Toggle sidebar

Kyllä suoraan sanoen harmittaa kun akateeminen nainen ottaa duunarimiehen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KatkeraMies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="mies";28252652]Älykkyys ei ole itseisarvoista minulle. Naisen kohdalla tietynlainen "terävä ylimodernius" (vaikea selittää mutta esim. uranainen-ethos tai siilitukkamaisuus) on kyllä turn-off. Naisen ei ole hyvä jättää tiettyä pehmeyttä ja sydämellisyyttä taakse, vaikka onkin älykäs ja korkeakoulutettu. Itsekään en tee niin miehenä.[/QUOTE]

Naisten älykkyys pelottaa miehiä.
 
[QUOTE="vieras";28252667]Miten älykkyys sulkee pois pehmeyden ja sydämellisyyden?[/QUOTE]

Ei sen saisikaan niin tehdä. Mutta kyllä jotkut urasuuntautuneet naiset vaikuttavat aika... kireiltä ja vakavilta ulospäin. Sellainen estetiikka ei ole ollenkaan makuuni.
 
Akateemiset miehet ovat oikein mukavia työkavereita, mutta että sellaisen kanssa pitäisi seurustella... nääh. Kuulostaa vähän tylsältä.

Tykkään tuosta omasta duunarista joka kesällä vapaa-aikana repaleisissa työfarkuissa ja mustassa teepaidassa nikkaroi taloa ja korjailee autoja sun muita. Nam :P
Vaikkei hän olekaan akateemisesti viisas, niin jotenkin hänellä vain on pirun hyvä ongelmienratkaisukyky, ja osaa luonnostaan vain saada kaikki sähkölaitteet ja koneet toimimaan.
Hän saa minut nauramaan ja olemaan onnellinen. Niin ja on hyvännäköinen ja hyvä sängyssä :D

Ehkä jossain on koulutettu mies joka on yhtä hyvä (/parempi?), mutta voisin veikata että hän sitten hankkisi itselleen jonkun huippumallin tai rikkaan naisen, ei minua.
 
Ei se ammatti tai koulutus yksistään ihmistä tietynlaisesti tee.
Toisille työ on välttämätön paha, toisille intohimo, toisille elämäntyö ja monelle muulle jotain muuta...

Mutta elämässä on paljon muutakin kuin työ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo-o:
Naisten älykkyys pelottaa miehiä.
Click to expand...

Kyse ei ole ainakaan minun kohdallani pelosta vaan yksinkertaisemmin ehkä inhimillisyydestä. Nainen, joka antaa itsestään lujan ja korostetun itsenäisen vaikutelman, ei kutsu luokseen eikä näyttäydy lämmön ja rakkauden antajana, hoivaajana, helposti lähestyttävänä, jne.

En pysty ihastumaan tällaiseen naiseen, huomasin sen jälleen kerran hiljattain. Jouduin antaa rukkaset ja tällä hetkellä tutustun naiseen, joka on akateeminen mutta silti tällainen "pehmeä". Olen itsekin pehmeä näissä asioissa ja pidän sitä kyllä hyvin tärkeänä.
 
Teen niin akateemista työtä kuin vain voi. Joka kerta kun tapaan mieskolleegan ymmärrän miksi olen rakastunut omaan mieheeni. Kolleegat ovat kivoja ja fiksuja, mutta mutta... Minuun vetoaa tietynlainen äijämäinen maskuliinisuus, johon törmää ehkä matalammin koulutetuissa enemmän. Mieheni on muuten huomattavasti älykkäämpi kuin minä. Minä olen opiskellut, hänelle asiat avautuvat helpommin.
 
[QUOTE="mies";28252699]Kyse ei ole ainakaan minun kohdallani pelosta vaan yksinkertaisemmin ehkä inhimillisyydestä. Nainen, joka antaa itsestään lujan ja korostetun itsenäisen vaikutelman, ei kutsu luokseen eikä näyttäydy lämmön ja rakkauden antajana, hoivaajana, helposti lähestyttävänä, jne.

