Loop-hoito

[ap pelostapaniikissa]

Oleppahyvä ja kiitos Joo onhan ne luokituksetkin tässä vuosien aikana muuttuneet, papa luokkiakin taitaa nykyisin olla vain 1-3 , kun ennen niitä oli 1-5, tätä uudistusta ei kylläkään ole vielä kaikkialla ja lääkärit suosii vanhaa luokitusjärjestelmää. Ja sen lisäksi on vielä luokitukset Cin1, Cin2 ja Cin3 ja ties mitä kirjain yhdistelmiä, mullakin oli joku Hsml tai joku ehkä tuonnepäin, heh Enpä oikeastaan tajunnut omista papereistani mitään muuta kuin sanan syöpä, vaikka varsinaista syöpää ei ollutkaan. Lääkärit sitten suomentelee, että mitä ne meinaa. Ja mullakin vasta nyt selvitetään toi hp-virus tyyppi, mietin että miks ei sitä voitu heti ensimmäisessä kolposkopiassa jo testata, eli viime kesänä? Noh, ehkä tyyli on sitten eri Hyvinkäällä kuin täällä Joensuussa.

Niin ja kyllähän sitä ehkä tälläisten kokemusten jälkeen käy ihan mielellään oman terveytensä kannalta usein papassa kuin liian harvoin..vaikka ei niin mielekästä olekkaan ja saa tuloksia jännitellä, mutta itse en ainakaan uskalla jättää menemättä. Mutta onhan se hienoa kun lopulta pääsee siihen "normaaliin elämään" ja tarvitsee vain parin vuoden välein käydä, onnittelut siitä ja puhtaita papoja myös jatkoon!

 

[Mulla]

Huh, sain just tulokset 6 kk kontrollipapasta ja se oli puhdas! Kylläpä helpotti. Vuoden päästä sit seuraava kontrolli.

 

[ap pelostapaniikissa]

..elikkäs vihdoinkin tuli tulokset 6kk kontrolli-kolposkopiasta, tuomio oli että; Biopsioissa kondyloomalöydös, mutta Hr-HPV negatiivinen. Muutoksia ei enää löytynyt ja vuoden päästä taas papa-koe ja kolposkopia. Näilläpä sitten eteenpäin, toivottavasti tuleva vuosi on nyt sitten iloisempi ja kivempi kuin edellinen ja jatkossakin pysyisi terveenä.

Hyvää jatkoa teille kaikille, puhtaita papoja & iloisia ajatuksia! Vaihdellaan toki kuulumisia!

 

[pelokas89]

Hienoa ap! Eli muutokset ovat poissa, mutta virus on silti elimistössä tallella? Liekö se koskaan katoaa..? Enää pari viikkoa ja minäkin pääsen kontrolliin. Toivotaan hyviä uutisia

Mukavaa kevättä!

 

[ap pelostapaniikissa]

No itseasiassa ymmärsin, ettei ole sitä virustakaan koska toi HPV testi oli negatiivinen, sehän olisi varmaan ollut positiivinen jos virus olisi ..tiedä noista tai yritäppä ymmärtää jotain latinaa, mutta soitin vielä polille ja pyysin puhelimessa varmaa suomennossa, niin muutoksia ei tosiaan enää ole Kondylooma kylläkin..kai..ei kylläkään mitään oireita, enkä ole koskaan mitään huomannut, mutta ei kai ne testit valehtele. Katsellaan sit mitä vuoden päästä.

Pidän peukkuja sulle pelokas89! Kohta se on ohi!
Aurinkoisia kevät päiviä!!

 

[VT]

[QUOTE="vieras";28908629]HPV pääsee pimppaan tasan yhdellä tavalla.[/QUOTE]

Eikä sitä kondomikaan estä

 

[pelokas89]

Ensimmäinen 6 kk kontrolli oli tänään. Tuloksia odotellaan 6 vkon päähän. Siistiltä näytti, mutta etikkavärjäys paljasti kohdunkaulan taakse jääneen vaalean alueen mistä otettiin vielä koepala.. Saas nähdä mitä tulokset kertoo.

