Lapsen pelaaminen, miten rajoittaa sitä??

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";27382737]Meillä on tuollainen "vauvasta asti erilainen" 6v tyttö, pk:ssa kaksi vuotta sanottiin, että ihan normaali tyttö, sit lähempänä 5v alkoivat kuunnella myös minua, 5v neuvola tuki noita omia ajatuksia, että jotain "häikkää" tytössä on. Tutkimukset kesken, eikä mtn diagnoosia ole, mut käy toimintaterapiassa ja pienryhmäeskarissa.
Joo, mut pelejä hänkin tykkää pelata, päivittäin puol-1h[/QUOTE]


Saa nähdä, miten meillä tuo asia menee lopulta. Ei tuo kyllä ihan keskiverto napero ole...

 

[viisikymppinen isoäiti]

sovitte peliajan ja yleensäkin tietsikalla olo ajan, puoli tuntia vaikka. ja sitten se on loppu, ja mitkään kinuamiset ei auta.

 

[halipupu harmaana]

meillä ei pelata kuin viikonloppuna tietty aika. Ei yhtään enempää. Viikolla ei pelata ollenkaan.

Meillä on myös näin ja se toimii oikein hyvin. Mieluummin annan lasten viikonlopuna pelata vähä'n pidempään kuin joka arki-ilta kun silloin voi myös ulkoilla. Lapset rauhottuvat myös paremmin yöuniulle, jos eivät ole illalla pelanneet.

Lapsen leikkitaitoja kannattaa myös kehittää olemalla itse mukana ja viemällä leikkiä eteen päin erilaisilla ehdotuksilla mitä nyt voisi tehdä, niin lapsi kyllä oppii leikkimään ja käyttämään omaa mielikuvitustaan. Mileikuvituksesta on lapselle vielä paljon hyötyä koulussa, mutta pelkkä pelaaminen ei sitä rikasta, koska se on valmiiksi kuviteltua eikä useimmat pelit anna lapsen omalle mileikuvitukselle tilaa, ei ainakaan tarpeeksi.

 

[leijona76]

Meil rajataan kyllä ton pian 5v peliaikaa reilusti. Ei edes jokapäivä ja peliaikana munakello pirisee lopetusmerkkinä. Jos alkaa kiukutella ja vetkuttaa lisäaikaa ni tulee pelikielto kokonaan määräajaksi kuten eilen. Pelaaminen selvästi lisää levottomuutta joten siksiksin rajataan. Leikkiä lapsi kyllä osaa ja mielikuvitusta löytyy mutta just angrybirds kiinnostaa liikaakin. Lapsen juttuja kumminkin on leikkiä eikä asua pelin ääressä.

 

["aloittaja"]

sovitte peliajan ja yleensäkin tietsikalla olo ajan, puoli tuntia vaikka. ja sitten se on loppu, ja mitkään kinuamiset ei auta.

Näin meillä on toimittu, eli KOSKAAN lapsi ei ole saanut kinuamalla lisää peliaikaa ja välillä on pelit jätetty kokonaan pois jos kiukuttelu ja kinuaminen on mennyt överiksi. Yleensä lapsi muistaa hetken, että ei saanut jankata, mutta kaikesta olemisesta ja tekemisestä huokuu, että pelit olisi mielessä koko ajan. Välillä olen laittanut jankkaamisesta omaan huoneeseensa hetkeksi, mutta eipä sekään paljon auta. Pian sama jauhaminen jatkuu taas, ja en voi lasta koko päivää kuitenkaan huoneessaan pitää.

 

[feger]

Meillä ei tuon ikäinen pelaa vielä yhtään mitään.

 

["aloittaja"]

Meillä on myös näin ja se toimii oikein hyvin. Mieluummin annan lasten viikonlopuna pelata vähä'n pidempään kuin joka arki-ilta kun silloin voi myös ulkoilla. Lapset rauhottuvat myös paremmin yöuniulle, jos eivät ole illalla pelanneet.

Lapsen leikkitaitoja kannattaa myös kehittää olemalla itse mukana ja viemällä leikkiä eteen päin erilaisilla ehdotuksilla mitä nyt voisi tehdä, niin lapsi kyllä oppii leikkimään ja käyttämään omaa mielikuvitustaan. Mileikuvituksesta on lapselle vielä paljon hyötyä koulussa, mutta pelkkä pelaaminen ei sitä rikasta, koska se on valmiiksi kuviteltua eikä useimmat pelit anna lapsen omalle mileikuvitukselle tilaa, ei ainakaan tarpeeksi.

Ei ole lapsi oppinut leikkimään, vaikka joka päivä on harjoiteltu. Hän pitää esim. autoleikkejä "näytelmänä" ja haluaisi vain katsella kun aikuinen esittää. Joskus olen jonkun kauppaleikin saanut vedettyä läpi hänen kanssaan, mutta homma kariutuu aina jos seuraavalla leikkikerralla leikki ei menekään tismalleen samalla kaavalla.

