Lasten mielenterveys- ja käytöshäiriöt lisääntyneet rajusti - enpä ihmettele...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "wieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Maalaisjärki on unohtunut nyky kasvattajilta ja lasten kasvatuksesta tehdään raketti tiedettä !
Samalla yhteiskunnan puolelta tuetaan vaikka ei tuen tarvetta olisikaan näin vanhemman ei tarvitse edes yrittää pärjätä omilla aivoillaan.
En uskalla edes arvailla minkälaisia aikuisia näistä meidän nykykasvatuksen lapsista tulee.
 
[QUOTE="veenus";29209774]en itsekkään ihmettele koska se sukupolvi joka kasvattaa nykylapsia, on sellainene ttä monilla on vanhempien avioero taustalla vaikuttamass=ei ole ollut turvallista lapsuutta.. sitten nämä lapset ovat aikuistuneet,tekee lapsia ja eroaa liian helposti ja taas riepotellaan lapsia kahden kodin väliä. on isäpuoli,äitipuoli,siskopuoli,velipuoli. sun mummo mun mummo meidän mummo.

pienemmästäkin tulee mielenterveysongelmia!

itse en ole avioerolapsi,olen nähnyt vanhempien avioliittoa 30vuoden ajan.. siinä on ollut ylä ja alamäet-> joskus on ollut kausi että riitelivät kaksi vuotta lähes joka päivä..tänäpäivänä ovat kuin vasta rakastuneita. olen siis saanut arvokasta oppia mm.sen että vaikeudet on voitettavissa jos tahtoa on.
olen myös kokenut olevani turvassa,vaikka elämässä mutuen sattuikin kaikenlaista(mm.siskon kuolema).

oma mieheni taas on kärsinyt toistuvasta masennuksesta siitä lähtien ku hänen vanhemmat erosivat, mies pelkää riitelyä(koska sen ainoan kerran kun näki vnahempien riitelevän se johti eroon), mies pakenee kaikkia vaikeita asioita,kaikki pitäs vaan unohtaa,lakasta maton alle, kun ne on liian pelottavia.

muutenkin kaikki omat tuttuni on sellaisia että ne keiden vanhemmat ovat vielä yhdessä,he kestävät vastoinkäymisiä paremmin(heillä on käsitys siitäettä ongelmat on väliaikaisia,voitettavissa) monet eroperheiden aikuisista lapsista jopa lamaantuu ku tulee ongelmia,eivät osaa suhtautua niihin. ei osaa kohdata ongelmia. taas tulee eroja...

ja lapset kärsii.

sitten tietty on se että ei ole yhteilöllisyyttä,ei oo niitä mummoja samassa torpassa,eikä edes naapurissa. ihmiset on ilkeitä,kenenkään ei voi luottaa, jos valitat väsymystä joku tekee ls ilmoituksen sen sijaan että itse ojentaisi auttavan käden. liikaa arvostetaan materiaa, työt vie ihmisen elämästä suurimmanosan. juu niin ennenkin mutta ennen lapset osallistui niihi töihin isänsä tai äitinsä rinnalla.

kuka tietää mitä tekee se että naiset käyttää masennuslääkkeitä raskausaikanakin?

monta tekijää on,mutta turvattomuus on se mikä vahingoittaa eniten[/QUOTE]


Yksi tekijä on tukiverkostojen puute. Itsekkäät isovanhemmat lentävät omissa riennoissaan ja lähettelevät kortteja kaukomailta kun lapsiperhe riutuu ruuhkavuosissa ja lapsenlapset ovat vailla isovanhempien arvokasta tukea. Onneksi kaikilla ei ole näin, mutta valitettavan monella tuttavaperheissä on.
 
[QUOTE="aloittaja";29209791]Tätä mieltä olen itsekin. Mitä voi tulla lapsesta, jos äiti kyselee keskustelupalstalla miesten "sen" kokoa, kananmunan keitto-ohjeita, vinkkejä orgasmin saamiseksi yms. paskaa?[/QUOTE]

Eikö tämä sitten ole sitä nykyajan yhteisöllisyyttä? Leikkipuistoissa ei ole ketään, ja ne ketkä käyvät perhekerhoissa ym. on jo leimattu ties minkälaisiksi ihmisiksi :D
 
Ja se sukupolvi joka nyt kasvattaa pieniä lapsia, jäi itse ilman tukea ja tukiverkkoja laman ja nuosukauden keskellä. Miten sellainen osaa olla yhteisöllinen, joka on itse esim. vanhempien avioeron jälkeen jäänyt täysin yksin?
 
