Lapsen liikkaope sanoi, että liikunnasta saa numeroksi max 7, ellei harrasta seurassa urheilua. EI ole reilua?!?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nilda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nilda"

Vieras
Olemme liikunnallisesti aktiivinen perhe. Käydään uimahallissa vähintään kerran viikossa, talvella hiihdettiin miltei joka päivä. Mieheni pelaa jalkapalloa, joten käyvät pojan kanssa potkimassa palloa kesät talven vähintään kerran viikossa ja kesällä kun voi ulkona pelailla, niin joka päivä lähes. Poika on todella ketterä ja aktiivinen lapsi. Päiväkodissa ja 1-3lk kun numerotodistuksia ei vielä ollut, niin opettajat kehuivatkin, että on hyvä pelaamaan kaikkia lajeja ja todella ketterä ja innokas.
Nyt kun saavat numerotoikat, niin pojan liikkanumerot ovat olleen 6 ja 7. Lapsi harrastaa teatteria ja teatteri vie niin paljon aikaa, että siihen ei oikeen viitsi enää mahduttaa muuta harrastusta, jossa pitäisi orjallisesti tiettynä aikana käydä. Lapsi on itse tyytyväinen näin ja rakastaa teatteriharrastustaan.
Poika otti niin raskaasti, kun sai liikkanumeroksi 6, vaikka on todella hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Opettaja oli sanonut, ettei voi antaa parempaa, koska ei harrasta urheilua seurassa. Jos liittyisi johonkin jalkapalloseuraan esim. niin voisi nostaa seiskaan ja jos kuuluu kahteen eri seuraan, tai saman seuran kahteen eri lajiin, niin sitten on mahdollisuus saada kasi tai vaikka kymppi. Nyt opettaja oli sitten hellittänyt arvosteluaan ja ilman seuroja voi saada max 7 ja kasiin pitää sitten kuulua jo seuroihin..

Mun mielestä koulu ei voi vaatia lapsia kuulumaan seuroihin ja sillä perusteilla jakaa numeroita. Numero tulisi antaa mielestäni ihan sen osaamisen ja yrittämisen perusteella, mitä tunneilla näyttää. Harrastukset kyllä tukevat osaamista ja ovat hyödyksi monella tapaa, mutta ei kouluarvosanoihin saa kyllä vaikuttaa suoraan tuollainen asia..

Ajattelin soittaa rehtorille asiasta.. mitä mieltä olette?
 
No ei mielestäni voi kuulua koululiikunta numeroon muut liikunnalliset asiat kuin se mitä koulun liikunta tunneilla tapahtuu..eihän se opettaja sitäpaitsi voi arvioida sitä mitä oppilas tekee seuran harkoissa..siellähän on myös vetelehtijöitä jotka on sinne "pakotettu" (?) tai on kirjoilla mutta ei siellä käy..?
Ei opettaja lue kirjoituksiakaan mitä lapsi kirjoittaa kotona ja anna äidinkielen arvosanaa sen perusteella..
 
Täysin epäammattimaista. Soitat reksille ja jos ei meno muutu, niin koulutoimen johtoon yhteys.

Mun mielestä harrastus voi olla ilman seuraakin. Itse käyn juoksemassa 3-7krt viikossa ja minä harrastan silloin juoksua, vaikka en seuroihin kuulu, en kilpaile ja juoksen pääasiassa yksin. Lapsilla olisi hyvä olla joku liikuntaharrastus. Minunkaan tytöistä (1lk ja 5lk) ei kumpikaan käy missään seurassa tms. Käymme kerran viikossa uima-hallissa ja retkeilemme lähes joka viikoloppu. Nämä ovat mun tyttöjeni liikuntaharrastukset. Se harrastus voi olla ihan perheen sisälläkin tapahtuva säännöllinen liikkuminen.
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
[QUOTE="Kiraki";26128761]No ei mielestäni voi kuulua koululiikunta numeroon muut liikunnalliset asiat kuin se mitä koulun liikunta tunneilla tapahtuu..eihän se opettaja sitäpaitsi voi arvioida sitä mitä oppilas tekee seuran harkoissa..siellähän on myös vetelehtijöitä jotka on sinne "pakotettu" (?) tai on kirjoilla mutta ei siellä käy..?
Ei opettaja lue kirjoituksiakaan mitä lapsi kirjoittaa kotona ja anna äidinkielen arvosanaa sen perusteella..[/QUOTE]

Niin, tai tuskin uskonnon arvosana huononee, vaikka ei kuuluisikaan mihikään uskonnolliseen järjestöön.
 