En pysty ihastumaan tällaiseen naiseen, huomasin sen jälleen kerran hiljattain. Jouduin antaa rukkaset ja tällä hetkellä tutustun naiseen, joka on akateeminen mutta silti tällainen "pehmeä". Olen itsekin pehmeä näissä asioissa ja pidän sitä kyllä hyvin tärkeänä.[/QUOTE]

Akateemisuus ei ole yhtä kuin älykkyys. Eikä taas älykkyys sulje pois muita ihmimillisiä ominaisuuksia/luonteenpiirteitä. Ihmiset on kaikki erilaisia. Koulutustaustastaan tai ammatistaan riippumatta.
 
[QUOTE="mies";28252699]Kyse ei ole ainakaan minun kohdallani pelosta vaan yksinkertaisemmin ehkä inhimillisyydestä. Nainen, joka antaa itsestään lujan ja korostetun itsenäisen vaikutelman, ei kutsu luokseen eikä näyttäydy lämmön ja rakkauden antajana, hoivaajana, helposti lähestyttävänä, jne.

En pysty ihastumaan tällaiseen naiseen, huomasin sen jälleen kerran hiljattain. Jouduin antaa rukkaset ja tällä hetkellä tutustun naiseen, joka on akateeminen mutta silti tällainen "pehmeä". Olen itsekin pehmeä näissä asioissa ja pidän sitä kyllä hyvin tärkeänä.[/QUOTE]

Itse olen hyvinkin etäinen ja "kylmä" uusia tuttavuuksia kohtaan. En kerro itsestäni heti kaikkea vaan seurailen tilannetta ja haluan tutustua ihmisiin varovasti. Mieheni piti tätä mielenkiintoisena piirteenä. ;) Myönnän, että deittailuaikana piirteeni kostautui, mutta onneksi mieheni oli riittävän sinnikäs. Olen erittäin lämmin ja rakastava läheisiäni kohtaan. Moni ystävistäni on sanonut yllättyneensä miten erilainen olen, kun minuun tutustuu. :)

Mutta meitä naisia on ihan yhtä moneen junaan kuin miehiäkin. Joskus onneksi osutaan samaan vaunuun. ;)
 
[QUOTE="vieras";28252741]No mitä ihmeellistä siinä on ettei nainen halua kumppanikseen finninaamaista nörttiä?[/QUOTE]

Mulla on finninaamainen nörtti. Ihana mies on. :) :heart:
 
[QUOTE="Hupsista";28252702]Minuun vetoaa tietynlainen äijämäinen maskuliinisuus, johon törmää ehkä matalammin koulutetuissa enemmän.[/QUOTE]

Ymmärrän tuon hyvin. Se ei vaan päde kaikkialla - jos tarkoitat äijämäisyydellä esim. fysiikkaa ja härskejä juttuja. Maailma ei ole niin simppeli, että akateeminen on neiti ja duunari tosimies tässä mielessä. Mutta joskus näin toki on.

Tietysti yksi ulottuvuus on esteettinen eli duunari bändipaidassa ja revityissä farkuissa vs. akateeminen kauluspaidassa esim. Eli ymmärrän hyvin jos joku nainen ymmärtää maskuliiniudeksi esim. rock-tyylin. Minusta kuitenkin totuus ei ole näin simppeli, sillä "hienommin" pukeutujalla voikin olla oikeasti enemmän tätä maskuliiniutta.

Itsekin kyllä syyllistyn ensivaikutelmien tekoon ulkonäöstä, mutta eikös klassisesti pukeutuminen ole jopa miesmäisempää toisaalta (macho- ja uramiesten asu)...? Kun taas naisilla jakkupuku ei vastaavasti linkity traditionaaliseen naisellisuuteen.

Taas hyvä esimerkki muuten siitä, miten mies ja nainen eivät pelaa samalla logiikalla kulttuurisesti eli ei voida sanoa että "vaihtaa vaan termejä keskenään ja samat hommat pätee".
 
