Lapsen hoitoon laittaminen tuntuu pahalta

[Kärsiikö lapsi?]

Meidän ainokainen 1v 7kk joutuu nyt lähtemään hoitoon. On ollut kotihoidossa tähän saakka ja aloittaa nyt perhepäivähoidossa. On todella luottavainen ja sosiaalinen lapsi.

Minua vaan jotenkin pelottaa, että lapsi jotenkin kärsii, kun joudun viemään hänet aivan vieraalle hoitoon noinkin pienenä. Riittääkö pari tutustumiskertaa hoitajan luona, että lapsi luottaa tähän ja ei kärsi siitä, että hänet sinne viedään?

Tiedän että olen aika herkkänä tämän asian suhteen, kun sydän sanoo ettei lasta kannattaisi vielä noin pienenä viedä hoitoon...

Voiko joku lohduttaa ja puhua minulle järkeä?

 

[vieras]

Pilallahan ne kaikki kautta historian ja eri puolilla maailmaa vierailla hoidatetut lapset ovat. NOT

 

[ap]

Pilallahan ne kaikki kautta historian ja eri puolilla maailmaa vierailla hoidatetut lapset ovat. NOT

Ihana kommentti! Ehkä minä hätäilen liikaa, mutta minkäs teet, kun pahalta tuntuu.

 

[anteeksi mut]

Miksi et hoida vielä kotona? Haluaisin lohduttaa, mutta kun fakta on, että noin pienen paikka on kotona äidin kanssa. Hoidossa noin pieni saa traumoja, kun joutuu kilpailemaan huomiosta ja vielä vieraassa ympäristössä. Pahimmillaan voi johtaa pahaan hylkäämiskokemukseen

Vaikka lapsi on tutustunut hoitajaan, se on ihan eri asia viedä sinne pitemmäksi aikaa, kun vain käydä.

Itse aloitin hoidon muutaman kerran viikkossa pari tuntia kerrallaan, kun lapsi oli 3,5-vuotias.

 

[Äiti täälläkin]

Tutulta kuullostaa. Mutta lyhyt vastaus on, että tuskinpa kärsii. Viime keväänä oma lapseni aloitti päivähoidon ihanalla pph:lla, jolla 3 muuta hoitolasta melko saman ikäisiä. Olin myös varautunut useampaan tutustumiskäyntiin ja pari ekaa viikkoa tein 4 päivästä työviikkoa, kun oli pitämättömiä lomapäiviä. Eipä tarvinnut meidän käydä tutustumassa kuin sen yhden kerran, koska lapsi oli kuin kotonaan heti. Meni leikkihuoneeseen ja äiti jutteli hoitajan kanssa sen aikaa. Lapsi viihtyy erinomaisesti ja hoitokaverit on tosi tärkeitä hänelle. Sinua toivottavasti helpottaa, kun käytte ekan kerran katsomassa hoitopaikassa.

 

[yksi]

Oletko ihan viimeiseen asti miettinyt ja laskenut tulot/menot, jos siis rahasta on kiinni?
En syyllistä, mutta kannattaa miettiä kunnolla jos hiemankin arvelluttaa.

 

[J]

Kuulostaa siltä, että lapsellasi tulee olemaan kaikki ok! Sosiaalinen, reipas yksilö ja luotettava hoitaja sekä kodinomainen hoito pph:lla. Hyvä yhtälö! Toki lapselle voisi olla parempi äidin kanssa ja kotona, mutta tilanne on mikä on. Luota vain lapseesi ja hoitajaan!

 

[Jellonainen]

Älä tunne syyllisyyttä vaikka joudutkin laittamaan lapsen hoitoon. Itse tunnet lapsesi parhaiten, ja jos hän sinun mielestäsi voi pärjätä hoidossa, niin eiköhän hän pärjää

Toivottavasti saatte hyvän perhepäivähoitajan (itse olen hyvin skeptinen perhepäivähoidon suhteen). Ja minä harjoittelisin hoitoa pidempään, jos suinkin mahdollista.

 

[Äiti täällä vieläkin]

Miksi et hoida vielä kotona? Haluaisin lohduttaa, mutta kun fakta on, että noin pienen paikka on kotona äidin kanssa. Hoidossa noin pieni saa traumoja, kun joutuu kilpailemaan huomiosta ja vielä vieraassa ympäristössä. Pahimmillaan voi johtaa pahaan hylkäämiskokemukseen

Vaikka lapsi on tutustunut hoitajaan, se on ihan eri asia viedä sinne pitemmäksi aikaa, kun vain käydä.

Itse aloitin hoidon muutaman kerran viikkossa pari tuntia kerrallaan, kun lapsi oli 3,5-vuotias.

Ja höpö, höpö! Ei lapsi saa siitä mitään traumoja, että on luotettava hyvä hoitaja ja pari mukavaa leikkikaveria 8 tuntia päivässä. Itsekin koin aluksi, että hylkäänkö lapseni kun hänet hoitoon laitan, mutta sen näkee lapsesta että hän viihtyy niin älyttömän hyvin. Nyt lomailtiin reilut kaksi viikkoa ja kovin on kaivannut kavereitaan ja ulkoilurytmejä ym. Kova raivari tuli, kun ekana päivänä kotiin häntä hain.

 

[Kiraki]

Meillä alkaa hoito kans, poika 1,8v ja maanantaina aloittaa.. Olen kuullut monestikin (neuvolassa yms) että äiti kärsii monasti enemmän kuin lapsi erossa olosta

 

[ap]

Kiitos kaikille kommenteista! Ihania ja kannustavia olette! Yritän luottaa, että lapsi pärjää kyllä, koska on todellakin niin luottavainen, ystävällinen ja avoin. Alkuun on nyt vaan 3pvä/vko n. 6-7h/pvä. Eli hieman pehmeämpää laskua tiedossa...

 

[vieras]

Meillä alkaa hoito kans, poika 1,8v ja maanantaina aloittaa.. Olen kuullut monestikin (neuvolassa yms) että äiti kärsii monasti enemmän kuin lapsi erossa olosta

Aivan! Usein tuntuu, että äidit täällä enemmän reipastamista tarvitsevat kuin lapset. Ja jos tuntuu ettei homma toimi, aina voi miettiä ratkaisujaan uusiksi, eikö?

 

[Tanja]

Poikani lähti pp-hoitoon ollessaan 8 kk. Muutaman puolikkaan päivän jälkeen jäi koko päiväksi ja kaikki meni hienosti. Paitsi äidin sydän oli karrella ja itku tuli monena aamuna. Siis äidiltä!
Töihin paluu virkisti omaa mieltä ja lapsi saa paljon virikkeitä ja kamuja hoidossa ollessaan.
Päiväjärjestys kun kestää samana kuin hoitopaikassa niin ei tule ongelmia, ei tullut ainakaan meillä.
Ja kun muistaa kotosalla tarpeeksi halia ja sylitellä niin lapsella kestää nuppi, samoin unta tarvii ehkä enemmän.
Ja yllättävän aikaisessa vaiheessa alkaa tulla tarinaa päivän askareista kun vaan joku on kiinnostunut!

 

[adora]

Hyvin on mennyt vähän aremmallakin lapsella Meillä tyttö aloitti pk:ssa 1v 9kk ikäisenä, 3 pv/vko, 5-6h/pv. Onneks sai pehmeän laskun, noin siis mentiin ekat 5 kk. Sopeutui todella hyvin hoitoon, ei mitään vaikeuksia jäädä sinne. On oma itsensä siellä, leikkii ja touhuaa normaalisti. Alussa ei puhunut niin kuin kotona, mutta nyt sekin ujous jäänyt pois.

Maanantaina alkais ihan kunnon kokopäivähoito, saa nähä protestoiko. Vähän jännitän

Mut hyvin siellä hoidossa menee teilläkin. Etenkin kun reipas ja sosiaalinen lapsi. Meiän tyttö aika herkkä ja ujokin toisinaan, silti yllätyin miten hyvin on mennyt

 

[anteeks mut]

Miksi et hoida vielä kotona? Haluaisin lohduttaa, mutta kun fakta on, että noin pienen paikka on kotona äidin kanssa. Hoidossa noin pieni saa traumoja, kun joutuu kilpailemaan huomiosta ja vielä vieraassa ympäristössä. Pahimmillaan voi johtaa pahaan hylkäämiskokemukseen

Vaikka lapsi on tutustunut hoitajaan, se on ihan eri asia viedä sinne pitemmäksi aikaa, kun vain käydä.

Itse aloitin hoidon muutaman kerran viikkossa pari tuntia kerrallaan, kun lapsi oli 3,5-vuotias.

Ja höpö, höpö! Ei lapsi saa siitä mitään traumoja, että on luotettava hyvä hoitaja ja pari mukavaa leikkikaveria 8 tuntia päivässä. Itsekin koin aluksi, että hylkäänkö lapseni kun hänet hoitoon laitan, mutta sen näkee lapsesta että hän viihtyy niin älyttömän hyvin. Nyt lomailtiin reilut kaksi viikkoa ja kovin on kaivannut kavereitaan ja ulkoilurytmejä ym. Kova raivari tuli, kun ekana päivänä kotiin häntä hain.

Just, ja sekö on sun mielestä terve merkki tuo raivari kotiin hakiessa? Kyllä se taitaa enemmän olla merkki siitä että lapsi ei tiedä mihin kuuluu, kun heitellään "kodista" toiseen.

 

[Jellonainen]

Just, ja sekö on sun mielestä terve merkki tuo raivari kotiin hakiessa? Kyllä se taitaa enemmän olla merkki siitä että lapsi ei tiedä mihin kuuluu, kun heitellään "kodista" toiseen.

Tottakai se on tervettä. Lapsi joutuu kuitenkin aina hiukan ponnistelemaan ja olemaan vieraskorea kun on vieraalla hoidossa, ja hakiessa tunteet on hyvä purkaa äidille/isälle. Se ei silti tarkoita että lapsen olisi huono olla hoidossa.