 

[ap pelostapaniikissa]

No ainakin kontrolli on ohi, toivotaan ettei koepalasta enää mitään ikävää paljastuisi. Ja eihän niissä aina olekkaan mitään, vaikka on näyttänyt erilaiselta kohdalta ja jos on, niin nyt tässä "tarkkailussa" ollessa kaikki ainakin huomataan ajoissa ja voidaan hoitaa pois Jaksamista odottamiseen, täällä olen hengessä mukana! Iloisia aurinkoisia kevätpäiviä

 

[Milanna85]

Sama jutu on ollut ja valtava stressi oli päällä. Sain tietä 3v sitten että minulla on Cin 3 ja aika iso muutos on ollut. En ole ikinä saanut Loop hoitoa, mutta terapeutista rokotetta siihen joka poistaa ensiksi viruksen ja sitten muutokset ja nyt 2 vuotta tai yli olen ihan puhdas . Pelottava oli alussa mutta ei enää kun aika helposti hoidettava se oli ainakin mun kohdalla kun uskalsin ottaa ko rokotetta siihen.

 

[ap pelostapaniikissa]

..ja taas ois tarkistukseen meno. Muutaman kuukauden ajan on jo päässä pieni paniikki kolkutellut, että kohta taas ronkitaan ja sitten se piinaava tuloksien odottelu. Pari paniikkikohtaustakin olen onnistunut itselleni aiheuttamaan liialla ajattelulla, sitä vaan niin kammoaa ajatusta, jos sieltä taas jotain löytyisikin, monet kokee paljon pahempiakin asioita, mutta itselle tämä oli kuitenkin silloin sellainen kolahdus kaikkine vuotelu vaikeuksineen, että en toivo mitään niin paljon kuin sitä, että en joutuisi asiaa ikinä uudelleen kokemaan. Mutta pakkohan sinne tarkistukseen on mennä, olipa loppu tulos mikä vain :/
En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta "pelokas89", olisi kiva kuulla kuinka sinulla menee ja oletko päässyt parantumaan?

 

["tassun"]

..katsos vaa tämmöinenkin ketju... Olisinpa löytänyt.
Minä kanssa olen keskiviikkona menossa tarkistukseen..ensimmäinen kontrolli viime kevään narahtamisen jälkeen

 

[Milanna85]

..ja taas ois tarkistukseen meno. Muutaman kuukauden ajan on jo päässä pieni paniikki kolkutellut, että kohta taas ronkitaan ja sitten se piinaava tuloksien odottelu. Pari paniikkikohtaustakin olen onnistunut itselleni aiheuttamaan liialla ajattelulla, sitä vaan niin kammoaa ajatusta, jos sieltä taas jotain löytyisikin, monet kokee paljon pahempiakin asioita, mutta itselle tämä oli kuitenkin silloin sellainen kolahdus kaikkine vuotelu vaikeuksineen, että en toivo mitään niin paljon kuin sitä, että en joutuisi asiaa ikinä uudelleen kokemaan. Mutta pakkohan sinne tarkistukseen on mennä, olipa loppu tulos mikä vain :/
En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta "pelokas89", olisi kiva kuulla kuinka sinulla menee ja oletko päässyt parantumaan?

Sama juttu vaikka jonkun mielestä olin ollut tyhmä, mutta kun itselle se on ollut aika pahaa juttu, enkä tiedä miten elämä olisi mennyt eteenpäin, jos en olisi käynyt poistamassa viruksen, toisessa maassa, ehkä jatkuva paniikki ja ajatukset. Kun nyt ainakin tiedän ettei tarvitse enää murehtia mistään.

 

[ap pelostapaniikissa]

..että joku tätäkin lukee, toivottavasti jollekkin on jopa jotain apua näistä keskusteluista ja kokemuksista. Itsellä siis muutos huomattiin/poistettiin syksyllä 2013, keväällä-14 sain puhtaat paperit kontrollissa ja sovittiin vuoden päähän uusi papa sekä kontrolli. Parin viikon päästä olisi se papa ja siitä kuukauden päästä kontrolli. Toisaalta toivon että olisi jo ohi ja toisaalta on tunne, että en halua mennä! Tulee varmasti olemaan ikuisesti yhtä piinaavia nämä tarkistukset :/ Toivon kaikille kuitenkin puhtaita tuloksia!

