Lelut riitatilanteessa, miten vanhemmat toimivat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aamun pikku gallup
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Entäs sitten tilanne, että teillä on vieraita, joiden lapsi haluaa lainata (siis viedä ihan kotiinsa) jotain leluja ja oma lapsi ei halua niitä antaa lainaan?

Lainaaminen kotiin ja leikkiminen vieraisilla ovat kaksi eri asiaa. Meillä ei tunneta sellaista tilannetta, että toisen leluja lainattaisiin kotiin. Ne jäävät aina leikkipaikkaan. Piste. Oli kyse meistä tai muista.

Joo, tiedän kyllä että leikkiminen ja lainaaminen ovat eri asioita, mutta pistin tuon kysymykseni nyt vaan tähän ketjuun kun se tuli tässä samalla mieleen. Miten sitä sitten kehtaa sanoa tuolle vieraalle, että meiltä ei leluja lainailla?

No ihan suoraan vaan,että miellä on tapa että omat lelut jokapaikassa!

Oikeesti vanhemmat avatkaa suunne!
Ap:lle ohjeeni olis myös että olisi voinut sanoa tuon lellipennun vanhemmille että jaetaan ne mopot,toinen toiselle ja toinen toiselle,eikös ja nauranut päälle!!

MItä siinä toinen olis voinut sanoa??
Että ei vai,oma poika ajaa kahella...

Mä oon niin ikävä että komennan vieraita lapsiakin jollei vanhemmat komenna,sanon että meillä ei esim syöd keksiä olkkarissa (tä tuntuu olevan onkelma!!) eikä varata leluja (samoin ongelma) jne.

Sillä vanhemmat ei jaksa aina kylässä komentaa,oon huomannut.Kai pelkää kohtausta,ja sitten välttävät kieltoja.
Vieraampi kun komentaa,monasti uskovat.

Taikka sitten ne vanhemmat tietää että mä paan muksut ojennukseen ja ovat siks hiljaa!! :p
 
Olivatko nuo lelumopot sellaisia istuttavia vai semmoisia ihan pienen pieniä kädessä pidettäviä? Jos on isoja istuttavia niin mää antaisin lapselleni valita kummalla itse menee ja toinen pitää antaa toiselle lainaan. Jos ei suostu antamaan kumpaakaan, niin veisin molemmat pois.

Mutta jos on kyseessä esim. pienet lelut (esim. pienet mopolelut kuten leluautot) ja lapseni on kahminut leluja vaikka itselleen 3 kpl (ja edelleenkin lattialle on jäänyt pari lelua tai jotain muita leluja) niin ei tarvitse jakaa ottamiaan toiselle, koska toinen voisi ottaa vähemmän kiinnostavat lelut lattialtakin. Ja samoin toisinpäin. Tällöin nopeat syövät hitaat ja ainahan se toinen lapsi kiinnostuu vain siitä mikä toisen kädessä on, oli se sitten mopolelu, autolelu tai vaikka pieni ponilelu...

*muoks* ja minusta on hassua jos lelut otetaan kokonaan pois, jos tuo toinen poika ei saa juuri niitä leluja mitä toisella on. Minusta se kitisijä pojalle tulisi sanoa, ettei toisen kädestä voi ottaa leluja ja viedä huomio muihin leluihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tahroja paperilla:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
No minä olisin kyllä kysynyt ja sanonut asiani ääneen. Ongelmat eivät ratkea ihmettelemällä, ne on mun mottoni.

Joo ja se on lelujen jakaminen, vaikka väkisin. Jos ei sitten enää suostu leikkimään mopolla, ei tartte. Voi mennä vaikka vinkuamaan jäähylle ;)

Mitäs teet, kun asiasi ääneen sanominen ei toimikaan?

Ai että vanhemmat eivät kuuntele sinua vai lapset eivät kuuntele sinua? Oikeastaan kumpaankin toimii sama tapa, puhetta seuraa toiminta.