Isommalla lapsella kyse voi tosin olla ihan siitä että lapsi ei vain halua lopettaa leikkejä, aina tullaan "liian aikaisin" hakemaan.

 

[Tanja]

Niin...
Toinen saa raivarin siks että ei tiedä mihin kuuluu ja toinen siks että sillä on kivaa hoidossa. Lasten reagoiminen asiaan on niin yksilöllistä että yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen tyyli.
Meidän ainokainen on ainakin oppinut kunnioittamaan toisia ja odottamaan vuoroaan mitä kotona ei olisi tarvinnut tehdä. En usko että siitä ainakaan haittaa on ollut...
Hoitopaikassa oleva kamu (ainokainen perheessään myös) taas on alkanut kerjätä huomiota kyseenalaisin keinoin eli tekee pahojaan että saa huomion itseensä. Ja pakkohan se on huomioidakkin kun alkaa tapahtua... Kyseessä kuitenkin on mukava pikkupoika, niinkuin lapset yleensäkin on. Eli jokainen kokee sen ryhmään menon eri tavalla ja jokainen koettaa pärjäillä omalla tavallaan. Se on sitten meidän aikuisten asia ohjata mikä on oikea tai väärä tapa...

 

[ehkä apua]

Meidän ainokainen 1v 7kk joutuu nyt lähtemään hoitoon. On ollut kotihoidossa tähän saakka ja aloittaa nyt perhepäivähoidossa. On todella luottavainen ja sosiaalinen lapsi.

Minua vaan jotenkin pelottaa, että lapsi jotenkin kärsii, kun joudun viemään hänet aivan vieraalle hoitoon noinkin pienenä. Riittääkö pari tutustumiskertaa hoitajan luona, että lapsi luottaa tähän ja ei kärsi siitä, että hänet sinne viedään?

Tiedän että olen aika herkkänä tämän asian suhteen, kun sydän sanoo ettei lasta kannattaisi vielä noin pienenä viedä hoitoon...

Voiko joku lohduttaa ja puhua minulle järkeä?

Tässä sitä taas ollaan saman aiheen äärellä. Keskustelupalstat ovat täynnä samoja aloitteita ja samoja vastauksia. On äitejä jotka kynsin hampain puolustavat päivähoidon erinomaisuutta ja sitten äitejä jotka ovat vahvasti sitä mieltä että alle-kolmevuotiaat kuuluvat olla kotona äidin kanssa.

On äitejä jotka uskovat että heidän taaperonsa ovat eritysen kehittyneitä ja sosiaalisia ja siksi tulevat viihtymään päiväkodin isossa lapsiryhmässä.

On paljon äitejä jotka ovat sitä mieltä että äidin hätä taaperon päivähoidossa pärjäämisen suhteen ei mitenkään kuvasta taaperon tarpeita ja hätää vaan on äidin oma ongelma.

On äitejä jotka ovat jatkuvasti kriittisiä päiväkodeille mutta silti eivät lapsen hoidolle näe muuta vaihtoehtoa. Lapsi jatkaa "huonossa" hoidossa ja äidit jatkavat kritisoimista.

On äiteja jotka ovat erittäin tyytyväisiä hoitoon, eivätkä huolissaan mistään. Heidän taaperonsa ovat usein aloittaneet aikaisin hoidon, viihtyneet kuin kala vedessä eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut.

Kyllä pää vähemmästäkin pyörälle menee.

Olet huolissaan ja ahdistunut ajatuksesta viedä lapsesi vieraalle hoidettavaksi. Sinä ja lapsesi ette tunne hoitajaa. Miten voit luottaa siihen että hoitaja ymmärtäisi ja osaisi lastasi auttaa. Ajatuskin monen tunnin päivittäisestä erosta ahdistaa kun tiedät miten lapsi Sinua koko ajan tarvitsee kun vielä kaikki omat taidot puuttuu. Olisi se kumma jos ei ahdistaisi!

Tärkeä on tehdä asia kunnolla. Jos päätöksen lapsen hoitoon viemisestä on kerran tehnyt on myös tärkeä että tekee sen hyvällä lasta tukevalla tavalla. Silloin Sinustakin tuntuu paremmalta. Netissä on paljon tietoa siitä mitä päivähoidon aloitus taaperon näkökulmasta on ja miten parhaiten auttaa. Tutustuminen kannattaa tehdä ajan kanssa ja miettiä kunnolla päivähoitoon liittyviä asioita hoitajan kanssa.

Pidä sinä kiinni äidin tunteistasi, ne Sinua auttaa tekemään oikeat valinnat lapsesi kohdalla. Kaikki taaperot ovat avuttomia ja jatkuvan tuen tarpeessa, siksi päivähoidon aloitus on kaikille vaikea. Kun tilannettä vähätellään ja uskotellaan että on taaperoita joille se ei vaikeaa olisi silloin lapsi jää vaille tarvitsemaansa apua, ja apua todella tarvitaan!