Lapsettomien käsitys lapsiperheiden elämästä

[Gluteus maximus]

Minä en pidä vapauteni rajoittamisesta ja toisten passaamisesta. Eikö se riitä siihen, etten pidä myöskään perhe-elämästä. Nautin mieluummin iltaisin sohvalla nouto-aterian kanssa lasin viiniä ja katson elokuvaa kuin kokkaan kersoille, pesen likapyykkiä ja luen iltasatua.

Mitä luulet, pitäisitkö siitä rakkaudesta, minkä kokisit vain omien lapsien kanssa?

Sori, änkeän väliin,mut kertokaa viisaat miten tuo niin mainostettu ja ylistetty rakkaus ilmenee? Mä olen ilmeisesti huono, tunteeton ja kylmä äiti? Onko uhma, kiukuttelu, jatkuva narina ja nurina, kikkailu, rajojen venyttely, vastaansanominen, vääntö ja kääntö sitä rakkautta? Oudosti minusta suurta kiintymystään osoittavat äidille joka (resurssiensa mukaan) parhaansa yrittää ja passaa ruuat eteen ja siivoaa sotkut ja yrittää tapoja opettaa. Lukee sadut ja puhaltaa pipit. Huoh.

Ja tämä on vasta alkua. Murrosiässä sitten heitellään tavaroita, paiskitaan ovia, haistatellaan, mökötetään jne. Tosin meidän poika tulee kyllä viereen ja halaa ja sanoo, että "äiti minä rakastan sinua" se tuntuu todella ihanalta! :heart:

 

[2:lapsen äiti]

Työkaverisi tuntuu olevan harvinaisen fiksu ihminen. Miksi sitä pitäisi pilata toimiva parisuhde kolmannella pyörällä. Ei enää extempore-seksiä, matkustelua, romanttisia illallisia, äkkilähtöjä, pitkiä aamuja jne. Kaksin aina kauniimpi. Ja mieluummin minä salilla ja shoppaamassa käyn, kun kakkavaippoja kotona vaihtelen.

Pitää olla älyttömän vaikea elämä jos ei voi enään tehä asioita joita luettelit, sillä multa onnistuu nuo ihan jokainen ja 3-vuorotyöä vielä lisäksi. Ja miks ei ehdi salille tai shoppaamaan? Ootko ap yh?

 

[karolyn06]

Mutta, mutta... Eiköhän nuo ole aika yksilöllisiä juttuja miten asiatn kokee?

Mahtaakohan monikaan lapsiperheellinen oikeasti ymmärtää (vapaaehtoisesti) lapsettomien pariskuntien elämää? Monilla kun on ajatuksena että lapset olisivat joku perheen edellytys ja jokaisen pariskunnan toive nr.1. Eli ilman lapsia elämästä puuttuisi jotain oleellista eikä ihminen voi olla onnellinen.

Peesaan täysillä! Olin itse vapaaehtoisesti lapseton lähes 35-vuotiaaksi, jolloin syntyi tämä rakastettu yllätysvauva! Ennen lapsen syntymää koin monasti olevani jotenkin huonompi ihminen, kun olin lapseton. Nyt kun olen "täyttänyt tämän yhteiskunnallisen velvollisuuteni", niin minua kohdellaan naisvaltaisessa työyhteisössäni aivan toisin!

 

[minä]

Mulle taas on avautunut ihan uusi maailma lasten kanssa, sitä aiemmin tuntui että kaikki oli jo koettu, joka maailman kolkka reissattu läpi jne. Kaipasin jotain enemmän, ja se kaipaamani löytyi niistä hetkistä kun rinnalle nukahtava vauva juuri ennen nukahtamistaan raottaa vielä kerran silmiään ja hymyilee. Rakkaus lapseen ja lapsen rakkaus äitiin on aivan erilaista kuin rakkaus omaan puolisoon, ehdotonta. Ennen piti lähteä viikonlopuksi Pariisiin saadakseen jotain erikoista elämään, nyt iloitsee eri asioista, vaikkapa lapsen riemusta kun hän laittaa aikuisten kengät jalkaansa ja kipsuttelee ympäriinsä. Harrastamaan ja kaupoille olen päässyt kuten ennenkin.

 

[vieras]

Minä en pidä vapauteni rajoittamisesta ja toisten passaamisesta. Eikö se riitä siihen, etten pidä myöskään perhe-elämästä. Nautin mieluummin iltaisin sohvalla nouto-aterian kanssa lasin viiniä ja katson elokuvaa kuin kokkaan kersoille, pesen likapyykkiä ja luen iltasatua.

No mulla on aivan sama homma, vapaus on ykkösasia, ja inhoan passaamista. ja silti olen itsekkäänä ihmisenä "erehtynyt" kaksi lasta tekemään. Tosin en koskaan päättänyt ensimmäisestä kun oli vahinko. Toinen tehtiin kaveriksi.

LIsäksi vielä se, että tykkään olla yksin, ja sitä yksinoloa ei ole koskaan, kun on pari lasta. En sitten tahdo millään jaksaa enää muuta ihmissuhdekuormaa. Puhelimeen vastaamiset ym.

Mutta hyvä puoli on se, että itse on ollut pakko muuttua ihmisenä. Itse saa myös jotain kun auttaa läksyissä harrastuksissa ym. tulee paljon uusia asioita myös elämään. Tosin mulla on aina ollut mielikuvitusta sen verran, että AINA on tekemistä ollut enemmän kuin tarpeeksi. Eli omaan elämään sisältöä en ole lapsista tarvinnut. Harrastuksia ja akateemista elämää ja matkustelua olisi ilman lapsia.
Rahanmeno on myös vapauden ja passaamisen ja vapaa-ajan puutteen lisäksi neljäs huono puoli. viides jatkuva huoli ja pelko lasten puolesta.
Hyvä puoli on se, että mulla on kaksi aivan mahtavaa ihmistä mun elämässä. Heidän myötä on nähnyt, että jos ihminen saa rakkautta ja hyväksyntää sellaisenaan, täysin ilman vaatimuksia, hänestä kasvaa täydellinen. Ei kateutta tai ilkeyttä tai pahuutta.

 

[Madicken04]

Mä en allekirjoita sita, etteikö lasten kanssa vois matkustella!!

Toki voi, kanarialle! Mutta lähdetkö kersojen kanssa parin kuukauden reppureissulle ausseihin tai romanttiseksi viikonlopuksi pariisiin, ryyppyreissulle viikoksi lappiin?

Ja pentujen kanssa lentokoneessa.... Sitä pitäisi monen vanhemman miettiä etukäteen. Koneeseen vasta kun lapsi osaa olla kiljumatta 10 tunnin lennolla Phukettiin!! Ne omat prinsessat kun eivät ole koneen ainoita matkustajia.

ei se ole lapsillekaan mikään nautinto matkustaa lentokoneessa noin pitkiä matkoja. Aikuisellekin ihan tuskaa istua lentokoneessa, mitettikää sitten lapsille.

Joku lapsi sopeutuu siihen silti paremmin kuin toinen. Ja perilläolo voi hyvin maksaa matkaan nähdyn vaivan. =)

*haaveilisi lämpimästä reissusta ensi talveksi...*

Onneks niillä lennoilla joilla oon menny Thaimaaseen ei oo ku yhdellä ollu melkeen koko lennon ajan kiukuteleva ja huutava laps ja voin sanoa et se oli enemmän ku raskasta ja sit paria päivää ennen takasin lähtöä jo oli mun ajatuksissa et taas saa kuunnella sitä samaa huutoa sen 10h. näin myös oli et takasin tulo oli samaa mesoa.
Kyllä siitä kärsi huomattava määrä ihmisiä.

No, meillä ovat muksut tähän mennessä *koputtaa puuta* istuneet määrätyillä paikoilla sen ajan kun kuuluu eli vaikea kuvitella noiden juioksevan lentokoneessakaan ympäriinsä. Ja vaikkei tyttö aina helpoimmasta päästä ole niin ei ole toistaiseksi kiukutteluillaan juuri kanssaihmisiä häirinnyt. Vanhemmaltahan se vaatiikin sitten paljon että saa matkan sujumaan muita häiritsemättä väsyneen uhmaikäisen kanssa.

Eli jos nyt kuvittelen pitkää lentoa noiden kanssa niin en odota matkasta helppoa, mutta toisaalta en myöskään usko kanssamatkustajien joutuvan kärsimään. Mutta juu, itse varmaan huokaisee helpotuksesta kun pääsee astumaan ulos koneesta.

Silti, nyt poju sairastaa kuudetta kertaa tänä talvena ja jos muutama viikko lämpimässä voisi tilannetta helpottaa niin olen valmis nuo matkat kärsimään... :snotty:

 

[uikku]

Ehkä olisin antanut työkaverin vain puhua. Koska itsekin mesosin aikoinani suunnilleen samoista aiheista....nyt ymmärrän etten tiennyt mistä silloin puhuin. Kyllä työkaverisi tulee ymmärtämään aikanaan, tosiasia on se että lapseton ei ymmärrä lapsiperhettä, ei ennenkuin itse saa lapsen ja elää sitä elämää. Aivan kuin eräs ystävänikin, lapseton, tuohtuneena sanoi: " niin kun sit kun sen lapsen saa niin se on sit muka ainoo asia elämässä, huhhuh..."....mutta minä voin sanoa että (tottakai mieheni ohella) lapseni on minulle SE AINOA asia elämässä, tärkein, kallisarvoisin, rakkain. Ei kukaan eikä mikään tule koskaan siihen väliin, ei koskaan.

 

[Sipi&Tylvesteri]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

 

[Sipi&Tylvesteri]

Työkaverisi tuntuu olevan harvinaisen fiksu ihminen. Miksi sitä pitäisi pilata toimiva parisuhde kolmannella pyörällä. Ei enää extempore-seksiä, matkustelua, romanttisia illallisia, äkkilähtöjä, pitkiä aamuja jne. Kaksin aina kauniimpi. Ja mieluummin minä salilla ja shoppaamassa käyn, kun kakkavaippoja kotona vaihtelen.

Pitää olla älyttömän vaikea elämä jos ei voi enään tehä asioita joita luettelit, sillä multa onnistuu nuo ihan jokainen ja 3-vuorotyöä vielä lisäksi. Ja miks ei ehdi salille tai shoppaamaan? Ootko ap yh?

No multa ei.

 

[??]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

 

[nih]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

Lapsettomien elämän tarkoitus voi ihan hyvin ollakkin shoppailut sun muut hedonistiset nautinnot, ja niin saa ollakkin. Sinkku ei ole tilivelvollinen kenellekkään, vastuussa ainoastaan itsestään.

 

[Sipi&Tylvesteri]

Ehkä olisin antanut työkaverin vain puhua. Koska itsekin mesosin aikoinani suunnilleen samoista aiheista....nyt ymmärrän etten tiennyt mistä silloin puhuin. Kyllä työkaverisi tulee ymmärtämään aikanaan, tosiasia on se että lapseton ei ymmärrä lapsiperhettä, ei ennenkuin itse saa lapsen ja elää sitä elämää. Aivan kuin eräs ystävänikin, lapseton, tuohtuneena sanoi: " niin kun sit kun sen lapsen saa niin se on sit muka ainoo asia elämässä, huhhuh..."....mutta minä voin sanoa että (tottakai mieheni ohella) lapseni on minulle SE AINOA asia elämässä, tärkein, kallisarvoisin, rakkain. Ei kukaan eikä mikään tule koskaan siihen väliin, ei koskaan.

Niin, mut onhan se vanhanaikaista naisena sanoa, että äitiyden tehtävä on itselleen maailman tärkein ja rakkain tehtävä. Että lapsen pulleiden käsien rutistus sulattaa kaiken pahan pois. Että tekis mitä vain, jotta lapsella ois hyvä.

 

[hah]

nyt iloitsee eri asioista, vaikkapa lapsen riemusta kun hän laittaa aikuisten kengät jalkaansa ja kipsuttelee ympäriinsä.

Jo on sullakin ilot! Ei hyvä päivää!

 

[Madicken04]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

Jaa. no meidän perheellä se samanlainen matkustelu kyllä edellyttäisi lapsenvahteja mukaan reissuun. Siksi ollaan alsten kanssa jouduttu tyytymään vähän erilaiseen, mutta silti varsin antoisaan matkailuun.

