Kuten Astrolabe sanoi, ei missään kaadeta älykkyyttä ihmisen päähän, vaan se joko on siellä tai ei ole. Ajatteluaan voi aina kehittää, ja kannattaakin, ja näköalojaan laajentaa aina tarpeen tullen. Tätä jälkimmäistä suosittelen heille, joilla on pitkä lista vaatimuksia kumppanin suhteen ja samaan aikaan sormi suussa siksi, että on yksin.
Ei kriteereissä tietenkään mitään vikaa ole - niitä pitääkin olla ainakin sen verran, että itseään arvostaa eikä ota idioottia hyväksikäyttäjää puolisokseen. Ymmärrän, että joku haluaa puolison olevan inspiroiva keskustelija, analyyttinen pohdiskelija, avara maailmankatsomukseltaan tai mitä nyt vain. Mutta onko se kannattavaa ajatella, että näitä ihmisiä on vain tietyssä ryhmässä? Tietysti akateeminen koulutus kertoo jostain, mutta kuinkahan moni on kävellyt onnensa ohi, kun on katsonut koulutustasoa tai ulkonäköä stereotypia-lasiensa läpi?
Mutta en itse ymmärrä jyrkkää ajattelua siitä, että jokin tietty ryhmä on aina jotain tiettyä ja siksi sitä ryhmää karsastaa. Jos oletus on on, että joku on vitun vartijabodari, niin ei koskaan anna mahdollisuutta sille vartijabodarille esimerkiksi kertoa itsestään. Se vartijabodari voi olla vaikka sukelluksen opettaja joka kerää vain rahaa harrastustaan varten? Tai se vartijabodari voi olla hyvä pomo ja hyvä tyyppi ja äänestää vaikka Keskustaa oletetun Perussuomalaisten sijasta.
Äh, minä väsyisin, jos kaikki ihmiset ympärilläni olisivat samanlaisia. On vain ja ainoastaan mukavaa, että esimerkiksi tämän elämäntilanteeni tutut ovat kaikki erilaisia, yhden kanssa tulee pohdittua ruoan puhtautta, ruoan terveellisyyttä, rokotustutkimuksia ja WHO:n suosituksia. Toisen kanssa käytiin pitkät keskustelut Ruotsin talouden tilanteesta verrattuna Suomeen. Kolmannen kanssa tuli mietittyä remontteja. Ja siihen sitten päälle omat ystäväni ja tietenkin oma rakas puolisoni ja se, miten he inspiroivat minua. Olisin todella muutaman ihmisen kohdalla ollut hölmö jos olisin antanut ensivaikutelma/oletuksen esimerkiksi ammatista vaikuttaa siihen, tutustunko enemmän vai en.
Eli pointtini tässä? Ehkä se, että jos et pysty avaamaan mieltäsi enempää, niin älä ainakaan vaivaa sitä muiden puolison valinnalla vaan keskity omaasi. Ja jos kainaloosi eksyykin joku AMK-tytsy (sori sanavalinta) niin ainakaan minä en tule ilkkumaan, että hah, mitäs sinä sanoitkaan täällä akateemisista.
Ei kriteereissä tietenkään mitään vikaa ole - niitä pitääkin olla ainakin sen verran, että itseään arvostaa eikä ota idioottia hyväksikäyttäjää puolisokseen. Ymmärrän, että joku haluaa puolison olevan inspiroiva keskustelija, analyyttinen pohdiskelija, avara maailmankatsomukseltaan tai mitä nyt vain. Mutta onko se kannattavaa ajatella, että näitä ihmisiä on vain tietyssä ryhmässä? Tietysti akateeminen koulutus kertoo jostain, mutta kuinkahan moni on kävellyt onnensa ohi, kun on katsonut koulutustasoa tai ulkonäköä stereotypia-lasiensa läpi?
Mutta en itse ymmärrä jyrkkää ajattelua siitä, että jokin tietty ryhmä on aina jotain tiettyä ja siksi sitä ryhmää karsastaa. Jos oletus on on, että joku on vitun vartijabodari, niin ei koskaan anna mahdollisuutta sille vartijabodarille esimerkiksi kertoa itsestään. Se vartijabodari voi olla vaikka sukelluksen opettaja joka kerää vain rahaa harrastustaan varten? Tai se vartijabodari voi olla hyvä pomo ja hyvä tyyppi ja äänestää vaikka Keskustaa oletetun Perussuomalaisten sijasta.
Äh, minä väsyisin, jos kaikki ihmiset ympärilläni olisivat samanlaisia. On vain ja ainoastaan mukavaa, että esimerkiksi tämän elämäntilanteeni tutut ovat kaikki erilaisia, yhden kanssa tulee pohdittua ruoan puhtautta, ruoan terveellisyyttä, rokotustutkimuksia ja WHO:n suosituksia. Toisen kanssa käytiin pitkät keskustelut Ruotsin talouden tilanteesta verrattuna Suomeen. Kolmannen kanssa tuli mietittyä remontteja. Ja siihen sitten päälle omat ystäväni ja tietenkin oma rakas puolisoni ja se, miten he inspiroivat minua. Olisin todella muutaman ihmisen kohdalla ollut hölmö jos olisin antanut ensivaikutelma/oletuksen esimerkiksi ammatista vaikuttaa siihen, tutustunko enemmän vai en.
Eli pointtini tässä? Ehkä se, että jos et pysty avaamaan mieltäsi enempää, niin älä ainakaan vaivaa sitä muiden puolison valinnalla vaan keskity omaasi. Ja jos kainaloosi eksyykin joku AMK-tytsy (sori sanavalinta) niin ainakaan minä en tule ilkkumaan, että hah, mitäs sinä sanoitkaan täällä akateemisista.
Lisäksi ap valehtelee ikänsä ja luulee että joku kaunis akateeminen nainen huolii kymmenen vuotta vanhemman kulahtaneen äijän vaivoikseen.
