V
vieras
Vieras
Nyt kaipaan vertaistukea ja rauhoittavaa järjen sanaa.
Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.
Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.
Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.
Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.
Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.
Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.
Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta....
(((
Meidän keskimmäisellä todettiin lonkkaluksaatio vasta melkein 6kk ikäisenä, epäily asiasta syntyi 4kk ikäisenä. Vaiva oli vain toisessa lonkassa ja niin vähäinen, että ilmeisestikin ei olisi haitannut tyttöä koskaan vaikka sitä ei oltaisikaan huomattu hoitaa.
Kolmas lapsemme on nyt 5,5kk ikäinen. Hänet on synnärillä tutkinut lastenlääkäri kaksi kertaa ja tietysti 6viikkoisena ja 4kk ikäisen neuvolalääkäri. Lonkissa ei ole ollut minkäänlaista hämminkiä.
Pidin ensimmäisen 3kk tytöllä kahta vaippaa päällekäin ihan oikeastaan mielenrauhani vuoksi. 3,5kk ikäisestä olen kantanut tyttöä jonkun verran kantoliinassa tai kantorepussa lonkat auki ja sitä tietysti jatketaan edelleen.
Mutta aina välillä se pelko nostaa päätään. En uskalla edes sitä ääneen sanoa. Tuntuu, että jos puhun siitä niin se pelko ainakin toteutuu. Pelkään niin paljon, että tällä vauvalla myös todetaan se ja sitten jouduttaisiinkin tekemään kaikkia kauheita leikkauksia ja kipsauksia ja uskottelen itselleni että keskimmäisellämme kävi hyvä tuuri kun 6kk ikäisenä riitti vielä se 12 viikon lastahoito. Kaikki kauhuskenaariot mitkä silloin kävin läpi mielessäni niin olen nyt kerrannut uudelleen. Välillä olen ihan varma, että pian se todetaan tuollakin.
Tuijotan tytön jalkojen poimuja ja pelkään kaikkea. Vaikka minulle lastenkirurgi sanoi silloin, että niillä poimuilla ei ole merkitystä, koska vauvojen makkarajalkoihin ne tulee sinne minne ne nyt tulee eikä niitä pidä tuijottaa. Muistan itse huomanneeni esikoisellamme epäsymmetriset jalkapoimut, mutta niistä ei koskaan neuvolassakaan puhuttu koska en tiennyt että siinä olisi mitään erikoista. Eikä th niistä mitään ikinä sanonut eikä tuolla 5veellä ole mitään lonkkaongelmia koskaan ollutkaan.
Nytkin poruttaa niin paljon, kun mietin että mitä jos se salama kuitenkin on iskenyt meihin kahdesti.
Voi sanokaa joku fiksu, että niin ei voi kahta kertaa käydä samalle perheelle. On muutenkin tosi harvinaista, että luksaatio havaitaan noin myöhään mitä meidän tytöllä saati että kaksi kertaa kävisi sama mutta....
