Kyllä on vääntämistä miehen kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niinpä niin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Niinpä niin

Vieras
Meillä tilanne siis se, että kummallakin perinnöksi saadut talot, noin 150km päässä toisistaan, ja nyt sitten väännetään kättä siitä, että kumpaan taloon sitä oikein asetutaan.
Molemmat tietysti pitävät oman kotipaikkakunnan ja talon puolta, ja soppa on valmis.

Kummassakin talossa on remontoimista, mutta miehenkin on ollut pakko myöntää se, että hänen talossaan on ihan sellaista korjattavaa, joka vaikuttaa elämälaatuun jos ei korjata, vesiputket nimittäin heittää jäähän talvella ja reistaa muutenkin, ties miten iso korjaus siitä tulisi. Talossa on myös reippaasti velkaa.
Siellä myös lähin kauppa 15km päässä, ja muutakin sellaista, että minä olen todellakin oman taloni puolella jo ihan siitä syystä että elämä siellä olisi helpompaa ja remontoitavaa vähemmän.

Kyllä alkaa tuntua siltä, että jo tätä suhdetta aiotaan jatkaa, niin elämät eletään 150km päässä toisistaan *todella syvä huokaus*
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
myykää molemmat ja ostakaa muualta yksi hyväkuntoinen kämppä.

Tätä olin minäkin ehdottamassa. Eiks teillä kummankaan työpaikka sido mihinkäään? Voitte noin vain muuttaa 150 km päähän?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ammattilainen:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
myykää molemmat ja ostakaa muualta yksi hyväkuntoinen kämppä.

Tätä olin minäkin ehdottamassa. Eiks teillä kummankaan työpaikka sido mihinkäään? Voitte noin vain muuttaa 150 km päähän?

Olemme molemmat vielä sen verran nuoria, ettei ole vakituista työpaikkaa sitomassa mihinkään.
 
Me asutaan liki 100 kilsan päässä toisistamme täsmälleen samasta syystä :D Kumpikaan ei anna periksi, tuskin koskaan. Tälleen sitä on jatkettu jo vuosia ja me on jo totuttu tähän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Me asutaan liki 100 kilsan päässä toisistamme täsmälleen samasta syystä :D Kumpikaan ei anna periksi, tuskin koskaan. Tälleen sitä on jatkettu jo vuosia ja me on jo totuttu tähän.

Ohhoh, nyt kyllä haluan kuulla lisää, en olisi uskonut että samanlaisia tapauksia on :D
Kuinka usein näette? Onko teillä lapsia? Onko tullut sukulaisten ja kavereiden taholta taivastelua, että "miten te noin voitte elää?!" ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Me asutaan liki 100 kilsan päässä toisistamme täsmälleen samasta syystä :D Kumpikaan ei anna periksi, tuskin koskaan. Tälleen sitä on jatkettu jo vuosia ja me on jo totuttu tähän.

Ohhoh, nyt kyllä haluan kuulla lisää, en olisi uskonut että samanlaisia tapauksia on :D
Kuinka usein näette? Onko teillä lapsia? Onko tullut sukulaisten ja kavereiden taholta taivastelua, että "miten te noin voitte elää?!" ?

On tullut joo, mutta mä elin muutenkin pitkään yksin esikoisen yksinhuoltajana. Yksi yhteinen lapsi on. Ja vkonloput ja miehen lomat jne ollaan yhdessä. Musta tuntuu, että tää jopa sopii mulle paremmin kuin "tavallinen" avoliitto. Mulla on omat vapaudet jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Me asutaan liki 100 kilsan päässä toisistamme täsmälleen samasta syystä :D Kumpikaan ei anna periksi, tuskin koskaan. Tälleen sitä on jatkettu jo vuosia ja me on jo totuttu tähän.

Ohhoh, nyt kyllä haluan kuulla lisää, en olisi uskonut että samanlaisia tapauksia on :D
Kuinka usein näette? Onko teillä lapsia? Onko tullut sukulaisten ja kavereiden taholta taivastelua, että "miten te noin voitte elää?!" ?

On tullut joo, mutta mä elin muutenkin pitkään yksin esikoisen yksinhuoltajana. Yksi yhteinen lapsi on. Ja vkonloput ja miehen lomat jne ollaan yhdessä. Musta tuntuu, että tää jopa sopii mulle paremmin kuin "tavallinen" avoliitto. Mulla on omat vapaudet jne.

Tuo kyllä rohkaisi minua kuulla että tuo oikeasti onnistuu.
Miehen kanssa ollaan nimittäin jo puhuttu siitä vaihtoehdosta, että ainakin talvet oltaisiin suurimmaksi osaksi erillään, kun ei taloa oikein voi jättää kylmilleen. Mutta se on sitten ollut ajatuksen esteenä että miten se käytännössä onnistuu, pystyykö sitä olemaan toisesta erossa ja entäs sitten jos olisi lapsia.
Nyt nukun ainakin tämän yön vähän rauhallisemmalla mielellä :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Me asutaan liki 100 kilsan päässä toisistamme täsmälleen samasta syystä :D Kumpikaan ei anna periksi, tuskin koskaan. Tälleen sitä on jatkettu jo vuosia ja me on jo totuttu tähän.

Ohhoh, nyt kyllä haluan kuulla lisää, en olisi uskonut että samanlaisia tapauksia on :D
Kuinka usein näette? Onko teillä lapsia? Onko tullut sukulaisten ja kavereiden taholta taivastelua, että "miten te noin voitte elää?!" ?

On tullut joo, mutta mä elin muutenkin pitkään yksin esikoisen yksinhuoltajana. Yksi yhteinen lapsi on. Ja vkonloput ja miehen lomat jne ollaan yhdessä. Musta tuntuu, että tää jopa sopii mulle paremmin kuin "tavallinen" avoliitto. Mulla on omat vapaudet jne.

Tuo kyllä rohkaisi minua kuulla että tuo oikeasti onnistuu.
Miehen kanssa ollaan nimittäin jo puhuttu siitä vaihtoehdosta, että ainakin talvet oltaisiin suurimmaksi osaksi erillään, kun ei taloa oikein voi jättää kylmilleen. Mutta se on sitten ollut ajatuksen esteenä että miten se käytännössä onnistuu, pystyykö sitä olemaan toisesta erossa ja entäs sitten jos olisi lapsia.
Nyt nukun ainakin tämän yön vähän rauhallisemmalla mielellä :)

Onhan niitä paljon suhteita, joissa mies esim on töissä toisella paikkakunnalla. Mun mielestä aika sama tilanne. Tai jos on pitkiä päiviä töissä. Meillä mies viettää kuitenkin kaikki viikonloput, lomat jne meidän kanssa. Ehkä 2 kertaa vuoteen käy vkonloppuisin jossain ja silloinkin ottaa sitten pekkasen aina, että ei meidän yhteinen aika lyhene :)

En minä tästä järjestelystä valita. Eniten se tuntuu häiritsevän just muita...
 

Yhteistyössä