2 vuotta pienempi sisaruksensa puolestaan osaa leikkiä ihan ilman opetustakin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

[QUOTE="aloittaja";27382831]Näin meillä on toimittu, eli KOSKAAN lapsi ei ole saanut kinuamalla lisää peliaikaa ja välillä on pelit jätetty kokonaan pois jos kiukuttelu ja kinuaminen on mennyt överiksi. Yleensä lapsi muistaa hetken, että ei saanut jankata, mutta kaikesta olemisesta ja tekemisestä huokuu, että pelit olisi mielessä koko ajan. Välillä olen laittanut jankkaamisesta omaan huoneeseensa hetkeksi, mutta eipä sekään paljon auta. Pian sama jauhaminen jatkuu taas, ja en voi lasta koko päivää kuitenkaan huoneessaan pitää.[/QUOTE]miettikää löytyisikö kodin ulkopuolelta mitään harrastusta lapselle, jonka parissa viihtyisi

 

[feger]

[QUOTE="aloittaja";27382854]Ei ole lapsi oppinut leikkimään, vaikka joka päivä on harjoiteltu. Hän pitää esim. autoleikkejä "näytelmänä" ja haluaisi vain katsella kun aikuinen esittää. Joskus olen jonkun kauppaleikin saanut vedettyä läpi hänen kanssaan, mutta homma kariutuu aina jos seuraavalla leikkikerralla leikki ei menekään tismalleen samalla kaavalla.

2 vuotta pienempi sisaruksensa puolestaan osaa leikkiä ihan ilman opetustakin.[/QUOTE]

Kuten Astrolabekin tuossa totesi, kuulostaa autismin kirjon piirteitä omaavalta. Jossain vaiheessa aletaan varmaan tutkimaan asiaa tarkemmin.

 

["aloittaja"]

Meillä ei tuon ikäinen pelaa vielä yhtään mitään.

Vähänkö olen manannut tuota miestäni, joka pojalle joskus nuo pelit on näyttänyt. Vaikka väistämättä tuo olisi niihin myöhemminkin törmännyt. Onneksi meillä poika pelaa kuitenkin melko"kesyjä" pelejä, kuten angry birds, frozen bubbles ja sitten nuo pikkukakkosen ja papunetin pelit.

 

["aloittaja"]

miettikää löytyisikö kodin ulkopuolelta mitään harrastusta lapselle, jonka parissa viihtyisi

Toki lapsella harrastuksia on ja paljon puuhataan kodin ulkopuolella asioita, eli ei "päivystetä" tuossa tietsikan vierellä kuitenkaan. Tykkää kyllä käydä erilaisissa jutuissa, mutta sellaista"paloa" ja innostusta tuntuu olevan vain noihin peleihin.

 

[chef]

Olenkohan mä jotenkin tiukkis...meillä edes 9v ei pelaa päivittäin. Ei edes viikoittain.

 

["link"]

Olenkohan mä jotenkin tiukkis...meillä edes 9v ei pelaa päivittäin. Ei edes viikoittain.

Kyllä. Osaako se edes englantia, kun ei saa pelata?

 

[Viiras]

Kuulostaa aika samalta kuin meidän poika. Asperger-piirteitä, huimaa oppimista ja älykkyyttä, jumiutuu peleihin, mutta myös muihin asioihin välillä. Ei osaa leikkiä mielikuvitusleikkejä, ei osaa leikkiä toisten kanssa vaan leikkii ns. rinnakkaisleikkiä, ongelmia oman toiminnan ohjauksessa.. En edes muista mitä kaikkea.. Pieniä ongelmanpalasia siellä täällä, mutta mikään ei ole riittävästi ongelmallista mihinkään diagnoosiin.
Meidän poika on nyt jo muutamaa vuotta vanhempi, mutta raskaat on ajat edessänne, jos ette saa diagnoosia ja riittävää tukea ennen koulun aloitusta ja varsinkin silloin koulutien alussa.
Minulla ei ole muuta neuvoa antaa kuin se että noissa tilanteissa aikuisen pitää tehdä rajat kun lapsi ei siihen itse kykene. Meillä saadaan ilo irti muusta tekemisestä nykyään helposti, kun siihen ottaa koko perheen mukaan. Pelataan yhdessä ulkona, tai laitetaan paikkoja syyskuntoon, mitä vaan kunhan tehdään se yhdessä ja hassutellaan samalla

 

[chef]

[QUOTE="link";27382917]Kyllä. Osaako se edes englantia, kun ei saa pelata?[/QUOTE]

Siis mitäh? Eikö englantia enää nykyään opi ilman pelaamista?

Joo, osaa se. Sille on sitä koulussa opetettu jo muutama vuosi.