No mitä varten ne liikuntatunnit sitten koulussa ovat? Vapaa-aika ei kuulu mitenkään koulun arvosteluihin vaikka olisi kuinka hyvä uimisessa ja käy uimakerhoissa ja seuroissa ja on sitten avuton vaikka joukkuepeleissä, niin sellanen siten saisi hyvän liikuntanumeron seuraan kuulumisella, vaikka mikään muu ei erityisemmin sujuisikaan? Opella on nyt puurot ja vellit kovasti sekasinsa.
 
Täällä sama homma. Paitsi että numeron voi saada kasiin asti jos ei kuulu mihinkään seuraan tms. Mutta kiitettävää ei saa. No meidän lapset (kuten molemmat vanhemmistakin) ollaan sen verran huonoja liikunnassa ettei tuosta tarvi edes murehtia. Mutta ei kyllä ole reilua niitä kohtaan jotka muuten harrastaa liikuntaa ilman seuroja.
 
Liikunnan numeron pitäisi suurimmilta osaa koostua yrittämisestä ja aktiivisuudesta. Eli vaikka lapsi ei olisikaan kovin liikunnallinen ja ei esim. kovin hyvä seurapeleissä, mutta jos yrittään selvästi parhaansa ja on aktiivinen, niin sillä pitäisi jo kasi irrota. Kiitettäviin kyllä pitää taitoa ja osaamistakin olla, mutta esim. ysin oppilaankaan ei tarvitse silti ihan kaikkea vielä handlata.
Lapsille se liikkanumero on tärkeä. Mun aikana koulussa lähestulkoon kaikki mitattiin sen liikkanumeron perusteella ja jos sulla oli huono numero liikunnasta, niin olit muutenkin vähän out.

Tuohan on aivan hanurista suoraan sanoen, että pitäisi kuulu jonnekkin himputin seuroihin?!
 
[QUOTE="Nilda";26128736]

Mun mielestä koulu ei voi vaatia lapsia kuulumaan seuroihin ja sillä perusteilla jakaa numeroita. Numero tulisi antaa mielestäni ihan sen osaamisen ja yrittämisen perusteella, mitä tunneilla näyttää. Harrastukset kyllä tukevat osaamista ja ovat hyödyksi monella tapaa, mutta ei kouluarvosanoihin saa kyllä vaikuttaa suoraan tuollainen asia..
[/QUOTE]

Näin juuri. Liikuntatuntilla tehtyjen juttujen perusteella ne numerot pitää antaa, ei sen perusteella mitä vapaa-ajallaan tekee.

Meillä muuten ylä-aste aikana huomasin, että vaikka kuinka pakertais siellä liikuntatunnilla kymppi irtosi lähinnä niille, jotka kuului paikalliseen lentopalloseuraan tai yleisurheiluseuraan. Meidän liikunnan ope oli seurojen aktiiveja.

Muutenkin minusta liikuntanumerossa pitäis näkyä paremmin se yrittäminen. Kaikilla vaan ei ole sitä liikunnallista lahjaa ja vaikka ne sitten kuinka yrittää tunnilla niin se palkitaan kutosen numerolla. Ei se motivoi edes yrittämään jatkossa.
 
Mun mielestä liikunnan numero on tärkeä. Mä itse olin mielestäni lapsena ihan liikunnallinen ja kuntokin oli hyvä. Liikuin vapaa-ajalla päivittäin. Mä en silti kuulunut seuroihin ja olin joukkoepeleissä vähän arka. Mä olin todella aktiivinen ja kova yrittämään liikkatunnilla, mutta silti sain aina sen 7. Teini-iässä mulla meni innostus koko liikuntaan ihan vaan liikkanumeron perusteella. Yritin tehdä kaikkeani, että saisin sen kasin, mutta ei. Sitten loppui vuosiksi liikkuminen lähes kokonana, koska musta tuntui, että olin vaan huono ja pask* liikkuja.
Kipinä syttyi uudelleen vasta 26-vuotiaana, kun vihdoin ymmärsin, että olin hyvä liikunnassa ja se numero nyt oli vaan turha.
 
Soitin juuri äsken rehtorille. Hän tuntui kyllä olevan kanssani samoilla linjoilla, vaikka ei suoraan kantaansa myöntänyt.. lupasi jutella tuon opettajan kanssa ja halusin, että opettaja ottaa sitten yhteyttä.
 
