Kun elämä potkii päähän

[harmaa]

Olen aivan maassa, mistä sitä saa aina uudelleen voimaa aloittaa alusta, tuntuu epäreilulta olla ainainen luuseri, milloin olisi minun vuoroni kokea hitusen niitä elämän hyviä puolia.

Koko lapsuuteni minä kuulin vanhemmiltani kuinka huono ihminen minä olen. Äidiltäni en ole koskaan saanut yhtään hyvää sanaa. Isäni jaksoi hokea vuosia minulle kuinka vittumainen ja hankala olen, kuinka kukaan mies ei minua koskaan huoli, kuinka kukaan mies ei tule ikinä minun kanssani pärjäämään ja jos jostain miehen itselleni saan teen varmasti hänen elämästään helvettiä. Näiden lauseiden saattelemana lähdin kotoa 16vuotiaana.

Kun olin 18vuotta tapasin mieheni, olin aivan älyttömän rakastunut, mentiin kihloihin, alettiin järkätä häitä. Häitä edeltävänä päivänä isäni oli sanonut miehelleni että älä mene tyttäreni kanssa naimisiin, hän pilaa sinun elämäsi. Häät vietettiin, lapsia tuli pienellä ikäerolla 4, ja elämä oli hyvää.
Puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen minua koko avioliittomme ajan, kahdeksan vuotta huijausta.

Nyt ne isäni sanat ovat päivittäin mielessäni, se kehotus varsinkin että minun olisi syytä elää yksin kun kukaan ei minua jaksa katsella, isäni oli oikeassa. Nythän minä olen yksin tai on minulla nuo ihanat lapset.

Minä olen todella masentunut, ahdistaa aivan hirveästi, mietin usein olenko tosiaan niin paha ihminen ettei minua voi rakastaa. Olen aina yrittänyt olla kaikille kiltti ja ystävällinen, rakastin miestäni valtavasti ja elin elämäni onnellisimmat vuodet hänen ja lasten kanssa.

Miten minä saan voimaa nousta tästä suosta? Miten minä ikinä uskallan keneenkään enää luottaa? Tätäkö tämä tulee aina olemaan, pelkkää paskaa sataa niskaan?

 

[CandleLight]

:hug: sua on kohdeltu tosi väärin, vanhempasi ja miehesi toimesta. helpottaisko jos menisit jonnekkin juttelemaan, alottaisit jonkun harrastuksen, jotain mitä oikein haluut tehdä ja alkaisit rakentamaan elämään sellaseks kun itse haluat sen olevan. Vanhempas ja miehes ne ovat olleet niitä huonoja ihmisiä ja kohdelleet sua väärin! Voimia! :hug:

 

[jaajaah tuttu tarina monen suusta]

Sinä olet vain liian nuorena ottanut miehesi. Nyt olet aikuinen ja varmasti löydät paremman miehen
Älä nyt oikeasti luule että olet suomen ainoa petetty nainen. On todella turha syyllistää itseään asioista joita sattuu varmaan 9:llä ihmiselle kymmenestä! Olet ehkä sinisilmäinen= "yrittänyt olla kaikille kiltti ja mukava". Mutta nyt aikuisena ymmärrät että sillä ei saavuta onnea valtaväestön keskuudessa. Kilttejä ihmisiä jyrätään ja käytetään hyväksi. Sinun pitää löytää nyt vain kiltti mies. Ota sellainen paljon myötätuntoa tunteva mies koska sellainen pettää harvemmin. Lasten äitinä velvollisuuteesi on nyt ryhdistäytyä. Toivottavasti täällä ei kukaan ala lietsomaan pahaa oloasi.

 

[Kirkas]

Ehkä ne vanhempas oli hankalimmat ihmiset. Et ole tehnyt mitään väärin, eikä se miehes pettäminen sinun syytäs ole. Kannatan myös, että keskustelemaan jonnekin ammattiauttajalle

 

[happihyppy]

Sun vanhemmat kuulostaa tosi kurjilta :hug: Etkä sinä todellakaan ole vastuussa miehesi typerästä käytöksestä. Sulle on sattunut tosi huono mäihä, kun olet saanut vanhemmiksesi siihen kykenemättömät ihmiset ja mieheksesi kieron typeryksen. Asialle voi kuitenkin tehdä jotain. Mun mielestä sää voisit hyötyä terapiasta. Lapsuuden traumat on varmasti aika syvällä, etkä saa niitä itseksesi selvitettyä. Valitsit ehkä alitajuisesti itsellesi sellaisen miehen, joka toistaa lapsuudesta tuttua kuviota. Varaa ihmeessä aika ammattiauttajalle. Ansaitset parempaa, kuin mitä sulle on sun tärkeät ihmiset antaneet :heart:

 

[ap]

Tämä pahaolo johtuu lähinnä siitä että kun tapasin mieheni ja kun olimme yhdessä luulin että vihdoinkin minulla on ihminen joka rakastaa minua oikeasti ja jolle minä kelpaan sellaisena kuin olen, välillä toivon ettei se miehen petollisuus olisi koskaan paljastunut niin olisin voinut jatkaa siinä kuvitellussa onnessa.
Luulin olevani sinut lapsuuteni kanssa, nyt huomaan että en ollutkaan, vaan isäni loukkaukset satuttaa edelleen.
Kaikki tämä on saanut minut pelkäämään etten koskaan löydä ihmistä joka minusta aidosti välittää, tuntuu etten uskalla täysillä elää jos taas tippuu korkealta ja kovaa.
Koko tämä elämä on saanut minut tuntemaan itseni täysin kelvottomaksi, annoin kaikkeni miehelleni ja tässä on kiitos. Koko elämäni olen yrittänyt todistaa vanhemmilleni heidän olleen väärässä, että minussa on paljonkin hyvää. Isäni on varmaan tyytyväinen kun saa sanoa " mitäs minä sanoin "

 

[mutzi81]

:hug: Saisit varmasti keskusteluapua jos soittaisit vaikka neuvolaan. Kannattaa käydä, auttaa ihan varmasti ja pääset elämässä eteenpäin.