Mä varmaan olen hirveä "jyrä", mutta minä toimin vaikka julkisella paikalla tai vieraisilla tai leikkipaikassa tai... Mulle suurin häpeä omassa toiminnassa on tekemättä jättäminen (siis itseni tapauksessa). Mä olen varma, että aikuiset reagoivat kyllä jotenkin, kun sanoisin, että kahdella mopolla ei voi ajaa, nousisin ylös soffan pohjalta (olettaen että mitään ei tapahdu pelkästä sanomisesta),- Kävelisin lapsien luo ja kysyisin mopojen omistajalta rauhallisesti, että kummalla haluat leikkiä, koska kahdella et voi leikkiä yhtä aikaa ja "petteri" leikkii sillä toisella. Jos kiltisti ei anna, niin sanon ottavani lelun, odotan pari sekunttia ja otan lelun ja annan toiselle lapselle. Oman lapsen kohdalla tulisi uhkaus jäähystä (ja toteutus, jos ei tottele).

Mitäs tästä seuraisi? Vanhemmat voivat protestoida tekoani, mutta saimpas kaikkien huomion ja voimme jatkaa henkevästi keskustelua lasten kasvatuksen nyansseista. Tiedän että en ole ollut ihan kamalan väärässä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamun pikku gallup:
Pienenpieni galluppi lelujen jakamisesta. Tilanne, jossa ollaan kylässä toisen lapsen perheen luona. Kyläpaikan perheen lapsella on kaksi pientä lelumopoa, joista toisella oma lapseni haluaisi leikkiä, siis tuon toisen pojan kanssa yhteistä leikkiä, vaan tuo kyläpaikan lapsi ei anna. Pitää molemmat itsellään.

Olisi kyllä kiva tietää, onko nuo "pienet lelumopot" sellaisia kädessä pidettäviä ja onko lattialla iso kasa muita samantyylisiä leluja, mutta tämä sun lapsesi halusi vain ja ainoastaan juuri jommankumman lelun mitä toisella on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Ai että vanhemmat eivät kuuntele sinua vai lapset eivät kuuntele sinua? Oikeastaan kumpaankin toimii sama tapa, puhetta seuraa toiminta.

Mä varmaan olen hirveä "jyrä", mutta minä toimin vaikka julkisella paikalla tai vieraisilla tai leikkipaikassa tai... Mulle suurin häpeä omassa toiminnassa on tekemättä jättäminen (siis itseni tapauksessa). Mä olen varma, että aikuiset reagoivat kyllä jotenkin, kun sanoisin, että kahdella mopolla ei voi ajaa, nousisin ylös soffan pohjalta (olettaen että mitään ei tapahdu pelkästä sanomisesta),- Kävelisin lapsien luo ja kysyisin mopojen omistajalta rauhallisesti, että kummalla haluat leikkiä, koska kahdella et voi leikkiä yhtä aikaa ja "petteri" leikkii sillä toisella. Jos kiltisti ei anna, niin sanon ottavani lelun, odotan pari sekunttia ja otan lelun ja annan toiselle lapselle. Oman lapsen kohdalla tulisi uhkaus jäähystä (ja toteutus, jos ei tottele).

Mitäs tästä seuraisi? Vanhemmat voivat protestoida tekoani, mutta saimpas kaikkien huomion ja voimme jatkaa henkevästi keskustelua lasten kasvatuksen nyansseista. Tiedän että en ole ollut ihan kamalan väärässä...

Minä en olisi tykännyt sun toiminnasta ollenkaan varsinkin jos on kyseessä pienet käsissä pidettävät lelut. Tuolla tyylillä opetat lapsellesi vain sen, että jos se oma kullanmuru lapsi huutaa toisen lapsen _kädestä_ jotain lelua, niin äiti tulee ja puolustaa ja vie toiselta _kädestä_ lelun. Minä taas opetan, että kädestä leluja ei viedä ja aina voi leikkiä muilla _vapaana_ olevilla leluilla. Leluja ei saa silti "hamsrata" mihinkään, mutta kaksi pientä lelua ei ole kyllä hamsraamista vielä. Eriasia on jos on kyseessä päältä ajettavat "mopot", mutta luulen, että kyseessä on semmoiset käsissä pidettävät. Toiminnallasi saat itsekkäitä lapsia, jotka saavat aina ininällä/huudolla/itkulla tahtonsa läpi ja saa vielä toisen kädestä lelun aikansa itkiessään.

Ja mää vähän luulen, että lattialla oli yllinkyllin kaikenmaailman muita leluja, mutta ku se oma lapsi halusi vain ja ainoastaan toiselta sen lelumopon, eikä mitään muuta. Hetken päästä se lapsi olisi inissyt leluponeja toisen kädestä ja hetken päästä taas seuraavaa...
 
