LONKKALUKSAATIO!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Nyt kaipaan vertaistukea ja rauhoittavaa järjen sanaa.

Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.

Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.

Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.

Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.

Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.

Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.

Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta.... :((((
 
itse kyllä vastaat jo itsellesi sinun järki sanoo toista ja tunteet (pelko) toista. eli on hyvin hyvin epätodennäköistä että teidän nuorimalla sitä olisi kyllä s eolisi jo huomattu ja sitäpaitsi miksi murehdit sitä nyt etukäteen nauti tästä hetkestä sillä murehtimisella et voita mitään, sillä murehtimisella et voi sairautta estää, elä tässä hetkessä. ymmärrän kyllä pelkosi *hali*
 
Ota rauhassa (helppo sanoa vierestä) Lonkkaluksaatio on aika tavallinen vaiva ja harvoin sitä joutuu leikkauksella korjaamaan. Ja se, että yhdellä lapsella on ollut, ei tarkoita että toisella olisi. Minulla on vauvana ollut, mitään traumoja ei ole jäänyt, en edes muista sitä. Olen ainoa isäni puolen suvusta ja ainoa äitini puolen suvusta, kellä se on ollut. Eli ei se heti tarkoita, jos yhdellä lapsella on se, että muillakin olisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tundra:
Ota rauhassa (helppo sanoa vierestä) Lonkkaluksaatio on aika tavallinen vaiva ja harvoin sitä joutuu leikkauksella korjaamaan. Ja se, että yhdellä lapsella on ollut, ei tarkoita että toisella olisi. Minulla on vauvana ollut, mitään traumoja ei ole jäänyt, en edes muista sitä. Olen ainoa isäni puolen suvusta ja ainoa äitini puolen suvusta, kellä se on ollut. Eli ei se heti tarkoita, jos yhdellä lapsella on se, että muillakin olisi.

Ei tarkoitakaan. Itseasiassa tiedän, että se on tuiki harvinaista, että se olisi useammalla lapsella. Ja tämä meidän nuorin siis kolmas lapsi ja kaikkein pienin noista joten eiköhän hänellä ole ollut hyvin tilaa kohdussa kasvaa. Sitten vain tulee näitä hetkiä, kun hermoilen. :(
 
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.

Et tainnut ymmärtää huoltani asiasta. Toki luksaatio voi tulla toisellekin, mutta on se harvinaista kun ei se itse luksaatiokaan nyt NIIN yleinen ole. Mutta huoleni oli se, että kun se keskimmäisellä tavallaan etsimällä etsittiin ja huomattiin myöhäisemmässä vaiheessa että mitä jos taas onkin käynyt niin. Ja tuo että huomataan vasta myöhemmin niin on tosi harvinaista ja siitä huolimatta välillä huolehdin asiasta. Tämä kolmosemme on kyllä paljon notkeampi ja vikkelämpi kuin kaksi edellistä lastamme ja liikkuukin siis jo ja lonkat on joka kerta olleet kunnossa lääkärintarkastuksissa. Sitten vain välillä pelko iskee persiisiin.
 
Taidan lakata nyt vain taas murehtimasta tuota. Tytöllä on kuitenkin kaikki ollut hyvin niissä tarkastuksissa. Tämä hötkyilyni johtuu suurilta osin meidän typerästä th:sta. Hän kun on sellainen hemmetin mutisija eikä puhu ikinä mitään ääneen ja sitten minä kuvittelen kaikkea mitä hän mahdollisesti voisi miettiä, mutta ei vaan sano minulle. Ja nyt yhtenä päivänä vain keksin, että se on varmaan huomannut jotain lonkissa eikä vaan sano minulle. Joo tiedän, järjetöntä, mutta näin se menee.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.

Tiedän kaksi perhettä jossa toisessa on kaikilla lapsilla ollut, ja toisessa kahdella nuorimmaisella (heillä 7 lasta). :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.

Et tainnut ymmärtää huoltani asiasta. Toki luksaatio voi tulla toisellekin, mutta on se harvinaista kun ei se itse luksaatiokaan nyt NIIN yleinen ole. Mutta huoleni oli se, että kun se keskimmäisellä tavallaan etsimällä etsittiin ja huomattiin myöhäisemmässä vaiheessa että mitä jos taas onkin käynyt niin. Ja tuo että huomataan vasta myöhemmin niin on tosi harvinaista ja siitä huolimatta välillä huolehdin asiasta. Tämä kolmosemme on kyllä paljon notkeampi ja vikkelämpi kuin kaksi edellistä lastamme ja liikkuukin siis jo ja lonkat on joka kerta olleet kunnossa lääkärintarkastuksissa. Sitten vain välillä pelko iskee persiisiin.

Ymmärsin kyllä ja luulin kirjoittaneeni lohdutuksen sanoja. :D Noh, toivotaan hyvää. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.

Tiedän kaksi perhettä jossa toisessa on kaikilla lapsilla ollut, ja toisessa kahdella nuorimmaisella (heillä 7 lasta). :/

No mutta heillä varmaan se on todettu ihan vastasyntyneenä kuitenkin. Tarkoitinkin tuota nimenomaan, että tuiku harvinaista on todeta se vasta 6kk ikäisenä puhumattakaan että samassa perheessä se tapahtuisi kaksi kertaa.