 

[ap]

Kiitos teille jotka vastasitte,
Itku kuristaa kurkkua koko ajan. Yhdelle ystävälle olen tästä puhunut mutta hän löysi miehen eikä enää pidä yhteyttä paljon, kavereita en halua ongelmillani kuormittaa.
Äitini kävi eilen yritin hänelle sanoa kuinka pahaolo on, hän sanoi että hakeudu hoitoon, enpä sitten saanut mitään sanottua. Pitäisi jo uskoa etten ainakaan läheisiltäni tukea saa, silti yritän edelleen äidiltäni saada edes jonkun merkin että hän välittää.
Jos saisin soitettua huomenna ajan lääkäriin ja saisin lähetteen johonkin juttelemaan tai terapiaan, pakko tämän ahdistuksen on joskus helpottaa.

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Voimia. Toisille meistä annetaan enemmän vastoinkäymisiä kuin toisille. Sä kuulostat hyvälle ihmiselle. Anna anteeksi ihmisille heidän tietämättömyytensä, he eivät tiedä mitä tekevät sinulle. Sinä olet tärkeä ja erityinen. Sinun polkusi eivät kulje suurten teiden varsilla vaan mutkittelevat myöskin hämärien metsien läpi. Matkalla takaisin valoon näet että valosi on kirkkaampi ja kauniimpi kuin useimpien. :heart:

 

[lepsa]

Minulta saat ainakin :hug:

 

[vieras]

Älä anna pas.kan lannistaa.
Vanhempiaan ei voi valita, ja sinua ei ole elämän arpapelissä onnistanut.
Minäkin sain äsken kuulla isältäni, että mieheni ei varmaan jaksa minua katsella kauaa. Itse on narsisti.
Voi että kun voisi päästä eroon joskus huonoista lähtökohdista. Mietin jopa ulkomaille muuttoa.

 

[ninaTT]

Mä en edes tiedä mitä sanoa.

:hug:

Järkyttävää käytöstä vanhemmiltas ja mieheltäs.

Sä olet paljon arvokkaampi ja tärkeämpi kun mitä sun kohtelu antaa ymmärtää. Sulje pois elämästäsi ihmiset jotka eivät ansaitse sua. Kasvata omat lapsesi hyvin, kehu heitä kun sille on aihetta, äläkä koskaan nöyryytä. Katkaise ketju, ettei heillekin tule yhtä paha olo aikuisena.

Ja muista, yritä painaa mieleesi, yritä uskoa: Sinä olet hyvä, tärkeä, kaunis, älykäs ja ansaitset ympärillesi ihmisiä jotka tämän näkevät. Aluksi sinun on vaikea näin uskoa, mutta älä koskaan lopeta yrittämistä.

 

[ap]

Mä en edes tiedä mitä sanoa.

:hug:

Järkyttävää käytöstä vanhemmiltas ja mieheltäs.

Sä olet paljon arvokkaampi ja tärkeämpi kun mitä sun kohtelu antaa ymmärtää. Sulje pois elämästäsi ihmiset jotka eivät ansaitse sua. Kasvata omat lapsesi hyvin, kehu heitä kun sille on aihetta, äläkä koskaan nöyryytä. Katkaise ketju, ettei heillekin tule yhtä paha olo aikuisena.

Ja muista, yritä painaa mieleesi, yritä uskoa: Sinä olet hyvä, tärkeä, kaunis, älykäs ja ansaitset ympärillesi ihmisiä jotka tämän näkevät. Aluksi sinun on vaikea näin uskoa, mutta älä koskaan lopeta yrittämistä.

Ainut asia missä olen onnistunut on nuo lapset, sen päätin jo nuorena ettei omat lapseni tule samanlaista kohtelua saamaan kuin minä sain.
Onneksi olen hankkinut ammatin ja jopa kerennyt töissäkin olemaan, en aivan tyhjän päällä ole. Minulla oli hyvä työpaikka, lopetin työni koska mies tahtoi minun hoitavan lapsia kotona, minulla oli haaveita opiskella lisää mutta mies sai minut aina uskomaan että kun lapset on pieniä ei kannata haaveilla opiskelusta, silti minä olin todella onnellinen, vaimona, äitinä.
Tajuan itsekkin että nyt olen pohjalla ja sieltä on yksi suunta, ylös päin. En vain uskalla elää todellista elämää. Pelkään että sattuu, tuo pelko onkin se suurin este eteenpäin pääsyssä.

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Pelko voi olla vangitsevaa ja estää sua tekemästä asioita joita haluaisit tehdä. Elämä menee ohi ja sinä oletkin katsonut sitä sivusta. Rohkeasti vaan eteenpäin. :heart: