Lapseni on huolimaton unohtelija, kuinka hänet saan muistamaan arkiasiat paremmin

[ei haittaa]

Eli tilanne on sietämätön.
Siis oikeasti alkaa jo menemään hermot tähän.
Lapsi unohtaa milloin kynät kotiin,
muistaa ehkä ulkona mutta ei viitsi tulla hakemaan kotoa kun ajattelee että ei haittaa joltain saan lainattua.
Lapsi unohtaa läksyjä,
ei kuulemma kuullut että tuli tämä ja tämä läksyksi.
Minä saatan kaivaa kirjan hänen laukustaan ja huomaan hänen oman merkinnän kirjan kulmassa ja taas tehdään paniikissa niitä joko illalla tai aamulla.
Koulun jälkeen tuo ne yleensä tekeekin jos siis sattuu muistamaan että tuli läksyä, jos meinaan tarkista koulurepun alkaa vaan huutamaan että miksi et äiti usko ei meille tullut läksyjä,
miksi et luota minuun?
Milloin hän unohtaa laittaa takin päälleen ja huomaa koulussa että takki jäi kotiin naulakkoon,
ei haittaa sattuuhan sitä vaikka asteita on +2
Milloin koulussa on uinitia,
uikkarit jäi kotiin ei haittaa jos vaikka koulu vuokraisi uikit,
onhan ne vuokranneetkin.
Milloin koulussa kirjastoon meno ja kortti unohtuu kotiin,
ei haittaa,
kyllä kaveri varmaan omalla kortillaan lainaa.
Milloin kirjat unohtuu kirjastoon palauttamatta, ei haittaa
vien ne seuraavalla kerralla.
Milloin kouluun "hukkuu" monot mutta ei haittaa
onhan minulla kotona vielä toiset joten otan ne kotoa seuraavaksi mukaan kun on hiihtoa.
Milloin on harrastuksesta puuttunut harkkavaatteet
(joukkue peli ja yhdenmukainen vaatetus tähdennetty myös harkoissa valkkujen toimesta)
Ei haittaa,
voin minä nyt olla näissäkin mitkä on päälläni valkku saattaa huomauttaa mutta ei haittaa.
Oman huoneen siisteys on mitä on ei haittaa,
kun minä teen nyt tämän ja tämän ja sen jälkeen tämän.
Sitten kun minä 1kk kiukuttelun ja raivoamisen jälkeen sen siivoan hänelle niin kyllä taas omassa huoneessa viihdytään,
mutta kun se menee sotkuun ei haittaa ainahan voi mennä keittiönpöydälle.
Kun kamat jää keittiönpöydälle ei haittaa vaikka äiti nostaa värikynät ja paperit pois ja piilottaa, ei haittaa.
Sekään ei haittaa että kouluvuoden aikana miltei kerran kuussa saat olla teetettämässä lapselle aina ja aina uutta kotiavainta kun edellinen hävisi, ei haittaa vaikka ei heti uutta avainta saisikaan vaan rangasitaan (muka) niin ainahan pääsen kavereilleni kunnes vanhempani tulee otiin, ei haittaa.

Jumakauta mulla ja mun miehellä hajoaa pää ihan just kun asenne on EI HAITTAA!!
Ja voisi äkkiä kuvitella että taustalla olisi koulukiusaamista (ei ole)
tai huono oppimaan koulussa
(ei ole, vetää ihme kyllä kymppejä kokeista, niin jos on kynä millä tehdä)
Minua jo valmiiksi itkettää kun ajattelen että ollaan menossa kohti joulua ja välitodistusta ja kaikki muut aineet komeilee siinä 9-10 todistuksessa mutta huolellisuus, hyvä jos 5 saa :/

Anopin mielestä tähän ei saa puuttua kun hänkin on samanlainen ei haittaa tyyppi ja hyvin on pärjännyt elämässä,
hänkään ei kyllä stressiä ota jos huomaa vaika reissussa että lompakko jäi kotiin,
ei haittaa kai minulle nyt joku aina rahaa lainaa ei haittaa...
Kuulemma on hienoa että lapsi osaa ottaa rennosti eikä stressaa, ei haittaa.

