Kyllä suoraan sanoen harmittaa kun akateeminen nainen ottaa duunarimiehen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KatkeraMies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kuten Astrolabe sanoi, ei missään kaadeta älykkyyttä ihmisen päähän, vaan se joko on siellä tai ei ole. Ajatteluaan voi aina kehittää, ja kannattaakin, ja näköalojaan laajentaa aina tarpeen tullen. Tätä jälkimmäistä suosittelen heille, joilla on pitkä lista vaatimuksia kumppanin suhteen ja samaan aikaan sormi suussa siksi, että on yksin.

Ei kriteereissä tietenkään mitään vikaa ole - niitä pitääkin olla ainakin sen verran, että itseään arvostaa eikä ota idioottia hyväksikäyttäjää puolisokseen. Ymmärrän, että joku haluaa puolison olevan inspiroiva keskustelija, analyyttinen pohdiskelija, avara maailmankatsomukseltaan tai mitä nyt vain. Mutta onko se kannattavaa ajatella, että näitä ihmisiä on vain tietyssä ryhmässä? Tietysti akateeminen koulutus kertoo jostain, mutta kuinkahan moni on kävellyt onnensa ohi, kun on katsonut koulutustasoa tai ulkonäköä stereotypia-lasiensa läpi?

Mutta en itse ymmärrä jyrkkää ajattelua siitä, että jokin tietty ryhmä on aina jotain tiettyä ja siksi sitä ryhmää karsastaa. Jos oletus on on, että joku on vitun vartijabodari, niin ei koskaan anna mahdollisuutta sille vartijabodarille esimerkiksi kertoa itsestään. Se vartijabodari voi olla vaikka sukelluksen opettaja joka kerää vain rahaa harrastustaan varten? Tai se vartijabodari voi olla hyvä pomo ja hyvä tyyppi ja äänestää vaikka Keskustaa oletetun Perussuomalaisten sijasta.

Äh, minä väsyisin, jos kaikki ihmiset ympärilläni olisivat samanlaisia. On vain ja ainoastaan mukavaa, että esimerkiksi tämän elämäntilanteeni tutut ovat kaikki erilaisia, yhden kanssa tulee pohdittua ruoan puhtautta, ruoan terveellisyyttä, rokotustutkimuksia ja WHO:n suosituksia. Toisen kanssa käytiin pitkät keskustelut Ruotsin talouden tilanteesta verrattuna Suomeen. Kolmannen kanssa tuli mietittyä remontteja. Ja siihen sitten päälle omat ystäväni ja tietenkin oma rakas puolisoni ja se, miten he inspiroivat minua. Olisin todella muutaman ihmisen kohdalla ollut hölmö jos olisin antanut ensivaikutelma/oletuksen esimerkiksi ammatista vaikuttaa siihen, tutustunko enemmän vai en.

Eli pointtini tässä? Ehkä se, että jos et pysty avaamaan mieltäsi enempää, niin älä ainakaan vaivaa sitä muiden puolison valinnalla vaan keskity omaasi. Ja jos kainaloosi eksyykin joku AMK-tytsy (sori sanavalinta) niin ainakaan minä en tule ilkkumaan, että hah, mitäs sinä sanoitkaan täällä akateemisista.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="Ilona";28256753]Tässä lisää katkeran miehen ajatuksia naisista. Ihmetteleekö joku vielä tämän luettuaan, miksei kukaan nainen huoli häntä?

Siideripissiksestä tantta-akaksi[/QUOTE]

En ihmettele :) Lisäksi ap valehtelee ikänsä ja luulee että joku kaunis akateeminen nainen huolii kymmenen vuotta vanhemman kulahtaneen äijän vaivoikseen.
 
Tulee mieleen se tarina eräästä kaverista, jolle mikään työpaikka ei ollut mielestään kyllin hyvä ja hänen arvolleen sopiva. Mieluumminhan sitä toki elelee työttömänä kuin alentuu arvolle sopimattomiin duuneihin..

Nyt en ymmärtänyt sun pointtia? Moni duunari itseasiassa tyytyy vähempään kun mihin olisi älyllisiä resursseja ja ovat tilanteeseen ihan tyytyväisiä, kuten minä nyt.
 
[QUOTE="Ilona";28256850]Huh, mitä itsensä ylentämistä ja duunarien alentamista.