Joka tapauksessa se on silti harvinaista, että tulee samaan perheeseen kahdelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ihkuraksupoksu:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Ainahan se on mahdollista, että tulee toisellekin lapselle lonkkaluksaatio.

Meidän tokalla oli lonkkaluksaatio ja olen helkatin tyytyväinen, että se todettiin ajoissa ja saatiin kankaiset lonkkalastat kotiin ja hoitui niillä.

Kun miettii, mitä kaikkea lapsella voi olla, esim. että syntyy aivottomana, kehitysvammaisena tms., voi olla tyytyväinen ja onnellinen, että oman vauvan ongelma on vain lonkkaluksaatio. Ei se ole niin vakavaa, sen sentään voi hoitaa.

Tiedän kaksi perhettä jossa toisessa on kaikilla lapsilla ollut, ja toisessa kahdella nuorimmaisella (heillä 7 lasta). :/

No mutta heillä varmaan se on todettu ihan vastasyntyneenä kuitenkin. Tarkoitinkin tuota nimenomaan, että tuiku harvinaista on todeta se vasta 6kk ikäisenä puhumattakaan että samassa perheessä se tapahtuisi kaksi kertaa.

Joka tapauksessa se on silti harvinaista, että tulee samaan perheeseen kahdelle.

Meillä muuten on 4 lasta ja kahdella on ollut syntymähampaat. Se on aika harvinaista, että on hampaat syntyessään ja vielä harvinaisempaa, että samaan perheeseen osuu, mut tapahtuuhan sitäkin.

Mutta niin, eiköhän kaikki ole ok.
 
Omalla eikoisellani todettiin synnynäinen lonkkaluksaatio oikeassa lonkassa. vauva oli perätilassa. Onneksi ongelma nähtiin heti lapsen synnttyä leikkauspöydällä. Siitä alkoi vuoden hoito rulianssi. ensin vauva oli lastassa, se ei auttanut, sitten se laitettiin heftavetohoitoo eli jalat kiinni koneeseen joka venyttää jalkoja kohti taivasta ja pitää lonkkina oikeassa asennossa, sekään ei auttanut. sitten lapseni joutui leikkaukseen ja sen jälkeen joutui vielä kipsiin moneksi kuukaudeksi, aika oli tosi raskasta, paljon kyyneliä ja sairaalassa olo päiviä. nyt lapseni on 2vuotias ja lonkka on kunnossa, käymme kuitenkin kontrollissa jatkuvasti.:) nyt odotan toista lasta ja sekin on perätilassa, nyt pelkään tietty hiukan samaa kohtaloa. eihän sellaista toivo kenellekkään, varsinkaan omalle lapselle. nyt on vain toivottava parasta ettei samaa joudu kokemaan uudestaan ja lapsen synnyttyä aion pitää huolen että lääkärit tutkii lonkat tosi tarkasti ettei jälki ongelmia tule myöhemmin. Onneksi ongelma on hoidettavissa, vaikkakin hoito voi olla pitkäaikainen ja vaikea!! :)
 
Meillä nuorimmaisella myöskin lonkkaluksaatio. Oli perätilassa viikoille 36 asti ja lääkärit sanoi, että johtuu siitä. Kolme kuukautta lastassa vauva oli ja sitten saatiin pois. Puolenvuoden iässä otettiin lonkista kuvat ja kaikki oli ok. Kyllähän se itselläkin aina pelko on, että jos jotain vielä löytyykin tms. Vuoden iässä on taas kontrolli ja siltikin minua pelottaa, että jos jotain löytyy vaikka tähän asti kaikki on kunnossa ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
Neljästä lapsesta yhdellä ollut lonkkaluksaatio, tytöllä ja ihan synnärillä huomattiin ja hoito alkoi samantien. Ihanalla kovalevylastalla kiinnitys valkoisilla nauhoilla.

Tällainen niin kuin meijän tytöllä oli?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
Neljästä lapsesta yhdellä ollut lonkkaluksaatio, tytöllä ja ihan synnärillä huomattiin ja hoito alkoi samantien. Ihanalla kovalevylastalla kiinnitys valkoisilla nauhoilla.

Tällainen niin kuin meijän tytöllä oli?


Ei ihan kun paljon alkeellisempi, ruskeasta kovalevystä tehty jonkun muotoinen levy ja flanellinauhoilla solmittiin kiinni, eikä mitään pehmusteita ja laitettiin vaatteiden päälle. Joo ja tämä oli 1980 luvulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
Neljästä lapsesta yhdellä ollut lonkkaluksaatio, tytöllä ja ihan synnärillä huomattiin ja hoito alkoi samantien. Ihanalla kovalevylastalla kiinnitys valkoisilla nauhoilla.

Tällainen niin kuin meijän tytöllä oli?


Ei ihan kun paljon alkeellisempi, ruskeasta kovalevystä tehty jonkun muotoinen levy ja flanellinauhoilla solmittiin kiinni, eikä mitään pehmusteita ja laitettiin vaatteiden päälle. Joo ja tämä oli 1980 luvulla.

Tuossa oli kai joku linoleumlevy, sellainen pehmeään muotoon leikattu. Ei tuossakaan siis pehmusteita ollu, vaan tuo on tuollainen henkselijuttu, johon se levy laitettiin ja pysyi paikallaan.
 

Yhteistyössä