 

[veneilijä]

Minä sain vihdoin viimein puhtaat paperit lokakuussa jatkot omalla gynegologilla, ja aion kyllä joka vuosi papassa käydä!
Tuosta hpv testistä, niin minun lääkäri puhui jolkakin käynnilläni että se on uusi juttu ja oli aluksi käytössä vain isoissa sairaaloissa(yliopistollisissa?). Minulle se tehtiin ja se oli negatiivinen.
Pakko vielä avautua sen verran että oli kyllä ihan kamala tuo viimeinen kolposkopia aina ennen ollut sama lääkäri, nyt oli eri. Ja voi helvetti että koski. Ja oli jotenkin epävarma ja välineet ei ollut sopivat(tuskaili hoitajalle, käski etsiä sopivia kokoja jne). Lopulta tuli itku ja sitten se joutu puuduttamaan(joka sekin koski, varmaan olin jo niin herkillä). Hirveä kokemus.
Mutta onneksi tulos oli hyvä

 

[ap pelostapaniikissa]

Onneksi olkoon veneilijä! kurjaa että viimeiseksi kolposkopiaksi on sattunut tuollainen tunari, se on muutenkin arka tilanne, maata siinä ja odotella mitä ne sanoo, et mitä näkyy. Itku siinä melkein tulee jo pelkästä jännityksestä ja sitten jos vielä lääkäri ei asiaansa osaa, niin ei kiva :/ Onneksi kurjan tilantaanteen lopputulos oli onnellinen! Papassa käyn varmasti itsekkin vuosittain, se ei montaa minuuttia elämästä vie ja voi jopa pelastaa sen elämän.

 

["rose"]

Hei! on se niin kiva lukea näitä asioita kun heti joku viisas on tietämyksellään niin viisas että voi kommentoida asioita suurella viisaudella... voin kertoa että tuo ei aina tartu paljaalla annolla vapaaehtoisesti..... syitä voi olla monia miksi noin käy... joten eiköhöhän pitäisi ensin miettiä mitä kirjoitaa ja sitten vasta kirjoittaa.... mites jos sinulle kävisi näin ja sinut tuomitaan heti sanoilla miksi menit tekemään tai antamaan paljaalla... muut heti kommentoimassa ja tuomitsemassa tietämättä miten oikeesti asiat on.... mieti jospa tuo nainen ois väkisin otettu ja kantaa jo siitä suurta syylisyyttä.. ja nyt viellä enenmän kun tuomitaan heti... tietämättä....

 

[ap pelostapaniikissa]

No nyt ois toistaseks tutkimukset ohi, Papa näytti puhdasta (tosin unohtivat mulle ilmoittaa tuloksen, kun parin viikon päästä ei mitään kuulunut, niin panikiissa aloin soitella, et mikä kestää..kävi jo mielessä et joku löydös ollut kun viikossa PITI tulla tuloksen!) Hemmetin tunarit, kun tolleen unohdellaan ja säikytellään Jännitin tulosta aivan kamalasti! Ja tänään oli sitten kolposkopia. Mullakin oli näköjään lääkäri vaihtunut ja olipas kiva kun ensimmäisenä huoneeseen astuessa, todetaan et sun pitäs käydä HIV-testissä, kun ei sellasta oo koskaan musta otettu. Olin silleen, et täh Ei kuulema olisi välttämättä tarpeellinen, koska sama puoliso ollut kohta 10vuotta, mutta kävinpä nyt sit sen otattamassa, labran täti tuijotti mua kuin ruttoa, melkein oisin voinu itkuun purskahtaa.

Olo oli muutenkin herkillä, kun menin labraan vasta kolposkopian jälkeen ja uusi kovakourainen lääkäri oli todella töykeä ja tuntui olevan hänellä kiire. Puhui kaikki asiat "lääkärikielellä", niistä puoliakaan tajunnut. Kaiveli ja väänteli välineillä ja ei meinannut edes odottaa puudutusaineen vaikutusta, kun oli jo koepalaa napsimassa, hoitaja joutui jo ääntä korottamaan, koska mulla edelleen tunto toimi! Muuten lääkäri ei puhunut mulle juuri ollenkaan, ei kertonut mitä tekee ja mitä siellä näkyi, hoitaja yritti parhaansa mukaan mulle puhua (huomasi hoitajastakin, että alkoi jo ihmitellä sen lääkärin touhua!) Lopputulos, minkä väkisin sain siitä lääkäristä revittyä ulos, kun sata kertaa kysyin et no miltä näyttää??!! ..oli se, et sisäpuolella ei näkynyt etikalla värjätessä mitään, varmuudeksi otti yhden koepalan, ulkosynnyttimissä oli joku pieni vaalea alue, mutta epäili sen olevan hankaumaa, siitä kuitenkin koepala (nyt ei oo enää vaalee alue, on sininen ja turvonnut! ) Lopuksi otti vielä samantapaisen näytteen kuin papa-kokeessa, vähän kovemmalla harjalla harjaili tuolta kohdunkaulankanavasta ja KOLME kertaa, koski kamalasti ja hoitajakin joutui jo sanomaan, et vieläkö muka tarvitsee! Ainoa asia mistä lääkäri itse mulle jutteli, ilman että kysyin jotain, oli se että palasi koko ajan siihen asiaan, et mikä se ensimmäisen löydös oli silloin 2013 vuonna, tosi kiva että siitäkin piti sata kertaa muistuttaa, ihan kuin sitä ikinä unohtaisin. Siinä sitten järkyttyneenä kokemuksesta, vapisten vaelsin labraan, testauttamaan et mikähän tautipesäke mahdan olla.

