Lapsi välttelee minua, kun haen hänet hoidosta!?

[mitä ihmettä!?]

Lapsi aloitti nyt 3,5 -vuotiaana hoidossa tällä viikolla. Lapsi on päivittäin ollut hoidossa näin ekalla viikolla vain nelisen tuntia, jotta saa pehmeän laskun siihen. Tähän asti lapsi on ollut kotihoidossa.

Ongelmaksi on muodostunut se, että kun haen lapsen hoidosta, hän välttelee minua, juoksee karkuun ja alkaa itkemään. Ei kuulemma halua lähteä, vaan haluaa jäädä vielä leikkimään. Oloni on kauhea. Olen ilmeisesti täysin epäonnistunut äitinä ja meillä kaikesta yrittämästäni huolimatta ns.: "Turvaton-välttelevä suhde. Tällainen suhde syntyy, jos vanhempi ei pidä ihmissuhteita tärkeänä ja väheksyy lapsen tunnekokemuksia. Lapsi käyttäytyy niin, että hän ei protestoi, kun vanhempi lähtee. Hän tutkii paikkoja ja suhtautuu vieraaseen ystävällisesti. Kun vanhempi palaa, lapsi ei kiinnitä siihen huomiota." (www.nettineuvo. fi)

Ja minä kun ihan oikeasti luulin, että mulla ja lapsella on hyvä suhde, kun ollaan aina esim. sylitelty paljon, jne. :/

Pitkä sepustus, mutta sanokaa nyt pliis joku, että tuollainen äidin välttely on normaalia...

 

["vieras"]

Ton ikäisille oman ikäisten seura ja leikit on tärkeää. Tuskinpa lapsesi sua välttelee. Selvasti viihtyy päivähoidossa.

 

["Milla"]

Luulen, että se on lapsesi tapa osoittaa, että hän on loukkaantunut siitä että jätit hänet hoitoon.
Meidän esikoinen teki samalla tavalla kun jätimme hänet ensimäistä kertaa yökylään (2-vuotiaana) mummilleen. Kun seuraavana päivänä tulimme hakemaan häntä, niin hän tuli isänsä syliin, mutta ei suostunut edes katsomaan minuun päin, saati sitten että olisi syliin suostunut.

Mutta se oli ensimmäinen kerta, kun äiti "hylkäsi" hänet ja hän osoitti loukkaantumisensa tällä tavalla. Isälleen ei loukkaantunut, sillä isä oli muutenkin välillä öitä poissa työmatkojen takia.

 

[Turbojurpo]

Lapsi elää tässä hetkessä. Jos nyt on kivaa olla hoidossa, niin ei hän halua katkaista kivaa ja lähteä pois.

 

[Kerpele]

Kun meidän lapset aloittivat hoidon, niin molemmat juoksi pois mun luota kun tulin hakemaan ja huusivat "Eiiiiiiiiii". Oli tosi kiva....

Nyt taas (ovat olleet pk:ssa puoli vuotta miinus kesälomat) juoksevat syliin ja ovat ihan valmiita lähtemään heti kotiin

 

[..]

no pitävätö nuo muut kohdat paikkaansa? ujosteleeko lapsi yhtään vieraita ihmisiä?
meillä onparivuotias tyttö joka välillä selvästi mököttää äidille (ja ennenkaikkea töissäkäyvälle isälle) kun on oltu poissa. hetken päästä tulee halaamaan ja syliin. tämä on vaihdellut iän mukana ja nykyään tuo välttely kestää alle puoli minuuttia jos ollenkaan.
minusta tuo sinun lapsesi käytös on normaalia uhmaa ja harmistusta siitä että äiti on hänet jättänyt. ja toisaalta voi olla aitoa halua jatkaa leikkejä siellä päiväkodissa

 

[Kokemusta]

Meillä oli esikoisen kanssa ihan sama juttu, kun hän oli 2-3 välillä. Juoksi karkuun, ei halunnut pukea jne. Ajattelin myös, että oli loukkaantunut, kurjaa se silti oli! Menee varmasti pian ohi, kun lapsi tottuu uuteen elämänvaiheeseen.

 

["aapee"]

Taidatte kummatkin olle omalta osaltanne oikeassa. Lapsi todellakin viihtyy hoidossa ja on vihainen kun haen hänet. Ehkä viha (tai ainakin osa siitä) johtuu tosiaan siitä, että on oikeastaan vihainen sekä hoitoon jättämisestä, että leikkien pilaamisesta. Tiedä sitten näitä, mutta vinkkejä kaipaisin, miten lapsen sieltä hoidosta edes jollain lailla ilman mielenosoitusta saisin haettua...

 

["vieras"]

Lapsi haluaa välttää torjutuksitulemisen ja hylkäämisen tunteen. Kunhan sopeutuu päiväkotielämään, loppuu tuollainen käytös, kun uskaltaa taas kohdata vanhemman. Sitten kun pääsee oikein kunnolla pk-rutiineihin. niin kiukuttelee jos tulette hakemaan kesken leikkien - ja leikki-ikäisten leikit on aina kesken

 

["aapee"]

Kun meidän lapset aloittivat hoidon, niin molemmat juoksi pois mun luota kun tulin hakemaan ja huusivat "Eiiiiiiiiii". Oli tosi kiva....