On kokeiltu jättää harrastus pois jos ei haittaa asenne ei muutu.
On kokeiltu, pakkaa edellis iltana kamat kasaan ei auta vaikka vieressä seisot ei ne kamat kaikki tule kun lapsi keksii tärkeämpää mielestään ja ei haittaa jos aamusta tulee kiire.
Olen lahjonut jos nyt muistat kaikki läksyt siivota huoneen ja pitää kamat tallessa saat vaikka 5€ viikkorahaa ei auta ei

Mitä tässä enään voi tehdä kun mikään EI HAITTAA

Luojan kiitos nuo meidän muut lapsemme osaa huolehtia tavaroistaan tai hulluksihan sitä tässä jo tulisi.

 

[Minni-hiiri harmaana]

Mulla on tyttö ollut aina tommonen ja on vieläkin (23vee). Unohtas varmaan päänsäkin, jos se ei olis hartioissa kiinni. Mitään en koskaan tuolle ominaisuudelle mahtanut ja kyllä se hermoja kiristeli varsinkin kouluaikoina.

 

[TiiBii]

No mutta! Kokeilepa itse vaikka vain loppuvuosi samaa ajattelutapaa.

Kun suakaan ei haittaa, saa lapsi itse kärsiä seuraukset. Ehkä silloin alkaa jo haitata...

Seuraavalla kerralla kun jotain on unohtunut, hymyilet, unohdat asian samantien ja mietit jotain mukavaa. Etkä stressaa siitä!

 

[ei haittaa]

No mutta! Kokeilepa itse vaikka vain loppuvuosi samaa ajattelutapaa.

Kun suakaan ei haittaa, saa lapsi itse kärsiä seuraukset. Ehkä silloin alkaa jo haitata...

Seuraavalla kerralla kun jotain on unohtunut, hymyilet, unohdat asian samantien ja mietit jotain mukavaa. Etkä stressaa siitä!

Olen koekillut mutta olen kai liian tunnollinen ja EN PYSTY SIIHEN!
Oikeasti saatan pystyä tuohon maksimissaan sen kuukaudan mutta lapsen ei haittaa asenne vaan jatkuu
Tämä sankari myös varmaan hukkaisi päänsä jos ei olisi hartioissa kiinne

 

[TiiBii]

No joo, kuulostaa tavallaan tutulta. Mun kakkonen ei unohtanut vain läksyjä tai kirjoja vaan pahimmillaan koko repun. Mut kyllä se nyt jo muistaa. -Melko hyvin.

 

["vieras"]

No mun mielestä sulla on nyt kyllä nuttura liian kireellä, ja pahasti. Eikö noi kouluhommat voi hoitaa vilman kautta, jos lapsi ei vielä itse ole siihen tarpeeksi kypsä?

Ja varmaan sitten myöhemmin kohtaa sun kriteeris kun vähän kehittyy.. Löysää pikkasen..

 

["jaa"]

Olen koekillut mutta olen kai liian tunnollinen ja EN PYSTY SIIHEN!
Oikeasti saatan pystyä tuohon maksimissaan sen kuukaudan mutta lapsen ei haittaa asenne vaan jatkuu
Tämä sankari myös varmaan hukkaisi päänsä jos ei olisi hartioissa kiinne

Huolehditko, aina siihen voidessasi, lapsesi asioista? Jos lapsellasi on jo numerotodistus, niin lapsesi on jo sen verran iso, että voi vallan hyvin vastata tekemättömyyksistään ihan itse. Älä auta häntä muistamaan, vaan anna hänen oppia kantapään kautta. Parempi nyt kuin joskus myöhemmällä iällä. Viitonen koulutodistuksessa huolellisuuden kohdalla tässä vaiheessa EI HAITTAA.

 

[ei haittaa]

[QUOTE="vieras";29107405]No mun mielestä sulla on nyt kyllä nuttura liian kireellä, ja pahasti. Eikö noi kouluhommat voi hoitaa vilman kautta, jos lapsi ei vielä itse ole siihen tarpeeksi kypsä?

Ja varmaan sitten myöhemmin kohtaa sun kriteeris kun vähän kehittyy.. Löysää pikkasen..[/QUOTE]

Tiedä sitten tiukalla, opettaja ei ala wilman kautta viestittelemään läksyistä näin isoilla, jos kyse olisikin jostakin eka tokaluokkalaisesta niin kyllä, mutta ei isommista.

 

[Coffee Break]

Meidän lapsessa on samoja piirteitä. Lasta selvästikin harmittaa unohtelut mutta ei se ole ottanut opikseen vaan unohtelut jatkuu. Nyt viime aikoina sillä on pysynyt puhelin kiitettävästi mukana, se ei ole jäänyt minnekään sitten koulun alun jolloin se jäi ulkoilukentälle ja oli kadoksissa muutaman päivän.

 

[ei haittaa]

[QUOTE="jaa";29107409]Huolehditko, aina siihen voidessasi, lapsesi asioista? Jos lapsellasi on jo numerotodistus, niin lapsesi on jo sen verran iso, että voi vallan hyvin vastata tekemättömyyksistään ihan itse. Älä auta häntä muistamaan, vaan anna hänen oppia kantapään kautta. Parempi nyt kuin joskus myöhemmällä iällä. Viitonen koulutodistuksessa huolellisuuden kohdalla tässä vaiheessa EI HAITTAA.[/QUOTE]

Olen parhaani yrittänyt että hän itse huolehtisi. Vaan jos tosiaan kuukauden hän kävelee kouluun kotiin koska hukkaa pyöränavaimet,
ei haittaa.
Kerta kaksi viikossa jää joku kirja kouluun kotiin ja läksyt siksi tekemttä,ei haittaa.
Kirja jopa ehkä mukana repussa mutta unohtaa läksyt, ei haittaa.
Tiedän pitäsi löysätä nutturaa mutta kun en vaan itse pysty tohon olemaan huolehtimatta kun kuukauden melkein jokaisena päivnä jotakin unohtaa.

 

["jaa"]

Olen parhaani yrittänyt että hän itse huolehtisi. Vaan jos tosiaan kuukauden hän kävelee kouluun kotiin koska hukkaa pyöränavaimet,
ei haittaa.
Kerta kaksi viikossa jää joku kirja kouluun kotiin ja läksyt siksi tekemttä,ei haittaa.
Kirja jopa ehkä mukana repussa mutta unohtaa läksyt, ei haittaa.
Tiedän pitäsi löysätä nutturaa mutta kun en vaan itse pysty tohon olemaan huolehtimatta kun kuukauden melkein jokaisena päivnä jotakin unohtaa.

Huomaatko tuosta aloitustekstistäsi, että lapsesi on jo oppinut, että joku aina auttaa/pelastaa lapsen unohteluista seuranneista ongelmista? Ei sellainen voi jatkua vai mitä?

 

[Coffee Break]

Tiedä sitten tiukalla, opettaja ei ala wilman kautta viestittelemään läksyistä näin isoilla, jos kyse olisikin jostakin eka tokaluokkalaisesta niin kyllä, mutta ei isommista.

Meille opettaja(t) on merkkaillut läksyjä kirjoihin posti it- lapuilla Samoten nyt on tullu erikseen läksytaulu luokkaan josta kaikki lapset näkevät mitä on tullut mistäkin läksyksi.

 

[ei haittaa]

[QUOTE="jaa";29107424]Huomaatko tuosta aloitustekstistäsi, että lapsesi on jo oppinut, että joku aina auttaa/pelastaa lapsen unohteluista seuranneista ongelmista? Ei sellainen voi jatkua vai mitä?[/QUOTE]

Kyllä niitä unohduksia silti sattuu
En oikeasti kerkeä ja pysty huolehtimaan yhdestä kuin 3v lapsesta onko takki päällä onko läksyt tehty jne.
Koetan toki noin yleissilmäyksellä kysellä ja muistuttaa kuten näille muillekin jotka ei pahemmin edes unohtele.
En todellakaan ole joka aamu pakkaamassa lasta kouluun jos sitä tarkoitat
Mutta silti vaikka lapsi unohtaa ja minä en muistuttamassa on asenne ei haitta,
ei hän siitä ketään edes syytä jos unohtuu
(moni kun voisi kuvitella että miksi äiti ei muistuttanut) vaan hän on ei haittaa.

 

[ei haittaa]

Meille opettaja(t) on merkkaillut läksyjä kirjoihin posti it- lapuilla Samoten nyt on tullu erikseen läksytaulu luokkaan josta kaikki lapset näkevät mitä on tullut mistäkin läksyksi.

Läksytaulu näilläkin on luokassa mutta ei haittaa jos unohtaa merkata jätetään vaan tekemättä kun ei ole merkattu ei haittaa jos jään läksyparkkiin.

 

[Coffee Break]

^Mä olen tehnyt niin että jos läksyjä ei ole merkattu niin lapsi joutuu joka tapauksessa jotain tekemään ja vielä enemmän kuin läksyjä olisi tullut.

 

["vieras"]

Niinku minä olin pienenä On tuo vähentynyt mutta ei todellakaan loppunut. Eipähän stressaa pikkujutuista

 

["Mis"]

Mä olin lapsena ihan samanlainen, ja oon edelleen... Kotiavaimen kun pari kertaa hukkasin ala-asteella, niin uuden sain vasta 17-vuotiaana.
Tosin nyt on käynnissä ADD-tutkimukset, kun tosiaan koko elämä on ollut yhtä unohtelua ja tuuliviirinä paikasta toiseen menemistä.

 

["vieras"]

Mun mieheni oli lapsena samanlainen. Saattoi esim. aamulla kouluun lähtiessään epähuomiossa pukea kaksi takkia päällekkäin ja kotiin tuli ilman yhtään takkia jne. Nykyään hän on erittäin tarkka ja siisti eikä unohtele mitään. Meillä lapset ovat perineet samaa ominaisuutta, varsinkin keskimmäinen poika. Unohtelu on kuitenkin vähentymään päin nyt kun on viidennellä luokalla.

 

["vieras"]

Nyt puskee "ei haittaa" ulos korvista

 

[hmmm...]

Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että te molemmat ns. hyökkäätte lapsen kimppuun (painostatte) näistä unohteluista ja uskon sen entisestään ahdistavan lasta, jonka myötä hän unohtaa hermostuksissaan vielä enempi asioita.

Miten toimitte silloin kun lapsi muistaa läksyt jne.? Oletteko kokeilleet tehdä vaikka muistitaulun tehtävistä asioista, jonka käytte läpi? Päivän rytmittäminen voi auttaa lasta muistamaan.

 

["Äiti minäkin"]

Kaikki lapset ovat erilaisia. Ei kukaan ole samasta muotista tehty. Oisipa itekkin noin "rento".

Joo mutta nyt ite äitinä varmaan ottaisin ja auttaisin lasta enkä komentelisi/olisi negatiivinen(en tiedä oletko sinä mutta kuitenkin)... Luulen että siitä tulee kierre helposti?
Heti koulun jälkeen tehdään läksyt.
Jääkaapin oveen muistilista! Joka ilta se lapsen kanssa se luetaan ja muistellaan mitä huomenna on ja aamulla sama juttu. Selkeät ohjeet ja muistutukset, ei montaa asiaa yhtäaikaa pölötetä, rauhallisesti.
Palkitseminen! Kun hommat sujuu(sinä autat lasta kun tarvitsee selvästi apua päivittäin)lapsi palkitaan. Positiivinen kierre päälle!
Opettajan kanssa palaveri ja kerrotte suunnitelmanne, opettaja muistuttaa lasta palkinnostanne!