 

[himopelaaja]

15-20 minuuttia päivässä on tosi vähän. Itse en sellaisessa ajassa ehdi kunnolla kun käynnistää vasta pelin. Minä pelaan useita tunteja päivässä.
Hyvien pelien parissa uppoaa helpostikin useampi tunti päivässä.

 

[Rockwood]

"Hukkaamalla" pleikkaan tai tietsikkaan kuuluvan virtapiuhan?

 

[TrueBlood]

Siis mitäh? Eikö englantia enää nykyään opi ilman pelaamista?

Joo, osaa se. Sille on sitä koulussa opetettu jo muutama vuosi.

Näin meilläkin

 

[Tepadj]

Odotahan kun koulumaailmassa kaveripiiri laajenee. Tulee sinullekin silloin tutuksi verkkopelit kuin runescape, mw3, battlefiel, combat arms....

Runescapea ei edes hölmöimmät jonnet enää pelaa.

 

["vieras"]

Kute todettu jo, lapsellasi lienee autismin piirteitä.

Meillä 5-vuotias saa pelata pelikoneella/tietokoneella yhtenä päivänä viikossa yhden tunnin/puolitoista tuntia. Muuten jos haluaa pelata, otetaan lautapelit esiin tai lähdetään pelaamaan futista pihalle.

 

["mona"]

Luin ketjun tosi nopeasti, mutta 15minuuttia on toi lyhyt aika pelata, sehän on kuin kiusaamista. Mä kannatan pelipäiviä ja sitten aikaa vaikka tunti.

 

[Anatolia]

Minä olisin huolissani, jos lapsi puhuisi paljon tai pelkästään peleistä ja pelaamisesta.

Jos ei haluaisi eikä oikein osaisikaan tehdä muuta kuin pelata.

Jos ei suostuisi lopettamaan pelaamista, kun peliaika on ummessa, vaan tappelisi vastaan ja jankuttaisi oikein tosissaan.

Jos pelaisi salaa ja ilman lupaa, esim. kun äiti menee suihkuun niin heti on pleikkari päällä.

Jos noista kriteereistä yksikin täyttyisi, niin laittaisin heti pelaamiselle täydellisen stopin. Jonkin ajan kuluttua voitaisiin kokeilla uudestaan, hyvin rajatusti, ei siis joka päivä.

Meillä 6 v pelaa, mutta kohtuudella. Osaa ja haluaa tehdä kaikenlaista muutakin. Onneksi. Lapsen paikka on ulkona tai esim. rakennuspalikoiden ääressä, eikä pelikonsolin ääressä.

 

["aloittaja"]

"Hukkaamalla" pleikkaan tai tietsikkaan kuuluvan virtapiuhan?

Voi kun olisikin noin helppoa... sitten alkaisi meillä se "isi, voitko jo korjata koneen" "Äiti, mennäänkö jo ostaan kaupasta uusi piuha..."

 

[mamilu]

Nyt taas muistuu hyvin mieleen miksi meillä ei ole pelikoneita taikka tv:eetä Pääsee pikkasen helpommalla ei tartte tarratauluja tai rajoituksia sen suhteen.. Pari kertaa vuodessa kuulen kysymyksen miksi meillädi ole tai koska me saadaan.. Ja osaa vielä lapset leikkiäkin..

Oon kyllä oikeesti joistain lapsista huomannut tämän että kun tulevat meille ja tajuavat että kyseisiä koneita ei ole niin hetken ovat mitä me sitten voidaan tehdä kunnes poikamme kertovat että leikitään...

Niin ja on noi 7 ja 4 vuotiaat oppineet sitä Englantiakin vaikkei ole pelejä (taikka koulussa opeteta) taitaa Saksaakin mennä muutama sana...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="mona";27383878]Luin ketjun tosi nopeasti, mutta 15minuuttia on toi lyhyt aika pelata, sehän on kuin kiusaamista. Mä kannatan pelipäiviä ja sitten aikaa vaikka tunti.[/QUOTE]

Jotenkin ajattelen, että kokonainen tuntikin on aika pitkä aika 5-vuotiaalle jonkin pelin äärellä. Jos itse pelaisin, kyllä tunnin jälkeen jo päässä humisisi. Pari kertaa olen tuota angry birdsia kokeillut, ihan että hieman olen jyvällä pojan jutuista, niin näin seuraavana yönä käsittämättömän painostavia unia, joita en normaalisti näe. eli kyllä nuo pelit kaikessa viattomuudessankin aivoihin vaikuttavat ja jos vaikuttavat tällaisella 35-vuotiaalla, niin kyllä varmasti 5-vuotiaallakin. Siksi meillä tuo peliaika pidetään suht lyhyenä. Mutta nyt siis kokeillaan tuota 2*30 min. peliakaa/viikko.