Minä olen myös käynyt lukion ja opiskelin myös hetken aikaa korkeakoulussa. Vaihdoin kuitenkin alaa ja siirryin opistotason kouluun. Työskentelen yliopistossa, joten minulla on paljon professoreita ja tohtoreita tuttavapiirissäni. Mitenkään väheksymättä heidän älykkyyttään ja huumorintajuaan voin kertoa sinulle, että aivan yhtä hyviä keskusteluja olen käynyt duunarienkin kanssa.

Osa akateemisista on joutunut jonkinlaiseen ylemmyydentunnon loukkuun ja kuvittelee olevansa muita ihmisiä jotenkin parempi. Nämä tapauksen ovat säälittäviä, mutta niitäkin ikävä kyllä näkee. Myös duunaritasolla on ihmisissä yhtä paljon vaihtelua. Toiset ovat todella fiksuja ja säkenöiviä keskustelijoita.[/QUOTE]

Nyt et ymmärtänyt jutun pointtia. Itse olen duunari ja yritin viestittää, näköjään huonosti, etten pidä itseäni tai muita duunareita vähemmän älykkäinä, vaan ihmisen älykkyys ja jutun tasot eivät ole akateemisesta koulutuksesta kiinni.
 
[QUOTE="vieras";28256901]Jaa, että pääset tuttaville ja sukulaisille kehumaan, että olet päässyt yliopistoon vai mikähän lienee kyseisen homman pointti?[/QUOTE]

Itselleni ihan vaan tiedoksi, että minusta on siihen ns. itsensä voittamista. Mutta taloudellinen tilanne ja toiselle paikkakunnalle muutto opiskelemaan ei ollut toteutettavissa. Itseasiassa läheiset eivät edes asiasta tiedä.
 
Ihmisen viehätysvoimalla on hyvin vähän tekemistä akateemisen loppututkinnon kanssa. Kulmakivet rakentuvat 1. ulkonäöstä 2. sosiaalisestä älykkyydestä 3. statuksesta. Kohta 2. sosiaalinen älykkyys ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kirjaoppineisuus. Henkilö voi olla erittäin sujuvasti ihmisten kanssa toimeentuleva, pystyä keskustelemaan maailman tilanteesta ja heittämään tilanteeseen sopivaa huumoria, vaikka hän ei ole akateemisesti koulutettu.

Mikäli akateeminen kirjaoppineisuus lasketaan viehätysvoimatekijäksi, sillä täytyy tarkoitettaa vaikkapa syvällisiä keskusteluja antropologiasta tai kongnitiivisesta psykologiasta. Siis aihealueista joiden keskusteluissa ei pärjää hyvällä yleissivistyksellä ja nokkelalla verbalistiikalla, vaan niitä on pitänyt opiskella. Käytännössähän se vaatii myös sen, että keskustelun vastapuolenkin on täytynyt perehtyä samoihin asioihin, eli tulla saman tiedekunnan sisältä. Jos taas tiedekunnat ovat erit, ei keskustelussa muutenkaan päästä ”syvällisiin keskusteluihin”. On siis melko sama jutteleeko psykologinainen tradenomin vaiko kemistin kanssa.

Akateemisuudella voi viitata mainitsemaani kohtaan 3. Statusarvoa se luo jossain määrin, muttei yksinään tarpeeksi. Mikäli akateemisuuden kautta on saavutettu jokin arvostettu asema tai rahaa, toimivat taas itse asema ja raha kohdan kolme vetovoimatekijöinä. Ei-akateeminen voi hyvin kilpailla taas tässä lähtöasetelmassa. Hänellä voi olla arvostettu asema ja/tai tarpeeksi rahaa.

Summa summarum: on typerää ja lapsellista tehdä olettamuksia henkilöstä akateemisuuden perusteella. Hän voi olla fiksu, älykäs, keskusteleva ja jopa knoppitietoinen hyvinkin ilman akateemista tutkintoa. Nämä adjektiivit ilmeisesti aloittaja toisin haluaisi sisällyttää vain akateemisesti koulutetuille. Päinvastoin akateemisesti koulutettu voi olla hyvinkin ”tyhmä” ja kykenemätön keskusteluun. Se että läpäisee tentit ja saa tehtyä gradun vaikkapa kasvatustieteestä, ei todellakaan tarkoita sitä, että henkilö on kykenevä älylliseen keskusteluun vaikkapa politiikasta, historiasta tai vaikka tunteista.

Aloittajan näkemys on päinvastoin hyvin stereotyyppinen yleisnäkemys, maustettuna ylikorkealla egolla ja katkeruudella. Se ei ole kovin houkuttelevaa se!
 
Täytyy muistaa, että älykkyyttä on monenlaista, vaikka tässäkin ketjussa moni ilmeisesti ajattelee sen kirjaviisautena. Kirjaviisauden pohjana on kyky oppia ja omaksua. Tiedon soveltaminen vaatii sitten jo toisenlaista osaamista. Ihmisen älykkyys on sinänsä kiehtovaa. Älykkyyteen yhdistetään myös usein käsitteitä varaus ja valta. Nämähän pääsääntöisesti kiehtovat ja vetävät puoleensa toisia ihmisiä.

Aitoa rakkautta voi harvemmin kuitenkin valita. Sen voi toki ohittaaa, jos sitä ei huomaa tai ei tyydy löytämäänsä.
 
Koulutus ei taida olla kovinkaan tärkeä asia parinvalinnassa, paitsi siltä osin kuin se kertoo yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Moni tekee listoja mutta on valmis hylkäämään ne kun oikea henkilö tulee vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jörgen;28257187:
Ihmisen viehätysvoimalla on hyvin vähän tekemistä akateemisen loppututkinnon kanssa. Kulmakivet rakentuvat 1. ulkonäöstä 2. sosiaalisestä älykkyydestä 3. statuksesta. Kohta 2. sosiaalinen älykkyys ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin kirjaoppineisuus. Henkilö voi olla erittäin sujuvasti ihmisten kanssa toimeentuleva, pystyä keskustelemaan maailman tilanteesta ja heittämään tilanteeseen sopivaa huumoria, vaikka hän ei ole akateemisesti koulutettu.

Mikäli akateeminen kirjaoppineisuus lasketaan viehätysvoimatekijäksi, sillä täytyy tarkoitettaa vaikkapa syvällisiä keskusteluja antropologiasta tai kongnitiivisesta psykologiasta. Siis aihealueista joiden keskusteluissa ei pärjää hyvällä yleissivistyksellä ja nokkelalla verbalistiikalla, vaan niitä on pitänyt opiskella. Käytännössähän se vaatii myös sen, että keskustelun vastapuolenkin on täytynyt perehtyä samoihin asioihin, eli tulla saman tiedekunnan sisältä. Jos taas tiedekunnat ovat erit, ei keskustelussa muutenkaan päästä ”syvällisiin keskusteluihin”. On siis melko sama jutteleeko psykologinainen tradenomin vaiko kemistin kanssa.

Akateemisuudella voi viitata mainitsemaani kohtaan 3. Statusarvoa se luo jossain määrin, muttei yksinään tarpeeksi. Mikäli akateemisuuden kautta on saavutettu jokin arvostettu asema tai rahaa, toimivat taas itse asema ja raha kohdan kolme vetovoimatekijöinä. Ei-akateeminen voi hyvin kilpailla taas tässä lähtöasetelmassa. Hänellä voi olla arvostettu asema ja/tai tarpeeksi rahaa.

Summa summarum: on typerää ja lapsellista tehdä olettamuksia henkilöstä akateemisuuden perusteella. Hän voi olla fiksu, älykäs, keskusteleva ja jopa knoppitietoinen hyvinkin ilman akateemista tutkintoa. Nämä adjektiivit ilmeisesti aloittaja toisin haluaisi sisällyttää vain akateemisesti koulutetuille. Päinvastoin akateemisesti koulutettu voi olla hyvinkin ”tyhmä” ja kykenemätön keskusteluun. Se että läpäisee tentit ja saa tehtyä gradun vaikkapa kasvatustieteestä, ei todellakaan tarkoita sitä, että henkilö on kykenevä älylliseen keskusteluun vaikkapa politiikasta, historiasta tai vaikka tunteista.

Aloittajan näkemys on päinvastoin hyvin stereotyyppinen yleisnäkemys, maustettuna ylikorkealla egolla ja katkeruudella. Se ei ole kovin houkuttelevaa se!

Peesi.
 

Yhteistyössä