Mietin tuon tilanteen taustoja. Meillä lapsi kyllä jakaa lelut kyläilevien kavereiden kanssa ilman ongelmia, poislukien yhden perheen. Meidän lapsi on tosi tarkka ja huolellinen lelujensa aknssa, ei varmaan koskaan rikkonut mitään ja haluaa tavaroiden säilyvän kunnossa. itku tulee jos joku menee rikki.

Sitten o n tämä perhe kenen lapset hajottavat about kaiken. Vahingossa, tahallaan, miten vain. Hirveä kokeltaminen ja joukseminen, tavaroiden käsittely kovakouraista ja varomatonta. meidän lapselle on painajainen kun tämä perhe tulee kylään. Ulkona voivat vielä leikkiä, mutta omaan huoneeseensa ei haluaisi kyseisiä lapsia edes päästää ja ikävä kyllä ymmärrän lastani täysin.

Käytännössä kun tiedämme kyseisen perheen olevan tulossa kylään, kerätään suojaan kaikki vähänkin arvokkaammat ja uudemmat lelut. Kuitenkaan perhe ei aina ilmoita tulostaan etukäteen tai soittavat tyyliin "ollaan viiden minuutin päästä teillä". Silloin tulee jo aikuisellekin nojoja tilanteita syöksyä vieraiden lasten nenän edestä huoneeseen keräilemään leluja pois tai kieltää vieraita koskemasta tiettyihin tavaroihin. Ja tämä perheen vanhemmat katsovat kieltämättä usein pahalla kun näkevät miten meillä toimitaan, heillä kun lapset jakavat kaikki lelunsa vieraiden kanssa ja meidän lellipentu piilottelee omiaan vielä äidin näyttäessä esimerkkiä.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Mitäs tästä seuraisi? Vanhemmat voivat protestoida tekoani, mutta saimpas kaikkien huomion ja voimme jatkaa henkevästi keskustelua lasten kasvatuksen nyansseista. Tiedän että en ole ollut ihan kamalan väärässä...

Minä en olisi tykännyt sun toiminnasta ollenkaan varsinkin jos on kyseessä pienet käsissä pidettävät lelut. Tuolla tyylillä opetat lapsellesi vain sen, että jos se oma kullanmuru lapsi huutaa toisen lapsen _kädestä_ jotain lelua, niin äiti tulee ja puolustaa ja vie toiselta _kädestä_ lelun. Minä taas opetan, että kädestä leluja ei viedä ja aina voi leikkiä muilla _vapaana_ olevilla leluilla. Leluja ei saa silti "hamsrata" mihinkään, mutta kaksi pientä lelua ei ole kyllä hamsraamista vielä. Eriasia on jos on kyseessä päältä ajettavat "mopot", mutta luulen, että kyseessä on semmoiset käsissä pidettävät. Toiminnallasi saat itsekkäitä lapsia, jotka saavat aina ininällä/huudolla/itkulla tahtonsa läpi ja saa vielä toisen kädestä lelun aikansa itkiessään.

Ja mää vähän luulen, että lattialla oli yllinkyllin kaikenmaailman muita leluja, mutta ku se oma lapsi halusi vain ja ainoastaan toiselta sen lelumopon, eikä mitään muuta. Hetken päästä se lapsi olisi inissyt leluponeja toisen kädestä ja hetken päästä taas seuraavaa...

Yleensä tämä termi lelumopo tarkoittaa mulle sellaista isompaa potkutettavaa. Mutta olen samaa mieltä, että kasa leikkiautoja ja vastaavia mopoja tai traktoreita, niin periaate on, että kaikkea ei voi saada. Toki se on eri asia, jos hiekkalaatikolla on tasan ne kaksi traktoria, niin jakaminen on pakotettua mun mielestäni.

Mutta tarkennuksena siis toimintatapaa käytän, jos joku kahmii erityisesti leluja. Ja ei niinkään leikkiäkseen vaan kiusatakseen. Jos on kaksi lapiota ja toinen kahmii ne. Tai kaksi isompaa esinettä, jolla ei pysty yhtäaikaa leikkimään. Esim meillä on paljon leluja takapihalla, ml kottikärryt ja taaperokärryt. Jos siellä leikitään toisen kaverin kanssa, niin yksi lapsi ei saa varata kummatkin kärryt yhtä aikaa. Toinen on oltava vapaana kaverille. Saa tietty antaa palautetta ja sitten päästään keskustelemaan niistä kasvatusperiaatteista ja niiden eroavaisuuksista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Kun se perhe on meillä, tekisin samaa ja naureskelisin päälle, sanoen: "Tuollaisia ne pojat ovat, vai mitä?"