 

[vieras]

Onko elämän tarkoitus siis kerätä itselleen kokemuksia ihanista shoppailuista ja nautinnoista? Sekö on elämän tarkoitus, olla itse hedonistisesti onnellinen ja tyydytetty? Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa. Tai voihan heillä olla lapsen varavanhempina isovanhemmat, jotka hoitaa paljon, me emme matkustele ilman lapsia ja matkustelu heidän kanssaa on...nooh, kaukana rentoutumisesta, joten käymme hiihtolomilla mökkeilemässä ja kesällä kotimaassa huvipuistot, minnekään Thaimaaseen en tod lähtisi vielä.

Lapsi todella rakastaa vanhempiaan, sitä nyt ei voi kieltää millään. Lapsen kehitys ja olemus on yllättävää, pahin päivä olisi dantenkin mielestä infernaalinen, mutta hyvät hetket korvaavat ne täydellisesti.

näin. Ihmisen elämän tarkoitus lienee kasvaa ja tulla paremmaksi ihmiseksi. Joskus lapset mahdollistavat sen. Usein eivät.

 

[juukelsson]

No, kikki eivät pysty saamaan lapsia... Ootko ihan varma, ap, ettei jostain tällaisesta ole kyse? Että on miljoonanbiljoonakertaa kyselty, että "koskas teille" jne... Tuon roolin kun ottaa, eipä kysellä enää.

Tulipahan vaan tällainenkin näkökulma mieleen...

 

[??]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

Jaa. no meidän perheellä se samanlainen matkustelu kyllä edellyttäisi lapsenvahteja mukaan reissuun. Siksi ollaan alsten kanssa jouduttu tyytymään vähän erilaiseen, mutta silti varsin antoisaan matkailuun.

No teillä tilanne on erillainen, erityislapsien vuoksi :hug: Mutta en usko että ap:lla tilanne on sama.

 

[Sipi&Tylvesteri]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

No en, mutta koska käyn töissä haluan viettää vähän aikani lasten kanssa, harrastamalla, mitä mieli tekee näkisin heitä sitten yhtenä iltana viikossa. En ole yh, en tod mutta teen vuorotyötä.

 

[Sipi&Tylvesteri]

No, kikki eivät pysty saamaan lapsia... Ootko ihan varma, ap, ettei jostain tällaisesta ole kyse? Että on miljoonanbiljoonakertaa kyselty, että "koskas teille" jne... Tuon roolin kun ottaa, eipä kysellä enää.

Tulipahan vaan tällainenkin näkökulma mieleen...

Ihan varmasti, tai taustalla voi olla oman lapsuuden traumat.

 

[vieras]

miten voi samanlainen matkustelu onnistua?
Jos me miehen kanssa kaksin lähdemme aurinkolomalle, makaamme altaalla ja syömme hyvin ja uimme. Kahden lapsen kanssa aika kuluu vahtiessa heitä ja leikkipuistoissa ym. mitä voi tehdä kotonakin. suuri osa aikaa kuluu arkipuuhissa, eikä tunnu järkevältä heittää tonneja menemään, että voi tehdä samaa arkea kuin kotona.

 

[??]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

No en, mutta koska käyn töissä haluan viettää vähän aikani lasten kanssa, harrastamalla, mitä mieli tekee näkisin heitä sitten yhtenä iltana viikossa. En ole yh, en tod mutta teen vuorotyötä.

Joo niin minäkin teen 3-vuotoryötä ja siksi se on jopa helpompaa tuo harrastaminen kuin että lapset tarhaan 8 -17. Mutta kait mä oon jotenkin omituinen kun en näe mitään vaikeuksia tässä, enkä ole koskaan nähnytkään ja lapsienkin kanssa ehdin viettää oikein kivasti aikaa..