[QUOTE="mies";28252759]Ymmärrän tuon hyvin. Se ei vaan päde kaikkialla - jos tarkoitat äijämäisyydellä esim. fysiikkaa ja härskejä juttuja. Maailma ei ole niin simppeli, että akateeminen on neiti ja duunari tosimies tässä mielessä. Mutta joskus näin toki on.

Tietysti yksi ulottuvuus on esteettinen eli duunari bändipaidassa ja revityissä farkuissa vs. akateeminen kauluspaidassa esim. Eli ymmärrän hyvin jos joku nainen ymmärtää maskuliiniudeksi esim. rock-tyylin. Minusta kuitenkin totuus ei ole näin simppeli, sillä "hienommin" pukeutujalla voikin olla oikeasti enemmän tätä maskuliiniutta.

Itsekin kyllä syyllistyn ensivaikutelmien tekoon ulkonäöstä, mutta eikös klassisesti pukeutuminen ole jopa miesmäisempää toisaalta (macho- ja uramiesten asu)...? Kun taas naisilla jakkupuku ei vastaavasti linkity traditionaaliseen naisellisuuteen.

Taas hyvä esimerkki muuten siitä, miten mies ja nainen eivät pelaa samalla logiikalla kulttuurisesti eli ei voida sanoa että "vaihtaa vaan termejä keskenään ja samat hommat pätee".[/QUOTE]

Ehkä sun kannattaa alkaa homoseksuaaliksi, "neideillä" on kysyntää.
 
[QUOTE="vieras";28252771]Ehkä sun kannattaa alkaa homoseksuaaliksi, "neideillä" on kysyntää.[/QUOTE]

Tähän asti keskustelu etenikin poikkeuksellisen asiallisesti :) Katsotaan jatkuuko se.
 
[QUOTE="mies";28252759]Ymmärrän tuon hyvin. Se ei vaan päde kaikkialla - jos tarkoitat äijämäisyydellä esim. fysiikkaa ja härskejä juttuja. Maailma ei ole niin simppeli, että akateeminen on neiti ja duunari tosimies tässä mielessä. Mutta joskus näin toki on.

Tietysti yksi ulottuvuus on esteettinen eli duunari bändipaidassa ja revityissä farkuissa vs. akateeminen kauluspaidassa esim. Eli ymmärrän hyvin jos joku nainen ymmärtää maskuliiniudeksi esim. rock-tyylin. Minusta kuitenkin totuus ei ole näin simppeli, sillä "hienommin" pukeutujalla voikin olla oikeasti enemmän tätä maskuliiniutta.

Itsekin kyllä syyllistyn ensivaikutelmien tekoon ulkonäöstä, mutta eikös klassisesti pukeutuminen ole jopa miesmäisempää toisaalta (macho- ja uramiesten asu)...? Kun taas naisilla jakkupuku ei vastaavasti linkity traditionaaliseen naisellisuuteen.

Taas hyvä esimerkki muuten siitä, miten mies ja nainen eivät pelaa samalla logiikalla kulttuurisesti eli ei voida sanoa että "vaihtaa vaan termejä keskenään ja samat hommat pätee".[/QUOTE]

Jep ja tältä väliltä ei siis ole olemassa mitään muuta? =)

Tunnen/tiedän montakin akateemisesti koulutettua, jotka vapaalla harrastavat rock-henkisiä "lajeja" esim. soittaen bändissä tai rakentaen pyörää..

ja duunaria, jotka harrastavat mm. taidemaalausta.
Ei ne harrastuksetkaan tai mielenkiinnot ole sidottu suoraan johonkin ammattiin..
 
[QUOTE="Laura";28252264]Mulle ei kelpaa duunari. Eli valitsen akateemisen, tai AMK:n käyneen.[/QUOTE]

Itselläsi pelkkä alimman asteen ammattikoulutus vai oletko huonosti kasvatukseen kykeneiden vanhempien ensimmäisen polven pyrkyri?
 
Alkuperäinen kirjoittaja maars:
Jep ja tältä väliltä ei siis ole olemassa mitään muuta? =)

Tunnen/tiedän montakin akateemisesti koulutettua, jotka vapaalla harrastavat rock-henkisiä "lajeja" esim. soittaen bändissä tai rakentaen pyörää..

ja duunaria, jotka harrastavat mm. taidemaalausta.
Ei ne harrastuksetkaan tai mielenkiinnot ole sidottu suoraan johonkin ammattiin..
Click to expand...