Ja toimit täysin väärin. Paras olisi pakata kimpsut ja kampsut ja sen jälkeen sanoa, että tulemme kunhan opettelette tapoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taustoja:
Mietin tuon tilanteen taustoja. Meillä lapsi kyllä jakaa lelut kyläilevien kavereiden kanssa ilman ongelmia, poislukien yhden perheen. Meidän lapsi on tosi tarkka ja huolellinen lelujensa aknssa, ei varmaan koskaan rikkonut mitään ja haluaa tavaroiden säilyvän kunnossa. itku tulee jos joku menee rikki.

Sitten o n tämä perhe kenen lapset hajottavat about kaiken. Vahingossa, tahallaan, miten vain. Hirveä kokeltaminen ja joukseminen, tavaroiden käsittely kovakouraista ja varomatonta. meidän lapselle on painajainen kun tämä perhe tulee kylään. Ulkona voivat vielä leikkiä, mutta omaan huoneeseensa ei haluaisi kyseisiä lapsia edes päästää ja ikävä kyllä ymmärrän lastani täysin.

Käytännössä kun tiedämme kyseisen perheen olevan tulossa kylään, kerätään suojaan kaikki vähänkin arvokkaammat ja uudemmat lelut. Kuitenkaan perhe ei aina ilmoita tulostaan etukäteen tai soittavat tyyliin "ollaan viiden minuutin päästä teillä". Silloin tulee jo aikuisellekin nojoja tilanteita syöksyä vieraiden lasten nenän edestä huoneeseen keräilemään leluja pois tai kieltää vieraita koskemasta tiettyihin tavaroihin. Ja tämä perheen vanhemmat katsovat kieltämättä usein pahalla kun näkevät miten meillä toimitaan, heillä kun lapset jakavat kaikki lelunsa vieraiden kanssa ja meidän lellipentu piilottelee omiaan vielä äidin näyttäessä esimerkkiä.....


Meillä kans tuttavaperhe, jossa kaksi poikaa iältään 4v ja 2v. Rikkovat melkein kaiken minkä käteensä saavat, meillä kerätään talteen palapelit, kirjat ja uudemmat ja herkimmät lelut. Onneks lastemme huoneet ovat yläkerrassa ja sinne heillä ei ole mitään asiaa (ovat mm. tukkineet vessanpöntön, repineet mun romaanit, tyhjentävät vaatekaapista vaatteet lattialle jne.), jonkin verran leluja pidämme olkkarissa. Mutta vaikka kuinka vahtaisi silmä kovana niiden touhuja, niin mm. lasiovet on hajotettu säpäleiksi, verhot revitty, aina ohimennessä uuni, mikro, astianpesukone jne. laitetaan päälle ja vessassa kustaan pitkin seiniä ym. Lasten vanhemmat ei aina jaksa niin kauheesti välittää, koska se on niiden normaalia käytöstä kotonakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Mitäs tästä seuraisi? Vanhemmat voivat protestoida tekoani, mutta saimpas kaikkien huomion ja voimme jatkaa henkevästi keskustelua lasten kasvatuksen nyansseista. Tiedän että en ole ollut ihan kamalan väärässä...

Minä en olisi tykännyt sun toiminnasta ollenkaan varsinkin jos on kyseessä pienet käsissä pidettävät lelut. Tuolla tyylillä opetat lapsellesi vain sen, että jos se oma kullanmuru lapsi huutaa toisen lapsen _kädestä_ jotain lelua, niin äiti tulee ja puolustaa ja vie toiselta _kädestä_ lelun. Minä taas opetan, että kädestä leluja ei viedä ja aina voi leikkiä muilla _vapaana_ olevilla leluilla. Leluja ei saa silti "hamsrata" mihinkään, mutta kaksi pientä lelua ei ole kyllä hamsraamista vielä. Eriasia on jos on kyseessä päältä ajettavat "mopot", mutta luulen, että kyseessä on semmoiset käsissä pidettävät. Toiminnallasi saat itsekkäitä lapsia, jotka saavat aina ininällä/huudolla/itkulla tahtonsa läpi ja saa vielä toisen kädestä lelun aikansa itkiessään.

