ainoastaan lisääntymisvietti vie. Naimisiin useimmat eivät pysty menemään elleivät todella rakasta. On pelkurimaista tehdä lapsia avoliitossa. Uskalletaan kyllä tehdä lapsia muttei sitoutua toiseen loppuelämäksi. Kyllä sen oikean kanssa haluaa naimisiin.

Itse luulin aina ennen että en ole avioituvaa sorttia ja että naimisiinmeno ei muuta mitään ja ettei siinä ole mitään järkeä. Sitten löysin "sen oikean" ja kyllä niitä naimahalujakin löytyi yllättäen hyvin paljon.

 

[-.-]

Omasta mielestäni suurin rakkaudenosoitus on avioliitto,ei lasten hankkiminen.Joskus lapsia ei siunaannu,ei edes adoption kautta avioliitossa ollessa ja silloin on rakkauden kohde vaimo/mies se valittu.Lapsia voi tulla sattumalta yhden yön panoina ihmisen kanssa,joka ei merkitse yhtään mitään ihmisenä,eikä rakkautta ole näiden kahden aikuisen välillä lainkaan,vain hetkellistä seksiä,akti.Siementä voi kylvää miten vain,minne vain ja vahingossa.Ei merkitse mitään.
Ilman muuta kahden ihmisen suurin rakkaudenosoitus on "valitsen juuri sinut aviopuolisokseni" eli avioliitto.

 

[naimakauppa]

Minä en ole vieläkään vakuuttunut avioliiton tarpeellisuudesta. Väitän ehdottomasti avioliiton kannalla olevien hakevan vain turvaa ja turvatakseen tulevaisuuden (raha, muu omaisuus).

 

[eri asia]

on eri jos ei halua koskaan naimisiin kuin se ettei halua vielä naimisiin

 

[aamen]

On pelkurimaista tehdä lapsia avoliitossa. Uskalletaan kyllä tehdä lapsia muttei sitoutua toiseen loppuelämäksi. Kyllä sen oikean kanssa haluaa naimisiin.
.

Avioliitto ei ole ainoa tapa sitoutua toiseen loppuelämäksi.


Onpa ehdotonta. "Sillä oikealla" ja avioliitolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Lapsien tekemisen uskaltaminen on juuri sitä sitoutumista, joka voi olla vahvempaa kuin yksikään kirkossa sanottu tahdon.


Älä tuomitse muiden tapoja olla sitoutuneessa parisuhteessaa, vaikka se onkin erilainen kuin omasi. Minuakaan ei häiritse se, että sinä olet naimisissa, vaikka saatoitkin tehdä sen vain suvun painostuksesta.

 

[juu]

On pelkurimaista tehdä lapsia avoliitossa. Uskalletaan kyllä tehdä lapsia muttei sitoutua toiseen loppuelämäksi. Kyllä sen oikean kanssa haluaa naimisiin.
.

Avioliitto ei ole ainoa tapa sitoutua toiseen loppuelämäksi.


Onpa ehdotonta. "Sillä oikealla" ja avioliitolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Lapsien tekemisen uskaltaminen on juuri sitä sitoutumista, joka voi olla vahvempaa kuin yksikään kirkossa sanottu tahdon.


Älä tuomitse muiden tapoja olla sitoutuneessa parisuhteessaa, vaikka se onkin erilainen kuin omasi. Minuakaan ei häiritse se, että sinä olet naimisissa, vaikka saatoitkin tehdä sen vain suvun painostuksesta.

Samaa mieltä.
En minä ainakaan lapsia tee ihan kenen kanssa tahansa vaikka kuinka biologinen kello tikittäisi ja suvunjatkamisvietti veisi. Mutta onneksi olenkin saanut tehdä lapset rakastamani avomiehen kanssa