Hei, tänne ei ole kirjoitettu nyt vähään aikaan, mutta lueskelin netistä juttuja solumuutoksista ja päädyin jakamaan oman kokemukseni. Olen siis 19-vuotias ja minulle tehtiin loop-hoito puolisen vuotta sitten. Aloitin syömään pillereitä 16-vuotiaana jolloin otettiin ensimmäisen kerran papa-näyte, jossa näkyi sekaflooraa. En silloin typeränä siihenkään kiinnittänyt mitään huomiota ja seuraavan kerran menin papaan vasta 2 vuotta sen jälkeen. Noh tällä kertaa tulikin järkytys soittaessani tuloksista... Papa luokka 3, eli solumuutoksia, kondyloomaan viittavia tuloksia sekä tulehduksia. Järkytyin todella pahasti mistä se on voinut tulla, sillä olin ollut vakituisessa parisuhteessa jo reilut 3 vuotta. Parisuhdekkin siinä meni siis koetuksille kun paniikissa aloin syyttämään miestäni pettämisestä ja mietin vain pääni puhki "kuolenko syöpään reilu parikymppisenä"! Tuollaisessa tilanteessahan itse aina ajattelen tietenkin pahinta vaihtoehtoa, eli ettei olisi hoitokeinoa ja kuolisin tähän. Noh tuloksien saannin jälkeen kävin ensin lääkärin vastaanotolla, joka laittoi etikkaliuost nähdäkseen solumuutokset, ja niitähän siellä kuulema näkyi aivan selvästi.. siitä muutamia kuukausia eteenpäin minulle tehtiin kolposkopia ja otettiin koepaloja.. Koepaloista saatiin tulokset CIN2, eli keskivaikeat solumuutokset.. Noh siitähän se paniikki sitten kasvoi entisestään kun lääkäri sanoi niiden olevan aivan rajamailla ettei ole vaikeita.. Loop-hoitoon tuli siis kutsu ja sinne pääsin tästä taas muutama kuukausi eteenpäin. Pelkäsin tänne sähkösilmukkahoitoon menemistä enemmän kuin mitään muuta (joka enemmän kuin hammaslääkäriä, ja se on yksi suurimmista peloistani!!

). Saimpa kyllä hoidon loputtua todeta että kaikki tämä pelko oli aivan turhaa

Lääkäri ja hoitaja olivat aivan ihania, ja juttelivat minulle koko ajan mukavia ja parhaansa mukaan tekivät olostani rennon ja mukavan. Puudutus tosin tuntui erittäin epämiellyttävältä.. Kolme piikkiä laitettiin, ensimmäinen nipisti toooodella paljon, toinen vähän vähemmän mutta kolmannen laittoa en enää edes huomannut että se oli jo laitettu

Hoito oli ohi todella nopeasti ja pääsin lähtemään kotiin. Ei minkäänlaisia jälkioireita kipuja yms, todella vähäistä vuotoa noin viikon ajan. Eli vähällä selvittiin

Minun kohdallani tämä kärsimys on siis enemmänkin ollut kyllä henkistä kuin fyysistä. Tässä sitä nyt ollaan, puoli vuotta loop-hoidosta on kulunut ja viikko sitten kävin antamassa papa-näytteen. Mikroskoopilla katsottaessa muutoksia ei enää näkynyt eikä koepaloja tarvinnut ottaa, mutta nyt vain tuloksia vielä odotellaan. Olen asennoitunut niitäkin kohtaan, vaikka siellä jotain vielä näkyisi niin ei tähän kuole ja kaikki on hoidettavissa!

Pahintahan koko aikana itselle on ollut vain, kun kaveripiireistä kenelläkään muulla ei ole kyseisistä asioista kokemusta, enkä ole päässyt kunnolla jakamaan omia kokemuksia.. ja tietenkin jos olen netistä niitä mennyt lukemaan niin heti olen päätynyt johonkin syöpäsivuille itseäni järkyttämään!

Tässä tämä oma "avautumiseni", ja tsemppiä teille hyvät naiset ketkä olette kokeneet samaa tai hoidot vielä vaiheessa