Ei ollut kyllä mitenkään kiva kokemus, edes hymyä keneltäkään saanut, vaikka käynti periaatteessa meni hyvin, että löydöksiähän ei juurikaan löytynyt vaan siistiltä näytti. Olo oli tosiaan kuin olisin ollut joku bakteeri terveiden joukossa.
Todella huonot fiilikset jäi ja olenkin vain itkeskellyt, mutta toivotaan että tulokset olisi puhtaita. Paniikissa odotellaan.

 

[TiiBii]

Halaus aapeelle.

Mulle tuli kutsu papa-seulontaan. Vaihteeksi. Ja taas saa pelätä ja jännitää.

Tää on kyllä ihan perseestä!

 

[ap pelostapaniikissa]

Kiitos.
Toivotaan puhtaita tuloksia sinnekkin, mutta on se tulosten odotus jotain niin piinaavaa. Voisipa vaan kerralla heti kuulla, et mikä on tuomio. Ja varsinkin noi kolposkopian tulokset on aina niin heprealla kirjotettu, et niitä edes tajua tavallinen ihminen. Viimeksikin jouduin soittaa sairaalaan, et jos joku voisi suomentaa :/

 

[Sparrow]

Milanna85, missä ihmeessä sinulle tarjottiin CIN3-muutokseen muuta hoitoa kuin loop-hoitoa? Ja minkälainen hoito siis oli kyseessä? Olen käsittänyt että CIN3-muutokset harvoin enää ilman hoitoa itsestään paranevat, joten useimmiten ei kai pitkäksi aikaa tallaisia muutoksia jätetä hoitamatta.

ap/pelostapaniikissa-nimimerkille: todella ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan niin ikäviä saamiesi hoitojen yhteydessä. Monesti omat pelot saattavat vielä vahvistaa omia tuntemuksia siitä, että tulee huonosti kohdelluksi ja kaikki asiat näkee kielteisessä valossa, mutta kuvailemasi perusteella sinun kannattaisi mielestäni tehdä jonkinlainen asiakaspalaute siihen paikkaan, jossa hoidon sait. Nämä ovat niin vaikeita asioita muutenkin, että kiireestä huolimatta jokainen ansaitsisi ystävällistä ja asianmukaista hoitoa sekä selkokielistä tietoa omasta terveydentilastaan. HIV-testiin sinun kannattaa mielestäni suhtautua vain varotoimenpiteenä eikä ottaa sitä henkilökohtaisesti. Nykyään monenlaisia testejä tehdään monista eri syistä, eikä kukaan tiedä henkilökohtaista tilannettasi tai ole oikeutettu sinua millään tavalla paheksumaan. Itse ajattelilsin asiaa ehkä enemmänkin siltä kannalta, että ainakin olet kiinnostunut omasta terveydestäsi, kannat siitä vastuun ja tässä kohtaa toteutit vain lääkärin antamaa suositusta.

Tässä keskustelussa on mielestäni ollut uskomattoman vahvaa naisenergiaa...! Käsittämättömän kylmähermoista ja asiallista suhtautumista aiheeseen, vaikka se herättää niin paljon pelkoja ja myös käytännön jännityksiä/kipujakin.
Faktahan taitaa olla se, että suurin osa näistä muutoksista onkin ihan hoidettavissa, mutta onko teillä asian kanssa painineilla vinkkejä henkisen puolen vahvistamiseen asian suhteen? Miten hallita omia pelkojaan ja välttää unettomia öitä?

Entä onko tällainen aiheuttanut teillä pohdiskeluja muuten seksuaalisuuden/miesten/elämän/itsen suhteen? Joku vatipää täällä on näyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti kommentoivan siitä, miten tällaiset muutokset ovat naisten omaa syytä ja seurausta vastuuttomasta seksikäyttäytymisestä. Ovatko nämä muutokset/hoidot vaikuttaneet itsetuntoonne, kykyynne jaksaa päivittäistä elämää tai kenties muuttaneet näkemyksiänne seksistä/seksuaalisuudesta/vastakkaisesta sukupuolesta?