Ja mää vähän luulen, että lattialla oli yllinkyllin kaikenmaailman muita leluja, mutta ku se oma lapsi halusi vain ja ainoastaan toiselta sen lelumopon, eikä mitään muuta. Hetken päästä se lapsi olisi inissyt leluponeja toisen kädestä ja hetken päästä taas seuraavaa...

Yleensä tämä termi lelumopo tarkoittaa mulle sellaista isompaa potkutettavaa. Mutta olen samaa mieltä, että kasa leikkiautoja ja vastaavia mopoja tai traktoreita, niin periaate on, että kaikkea ei voi saada. Toki se on eri asia, jos hiekkalaatikolla on tasan ne kaksi traktoria, niin jakaminen on pakotettua mun mielestäni.

Mutta tarkennuksena siis toimintatapaa käytän, jos joku kahmii erityisesti leluja. Ja ei niinkään leikkiäkseen vaan kiusatakseen. Jos on kaksi lapiota ja toinen kahmii ne. Tai kaksi isompaa esinettä, jolla ei pysty yhtäaikaa leikkimään. Saa tietty antaa palautetta ja sitten päästään keskustelemaan niistä kasvatusperiaatteista ja niiden eroavaisuuksista.

Joo, mäkin sain sellaisen kuvan muiden vastauksista, mutta harvoin sellaista lelumopoa sanotaan _pieneksi_.. Oletko siis sitä mieltä, että jos toisella on kaksi pientä kädessä pidettävää lelumopoa ja lattialla olisi lisääkin (mutta erivärisiä/muotoisia ja ehkäpä autoja/traktoreita yms.) niin tuon pojan _pitäisi_ jakaa juuri se lelumopo jota toinen kinuaa kädestä?

Itse ymmärrän, jos ei ole muita leluja paikalla kuin vain nuo kaksi, jotka toinen yrittää kahmia molemmat, mutta jos leluja on huone täynnä ja kiista tulee vain niistä, mitä toisella on kädessä, niin kyllä mää alkaisin jututtaan sitä joka kinuaa toisen _kädestä_ niitä leluja (olettaen, ettei niitä ole kasassa esim. paidassa tjms.) mutta kaksi kättä -kaksi lelua, ei minusta ole vielä kahmimista -jos muita leluja on saatavilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Olisin pakottanut jakamaan tai sitten kumpikaan ei niillä leiki.

peesi. vieressä myhäily vanhempien osalta ja lauseet no se nyt on tuollainen vaan kun näkee että toinenkin tahtoo leikkiä niin..
*pudistelee päätään* tapakasvatusta.. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Alkuperäinen kirjoittaja taustoja:
Mietin tuon tilanteen taustoja. Meillä lapsi kyllä jakaa lelut kyläilevien kavereiden kanssa ilman ongelmia, poislukien yhden perheen. Meidän lapsi on tosi tarkka ja huolellinen lelujensa aknssa, ei varmaan koskaan rikkonut mitään ja haluaa tavaroiden säilyvän kunnossa. itku tulee jos joku menee rikki.

Sitten o n tämä perhe kenen lapset hajottavat about kaiken. Vahingossa, tahallaan, miten vain. Hirveä kokeltaminen ja joukseminen, tavaroiden käsittely kovakouraista ja varomatonta. meidän lapselle on painajainen kun tämä perhe tulee kylään. Ulkona voivat vielä leikkiä, mutta omaan huoneeseensa ei haluaisi kyseisiä lapsia edes päästää ja ikävä kyllä ymmärrän lastani täysin.

Käytännössä kun tiedämme kyseisen perheen olevan tulossa kylään, kerätään suojaan kaikki vähänkin arvokkaammat ja uudemmat lelut. Kuitenkaan perhe ei aina ilmoita tulostaan etukäteen tai soittavat tyyliin "ollaan viiden minuutin päästä teillä". Silloin tulee jo aikuisellekin nojoja tilanteita syöksyä vieraiden lasten nenän edestä huoneeseen keräilemään leluja pois tai kieltää vieraita koskemasta tiettyihin tavaroihin. Ja tämä perheen vanhemmat katsovat kieltämättä usein pahalla kun näkevät miten meillä toimitaan, heillä kun lapset jakavat kaikki lelunsa vieraiden kanssa ja meidän lellipentu piilottelee omiaan vielä äidin näyttäessä esimerkkiä.....