 

[Keikas]

Ehkä olisin antanut työkaverin vain puhua. Koska itsekin mesosin aikoinani suunnilleen samoista aiheista....nyt ymmärrän etten tiennyt mistä silloin puhuin. Kyllä työkaverisi tulee ymmärtämään aikanaan, tosiasia on se että lapseton ei ymmärrä lapsiperhettä, ei ennenkuin itse saa lapsen ja elää sitä elämää. Aivan kuin eräs ystävänikin, lapseton, tuohtuneena sanoi: " niin kun sit kun sen lapsen saa niin se on sit muka ainoo asia elämässä, huhhuh..."....mutta minä voin sanoa että (tottakai mieheni ohella) lapseni on minulle SE AINOA asia elämässä, tärkein, kallisarvoisin, rakkain. Ei kukaan eikä mikään tule koskaan siihen väliin, ei koskaan.

Niin, mut onhan se vanhanaikaista naisena sanoa, että äitiyden tehtävä on itselleen maailman tärkein ja rakkain tehtävä. Että lapsen pulleiden käsien rutistus sulattaa kaiken pahan pois. Että tekis mitä vain, jotta lapsella ois hyvä.

Niinpä =) . Ja entäs se vauvakuume: minusta se oli ihan uskomatonta, kun se tuli ja vei mennessään minutkin, yli kolmikymppisen, "järkevän ihmisen"! Olihan siinä suruakin, kun ei heti tärpännyt ja pelättiin, että jäädään lapsettomiksi, mutta hienoa aikaa se kaipuukin oli, näin jälkikäteen ajatellen.

 

[Madicken04]

Aivan höpönlöpöä väittäää, että "lapsen kanssa saa ihan samanlailla matkustella ja harrastaa". Ei saa.

Kyllä ihan 100% saa vai oletko edelleen yh?

Jaa. no meidän perheellä se samanlainen matkustelu kyllä edellyttäisi lapsenvahteja mukaan reissuun. Siksi ollaan alsten kanssa jouduttu tyytymään vähän erilaiseen, mutta silti varsin antoisaan matkailuun.

No teillä tilanne on erillainen, erityislapsien vuoksi :hug: Mutta en usko että ap:lla tilanne on sama.

Vaikkei olisi eritysilapsiakaan niin kyllä lasten kanssa matkustelu silti eroaa (joillain enemmän, joillain vähemmän) lapsettoman pariskunnan reissuista. Ei voi lähteä aikuisten reissuille miten tykkään ja kaluta paikkoja ihan oman mielen mukaan jne. Eiköhän aika moni lapsiperhe matkoillaan käy sellaisissa lasten suosiossa olevissa paikoissa missä eivät ilman lapsia kävisi jne.

Enkä siis sanoa että lasten kanssa reissaaminen olisi mahdotonta tai muuten niin hankalaa, mutta silti jotenkin erilaista kun sen tekee lasten ehdoilla. =)

 

[lomalla]

miten voi samanlainen matkustelu onnistua?
Jos me miehen kanssa kaksin lähdemme aurinkolomalle, makaamme altaalla ja syömme hyvin ja uimme. Kahden lapsen kanssa aika kuluu vahtiessa heitä ja leikkipuistoissa ym. mitä voi tehdä kotonakin. suuri osa aikaa kuluu arkipuuhissa, eikä tunnu järkevältä heittää tonneja menemään, että voi tehdä samaa arkea kuin kotona.

Niin totta. Miksi sinne LOMALLE pitäisi mennä lasten kanssa passaamaan niitä? Huvittavaa on, että LOMALLA tehdään kaikkea samaa kuin arkisin kotona: aamupalta hotellilla, tiskaukset, vahtimiset altaalla, syöttämiset ja vahtimiset illallisellla, satujen luvut illalla jne. Mitä ihmeen lomaa se on?

 

[Sipi&Tylvesteri]

Paras matkamme on itseasiassa vesipuistoloma, lapset väsähtivät äkkiä hurjan päivän jälkeen ja itse istuimme pikkuisen mökin portailla juomalla olutta ja nauramalla päivän pöljyyksille. Lasten mielestä reissujen kohokohta on aina joku tyyliin huoltoaseman purkka-automaatti ja hesen pallomeri jossain toisella paikkakunnalla, itse lomakohde ei ehkä niinkään. Lentomatka etelään voi olla itsessään mahtavin juttu, ei siellä oleminen. Lasten maailma, vähän erilainen.