kyl on tekosyyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kerttu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kerttu"

Vieras
Että voi ottaa pattiin tuo mies... Rupesin puhumaan kihloista/naimisiin menosta joskus kun oltiin oltu yhdessä pari vuotta. Silloin mies sanoi ettei vielä kun ei olla oltu yhdessä niin kauan.. nojoo odotin jonkun aikaa ja sitten kysyin taas no sitten sanoi ettei ei siinä muuten mitään mutta kun me ei olla tutustuttu toistemme sukulaisiin ym ollenkaan jne...(hohhoijaa)... no seuraava syy oli sitten ettei meillä ole varaa mennä naimisiin... No nyt ollaan oltu 6v yhdessä ja yksi lapsi... Nykyään se ei sano yhtään mitään jos otan puheeks kihlat/häät... alkaa pikkuhiljaa tympii.. sanois sitten ettei halua jos asia on niin.. mulle riittäis tällä hetkellä kihlat ihan hyvin.. mennään vaikka sitten 5v päästä naimisiin jos ei nyt nappaa...
 
Jotkut miehet ymmärtää vasta, kun on selkä seinää vasten. Itse sanoin miehelleni, kun 10 vuotta avoliittoa tuli täyteen, että nyt joka mennään naimisiin tai minä lähden. Naimisiin sitten menimme ja ensi vuonna tulee 5 vuotta tätä eloa täyteen.
 
Kai teillä on sentään omaisuusasiat (testamentit yms.) kunnossa, jos ette naimisiin ole päässeet? Onko teillä yhteistä omaisuutta tai asuntolainaa?

Ihan käsittämätöntä, että lapsi voidaan tehdä yhdessä, mutta naimisiin ei voi mennä. Avioliitosta pääsee helposti eroon nykypäivänä, mutta lapsi on aina ja ikuisesti yhdysside vanhempiensa välillä.
 
[QUOTE="vieras";22463492]Kai teillä on sentään omaisuusasiat (testamentit yms.) kunnossa, jos ette naimisiin ole päässeet? Onko teillä yhteistä omaisuutta tai asuntolainaa?

Ihan käsittämätöntä, että lapsi voidaan tehdä yhdessä, mutta naimisiin ei voi mennä. Avioliitosta pääsee helposti eroon nykypäivänä, mutta lapsi on aina ja ikuisesti yhdysside vanhempiensa välillä.[/QUOTE]

ei oo yhteistä omaisuutta.
 
Jotkut miehet ymmärtää vasta, kun on selkä seinää vasten. Itse sanoin miehelleni, kun 10 vuotta avoliittoa tuli täyteen, että nyt joka mennään naimisiin tai minä lähden. Naimisiin sitten menimme ja ensi vuonna tulee 5 vuotta tätä eloa täyteen.

Mikä pakkomielle joillakin on tosta naimisiinmenosta?? Ootko ylpeä kun sait pakotettua miehen naimisiin?
 
Se pakko, että yleisesti ottaen virallisesti sitoutumattomien ei niin helposti uskota olevan sitoutuneita. Sellainen avoin suhde on kuin jotain seurustelua läpi elämän.

Mä olen sitten vissiin jotenkin kummallinen kun osaan sitoutua toiseen jo ihan seurustelun alkuvaiheessa. Vielä enemmän sitoo se jos muutetaan yhteen ja saadaan lapsi.
 
Se pakko, että yleisesti ottaen virallisesti sitoutumattomien ei niin helposti uskota olevan sitoutuneita. Sellainen avoin suhde on kuin jotain seurustelua läpi elämän.

Nii eli toisten mielipiteiden takia. Vähän ku sormuskin on siks, et näytettäis muille et on varattu ja et on muka niin sitoutunut. En mä vaan käsitä kun mun mielestä se tärkein sitoutuneisuus ei ilmenny avioitumisena tai sormuksina vaan ihan sen parin kesken sopimuksina ja tunteina...
 
Kyllä muakin ap:n asemassa harmittais. Kokisin, että mua on kusetettu.

niin kokisin miekin, jos asiasta olis puhuttu jo suhteen alkuvaiheessa (en nyt tarkota ekan kahen viikon aikana vaan parin ekan vuoden aikana) ja ap on tehny miehelleen selväksi että haluaa naimisiin. sillon kokisin että mies on vaan vedättäny ja miettisin että kuinka monta vuotta tulikaan heitettyä hukkaan kun oisin voinu sinä aikana löytää sen miehen joka haluaa minun kanssa kaiken.

tätä tulee aina välillä itekki mietittyä eli et oo ap yksin asian kanssa. miehes ei vaan halua naimisiin piste. eikä se halua/osaa sitä sinulle sanoa. pelkää varmasti jumalatonta huutoa tai itkupotkuraivaria tai mitä me naiset nyt osataankaan tuommosessa tilanteessa keksiä.
 
[QUOTE="mimu";22463969]:O aika kauan, kun näytät olevan reilusti alle 30 vee...[/QUOTE]

heh, laskes 18+12, paljon tekee?

niin, siis tarkotin että ap on menny nuorena naimisiin.
 
[QUOTE="mimu";22463969]:O aika kauan, kun näytät olevan reilusti alle 30 vee...[/QUOTE]

No mä en kumminkaan oo, vaan täytän 30 tässä kuukauden sisällä.
 
Mikäköhän siinä naimisiinmenossa mättää (maistraatti ei maksa mitään, hääjuhlat voi järjestää vaikka seuraavana vuonna jos ei ennemmin pysty), kun erotakin voi nykymaailmassa suht helposti. 6kk niin virallista, sitä ennenkin jo vapaa kunhan omaisuus jaettu ja asiat selvillä.

Tuli kyllä nähtyä että vaikka ei olisi sitä omaisuutta, mutta perhe on, niin kyllä ne maistraattihäät voittaa häiden olemattomuuen. Kuka sanoo ettei nuoret ihmisetkin voi kuolla? Yhden ystävän menettänyt, alle 40v, perheellinen, kuolema kaikille yllätys (vielä edellisenä päivänä juteltukin). Avopuoliso jää ilman perhe-eläkettä, lapset sen kyllä saavat, samoin leski (ilman lapsia tiettyjen naimisissa oltujen vuosien jälkeen tosin). Ja monessa muussakin raha-asiassa taitaa leski olla vahvemmilla kuin avopuoliso. Puhumattakaan siitä, jos on vielä syntymätön lapsi tulossa, ja mies esim. kuolee kolarissa: ei tarvitse takuta tunnustamisrumbaa, lapsi on suoraan isänsä ellei äiti ehdi sitä ennen jo uudestaan naimisiin.

Saa ap jo loukkaantuakkin, kun tekosyitä riittää. Jos ei sormuksiinkaan ole varaa, kuka niitä tarvitsee? Tai ostaa sitten jälkikäteen. Jos jo 6v menty yhdessä ja suurin osa ajasta avoliitossa, niin ei se elämä siitä sinänsä muutu (kun nimiäkään ei pakko ole vaihtaa) vaikka maistraatissa kävisi. Ainoastaan toisen talous ja oikeudet on paremmin turvattuina, jos tässä elämässä jotain yllättävää sattuisikin.
 

Similar threads

T
Viestiä
4
Luettu
245
Aihe vapaa
matriarkka
M
H
Viestiä
56
Luettu
2K
J

Yhteistyössä