Alkuperäinen kirjoittaja ..:Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:Alkuperäinen kirjoittaja no:Voi hemmetti, mitä katkeria kotkia. On se vaikiaa, kun normaali kanssakäyminen on ääretön rasite ja harmitus.
Kyllä voin tervehtiä ja vastata jos jotain kysytään, mutta kuten joku muukin tuolla aiemmin sanoi, niin tuollaiset hetket ovat ihania olla vaan hiljaa jos työkseen puhuu. En kaipaa mitään seuroja ympärilleni vapaa-ajalla. Kun haluan tehdä jotain ja juttuseuraa olen vailla niin käännyn mieheni, siskoni, äitini tai ystävieni puoleen.
Mitäs sit arvon kaikki-asiat-loistavasti, jos menettäisit miehesi. Hävittäisit ystäväsi. Äitiä ei ole eikä siskoa eikä ketään. Haluaisitko kenties sitten alentua puhumaan jollekin yksinäiselle äiti-ressukalle. T:tämän kokenut yksinäinen
Jos ne kertalaakista kaikki kupsahtaisivat niin kyllä minä sitten juttelisin pitkän aikaa vain hoitohenkilökunnan kanssa....
Jos ne muuten vain kaikkoaisi elämästäni niin sitten pitäisi katsoa peiliin...