Nyt taas (ovat olleet pk:ssa puoli vuotta miinus kesälomat) juoksevat syliin ja ovat ihan valmiita lähtemään heti kotiin

Juu, kivaa on... Yritä siinä sitten selittää hoitotädeille, että "on meillä ihan hyvä koti, on, on..."

 

[neil]

Käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsella ollut ikävä ja näyttää loukkaantuneensa sinulle. Lapset eivät osaa sanoin kuvailla ikäväänsä jota kokee päivän aikana vaan se näyttäytyy sitten kotiinlähtö tilanteessa juuri kiukutteluna ja "haluna jäädä" päiväkotiin. Tämä on meille päikyssä työskenteleville ihan arkea.

 

["aapee"]

Käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsella ollut ikävä ja näyttää loukkaantuneensa sinulle. Lapset eivät osaa sanoin kuvailla ikäväänsä jota kokee päivän aikana vaan se näyttäytyy sitten kotiinlähtö tilanteessa juuri kiukutteluna ja "haluna jäädä" päiväkotiin. Tämä on meille päikyssä työskenteleville ihan arkea.

Kiitos tästä vastauksesta.

 

[Kokemusta]

Käyttäytyminen kertoo siitä, että lapsella ollut ikävä ja näyttää loukkaantuneensa sinulle. Lapset eivät osaa sanoin kuvailla ikäväänsä jota kokee päivän aikana vaan se näyttäytyy sitten kotiinlähtö tilanteessa juuri kiukutteluna ja "haluna jäädä" päiväkotiin. Tämä on meille päikyssä työskenteleville ihan arkea.

Aivan yleistä siis, kiva kuulla.. Mulle aikanaan tätä asiaa valotti viisaasti päiväkodin laitosapulainen (vai mikä se virallinen titteli on, siis hlö, joka pesee pyykkiä, siivoaa, auttoi myös lasten pukemisessa välillä), kun taas hoitajat vain tuijottivat tai menivät pois. Olin aika hämmentynyt silloin ja oli paha mieli! Onneksi se sitten meni ohi. Nyt ei kuopuksen kanssa ole tullut vastaan samanlaista käytöstä, vaan odottamassa on iloinen lapsi. Sitä vastoin hän jää sinne itkien, kun taas esikoinen ei.. Nää on näitä, ei se helppoa ole vanhemmalle jättää lastaan hoitoon, vaikka paikka ja hoitajat ovat ihanat ja luottamus on. Teette todella arvokasta työtä, kiitos siitä!

 

[Deleted member 70007]

Kaverin tyttö oli ekaa päivää tarhassa, ja kun tytön äiti eli siis kaverini oli siinä huusi ja huusi. Sit kun äiti lähti, meni innoissaan leikkiin, itku loppui kuin seinään. Mä olin hakenut kaverin töistä ja mentiin hakemaan lasta. Ne oli pihalla, ja lapsi ei olis halunnut lähteä. Koko loppumatka huusi et eiiiiieiii äiti tarhaa! Ja yritti päästä istuimen vöistä pois.
Seuraavana päivänä äiti meni sinne sit vielä tutustumaan ja lapsi oli oikein tyytyväinen, et sai vielä hakea äidistä turvaa. Seuraavaksi meni taas yksin, kaveri kysyi et haluaako että äiti tulis tänään sinun kanssa.
Lapsi sanoi, että äiti ei saa tulla tarhaan. Meni yksin ja pitkän aikaa oli sitä et ei kotiin, ei kotiin.
Nyt viisivuotiaana tyttö sanoo et sanokaa ennen ku kello on neljä minulle. Ja sit joskus viittä vaille sanoovat ja tyttö kipittää eteiseen ja nokka kiinni lasiin. Kun äiti tulee niin sit sukelletaan syliin, ja tarhantädit ei auta pukemisessa tai muuta, vaan äiti. Ja sit kun lähdetään niin mennään äidin kanssa käsi kädessä laulellen, hello kitty-reppu selässä heiluen. Mä kun tulin kerran hakemaan oli ihan yhtä innoissaan, tuli halimaan ja kyseli et sinäkö minut haet, vietkö sinä minut harrastukseen, pääsenkö minä teille, autatko mua solmimaan kengät, voitko sä kantaa mun repun tms. Ja sit niitä päiviä, kun juostaan karkuun ja huudetaan, eli normaalia teillä.
Hauska pieni

 

[tuttua on tuo käytös]

meidän esikoinen lapsi aloitti 3 vuotiaana hoidossa ja vielä nyt ekaluokkalaisena iltapäiväkerhosta hakiessa on vastauksena se, että äiti hakee liian aikaisin

Mutta kuten moni muukin vastannut; ihan normaalia käytöstä. Vähenee jossain vaiheessa; kannattaa alusta asti sanoittaa lapsen tunteita: nyt sinua harmittaa kun leikki jää kesken. Ehdota vaikka, että laita leikki loppuun sillä aikaa kun äiti hakee tavarat sisältä? Iltaisin annat paljon ekstrahuomioita ja kerrot kuinka mukavaa on tulla hakemaan lapsi hoidosta ja sitten saatte viettää iltaa yhdessä jne.

Lohduta itseäsi, että karkuun juoksevia on vain yksi. Itsellä aloitti kaksi yhtä aikaa; aikansa molemmat sinkoilivat karkuun minkä kerkesivät; hiki tuli kaikille ennen kuin autoon asti pääsi...