Meillä kans tuttavaperhe, jossa kaksi poikaa iältään 4v ja 2v. Rikkovat melkein kaiken minkä käteensä saavat, meillä kerätään talteen palapelit, kirjat ja uudemmat ja herkimmät lelut. Onneks lastemme huoneet ovat yläkerrassa ja sinne heillä ei ole mitään asiaa (ovat mm. tukkineet vessanpöntön, repineet mun romaanit, tyhjentävät vaatekaapista vaatteet lattialle jne.), jonkin verran leluja pidämme olkkarissa. Mutta vaikka kuinka vahtaisi silmä kovana niiden touhuja, niin mm. lasiovet on hajotettu säpäleiksi, verhot revitty, aina ohimennessä uuni, mikro, astianpesukone jne. laitetaan päälle ja vessassa kustaan pitkin seiniä ym. Lasten vanhemmat ei aina jaksa niin kauheesti välittää, koska se on niiden normaalia käytöstä kotonakin.

Kiva, kiva.....

Miten perheen vanhemmat reagoivat kun jotain menee rikki, tarjoutuvatko edes korvaamaan? Meillä kun noita lastenleluja on hajonnut niin vanhemmat vaan naureskelevat kun nykyajan lelut ovat noin heikkoa tekoa eikä kestä mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taustoja:
Miten perheen vanhemmat reagoivat kun jotain menee rikki, tarjoutuvatko edes korvaamaan? Meillä kun noita lastenleluja on hajonnut niin vanhemmat vaan naureskelevat kun nykyajan lelut ovat noin heikkoa tekoa eikä kestä mitään.

Pyydätkö korvaamaan? Riippuu ihan siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Joo, mäkin sain sellaisen kuvan muiden vastauksista, mutta harvoin sellaista lelumopoa sanotaan _pieneksi_.. Oletko siis sitä mieltä, että jos toisella on kaksi pientä kädessä pidettävää lelumopoa ja lattialla olisi lisääkin (mutta erivärisiä/muotoisia ja ehkäpä autoja/traktoreita yms.) niin tuon pojan _pitäisi_ jakaa juuri se lelumopo jota toinen kinuaa kädestä?

Tää riippuu tosiaan leikin luonteesta, leikitäänkö niillä vai vain kiusataan. Kaikkea ei voi saada, millä toinen leikkii. Se on ihan hyvä sääntö ja sitä noudatan myös minäkin. Tähän mennessä on riittänyt toteamus, että ota joku muu ja joku "muu" on isketty käteen tarpeen vaatiessa. Jos kaveri luopuu esineestä, silloin sen saa ottaa. Paitsi jos toinen vaan laskee tavaran kaivaakseen hetken nenäänsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja taustoja:
Miten perheen vanhemmat reagoivat kun jotain menee rikki, tarjoutuvatko edes korvaamaan? Meillä kun noita lastenleluja on hajonnut niin vanhemmat vaan naureskelevat kun nykyajan lelut ovat noin heikkoa tekoa eikä kestä mitään.

Pyydätkö korvaamaan? Riippuu ihan siitä.

Oma moka myönnetään, mutta en viitsi siitä sotaa nostaa, mikä siis väistämättä olisi edessä jos rupeaisin korvausta vaatimaan. Pelkällä pyynnöllä sitä ei tulisi.

Jos olisi pelkkä kaveriperhe niin voisi olla ihan kannattavaakin nostaa tuo sota ja sen avulla katkaista välit. Vaikka poerheen äiti on ihan kivaa seuraa niin plussat ja miinukset yhteenlaskien menee pakkasen puolelle. Nuo sukulaissiteet kuitenkin velvoittavat pysymään väleissä, eli nyt vain piilotellaan tavaroita ja yritetään kestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Olivatko nuo lelumopot sellaisia istuttavia vai semmoisia ihan pienen pieniä kädessä pidettäviä? Jos on isoja istuttavia niin mää antaisin lapselleni valita kummalla itse menee ja toinen pitää antaa toiselle lainaan. Jos ei suostu antamaan kumpaakaan, niin veisin molemmat pois.

Mutta jos on kyseessä esim. pienet lelut (esim. pienet mopolelut kuten leluautot) ja lapseni on kahminut leluja vaikka itselleen 3 kpl (ja edelleenkin lattialle on jäänyt pari lelua tai jotain muita leluja) niin ei tarvitse jakaa ottamiaan toiselle, koska toinen voisi ottaa vähemmän kiinnostavat lelut lattialtakin. Ja samoin toisinpäin. Tällöin nopeat syövät hitaat ja ainahan se toinen lapsi kiinnostuu vain siitä mikä toisen kädessä on, oli se sitten mopolelu, autolelu tai vaikka pieni ponilelu...