Tsemppiä!

 

["kasvattaja"]

Tuomas Enbuske kirjoitti tästä hyvän jutun joskus. Harmi etten nyt löytänyt sitä.

Mutta hän on siis itse tuollainen hajamielinen ja huonomuistinen. Tiedosti asian ja oli yrittänyt tehdä asialle jotakin, mutta kun ei vain pysty. Hän rinnasti sen huonoon kuuloon tai lukihäiriöön. Eli hän "raivostui" aina kun hänen hajamielisyydellään vitsailtiin tai sitä arvosteltiin. Sama jos likinäköiselle auottaisiin päätä siitä ettei näe saunassa mitään ilman silmälaseja.

Kun lasta arvostellaan tai hänelle jopa suututaan huonon muistin takia, niin lapsi todennäköisesti kokee sen hänen persoonansa arvosteluna. Seurauksena sitten huonoa itsetuntoa jne.

 

[Unohtelija]

Joo mukka samanlainen tyttö 9v. Annan alkuun hoitaa itse, esim. repun, mutta tarkistan aina vaivihkaan ja muistutan ystävällisesti jos jotain puuttuu. Aivaimet kannattaa laittaa niin, että eivät voi unohtua jos vain mahdollista. Tyyliin kaulanauha paidan alla mikä on niin pitkä, että sitä ei avatessa tarvitse riisua. Koulussa pyydät opettajaa huolehtimaan, että tyttö muistaa kaiken. Ei ole lapsen vastuulla jos ei siihen kykene,. Kyllä ne kaikki kasvaa. Itse olin samanlainen ja kyllä edelleenkin kadottelen avaimia ja olen hajamielinen. Ei se ole kovinkaan hauskaa itselleenkään.
Ihmiset ovat erillaisia. Ei välttämättä löydy mitään keinoa miten tytön saisi parempimuistiseksi, mutta voi keksiä apukeinoja arjessa jotka auttavat.
Torua ei kannata. Siitä tulee vain paha mieli kaikille. Ei se ole kenellekkään kivaa olla hajamielinen ja ainainen muistuttelun kohde. Muistan ainakin itse miten turhautavaa se lapsena oli ensin unohtaa jotakin ja sitten vielä sada kaikkien haukut niskaan.

Nyt aikuisena minulla on todettu Aspergerin oireyhtymä joka varmana selittänee tuon unohtelunkin.

Kannattaa suhtautua lapseensa kaikkine piirteineen rakkaudella ja hyväksynnällä ja olla tukena ja apuna. Kaikki kyllä kasvavat ja oppivat sen mitä ovat oppiakseen. Itse elin tuollaisesa mentaliteetissa, että pitää vain kurilla takoa sitä vastuuta, ihan kuin se minusta olisi ollut kiinni ja jouduinkin sitten masennuslääkitykselle kymmenenvuotiaana menetetyn itsetunnon ja ainaisen morkkaamisen takia.
Unohtelua ja hajamielisyyttä ei tule sotkea huolimattomuuteen.

 

["PiuPiu"]

Minusta tilanne kuulostaa siltä, että kaksi aivan erilaista temperamenttiä ovat törmäyskurssilla. Ja siihen ei auta mikään muu, kun pitäisi vain oppia ymmärtämään toista ja keksiä keinot toimia lapsen temperamenttia tukien.

Luin hiljattain Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys (pitäisi lukea myös jatko-osa: Temperamentti ja koulumenestys) Kirja avasi silmät ja toi paljon muistoja mm. omasta lapsuudesta. Olin vähän samantapainen kuin ap:n lapsi ja muistan elävästi kaikki ne moitteet mitä asiasta sain. Jotka eivät koskaan auttaneet. Kirjassa oli myös esimerkkitapaus josta tuli heti mieleen ap:n tapaus.

Temperamentistä sen verran, että kyseessähän ei ole mikään mittari sille, miten räiskähtelevä persoona on kyseessä. Vaikka usein temperamentti sellaiseksi mielletään ("Hän on kovin temperamenttinen" jne.). Ujous, hiljaisuus ja kynnys reagoida ovat temperamentin osia siinä missä ulospäinsuuntautuneisuus ja räiskähtelykin.

http://ltiilika.blogs.fi/2006/09/13/luettua_temperamentti_ja_kouolumenestys_~1121745/ Tuossa linkissä on kerrottu pintapuolisesti temperamentistä.

Itselläni on esim. jonkun verran matala sinnikkyys, ja erittäin korkea häirittävyys. Yhdistelmä, jossa kyllästyn helposti puurtamaan saman asian parissa (minua ei vaivaa, jos jokin asia jää kesken, jos ei muutenkaan ole kiinnostava minusta) ja häiriinnyn helposti ympärillä tapahtuvista asioista. Huomioni herpaantuu tehtävästä asiasta, saatan unohtaa mitä olin tekemässä ja siirtyä seuraavan asian pariin. Koulumaailmassa tämä oli aikanaan ongelma ja olin tukiopetuksessa asian vuoksi monesti, vaikka mitään oppimisvaikeuksia itsessään ei ollut. Ainoastaan "keskittymisen puutetta". Nyt työelämässä taas olen parhaimmillani kiireessä, kun on monta päällekkäistä projektia hoidettavana. Stressaan niistä pelkästään hyvällä tavalla. Unohtelua tosin tapahtuu yhä helposti, jos en tee työtä sen eteen että muistaisin (laitan muistutuksia ja teen tehtävälistoja)

 

[höperehtijä]

Muistilistaa minäkin ehdottaisin. Vaikka ulko-oveen lapsen silmien korkeudelle lyhyt lista kaikesta mitä pitää olla mukana. Repun voisi pakata valmiiksi eteiseen odottamaan jo edellisenä päivänä heti kun läksyt on tehty.

Mä olin (ja olen pohjimmiltani vieläkin) lapsena tuollainen huitshapeli. Aina unohtui kaikki ja myöhästyin joka paikasta, riippumatta siitä miten vanhemmat yritti muistutella tai hoputtaa. Ylä-asteella alkoi oma jatkuva mokailu jo nolottaa, kun luokkakaverit pystyivät jo selvästi huolehtimaan asioistaan paremmin. Aloin kyllä pitää esimerkiksi koulun aikatauluista kiinni, mutta tavarat ja tehtävien määräajat unohtuivat usein. Lukiossa otin käyttöön kalenterin ja se helpotti hieman muistamista. Yliopistossa aloin kantaa mukana muistikirjaa mihin kirjasin aivan kaiken ja viivasin asiat yli sitä mukaa kun ne oli hoidettu.

Nykyisin tuon muistikirjan virkaa ajaa kännykkä ja kirjaan aivan kaiken ylös oli sitten kyse kauppalistasta, muistutuksesta karsia omenapuut, lainakirjojen eräpäivästä tai jostan työjutusta. Mulla onkin kaikki aina tehtynä hyvissä ajoin ennen määräaikaa, en myöhästy mistään ja olen aina hyvin valmistautunut. Mieheni ja jokunen työkaveri on joskus nälväissyt tarkkuudestani, mutta mun pakko sillä muuten ei tulisi mistään mitään. Ja huom... vaikka olen näin tarkka asioitten hoitamisesta, niin en ole stressaantunut kun mun ei tarvitse enää muistella tai nolostella mitään.