Juuri näin, tosin kovin asiantuntemus kyllä usein löytyy sieltä, mihin itse on eniten keskittynyt ja kyllä se säteilee luonteeseenkin ehkä voimakkaimmin.

Ensivaikutelma on kuitenkin se ratkaiseva kaikilla ihmisillä, muistaakseni tutkitustikin. Eli vaikka sieltä maskin alta löytyisi mitä tahansa, se ei enää "kumoa" sitä ensivaikutelmaa täydellisesti kuin erittäin pitkän altistuksen jälkeen. Me pelataan mielikuvilla ja fiktiolla - ja se on nautinnollista ja tärkeääkin.
 
[QUOTE="mies";28252845]Juuri näin, tosin kovin asiantuntemus kyllä usein löytyy sieltä, mihin itse on eniten keskittynyt ja kyllä se säteilee luonteeseenkin ehkä voimakkaimmin.

Ensivaikutelma on kuitenkin se ratkaiseva kaikilla ihmisillä, muistaakseni tutkitustikin. Eli vaikka sieltä maskin alta löytyisi mitä tahansa, se ei enää "kumoa" sitä ensivaikutelmaa täydellisesti kuin erittäin pitkän altistuksen jälkeen. Me pelataan mielikuvilla ja fiktiolla - ja se on nautinnollista ja tärkeääkin.[/QUOTE]

Pelkillä mielikuvilla ja fiktoilla pelaaminen synnyttä juuri näitä ennakkokäsityksiä ja odotuksia. Mielleyhtymiä ja saippuakuplia, jotka on tehty vain rikottaviksi.
Tunnekuplassa ei voi eikä kannata elää, jää monta asiaa kokematta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maars:
Pelkillä mielikuvilla ja fiktoilla pelaaminen synnyttä juuri näitä ennakkokäsityksiä ja odotuksia. Mielleyhtymiä ja saippuakuplia, jotka on tehty vain rikottaviksi.
Tunnekuplassa ei voi eikä kannata elää, jää monta asiaa kokematta.
Click to expand...

Tuo on kyllä puhtaasti perspektiivikysymys. Modernistit, esimerkiksi, olisivat juuri päinvastaista mieltä :)

Pointtini oli, että emme voi koskaan päästä eroon ensivaikutelman määräävyydestä. Siksi ainakaan minulle ei ole, ehkä käytännöllisenä ihmisenä, jolla on rajatusti aikaa argumentti se, että minun pitäisi ohittaa tai tukehduttaa ensivaikutelma ja lähteä syventymään ihmiseen, joka ei ensivaikutelmalta houkuttele siihen kumppanin etsinnän mielessä. Minusta se ei ole edes eettisesti oikein koska epärehellistä ja epäaitoa.

Jokainen ihminen sinällään on syventymisen arvoinen, mutta ei kumppanina. Tämä on oma lähestymiseni.
 
[QUOTE="mies";28252885]Tuo on kyllä puhtaasti perspektiivikysymys. Modernistit, esimerkiksi, olisivat juuri päinvastaista mieltä :)

Pointtini oli, että emme voi koskaan päästä eroon ensivaikutelman määräävyydestä. Siksi ainakaan minulle ei ole, ehkä käytännöllisenä ihmisenä, jolla on rajatusti aikaa argumentti se, että minun pitäisi ohittaa tai tukehduttaa ensivaikutelma ja lähteä syventymään ihmiseen, joka ei ensivaikutelmalta houkuttele siihen kumppanin etsinnän mielessä. Minusta se ei ole edes eettisesti oikein koska epärehellistä ja epäaitoa.