Liikunnan numeron pitäisi suurimmilta osaa koostua yrittämisestä ja aktiivisuudesta. Eli vaikka lapsi ei olisikaan kovin liikunnallinen ja ei esim. kovin hyvä seurapeleissä, mutta jos yrittään selvästi parhaansa ja on aktiivinen, niin sillä pitäisi jo kasi irrota. Kiitettäviin kyllä pitää taitoa ja osaamistakin olla, mutta esim. ysin oppilaankaan ei tarvitse silti ihan kaikkea vielä handlata.
Lapsille se liikkanumero on tärkeä. Mun aikana koulussa lähestulkoon kaikki mitattiin sen liikkanumeron perusteella ja jos sulla oli huono numero liikunnasta, niin olit muutenkin vähän out.

Tuohan on aivan hanurista suoraan sanoen, että pitäisi kuulu jonnekkin himputin seuroihin?!

Peeeesi
 
Muutenkin minusta liikuntanumerossa pitäis näkyä paremmin se yrittäminen. Kaikilla vaan ei ole sitä liikunnallista lahjaa ja vaikka ne sitten kuinka yrittää tunnilla niin se palkitaan kutosen numerolla. Ei se motivoi edes yrittämään jatkossa.

Pitäisikö muissakin aineissa arvostella yrittämisen perusteella? "Yritin kyllä, mutta kukaan ei vain ymmärtänyt, mitä ruotsintunnilla sönkötin."
 
Ei hyvää päivää. Uskomatonta! Eli jos perhe on aktiivinen seurakunassa, niin uskonnon pitää jo sillä perusteella olla ysi, vaikka kokeista tulisi vitonen?

Mä luulen, että tuo seuraan kuulumisen arvostaminen on todella yleistäkin. Liikuntanumero määräytyy valitettavan usein sen perusteella, moneenko seuraan kuuluu ja onko joukkoelajeissa hyvä. Ketään ei kiinnosta fyysinen kunto, hyvä uimataito tai se, miten nopea on hiihtämään, vaan nimenomaan ne taidot joukkoeissa. Yrittäminen ja aktiivisuus ovat mun mielestä ne, joiden perusteella voisi antaa jopa ysin.
 
Meillä oli lukioaikana edelleen sama liikunnanope (tää jolle lentis oli puolielämää). Otin pari valinnaista kurssia liikuntaa silloin. kävin sen eka kurssin ja sain siitä 9 jaksoarvosteluun. Toiselle kurssille menin kans ja huomasin, että samat lajit edelleen, en jaksanut sitten käydä sitä kurssia loppuun, jätin vaan menemättä tunneille. Yllätys oli melkoinen ku seuraavassakin jaksoarvostelussa mun liikunta oli ysi. Vaikka kävin siellä tunnilla jonku 3 kertaa. Samaan aikaan mun kaveri pakersi nämä samat kurssit läpi, kävi kaikilla tunneilla ja sai liikunnan numeroksi kuutosen. Tämäkin arvosteluperuste minua aikanaan ihmetytti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;26128863:
Pitäisikö muissakin aineissa arvostella yrittämisen perusteella? "Yritin kyllä, mutta kukaan ei vain ymmärtänyt, mitä ruotsintunnilla sönkötin."

Ruotsia ja liikuntaa ei voi verrata keskenään. Liikunta, kuvaamataito ja musiikki ovat sellaisia aineita, joissa yrityksen täytyy riittää. Ne perustuvat pitkälle yksilön löuovuudelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;26128863:
Pitäisikö muissakin aineissa arvostella yrittämisen perusteella? "Yritin kyllä, mutta kukaan ei vain ymmärtänyt, mitä ruotsintunnilla sönkötin."

Mun mielestä se, että näyttää sen miten kovasti yrittää ja haluaa aktiivisesti olla mukana, pitäisi liikunnassa riittää hyväänkin numeroon. Kymppiin toki pitää jo taitojakin olla monipuolisesti.
Mutta ihan samalla toki vaikka kielten tunnilla. Kaikilla ei ole kielipäätä. Jos lapsi/nuori kuitenkin aktiivisesti osallistuu tunnilla ja yrittää puhua vaikka sitten sillä sönkönsönkön taidollaan, niin tottakai opettajan tulee se huomioida.
 
  • Tykkää
Reactions: nöppönen

Yhteistyössä