*muoks* ja minusta on hassua jos lelut otetaan kokonaan pois, jos tuo toinen poika ei saa juuri niitä leluja mitä toisella on. Minusta se kitisijä pojalle tulisi sanoa, ettei toisen kädestä voi ottaa leluja ja viedä huomio muihin leluihin.

Sorry, hieman kesti vastata. Pienistä mopoleluista on kyse, sellaisista joita on radalla kaksi kappaletta. Nyt ei ole kyse pienistä lapsista, jotka ottavat kädestä, vaan 4-vuotiaista. Joiden soisi jo leikkivät yhdessäkin.

Ja kutsutko sinä minun lastani kitisijäpojaksi, jos hän olisi halunnut leikkiä tuota leikkiä yhdessä kaverin kanssa ja oletti, että ehkä saisi siitä sen toisen peliin kuuluvan mopon, jotta voisi leikkiä?
 
jos on pikkuleluja vain muutama kädessä niin sitten niillä vuorotellaan jos toinenkin haluaa pikkumopoilla leikkiä. meillä minun ystäväni lapsi (tuosta rikkomisesta tuli mieleen) repii kaikista leluista tarrat irti (esim potkumopo, auto, leikkikeittiö jne) ja koska minun tai äitinsä kiellot ei tehoa niin ne lelut ei ole sitten käytössä kun he vierailevat. minusta on ainakin vähän tympeää kun omat lapset ei ole niitä rikoneet ja sitten joku toinen nappula kiskoo kaikki irti mitä saa.. jälki kun ei ole kamalan kivaa. äidin asenne on vähän liikaa ehkä.."tuollainen se on kotonakin"
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[
Sorry, hieman kesti vastata. Pienistä mopoleluista on kyse, sellaisista joita on radalla kaksi kappaletta. Nyt ei ole kyse pienistä lapsista, jotka ottavat kädestä, vaan 4-vuotiaista. Joiden soisi jo leikkivät yhdessäkin.

Ja kutsutko sinä minun lastani kitisijäpojaksi, jos hän olisi halunnut leikkiä tuota leikkiä yhdessä kaverin kanssa ja oletti, että ehkä saisi siitä sen toisen peliin kuuluvan mopon, jotta voisi leikkiä?

Tässä tapauksessa toisiaan on vaikea leikkiä esim kilparadalla, jos toinen osapuoli vie "kaikki" lelut. Silloin pitää miettiä, onko hetki oikea yhdessä leikkimiselle (hyvä hetki esim opetella jakamista ja yhteisleikkiä) vai ohjataanko toisen lapsen huomio johonkin muuhun tällä kertaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[
Sorry, hieman kesti vastata. Pienistä mopoleluista on kyse, sellaisista joita on radalla kaksi kappaletta. Nyt ei ole kyse pienistä lapsista, jotka ottavat kädestä, vaan 4-vuotiaista. Joiden soisi jo leikkivät yhdessäkin.

Ja kutsutko sinä minun lastani kitisijäpojaksi, jos hän olisi halunnut leikkiä tuota leikkiä yhdessä kaverin kanssa ja oletti, että ehkä saisi siitä sen toisen peliin kuuluvan mopon, jotta voisi leikkiä?

Tässä tapauksessa toisiaan on vaikea leikkiä esim kilparadalla, jos toinen osapuoli vie "kaikki" lelut. Silloin pitää miettiä, onko hetki oikea yhdessä leikkimiselle (hyvä hetki esim opetella jakamista ja yhteisleikkiä) vai ohjataanko toisen lapsen huomio johonkin muuhun tällä kertaa.


Voi olla. Mutta mikä sitten on parempi hetki opetella sitä kuin silloin, kun on kaveri kylässä leikkiä jakamassa? Pakkohan se oli nyt suunnata oman pojan huomio muualle, kun toinen poika ei suostunut jakamaan.

