Laiskat isovanhemmat?

[turhaarutinaa]

Siis - äitisi käy teillä viikottain ja toisia isovanhempia näette 1-2 kertaa kuukaudessa. Sulla oli ongelmana mikä?

Teillä on pienet puuhakkaat lapset, joilla on isovanhemmat, joita näkevät ja joiden kanssa olevat. Ja jotka ovat kiinnostuneita teistä myös perheenä. Mun silmin ja korvin kuitenkin teillä on hyvä tilanne

Oletko koskaan miettinyt niitä perheutä, joiden isovanhemmat asuvat kaukana, pitkän välimatkan päässä? Kuitenkin näkevät ja pitävät yhteyttä ja osaavat luoda siteet lapsenlapsiinsa hyvin harvoista tapaamisista huolimatta. Tai entäs ne perheet, joilla ei ole enää isovanhempia?

Ole onnellinen noista tapaamisistanne , arvosta niitä äläkä vertaa keskenään. Jokaisella isovanhemmalla kun on oikeus valita, miten ja minkälaisen suhteen haluaa itse luoda lapsenlapsiinsa. Pakottamalla ja syyllistämällä et ainakaan edistä asiaa, sen sijaan aidosti ilahtumalla ja ymmärtämällä arvostaa heidän läsnäoloaan saatat jopa sitäkin tehdä.

Juuri näin. Meillä kaikki isovanhemmat asuvat yli sadan kilometrin päässä. Ei päästä lähellekään noin tiheitä tapaamisia lasten ja isovanhempien kanssa mitä aloittajalla on. Aloittajan tilannehan on suorastaan kadehdittavan hyvä.

 

[vierailija]

Koska ennen on ollut normaalia, että isovanhemmat ovat läsnä lastenlasten elämässä? 40 vuotta sitten, kun olin lapsi, niin isovanhemmat kävivät kodin ulkopuolella töissä ja olivat yhtälailla kiireisiä kuin nykyajan isovanhemmat. Silloin ainakaan heillä ei ollut yhtään sen enempää aikaa olla läsnä lastenlastensa elämässä.

Vai viittaatko kenties niihin aikoihin, jolloin oli yleinen tapa (ainakin maaseudulla), että kolme tai jopa neljä sukupolvea asui saman katon alla? Ei ollut vanhuksille palvelutaloja ja hoitolaitoksia, joten pyörivät sitten samoissa nurkissa muiden kanssa. Suhde lapsenlapsiin oli mitä oli ja sekä vanhimmat että pienimmät huushollissa tarvitsivat yhtälailla huolenpitoa.

Isovanhemmat luovat kukin luonteelleen sopivan suhteen lapsenlapsiinsa. Osa meistä on introverttejä, eivätkä viihdy pitkiä aikoja edes aikuisten seurassa tai tykkää käydä jatkuvasti kyläilemässä muiden luona. Vetäytymishaluista ihmistä ei voi pakottamaan luomaan keneenkään tiivistä suhdetta, olipa tämä sukulainen tai ei. Lisäksi hyvän suhteen ehtii muodostaa monesti paremmin silloin, kun lapsilla alkaa olla enemmän järkeä päässä. Ihan turhaan syyllistät isovanhempia. Heillä on omat tapansa ja luonteensa. Kunnioita niitä.

Veit sanat suustani.

Veikkaan että ap ei tykkäisi jos anoppi tai appi puuttuisi hänen tapaan olla äiti. Mutta ap kyllä saa puuttua siihen millaiset isovanhemmat anopin ja apin pitäisi olla. Varsinkin kun hänen oma äitinsä edustaa ap:n määrittämää täydellisyyttä isovanhemasta.

 

[vierailija]

Meillä lapsilla ja isovanhemmilla varsi läheiset välit vaikka näkevät vain parin kuukauden välein.

Asumme etäällä toisistamme eikä se nyt ole ollut este hyvän isovanhemmuussuhteen luomiselle.

Ap on nyt vähän rajoittunut omaan suppeaan näkökulmaan isovanhemmuudesta

 

[vierailija]

,

Hölmäyttä on sinulta mennä tieten tahtoen pahoittamaan lasten mieli ja sitten kitistä täällä, että lapset raivoavat sinulle. Fakta on, että jokaikinen ihminen valehtelee useamman kerran elämässään. Valkoiset valheet ovat jopa suotavia, kun ei ole tarkoitus pahoittaa toisen mieltä.

Yleensä kutsuilla kehutaan emännän tarjoiluja, vaikka ne eivät mitään tajunnanräjäyttäjiä olisikaan, uusia vaatteita on tapana ihastella myötäillen, jos toinen on ostoksistaan kovasti innoissaan ja jopa jörrikkämiehet ymmärtävät rauhoitella vaimoaan sanoen, ettei takapuoli ole liian iso, kun 20 kg lihonut emäntä tuskailee peilin edessä levinnyttä olemustaan.

Jos sinulla on yhtään tunneälykkyyttä, niin keksit varmaan fiksumman tavan luovia tuollaisesta tilanteesta kuin kertoa, että pappa on tulossa kylään, kun kerran tiedät, mitä siitä seuraa, jos ei tulekaan. Turha itkeä, jos väen väkisin lyö päätään seinään oppimatta aikaisemmista kerroista yhtään mitään. Siinä on peiliin katsomisen paikka. Ihan turha esittää ylevää ja selittää, että meillä ei harrasteta valehtelua. Lasten mielen pahoittamista kuitenkin näköjän harrastetaan. Siitä on turha syyttää pappaa, kun kerran omalla toiminnallasi voisit pitää lapset hyväntuulisina.

Enpä hetkeen ole kuullut yhtä surkeita tekosyitä valehtelulle. Elämään pystyy ilman valheitakin. Jos ap:n tapauksessa ihan selvästi pappa tekee väärin toistuvasti on törkeää syyttää siitä perheen äitiä.
Rehellisyys se on mikä kannattaa!
Valehtelemalla kaavattaa itse vaan valehtelijoita.

 

[vierailija]

Enpä hetkeen ole kuullut yhtä surkeita tekosyitä valehtelulle. Elämään pystyy ilman valheitakin. Jos ap:n tapauksessa ihan selvästi pappa tekee väärin toistuvasti on törkeää syyttää siitä perheen äitiä.
Rehellisyys se on mikä kannattaa!
Valehtelemalla kaavattaa itse vaan valehtelijoita.

Luepa tuosta. Rehellisyys ei aina kannata:

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/valheen_monet_kasvot

Aloittajan tilanne on yksi tällainen, eikä pieni valkoinen valhe siinä tilanteessa ole kovin vakava rike, kun sillä on hyvä tarkoitus. Fiksu aikuinen osaisi hoitaa asian myös niin, ettei tarvitsisi edes valehdella ap:n kuvailemassa tilanteessa..

 

[vierailija]

Välimatka minun vanhempiin on 500 kilometriä ja nähdään pari kertaa vuodessa. Miehen vanhemmat asuu 30 kilometrin päässä ja käyvät viikottain ja totta kai pääsevät myös synttäreille. Molemmat isovanhemmat ovat silti lapsille yhtä tärkeitä ja läheisiä.

 

[vierailija]

Luepa tuosta. Rehellisyys ei aina kannata:

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/valheen_monet_kasvot

Aloittajan tilanne on yksi tällainen, eikä pieni valkoinen valhe siinä tilanteessa ole kovin vakava rike, kun sillä on hyvä tarkoitus. Fiksu aikuinen osaisi hoitaa asian myös niin, ettei tarvitsisi edes valehdella ap:n kuvailemassa tilanteessa..

Tähän viitaten sanoisin, että ap on sekä salailkeä (haluaa tehdä papasta pahiksen myös lasten silmissä) sekä sosiaalisesti poikkeuksellisen kyvytön.