Jokainen ihminen sinällään on syventymisen arvoinen, mutta ei kumppanina. Tämä on oma lähestymiseni.[/QUOTE]

Eikö juuri mielikuvilla ja fiktioilla pelaaminen ole nimenomaan epärehellistä ja epäaitoa? Ensivaikutelma voi olla usein harhaanjohtava johtuen ympäristöstä ja omasta tunnetilastakin. Omasta asenteesta. Jokainen tuttavuus voi periaatteessa olla potentiaalinen kumppani, mutta valinta tapahtuu joskus myös alitajuisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maars:
Eikö juuri mielikuvilla ja fiktioilla pelaaminen ole nimenomaan epärehellistä ja epäaitoa? Ensivaikutelma voi olla usein harhaanjohtava johtuen ympäristöstä ja omasta tunnetilastakin. Omasta asenteesta. Jokainen tuttavuus voi periaatteessa olla potentiaalinen kumppani, mutta valinta tapahtuu joskus myös alitajuisesti.
Click to expand...

Ei, koska sellainen ei voi olla kahta asiaa, joista ei voi itse valita. Harhaanjohtavuus ja valheellisuus ovat paha vain silloin, jos kiinnostuminen tarkoittaisi, että toisesta "tietää" asioita. Kiinnostuminen prosessina on kuitenkin aivan erilainen kuin toisesta tietäminen. Toista ei, ehkä, koskaan tiedä. Ja juuri tämä on myös eettistä ja kunnioittavaa (ja muullakin tavoin hyvä), koska jos tiedät millainen toinen on, et kunnioita toisen erilaisuutta siihen, mitä hän on päässäsi. Toinen on aina tuntematon ja siksi ihana. Eli kyseessä ei ole kirous vaan enemmän siunaus - jolla tietenkin on lieveilmiöitä esim. trendikkäässä alakulttuurissa, josta en itsekään korostuneessa muodossa pidä.

Kumppanuudessa ainakin minulla on jo hyvin selkeää, mikä yksilö kiinnostaa ja mikä ei. Tämä ei kuitenkaan ole määrittelyn asia kuin hyvin, hyvin karkeasti, alitajuinen asia se voi kyllä olla. Kiinnostavia kombinaatioita on minullekin vaikka kuinka ja paljon - mutta on myös heitä, jotka eivät koskaan voi olla kiinnostavia, koska eivät ole sitä ensivaikutelmassa. Musta tämä juurikin on ihmismäisyyttä, koska kaikista kiinnostuminen on loogisesti sama asia kuin ei mistään kiinnostuminen ja siis sitä "oikeaa" fiktiota.
 
[QUOTE="mies";28252948]Ei, koska sellainen ei voi olla kahta asiaa, joista ei voi itse valita. Harhaanjohtavuus ja valheellisuus ovat paha vain silloin, jos kiinnostuminen tarkoittaisi, että toisesta "tietää" asioita. Kiinnostuminen prosessina on kuitenkin aivan erilainen kuin toisesta tietäminen. Toista ei, ehkä, koskaan tiedä. Ja juuri tämä on myös eettistä ja kunnioittavaa (ja muullakin tavoin hyvä), koska jos tiedät millainen toinen on, et kunnioita toisen erilaisuutta siihen, mitä hän on päässäsi. Toinen on aina tuntematon ja siksi ihana. Eli kyseessä ei ole kirous vaan enemmän siunaus - jolla tietenkin on lieveilmiöitä esim. trendikkäässä alakulttuurissa, josta en itsekään korostuneessa muodossa pidä.

Kumppanuudessa ainakin minulla on jo hyvin selkeää, mikä yksilö kiinnostaa ja mikä ei. Tämä ei kuitenkaan ole määrittelyn asia kuin hyvin, hyvin karkeasti, alitajuinen asia se voi kyllä olla. Kiinnostavia kombinaatioita on minullekin vaikka kuinka ja paljon - mutta on myös heitä, jotka eivät koskaan voi olla kiinnostavia, koska eivät ole sitä ensivaikutelmassa. Musta tämä juurikin on ihmismäisyyttä, koska kaikista kiinnostuminen on loogisesti sama asia kuin ei mistään kiinnostuminen ja siis sitä "oikeaa" fiktiota.[/QUOTE]

5154.jpg
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa