Lapsen eskarikaverin äiti oli soittanut kouluun ja valittanut meidän lapsesta!

[mee]

Toisaalta minä edelleen empaattisena ihmisenä ymmärrän, miksi siitä yhdestä voi tuntua pahalta, kun hän kuitenkin tietää että numero on annettu kahdelle muulle eskarikaverille. Pitääkö sitä sitten antaa siellä kenellekään, jos kerran sen kanssa on niin tarkkaa?

Tuollaisista asioista tulee nimittäin todella helposti kiusaamisen ja valtapelin välineitä, joten minusta se on joko-tai. Ei voi antaa numeroaan vain harvoille valituille siinä ryhmässä, jonka kanssa kuitenkin toimitaan ryhmänä päivittäin. Varsinkin jos se tulee päivittäisessä keskustelussa lasten kesken ilmi, kuka numeron on saanut ja kuka ei. Kiusaamista syntyy niin herkästi, että minusta on paras minimoida kiusaamisen välineet.

Näinhän se on koulussa ja työpaikoillakin. Ei lapsen tai aikuisen tarvitse olla vapaa-ajallaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa kenen ei halua. Jos mun työpaikalla kuulen, että Maija sopii illaksi treffit Tiinan kanssa, niin enhän mä hyvänen aika rupea siellä räyhäämään, että mitä te kiusaatte ettekä ota mua mukaan.

 

[Jellonainen]

[
Kyllä elämä tulee olemaan kylmää ja kovaa sinun lapselle, jos tällaisessa pumpulissa sitä kasvatat.

Minä yritän kasvattaa lapsestani empaattista ihmistä, joka ottaa toiset huomioon. Kaikki eivät sitä tee, itse asiassa monet näyttävät olevan sitä mieltä että toisia EI tarvitse ottaa huomioon. Riittää että itsellä on kaikki hyvin. Minä en näe sitä pumpulissa kasvattamisena, vaan koulukiusaamisen ehkäisynä.

 

[muistelija]

Minä sen tajuan, mutta lapsesi ei välttämättä ole selittänyt sitä tälle toiselle, vaan on vain sanonut etten anna numeroani. Siksi toinen on pahoittanut mielensä.

Lapsemme oli sanonut että en saa antaa numeroani kenellekään (sen kuuli aikuinenkin). Ei ole lapsen syy jos toinen suuttuu tai tulee surulliseksi siitä että hän tekee kuten äiti ja isi on opettanut. Eikä numeroa ole annettu kenellekään muullekaan siellä vaikka lapsi on ainakin kolme kertaa sanonut että Onni ja Emma pyysi mun kännykkänumeroa.

Toisaalta minä edelleen empaattisena ihmisenä ymmärrän, miksi siitä yhdestä voi tuntua pahalta, kun hän kuitenkin tietää että numero on annettu kahdelle muulle eskarikaverille. Pitääkö sitä sitten antaa siellä kenellekään, jos kerran sen kanssa on niin tarkkaa?

Tuollaisista asioista tulee nimittäin todella helposti kiusaamisen ja valtapelin välineitä, joten minusta se on joko-tai. Ei voi antaa numeroaan vain harvoille valituille siinä ryhmässä, jonka kanssa kuitenkin toimitaan ryhmänä päivittäin. Varsinkin jos se tulee päivittäisessä keskustelussa lasten kesken ilmi, kuka numeron on saanut ja kuka ei. Kiusaamista syntyy niin herkästi, että minusta on paras minimoida kiusaamisen välineet.

Kyllä elämä tulee olemaan kylmää ja kovaa sinun lapselle, jos tällaisessa pumpulissa sitä kasvatat.

jos muistan oikeen niin jellonainen on monta kertaa valittanut palstalla että hänen lasta kiusataan ja mistään kiusaamisesta ei ole merkkejä kuitenkaan ollut!

 

[meah]

En ole päättänyt, mutta yritän saada sinut näkemään että tuollainen tilanne voi olla ongelmallinen. Sinusta siinä ei ole mitään ongelmaa. Vaikken edelleenkään ymmärrä miksi eskarilaisella pitää olla kännykkä.

Käännetääs toisinpäin:

Eikö se ole kiusaamista tai ainakin arveluttavaa, että pakotetaan tai ainakin painostetaan antamaan henkilökohtaisia yhteystietoja "rymähengen" nimissä ihmiselle, jonka kanssa ei välttämättä halua tai koe tarvetta olla yhteyksissä vapaa-aikana?

Muista eskarilaisista en teidä, meidän eskarilaisella puhelin on ihan turvallisuussyistä.

 

[ap]

En ole päättänyt, mutta yritän saada sinut näkemään että tuollainen tilanne voi olla ongelmallinen. Sinusta siinä ei ole mitään ongelmaa. Vaikken edelleenkään ymmärrä miksi eskarilaisella pitää olla kännykkä.

Käännetääs toisinpäin:

Eikö se ole kiusaamista tai ainakin arveluttavaa, että pakotetaan tai ainakin painostetaan antamaan henkilökohtaisia yhteystietoja "rymähengen" nimissä ihmiselle, jonka kanssa ei välttämättä halua tai koe tarvetta olla yhteyksissä vapaa-aikana?

Muista eskarilaisista en teidä, meidän eskarilaisella puhelin on ihan turvallisuussyistä.

Mielestäni juuri se on kiusaamista, että sanotaan että kännykkänumero on annettava joka iikalle tai sitä ei saisi antaa kenellekään, eikä kännykkää saisi oikeastaan edes omistaa!

 

[Jellonainen]

Näinhän se on koulussa ja työpaikoillakin. Ei lapsen tai aikuisen tarvitse olla vapaa-ajallaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa kenen ei halua. Jos mun työpaikalla kuulen, että Maija sopii illaksi treffit Tiinan kanssa, niin enhän mä hyvänen aika rupea siellä räyhäämään, että mitä te kiusaatte ettekä ota mua mukaan.

Aikuisten kesken asia on eri. Mitä sanoisit omalle lapsellesi, joka kertoo kotona että "Maija pyysi saada tulla leikkimään mun ja Marian kanssa tänään, mutta me sanottiin ettei me haluta leikkiä se kaa"? Ja tämä siis ilman että Maija olisi jokin kiusaaja, eikä lapsellasi olisi oikein muutakaan järkevää syytä kieltäytyä ottamasta Maijaa leikkiin.

Sanoisitko että "Aijaa, ei kaikkien kanssa tarvikaan leikkiä" vai että "Ai, miksi ette ottaneet Maijaa leikkiin? Maijalle tuli varmaankin paha mieli, teistä voisi tulla hyviä kavereita kun tutustuisitte paremmin"?

Minä sanoisin ehdottomasti tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, aika moni ilmeisesti ensimmäisen.

 

[Jellonainen]

jos muistan oikeen niin jellonainen on monta kertaa valittanut palstalla että hänen lasta kiusataan ja mistään kiusaamisesta ei ole merkkejä kuitenkaan ollut!

Muistelet väärin.

 

[ap]

Näinhän se on koulussa ja työpaikoillakin. Ei lapsen tai aikuisen tarvitse olla vapaa-ajallaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa kenen ei halua. Jos mun työpaikalla kuulen, että Maija sopii illaksi treffit Tiinan kanssa, niin enhän mä hyvänen aika rupea siellä räyhäämään, että mitä te kiusaatte ettekä ota mua mukaan.

Aikuisten kesken asia on eri. Mitä sanoisit omalle lapsellesi, joka kertoo kotona että "Maija pyysi saada tulla leikkimään mun ja Marian kanssa tänään, mutta me sanottiin ettei me haluta leikkiä se kaa"? Ja tämä siis ilman että Maija olisi jokin kiusaaja, eikä lapsellasi olisi oikein muutakaan järkevää syytä kieltäytyä ottamasta Maijaa leikkiin.

Sanoisitko että "Aijaa, ei kaikkien kanssa tarvikaan leikkiä" vai että "Ai, miksi ette ottaneet Maijaa leikkiin? Maijalle tuli varmaankin paha mieli, teistä voisi tulla hyviä kavereita kun tutustuisitte paremmin"?

Minä sanoisin ehdottomasti tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, aika moni ilmeisesti ensimmäisen.

Minä sanoisin ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon mutta se ei liity kännykkänumero-asiaan laisinkaan.

 

[Jellonaiselle]

Minä yritän kasvattaa lapsestani empaattista ihmistä, joka ottaa toiset huomioon. Kaikki eivät sitä tee, itse asiassa monet näyttävät olevan sitä mieltä että toisia EI tarvitse ottaa huomioon. Riittää että itsellä on kaikki hyvin. Minä en näe sitä pumpulissa kasvattamisena, vaan koulukiusaamisen ehkäisynä.

En muista oonko aiemmin lukenut sun kirjoituksiasi, mutta tänään on osunut silmiini useampikin. Vaikutat fiksulta ja empaattiselta ihmiseltä. :flower: Olisipa kaltaisiasi enemmän.

 

[meah]

Näinhän se on koulussa ja työpaikoillakin. Ei lapsen tai aikuisen tarvitse olla vapaa-ajallaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa kenen ei halua. Jos mun työpaikalla kuulen, että Maija sopii illaksi treffit Tiinan kanssa, niin enhän mä hyvänen aika rupea siellä räyhäämään, että mitä te kiusaatte ettekä ota mua mukaan.

Aikuisten kesken asia on eri. Mitä sanoisit omalle lapsellesi, joka kertoo kotona että "Maija pyysi saada tulla leikkimään mun ja Marian kanssa tänään, mutta me sanottiin ettei me haluta leikkiä se kaa"? Ja tämä siis ilman että Maija olisi jokin kiusaaja, eikä lapsellasi olisi oikein muutakaan järkevää syytä kieltäytyä ottamasta Maijaa leikkiin.

Sanoisitko että "Aijaa, ei kaikkien kanssa tarvikaan leikkiä" vai että "Ai, miksi ette ottaneet Maijaa leikkiin? Maijalle tuli varmaankin paha mieli, teistä voisi tulla hyviä kavereita kun tutustuisitte paremmin"?

Minä sanoisin ehdottomasti tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, aika moni ilmeisesti ensimmäisen.

Mä sanoisin sekä, että.
"Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan leikkiä, mutta mikä Maijassa mättää kun te ette halua leikkiä sen kanssa?"

 

[kyssäri jellonalle]

jellonainen annatko oman kännykkä numerosi kaikille töissä, kaikille naapureille ja kaikille harrastuksessa ettet syrji ketään?

 

[Jellonainen]

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan. Mutta loppuun sanon vielä sen, että en yhtään ihmettele miksi lapset kiusaavat toisiaan koulussa yhä julmemmin. Syynä on suurelta osin empatiakyvyn puute, ja mistä sitä opittaisiin ellei kotoa? Aika heikoissa kantimissa tuntuu monen vanhemman empatian tunteminen olevan, kun ei yhtään mietitä asiaa syvemmältä, toisen näkökulmasta. Mietitään tasan vain sitä mikä on omalta kannalta kivaa. Kannattaisi joskus oikeasti pohtia asioita vähän laajemminkin.

 

[mee]

Näinhän se on koulussa ja työpaikoillakin. Ei lapsen tai aikuisen tarvitse olla vapaa-ajallaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa kenen ei halua. Jos mun työpaikalla kuulen, että Maija sopii illaksi treffit Tiinan kanssa, niin enhän mä hyvänen aika rupea siellä räyhäämään, että mitä te kiusaatte ettekä ota mua mukaan.

Aikuisten kesken asia on eri. Mitä sanoisit omalle lapsellesi, joka kertoo kotona että "Maija pyysi saada tulla leikkimään mun ja Marian kanssa tänään, mutta me sanottiin ettei me haluta leikkiä se kaa"? Ja tämä siis ilman että Maija olisi jokin kiusaaja, eikä lapsellasi olisi oikein muutakaan järkevää syytä kieltäytyä ottamasta Maijaa leikkiin.

Sanoisitko että "Aijaa, ei kaikkien kanssa tarvikaan leikkiä" vai että "Ai, miksi ette ottaneet Maijaa leikkiin? Maijalle tuli varmaankin paha mieli, teistä voisi tulla hyviä kavereita kun tutustuisitte paremmin"?

Minä sanoisin ehdottomasti tuon jälkimmäisen vaihtoehdon, aika moni ilmeisesti ensimmäisen.

Sanoisin varmaan jälkimmäisen, mutta en pakottaisi ottamaan Maijaa leikkiin. Ja minusta asia ei ole ollenkaan eri, etenkään tässä tapauksessa, kun lapset ovat muutenkin kuin eskarista tuttuja keskenään. Omat henkilökohtaiset yhteystiedot on oikeus antaa niille ihmisille kenelle ne haluaa antaa, eikä niitä ole mikään velvollisuus jakaa kaikelle kansalle. Ja jos ap. ei halua jakaa lapsensa kännykkänumeroa koko eskariryhmälle, niin se on hänen asiansa, eikä edes kuulu eskarikaverien vanhemmille. Typerää edes lähteä moisesta asiasta vouhkaamaan.

 

[Jellonainen]

jellonainen annatko oman kännykkä numerosi kaikille töissä, kaikille naapureille ja kaikille harrastuksessa ettet syrji ketään?

En esimerkiksi opiskeluryhmässäni sano joillekin etten suostu numeroani antamaan, vaikken kaikista niin kovasti tykkääkään tai tule heidän kanssaan koskaan soittelemaan. Sinäkö voisit päin naamaa sanoa, että sulle en numeroani anna? Ja edelleen toimisit hänen kanssaan päivittäin useamman vuoden ajan

 

[ap]

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan. Mutta loppuun sanon vielä sen, että en yhtään ihmettele miksi lapset kiusaavat toisiaan koulussa yhä julmemmin. Syynä on suurelta osin empatiakyvyn puute, ja mistä sitä opittaisiin ellei kotoa? Aika heikoissa kantimissa tuntuu monen vanhemman empatian tunteminen olevan, kun ei yhtään mietitä asiaa syvemmältä, toisen näkökulmasta. Mietitään tasan vain sitä mikä on omalta kannalta kivaa. Kannattaisi joskus oikeasti pohtia asioita vähän laajemminkin.

Kuulostat tekopyhältä, ketään ei ole kiusattu mutta aikuinen ihminen haukkui meidän lapsen ja sinä vaan syyllistät meitä siitä.

 

[eikä]

[
Kyllä elämä tulee olemaan kylmää ja kovaa sinun lapselle, jos tällaisessa pumpulissa sitä kasvatat.

Minä yritän kasvattaa lapsestani empaattista ihmistä, joka ottaa toiset huomioon. Kaikki eivät sitä tee, itse asiassa monet näyttävät olevan sitä mieltä että toisia EI tarvitse ottaa huomioon. Riittää että itsellä on kaikki hyvin. Minä en näe sitä pumpulissa kasvattamisena, vaan koulukiusaamisen ehkäisynä.

Mutta kun sinä et millään siihen enää tänä päivänä pysty. Koska kun lapset opetetaan ajattelemaan niin kuin tässä nämä muutama esim. on kiusausta niin miten ihmeessä kaikkeen pystyy varautumaan ja ottamaan huomioon. Uskaltaako sitä enää edes hei sanoa, kun joku saattaa suuttua kun ei hänelle sanottu ekana. Vanhempien tehtävä on tehdä niistä pettymyksistä opettavaista ja kertoa elämästä ja realiteeteista.

Kyllä minäkin haluan että lapseni on empaattinen, murehti että mistä luokkakaveri saa kynänsä jos ei hän lainaa. Kielsin omaani enää lainaamasta, koska tämä luokkakaveri ei antanut tavaroita takaisin. Varastamisesta huolimatta omani murehti tätä, puutuin asiaan sitten opettajan kautta. Samoin kouluun tuli tyttö joka ei puhunut samaa kieltä ja silti lapseni otti häntä mukaan välitunneilla. Samoiten itki kun ei kertonut opettajalle että häntä myös olisi pitänyt eräästä asiasta komentaa, opettaja ei nähnyt ja komensi muita.

 

[ap]

jellonainen annatko oman kännykkä numerosi kaikille töissä, kaikille naapureille ja kaikille harrastuksessa ettet syrji ketään?

En esimerkiksi opiskeluryhmässäni sano joillekin etten suostu numeroani antamaan, vaikken kaikista niin kovasti tykkääkään tai tule heidän kanssaan koskaan soittelemaan. Sinäkö voisit päin naamaa sanoa, että sulle en numeroani anna? Ja edelleen toimisit hänen kanssaan päivittäin useamman vuoden ajan

Meidän lapsi ei sanonut että sulle en numeroani anna, älä siis vääristele!
Oman numeroni annan niille, joiden koen sillä jotain tekevän. En antaisi kenelle tahansa pyytävälle.

 

[Jellonainen]

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan. Mutta loppuun sanon vielä sen, että en yhtään ihmettele miksi lapset kiusaavat toisiaan koulussa yhä julmemmin. Syynä on suurelta osin empatiakyvyn puute, ja mistä sitä opittaisiin ellei kotoa? Aika heikoissa kantimissa tuntuu monen vanhemman empatian tunteminen olevan, kun ei yhtään mietitä asiaa syvemmältä, toisen näkökulmasta. Mietitään tasan vain sitä mikä on omalta kannalta kivaa. Kannattaisi joskus oikeasti pohtia asioita vähän laajemminkin.

Kuulostat tekopyhältä, ketään ei ole kiusattu mutta aikuinen ihminen haukkui meidän lapsen ja sinä vaan syyllistät meitä siitä.

Et silti ole kertaakaan osoittanut pätkääkään ymmärtäväsi miksi lapsi on voinut pahoittaa mielensä. Se osoittaa sitä empatian puutetta.

Nyt hyvää yötä.

 

[Ellen]

[
Kyllä elämä tulee olemaan kylmää ja kovaa sinun lapselle, jos tällaisessa pumpulissa sitä kasvatat.

Minä yritän kasvattaa lapsestani empaattista ihmistä, joka ottaa toiset huomioon. Kaikki eivät sitä tee, itse asiassa monet näyttävät olevan sitä mieltä että toisia EI tarvitse ottaa huomioon. Riittää että itsellä on kaikki hyvin. Minä en näe sitä pumpulissa kasvattamisena, vaan koulukiusaamisen ehkäisynä.

Tuntuu että kasvatat lapsestasi ihmistä joka etsimällä etsii kiusaamisen merkkejä kaikesta ja pitää kaikenlaista kiusaamisena vaikkei se ole kiusaamista!

 

[ap]

Et silti ole kertaakaan osoittanut pätkääkään ymmärtäväsi miksi lapsi on voinut pahoittaa mielensä. Se osoittaa sitä empatian puutetta.

Nyt hyvää yötä.

Ymmärrän, että lapsi on saattanut pahoittaa mielensä, mutta se ei ole ollut avauksen aiheena vaan aihe oli lapsen äidin tökerö puhelu! Lapsen äiti olisi voinut keskustella asiasta kanssani, tai selvittää asiaa rauhallisesti eskarissa, mutta hän toimi ihan toisin ja sitä ihmettelen ja siitä närkästyin.

 

[meah]

Munkin on mentävä, niin mielenkiintoinen vääntö kuin tämä onkin.
Olen edelleen sitä mieltä, että ketään ei saa syrjiä tai kiusata tilanteissa ja olosuhteissa, joissa nyt vaan on tultava toimeen.

Mutta myös sitä mieltä, että kenenkään kanssa ei ole pakko viettää vapaa-aikaansa eikä antaa esim. kännykkänumeroa, jos ei ko. ihmisen kanssa halua vapaa-ajalla olla tekemisissä.
Enkä näe syytä tällaisessa asiassa erotella ns. aikuisten ja lasten maailmaa.

Ihmisillä on x määrä velvollisuuksia, jotka kasvavat kun ikää tulee.
Se aika, mikä on velvoitteista vapaata, sen mä ainakin haluan käyttää niin, että viihdyn ja on mukavaa. En hengaile sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en viihdy.
Enkä pakota lastanikaan siihen.
Kännykkänumero liittyy sen verran oleellisesti myös siihen vapaa-aikaan, etten tajua miksi se pitäisi velvollisuuden tunnosta, tasapuolisuuden nimissä tai empaattisuuden varjolla antaa kenelle tahansa sitä pyytävälle.

Eskari-ikäisten kesken asiat ja tapaamiset on aina myös vanhempien kesken sovittavissa. Jos kuitenkin on se tiiviimpi, läheisempi ystäväpiiri, jotka asuvat ehkä lähekkäin, ja joiden vanhemmatkin on keskenään tekemisissä ja käytännöt sovittu jo etukäteen yhdessä, niin toki sillä porukalla voi toistensa numerot olla ilman, että se olisi kenenkään syrjimistä tai kiusaamista. Tai mun mielestä edes empatian puutetta.

 

[Djjjust]

Et silti ole kertaakaan osoittanut pätkääkään ymmärtäväsi miksi lapsi on voinut pahoittaa mielensä. Se osoittaa sitä empatian puutetta.

Nyt hyvää yötä.

Ymmärrän, että lapsi on saattanut pahoittaa mielensä, mutta se ei ole ollut avauksen aiheena vaan aihe oli lapsen äidin tökerö puhelu! Lapsen äiti olisi voinut keskustella asiasta kanssani, tai selvittää asiaa rauhallisesti eskarissa, mutta hän toimi ihan toisin ja sitä ihmettelen ja siitä närkästyin.

Ööh pakko kommentoida. Olen jossain aiemmin ottanut osaa keskusteluun, jossa osa porukasta ihan selkeästi suhtautui "hällä väliä"- asenteella kiusaamiseen ja sekös ärsytti. Tässä sitä ei kyllä ap:n osalta mun mielestä ole. Jellonaisella menee ehkä nyt vähän puurot ja vellit sekasin, sori vaan.

Siis avauksen pointti: tämä äiti, joka soitti eskariin haukkuakseen ap:n lapsen pystyyn, teki väärin kun ei keskustellut asiasta asiallisesti ap:n kanssa ja selvittänyt miten tilanne meni. Sillä, että ap on kieltänyt lasta antamasta puhelinnumeroaan kaikille sitä kysyville, on ihan selkeä tarkoitus ja sen ap on perustellut. Siis miksi ihmeessä osa porukkaa syyllistää kännykän antamisesta 6-vuotiaalle, ja samalla syyllistää siitä miksei numeroa jaella kenelle sattuu?!? En ymmärrä... En ota kantaa siihen minkä ikäisellä pitäisi olla kännykkä, mutta hätätilanteessa se voi lapsella olla ihan tarpeen. Kännykän ns. turha käyttö estetään just sillä ettei anneta sitä numeroa ihan kaikille.

Capisce?!

 

[Djjjust]

Niin ja vielä tuosta kännykän käytöstä. Kasvatuksenhan tulee olla johdonmukaista, siitä varmaan kaikki olemme samaa mieltä. Noh, jos lapselle on sanottu ettei numeroa anneta muuten kun vanhempien kautta ja heidän kautta sopimalla niin miksi tuo yksi poikkeus sallittaisiin? Sen jälkeen lapsi oppii että ahaa, nyt saan hieman vapauksia kännykän käyttöön ja alkaa ottaa niitä vähä vähältä lisää ja lisää. Lopulta kännykkää käytellään ihan miten sattuu ja siinä mennään pahasti mettään...

 

[vieras]

Pitääkö Jellonaisen mielestä myös kaikki eskarissa olevat kutsua esim synttäreille? Onko sekin kiusaamista, jos kutsuu vaan muutaman?

 

[tiesitkö]

että teillä on laittoman iso eskari ryhmä! lain mukaan eskari ryhmässä saa olla 21 lasta.