 

[vierailija]

Valkoiset valheet saavat meidät sietämään toisiamme:

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/valheen_monet_kasvot

 

[vierailija]

mä en kyllä kestäisi tollasia mummoja! Kyllä sanoisin suoraan että joko on elämässä tai sitten saa pysyä poissa.
Meillä on mummot ottanut tyttöä yöksi ihan kolme viikkosesta saakka. Tarvitaan me vanhemmatkin omaa-aikaa jaksaaksemme.
Tyttö on yleensä yhden yön kuukaudessa molempien mummojen luona sekä äitini hoitaa tyttöä aina kun olen iltavuorossa.
Näin on ollut jo 1,5vuotta eikä meillä ole edes päästy vaipoista .

 

[vierailija]

mä en kyllä kestäisi tollasia mummoja! Kyllä sanoisin suoraan että joko on elämässä tai sitten saa pysyä poissa.
Meillä on mummot ottanut tyttöä yöksi ihan kolme viikkosesta saakka. Tarvitaan me vanhemmatkin omaa-aikaa jaksaaksemme.
Tyttö on yleensä yhden yön kuukaudessa molempien mummojen luona sekä äitini hoitaa tyttöä aina kun olen iltavuorossa.
Näin on ollut jo 1,5vuotta eikä meillä ole edes päästy vaipoista .

Miten mummojen oma aika?

 

[vierailija]

mä en kyllä kestäisi tollasia mummoja! Kyllä sanoisin suoraan että joko on elämässä tai sitten saa pysyä poissa.
Meillä on mummot ottanut tyttöä yöksi ihan kolme viikkosesta saakka. Tarvitaan me vanhemmatkin omaa-aikaa jaksaaksemme.
Tyttö on yleensä yhden yön kuukaudessa molempien mummojen luona sekä äitini hoitaa tyttöä aina kun olen iltavuorossa.
Näin on ollut jo 1,5vuotta eikä meillä ole edes päästy vaipoista .

Kai kysyit mummoilta luvan ennen kuin aloit lisääntymään?

 

[vierailija]

mä en kyllä kestäisi tollasia mummoja! Kyllä sanoisin suoraan että joko on elämässä tai sitten saa pysyä poissa.
Meillä on mummot ottanut tyttöä yöksi ihan kolme viikkosesta saakka. Tarvitaan me vanhemmatkin omaa-aikaa jaksaaksemme.
Tyttö on yleensä yhden yön kuukaudessa molempien mummojen luona sekä äitini hoitaa tyttöä aina kun olen iltavuorossa.
Näin on ollut jo 1,5vuotta eikä meillä ole edes päästy vaipoista .

Mä en kestäis tollasta miniää.

 

[vierailija]

Miten mummojen oma aika?

Eikö heille aika paljon sitä jää jos toisessa mummolassa käy kerran kuukaudessa?
Minunkin äitini saa iltavuoroviikoilla aamupäivät puuhata ihan omiaan, työttömällä aikaa kyllä riittää.
Taidatte olla vaan kateellisia kun toisilla on osallistuvat mummot.

 

[vierailija]

Kai kysyit mummoilta luvan ennen kuin aloit lisääntymään?

Lupaa en kysynyt mutta kun mietimme pidämmekö lapsen kannustivat mummot pitämään lapsen ja lupasivat auttaa.

 

[vierailija]

Tämä on kyllä nykypäivänä hankala asia. Ihminen, vanhemmat tarvitsee ympärilleen tukijoukkoja, isovanhemmat ovat perinteisesti olleet niitä. Mutta nykyään isovanhemmistakin on tullut myös mukavuudenhaluisia, heidän ei tosiaan ole pakko enää auttaa teidänkin lasten kasvatuksessa. Ihan kuten vanhemmat kaipaavat/vaativat omaa-aikaa, myös isovanhemmat vaativat entistä enemmän mukavuutta itselleen.
Törmään tähän jatkuvasti enemmän työssäni. Vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on heikompaa nykyään kun isovanhemmat ovat aktiivisempia omissa puuhissaan, heillä toki siihen on oikeus. Tämä lisää tukiperheiden tarvetta. Jos aloittaja kokee että tarvitsee akkuja ladatekseen enemmän apuja arkeen kannattaa tukiperhettä hakea, jonot vain ovat pitkät. Heidän kanssaan voi olla varma että lapset menee hoitoon 1-2kertaa kuukaudessa.

 

[Itsekäs ap]

Kai minä sitten odotan heiltä liikoja. Täytyy olla onnellinen että lapsilla ylipäätään on mummoja ja pappa.

Ensinäkin anoppi on kyllä arvostellut minun äitiyttäni ihan ensimmäisestä tapaamisesta saakka, hän sitä voi jatkossakin tehdä, hänellä on mielipiteeseensä oikeus. Minullakin on oikeus sanoa omat näkemykseni.

Jotenkin on vain hassua kun mieheni on aikanaan ollut paljon mummonsa hoidossa, päivin ja öin. Mummo on myös kuskannut harrastuksiin kaikkia neljää lapsenlastaan. Eli lastemme isovanhemmat kun ovat itse aikanaan saanut paljon apuja lasten kasvatukseen, ja ovat siitä olleet kiitollisia koska se on mahdollistanut heidän elämässään monia asioita. Kai minä hölmö kuvittelin jos he antaisivat vuorostaan omille lapsenlapsilleen edes puolet tuosta huomion määrästä. Minäkun en kaipaisi kun jotain aktiivista puuhailua lasten kanssa sen passiivisen aikuisten kahvittelun sijaan. Kävisivät vaikka leikkipuistossa, rakentaisivat majaa tai lukisivat kirjaa. Jotain mummo/pappa-lapsi touhua. Mutta ehkäpä he eivät sitten ole sen tyylisiä. Heille riittää että saavat kuvia lapsista, eivät kaipaa elämyksiä heidän kanssaan. Ainakaan vielä.
Myös tuo papan lupailu asioihin joita ei pidä on mielestäni myös loukkaavaa käytöstä. Ei pidä lupailla lapsille esim.mökkireissuja jos ei vielä kykene toteuttamaan niitä. Tai kuten viimeseksi koiran hoito meni lasten tapaamisen edelle josta oli sovittu viikoa aijemmin jo ja kaikki meillä (miehen työvuoroja myöten) järjestetty sen aikataulun mukaan. En kyllä ymmärrä miten tuollaista käytöstä puolustellaan. En itse voisi tehdä kenellekkään vastaavaa. Me elämmekin vahvaati "tee se toiselle miten toivot itsellesi tehtävän" ajatuksella.

Kyllä meillä huomaa että lasten välit on lämpimämmän oloiset mummoon joka on enemmän läsnä.
On mielestäni myös eri asia jos isovanhemmat ovat satojen kilometrien päässä kun viiden. Kynnys tapaamiselle on aivan eri.

 

[vierailija]

Tämä on kyllä nykypäivänä hankala asia. Ihminen, vanhemmat tarvitsee ympärilleen tukijoukkoja, isovanhemmat ovat perinteisesti olleet niitä. Mutta nykyään isovanhemmistakin on tullut myös mukavuudenhaluisia, heidän ei tosiaan ole pakko enää auttaa teidänkin lasten kasvatuksessa. Ihan kuten vanhemmat kaipaavat/vaativat omaa-aikaa, myös isovanhemmat vaativat entistä enemmän mukavuutta itselleen.
Törmään tähän jatkuvasti enemmän työssäni. Vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen on heikompaa nykyään kun isovanhemmat ovat aktiivisempia omissa puuhissaan, heillä toki siihen on oikeus. Tämä lisää tukiperheiden tarvetta. Jos aloittaja kokee että tarvitsee akkuja ladatekseen enemmän apuja arkeen kannattaa tukiperhettä hakea, jonot vain ovat pitkät. Heidän kanssaan voi olla varma että lapset menee hoitoon 1-2kertaa kuukaudessa.

Tuota tukiperhettä meille on tarjottukkin kun tukiverkosto on heikko mutta tuo hoitaminen ei ole meille se pää asia, vaikka tottakai apu aina kelpaa. Vieraan hoitajan voimme lapsille palkatakkin jos sitä haluaisimme.
Oma pappani oli minulle jopa tärkeämpi kun isäni. Yhtä vahvoja tunteita ja hienoja kokemuksia vain haluaisin että myös meidän lapsemme voisi saada. En usko että tukiperhe olisi tähän ratkaisu.

 

[vierailija]

Meillä myös vaari lupaili mökkireissuja ja kalastusmatkoja vuosi toisensa jälkeen... Se oli semmoista huulenheittoa häneltä, kyllä se pian huomattiin. Ei hänestä olisi ollut vastuunottajaksi lasten kohdalla. Nyt tehnyt jo viimeisen matkansa ja lasten vivahteikkain muisto hänestä on, kuinka lupaili reissuja aina. Lapset suhtautuvat naureskellen, kun me vanhemmatkin. Kannattaa itse ottaa huumorilla niin ei jää lapsillekaan traumoja, vaan näkevät että se vaan oli vaarin tyyliä se.

Meillä molempien vanhemmat ovat eronneet, ja on isäpuolia ja äitipuolia kuvioissa. Siksi en ajattelekaan, että olisivat ihan tavalliset "hoivaavat" mummut. Nämä on niin meneviä leidejä vielä. Välillä kateus pistää, kun kuuntelen ystävien kertomuksia lasten mummolaviikonlopuista ja yhteisistä marjareissuista.

Meillä isovanhempi-suhde on aina mennyt niin, että meiltä odotetaan kyläreissuja sinnepäin.

Toisaalta tämä on meidän elämä, meidän perhe, ja jokainen suku on omannäköisensä. Joillakin on ylihöösäävä anoppi, ja siitä olen kiitollinen että meillä ei ainakaan väkisin tuppaudu tulemaan

 

[vierailija]

Minulle lupaukset ja niiden pitäminen on yksi elämän perusasioita. Mutta se ei ole aina niin yksinkertaista...
Kun ihminen on isovanhempi-iässä, ei voimat ole välttämättä enää samassa iskussa kuin nuorempana, on työelämässä tai ei, on sairauksia tai ei..
Olen itse vasta kolmikymppinen, mutta vakavasti sairas. Onneksi olen oppinut mukaviinkin menoihin ja tapaamisiin sanomaan, että tulen ja tapaan JOS pystyn. Ja onneksi ystäväni ymmärtävät tämän ja sen, että turhaan en peru.
Kohteliasta isovanhemmalta olisi vaikka viimetipassa sitten ilmoittaa ettei pystykään lapsenlastaan tapaamaan ja selittää syy siihen. Mutta monelle vasta vanhemmalla iällä sairastuneella tai väsähtäneellä tilanne tulee niin salakavalasti, että tapaamista luvattaessa ollaan tosissaan vielä täysillä mukana.
Tottakai on välinpitämättömiäkin ihmisiä, mutta tällaiset on isoja elämänmuutoksia jokaiselle osapuolelle. Ja se, että kutsutaan koko perheenä, on mun mielestäni hienoa. Ihmiset näkee toisiaan, mutta isovanhempien ei tarvitse pelätä sitä hoitovastuuta, ja huomaa että myös miniä on tervetullut perheeseen.
Voihan vaikka mummo tai pappa mennä toiseen huoneeseen tai kauniilla ilmalla lasten kanssa hetkeksi keskenään ulos niin ne lasten äänet ei huku aikuisten juttuihin.
Moni asia on järjestettävissä kun tullaan toisia puolitiehen vastaan.

 

[vierailija]

Meillä on 9 v. Lapsi, miehen vanhemmilla on ollut harvakseltaan yökylässä n. 1-2 vuoden välein siis yhden yön. Äidilläni ei ole ollut kertaakaa. On luotettava jne. Mutta pitkä matka. Eivät oikein milloinkaan ole kysyneet/tarjonneet hoitoapua, ei ilm. Kiinnosta. No olemme päättäneet olla yhtä niukkoja avun tarjoamiseen sitten myöhemmin vanhusisovanhemmille, ei tarvitse tulla sitten myöhemmin tulla ruinaamaan mitään apua meiltä. Sitä saa mitä tilaa.

 

[itsekäs ap]

Meillä on 9 v. Lapsi, miehen vanhemmilla on ollut harvakseltaan yökylässä n. 1-2 vuoden välein siis yhden yön. Äidilläni ei ole ollut kertaakaa. On luotettava jne. Mutta pitkä matka. Eivät oikein milloinkaan ole kysyneet/tarjonneet hoitoapua, ei ilm. Kiinnosta. No olemme päättäneet olla yhtä niukkoja avun tarjoamiseen sitten myöhemmin vanhusisovanhemmille, ei tarvitse tulla sitten myöhemmin tulla ruinaamaan mitään apua meiltä. Sitä saa mitä tilaa.

Helposti tulee itsellekkin kiihdyksissä samat ajatukset mutta en vain pysty "hylkäämään" isovanhempia. Kyllä meillä on miehen kanssa ajatuksena rakentaa pihapiiriimme pienet mökit isovanhemmille vanhuuspäiviä varten ja hoitaa heidät itse jos he vain tahtovat valita meidän hoitamisen. Koen että tehtäväni on hoitaa varsinkin omat vanhempani.

 

[vierailija]

Helposti tulee itsellekkin kiihdyksissä samat ajatukset mutta en vain pysty "hylkäämään" isovanhempia. Kyllä meillä on miehen kanssa ajatuksena rakentaa pihapiiriimme pienet mökit isovanhemmille vanhuuspäiviä varten ja hoitaa heidät itse jos he vain tahtovat valita meidän hoitamisen. Koen että tehtäväni on hoitaa varsinkin omat vanhempani.

Voin käydä kerran vuodessa kukkapuskan kanssa vanhainkodissa katsomassa ja kysymässä: no miten menee... yhtä kiinnostuneita ovat olleet perhearjestamme, jaksamisestamme ja parisuhteemme hoidosta tällä hetkellä. No sitten meillä on sitä ns. Omaa aikaa..

 

[vierailija]

Onpa paljon vierailijoita aiheessa
Onkohan niillä kunnollisia kenkiä - kummallakaan? Jos olis, voisi--:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...ittunutta-kehoa-ja-mielta-jo-vartissa/764428/

 

[Softy]

Ei ole pakko jos ei halua. Omissa lapsissa on ollut tarpeeksi.

 

[vierailija]

Voin käydä kerran vuodessa kukkapuskan kanssa vanhainkodissa katsomassa ja kysymässä: no miten menee... yhtä kiinnostuneita ovat olleet perhearjestamme, jaksamisestamme ja parisuhteemme hoidosta tällä hetkellä. No sitten meillä on sitä ns. Omaa aikaa..

Kyllähän se sattuu kun prinsessa joutuu napanuoran katkaisemaan.

Sitä sun äitiäsi on aikanaan kiinnostanut sun perseen peseminen paskasta. Sitä on kiinnostanut valvominen sun kanssa. Sitä on kiinnostanut sun kuskaaminen ties minna.

Ai kamalaa. Nyt sitä ei kiinnosta sun parisuhdeaika... voi että. Kamala ihminen kerrassaan kun ei pyöri prinsessansa navan ympärillä koko elämää.