S
Saraldo
Vieras
Nyt kun on paljon puhuttu tästä päiväkoti vs. kotihoito -aiheesta, niin ajattelin haastatella äitiäni. Hän sai ensimmäisen lapsensa v. -65 ja meitä on siis yhteensä kolme, minä iltatähtenä. Kysyin äidiltäni, että jos hänellä olisi ollut siloin mahdollisuus valita, että meneekö töihin ja vielä lapset hoitoon vai jäädäkö kotiäidiksi, niin äitini vastasi hetkeäkään epäröimättä, että olisi ilman muuta mennyt töihin ja laittanut lapset päiväkotiin.
Äitini meni töihin vasta, kun minä olin kymmenen. Eli hän oli kotiäitinä 22 vuotta. Isäni kielsi häntä menemästä töihin, koska hänen mielestään täällä piti aina olla jonkun kotona, kun lapset tulee koulusta. Lisäksi hänelle piti olla ruoka valmiina, kun hän tulee töistä. Koti piti aina olla juuri siivottu. Äitini kertoi, että oli todella inhottavaa ja nöyryyttävää pyytää aina toiselta rahaa ruokaan, vaatteisiin, kodin tarpeisiin... Kun ei itsellä kerran ollut mitään tuloja. Isä ei koskaan käynyt kaupassa. Vaikka olisi ollut miten kurja ilma, niin äitini puski vaunujen kanssa läpi kaatosateen kauppaan. Isäni oli autolla töissä, joten hän olisi voinut tuoda kauppaostoksia samalla reissulla kotiin, mutta kun ei. Kyllä äidin piti huolehtia.
Äitini liikuttui melkein kyyneliin kun hän sanoi minulle, että luojan kiitos hänen tyttärillään on sellaiset miehet, jotka antavat heidän elää ja tehdä töitä. Äitini ei ole koskaan kritisoinut sitä, kun vein tyttäreni päiväkotiin 1,5-vuotiaana. Minäkin olisin kuulemma halunnut mennä päiväkotiin, mutta kun isä kielsi. Äiti sanoi, että ei se äidinkään mielikuvitus ole loputon, ei aina jaksa ja pysty keksimään lapselle tekemistä. Ja kun kotikin piti hoitaa siinä samassa...
Pointti tässä kirjoituksessa oli se, että ei ne "entisajan" äiditkään välttämättä aina halunneet olla kotona. Yleensä se oli diktaattorimiehestä kiinni. Ja että me nykyajan naiset saamme olla tyytyväisiä siihen, että suurin osa tämän päivän iseistä on osallistuvia isejä ja antavat vaimojen toteuttaa itseään eivätkä sido heitä kotiin.
Vaikka monissa artikkeleissa on lukenutkin, että "ennen vanhaan oli hyvin, kun naiset hoitivat kodin ja lapset ja miehet toivat rahaa", niin ei se välttämättä ollut hyvä niille äideille, tai lapsillekaan. Joten: olkaamme onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus valita kotiäitiyden ja päivähoidon välillä. Ja kunnioittakaamme myös muiden valintoja, vaikkeivät ne olisikaan samanlaisia kuin omamme.
Äitini meni töihin vasta, kun minä olin kymmenen. Eli hän oli kotiäitinä 22 vuotta. Isäni kielsi häntä menemästä töihin, koska hänen mielestään täällä piti aina olla jonkun kotona, kun lapset tulee koulusta. Lisäksi hänelle piti olla ruoka valmiina, kun hän tulee töistä. Koti piti aina olla juuri siivottu. Äitini kertoi, että oli todella inhottavaa ja nöyryyttävää pyytää aina toiselta rahaa ruokaan, vaatteisiin, kodin tarpeisiin... Kun ei itsellä kerran ollut mitään tuloja. Isä ei koskaan käynyt kaupassa. Vaikka olisi ollut miten kurja ilma, niin äitini puski vaunujen kanssa läpi kaatosateen kauppaan. Isäni oli autolla töissä, joten hän olisi voinut tuoda kauppaostoksia samalla reissulla kotiin, mutta kun ei. Kyllä äidin piti huolehtia.
Äitini liikuttui melkein kyyneliin kun hän sanoi minulle, että luojan kiitos hänen tyttärillään on sellaiset miehet, jotka antavat heidän elää ja tehdä töitä. Äitini ei ole koskaan kritisoinut sitä, kun vein tyttäreni päiväkotiin 1,5-vuotiaana. Minäkin olisin kuulemma halunnut mennä päiväkotiin, mutta kun isä kielsi. Äiti sanoi, että ei se äidinkään mielikuvitus ole loputon, ei aina jaksa ja pysty keksimään lapselle tekemistä. Ja kun kotikin piti hoitaa siinä samassa...
Pointti tässä kirjoituksessa oli se, että ei ne "entisajan" äiditkään välttämättä aina halunneet olla kotona. Yleensä se oli diktaattorimiehestä kiinni. Ja että me nykyajan naiset saamme olla tyytyväisiä siihen, että suurin osa tämän päivän iseistä on osallistuvia isejä ja antavat vaimojen toteuttaa itseään eivätkä sido heitä kotiin.
Vaikka monissa artikkeleissa on lukenutkin, että "ennen vanhaan oli hyvin, kun naiset hoitivat kodin ja lapset ja miehet toivat rahaa", niin ei se välttämättä ollut hyvä niille äideille, tai lapsillekaan. Joten: olkaamme onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus valita kotiäitiyden ja päivähoidon välillä. Ja kunnioittakaamme myös muiden valintoja, vaikkeivät ne olisikaan samanlaisia kuin omamme.