[QUOTE="veenus";29209774]en itsekkään ihmettele koska se sukupolvi joka kasvattaa nykylapsia, on sellainene ttä monilla on vanhempien avioero taustalla vaikuttamass=ei ole ollut turvallista lapsuutta.. sitten nämä lapset ovat aikuistuneet,tekee lapsia ja eroaa liian helposti ja taas riepotellaan lapsia kahden kodin väliä. on isäpuoli,äitipuoli,siskopuoli,velipuoli. sun mummo mun mummo meidän mummo.

pienemmästäkin tulee mielenterveysongelmia!

itse en ole avioerolapsi,olen nähnyt vanhempien avioliittoa 30vuoden ajan.. siinä on ollut ylä ja alamäet-> joskus on ollut kausi että riitelivät kaksi vuotta lähes joka päivä..tänäpäivänä ovat kuin vasta rakastuneita. olen siis saanut arvokasta oppia mm.sen että vaikeudet on voitettavissa jos tahtoa on.
olen myös kokenut olevani turvassa,vaikka elämässä mutuen sattuikin kaikenlaista(mm.siskon kuolema).

oma mieheni taas on kärsinyt toistuvasta masennuksesta siitä lähtien ku hänen vanhemmat erosivat, mies pelkää riitelyä(koska sen ainoan kerran kun näki vnahempien riitelevän se johti eroon), mies pakenee kaikkia vaikeita asioita,kaikki pitäs vaan unohtaa,lakasta maton alle, kun ne on liian pelottavia.

muutenkin kaikki omat tuttuni on sellaisia että ne keiden vanhemmat ovat vielä yhdessä,he kestävät vastoinkäymisiä paremmin(heillä on käsitys siitäettä ongelmat on väliaikaisia,voitettavissa) monet eroperheiden aikuisista lapsista jopa lamaantuu ku tulee ongelmia,eivät osaa suhtautua niihin. ei osaa kohdata ongelmia. taas tulee eroja...

ja lapset kärsii.

sitten tietty on se että ei ole yhteilöllisyyttä,ei oo niitä mummoja samassa torpassa,eikä edes naapurissa. ihmiset on ilkeitä,kenenkään ei voi luottaa, jos valitat väsymystä joku tekee ls ilmoituksen sen sijaan että itse ojentaisi auttavan käden. liikaa arvostetaan materiaa, työt vie ihmisen elämästä suurimmanosan. juu niin ennenkin mutta ennen lapset osallistui niihi töihin isänsä tai äitinsä rinnalla.

kuka tietää mitä tekee se että naiset käyttää masennuslääkkeitä raskausaikanakin?

monta tekijää on,mutta turvattomuus on se mikä vahingoittaa eniten[/QUOTE]

Eikös tämä olekaan bnyt sitten Kataisen ja hallituksen vika. Olenko ymmärtänyt väärin?
 
Täysi peesi. Lapsia paapotaan ja heidän tietä silotetaan ihan liikaa nykyään.

Joo palataan pula-aikaan kun pyykit pestiin avannossa ja aina ei ollut edes avantoja. Eli laitetaan lapset kovan kurin alle ja selviämään itse kaikesta niinkuin esim. sota-aikana ja sen jälkeen tapahtui. Niistä lapsista kasvoi näennäisesti vahvoja, tunnekylmiä aikuisia. Ja kierre jatkuu sukupolvelta toiselle ellei joku ymmärrä katkaista sitä.

Lapset jätetään liian yksin tunnemaailmansa kanssa.Tärkeintä on lapsen kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä läsnäolo. Jos kutsut näitä paapomiseksi ja tien siloittamiseksi niin olet itse terapian tarpeessa.
 
Ei tässä yhteiskunnassa läheskään aina saa semmosta apua kuin mikä oikeesti tulis tarpeeseen. Perheen päihdeongelmat hoidetaan työntämällä pienet lapset kamalan pitkiksi päiviksi päiväkotiin ja mielenterveysongelmia hoidetaan pääasiallisesti lääkkeillä puuttumatta itse ongelman syyhyn.

Mitä tulee tuohon isovanhemmuuteen, niin kyllä mä näen pääasiallisen lapsen kasvatusvastuun vanhemmilla. On tosi kiva jos isovanhemmat auttaa. Mutta kyllä silti on vähän kummallista väittää, että aktiivista elämää elävä isovanhempi on itsekäs ja jättää omat lapset ja lapsenlapset "räytymään" oman onnensa nojaan jos ei jatkuvasti tarjoa apuaan.

Sillä paapomisella varmaankin tarkoitettiin sitä, että monet säästää lapsiaan mielipahalta sillä seurauksella, että lapsi ei osaa käyttäytyä toisten kanssa ollenkaan (kun repii lelut toisten kädestä, ei suostu jakamaan mitään, on itsekäs jne.) ja se pieni lapsi päättää perheen asioista. Tuskin paapomisella tarkoitettiin lapsesta huolehtimista, hellimistä, keskustelua ja neuvomista.
 

Yhteistyössä