Halusin vain todeta, että meillä ei moinen kävisi ollenkaan eli jos oma poika ei jaa lelujaan kaverin kanssa niin että kaveri voi leikkiä hänen kanssaan, niin kyseinen lelu lähtee pois tilanteesta tai sitten leikkikaveri kotiin. Minusta ei ole oikein, että itsekäs lapsi saa omia ja jatkaa leikkiä eivätkä vanhemmat puutu siihen mitenkään. Siitä on yhteisleikin opettaminen aika kaukana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[
Sorry, hieman kesti vastata. Pienistä mopoleluista on kyse, sellaisista joita on radalla kaksi kappaletta. Nyt ei ole kyse pienistä lapsista, jotka ottavat kädestä, vaan 4-vuotiaista. Joiden soisi jo leikkivät yhdessäkin.

Ja kutsutko sinä minun lastani kitisijäpojaksi, jos hän olisi halunnut leikkiä tuota leikkiä yhdessä kaverin kanssa ja oletti, että ehkä saisi siitä sen toisen peliin kuuluvan mopon, jotta voisi leikkiä?

Tässä tapauksessa toisiaan on vaikea leikkiä esim kilparadalla, jos toinen osapuoli vie "kaikki" lelut. Silloin pitää miettiä, onko hetki oikea yhdessä leikkimiselle (hyvä hetki esim opetella jakamista ja yhteisleikkiä) vai ohjataanko toisen lapsen huomio johonkin muuhun tällä kertaa.


Voi olla. Mutta mikä sitten on parempi hetki opetella sitä kuin silloin, kun on kaveri kylässä leikkiä jakamassa? Pakkohan se oli nyt suunnata oman pojan huomio muualle, kun toinen poika ei suostunut jakamaan.

Halusin vain todeta, että meillä ei moinen kävisi ollenkaan eli jos oma poika ei jaa lelujaan kaverin kanssa niin että kaveri voi leikkiä hänen kanssaan, niin kyseinen lelu lähtee pois tilanteesta tai sitten leikkikaveri kotiin. Minusta ei ole oikein, että itsekäs lapsi saa omia ja jatkaa leikkiä eivätkä vanhemmat puutu siihen mitenkään. Siitä on yhteisleikin opettaminen aika kaukana.

Siis mä olen näitä "pakko"jakaja ihmisiä, mutta voi olla hetkiä että mäkään en jaksa ruveta poliisiksi. Sillä tässä tapauksessa pelkkä lelujen jakaminen ei varmaankaan auta, vaan aikuisen läsnäoloa vaaditaan myös leikin viemiseen eteenpäin. Jos olemme juuri tulleet vierailulle on hyvää aikaa opetteluun, mutta jos on kotiinlähdön aika, jätän väliin. Selvästikään toinen lapsi ei osaa leikkiä yhdessä ja mun tehtäväni ei ole toimia aina erotuomarina ja toisen mukuloiden kouluttajana. Tuossa varmasti menisi joku hetki... Toki mun tehtävä on kyllä sanallisesti sanoa mielipiteeni lapsen vanhemmille - homma ei toimi noin jatkossa.

Mutta oikeassa olet. Seuran kanssahan se leikinopettelu alkaa ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Sorry, hieman kesti vastata. Pienistä mopoleluista on kyse, sellaisista joita on radalla kaksi kappaletta. Nyt ei ole kyse pienistä lapsista, jotka ottavat kädestä, vaan 4-vuotiaista. Joiden soisi jo leikkivät yhdessäkin.

Ja kutsutko sinä minun lastani kitisijäpojaksi, jos hän olisi halunnut leikkiä tuota leikkiä yhdessä kaverin kanssa ja oletti, että ehkä saisi siitä sen toisen peliin kuuluvan mopon, jotta voisi leikkiä?

En kutsunut juuri sinun lastasi kitisijäpojaksi vaan sanoin yleisesti tuosta asiasta.

Tarkoitatko, että oli joku ajorata, joilla pystyi vain ja ainoastaan noilla mopolla leikkiä (eikä esim. leluautoilla).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä taas kävi niin, että lapsella tuli riitaa lelusta kyläilevän lapsen kanssa ja kun sopuun ei päästy niin otin lelun pois ja laitoin kaapin päälle että tästä ei tarvi enempää riidellä. Saman tien lähdin keittämään kahvia niin tämän vieraan lapsen isä oli antanut sen lelun sieltä kaapin päältä omalle lapselleen ja taas oli itku päällä. Vähän piti miettiä mitä sano ettei sanonu mitään ihan älytöntä sille isälle.



No johan on isä.
Minä en ehkä olisi niinkään miettinyt sanojani.
 

Yhteistyössä