Entä miten teitä on ohjeistettu kertomaan tästä asiasta nykyisille/mahdollisille tuleville kumppaneillenne?
Kiitos jo etukäteen vastauksista ja hurjan paljon tsemppiä kaikille asian kanssa takkuaville!

 

[ap pelostapaniikissa]

Hei Sparrow ja kiitos kommentista, siinä oli paljon asiaa! Aikoinaan aloitin tämän keskustelun, kun en kokenut löytäväni tarpeeksi tietoa ja kokemuksia asiasta, oli vain yksittäisiä kommentointeja eri keskusteluissa. Olen iloinen jos tästä ketjusta on jollekkin apua ollut, itse pyrin päivittämään omia tilanteita tänne, koska se oli monen keskusteluketjun ongelma, että kukaan ei enää myöhemmin kertonut omasta jatkosta kuinka on sujunut ja mitä tehty jne. Olen myös kiinnostunut kuulemaan toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kokemuksia ja kuinka heidän kohdalla toimittiin. Välillä tuntuu ettei tätäkään asia kunnolla ymmärrä kuin vain he, ketkä ovat joutuneet saman kokemaan. Mutta koska kyseessä ei ole syöpä ja moni sitä pelkää, itsekkin, niin en halunnut minnekkään syöpäfoorumille, enkä kuulla niitä kaikkein kamalimpia vaihtoehtoja mihin asiat voisivat johtaa, jos ei ajoissa huomattaisi/hoidettaisi.

Tänään tehty tutkimus tehtiin samassa paikassa kuin vuosi sitten, eri lääkäri vain. Vuosi sitten tehty tutkimus sujui hyvin ja olin tyytyväinen kaikkeen, oli erittäin mukava ja asiallinen gyne, mutta tänään kohtaamani ihminen oli kaikkea muuta. Olenkin ajatellut antaa palautetta, koska jäi todella kurja fiilis vaikka etikkavärjäyksellä ei löytynyt muuta kuin pieni värjäytymä ulkosynnyttimissä, eli tämänhän pitäisi olla positiivinen asia, niin lääkäri sai puheellaan sen kuulostamaan siltä kuin olisi kuolema tulossa. En tiedä miten joku voi edes noin ristiriitaisesti puhua ja muistutella vain alkuperäisestä löydöksestä, vaikka välissä oli jo yksi kontrolli mistä selvisin puhtain paperein. Tässäkin tapauksessa hoitaja pelasti paljon, suomenteli mulle asioita ja yritti keventää puhumalla välillä jostain ihan muusta. Ehkä joskus lääkäreidenkin kannattaisi miettiä kuinka asioista puhuvat. Heille tämä voi olla arkipäivää, mutta esim. minulle tämä ei ole mikään pikku juttu, mutta en silti kaipaa pelottelua, ellei todella ole aihetta olla huolissaan jostain vieläkin vakavemmasta. HIV-testillä varmasti tarkoittti hyvää, ilmaisi vain asian hieman tökerösti ja tuli käsitys niin kuin hyppisin joka miehen kanssa, vaikka kerroin olleeni saman puolison kanssa jo kohta kymmenen vuotta. Testiin menin kuitenkin omasta tahdosta, kerran sellaista tarjotaan niin tarkistetaan pois. Eihän siinä mitään menetä Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että oma jännityskin ja stressaaminen voi vaikuttaa siihen, että tuntuu kuin lääkäri yrittäisi tahallaan murskata, hän kyllä oli mielestäni hieman kömpelö ja väänteli liikaa välineitä tuolla sisällä ja toheloi, ehkä siihen vaikutti se kiire, mutta tämän huomatessa omakin jännitys lisääntyi ja kun muutenkin olet siinä todella herkillä kun tiedät, että tutkitaan ja pelottaa löytyykö jotain ja sitten jos vielä sattuu, niin kaaos on katettu. Onneks on ohi..ainakin toistaiseksi. Tämä tulosten odottelu se pelottavaa onkin!

Itse en ole kyllä mitään neuvoa/apua mitenkään lääkäritaholta saanut henkiseen selviytymiseen, moni on vain sanonut ettei tartte pelätä, olet nuori, ei se syöväksi niin nopeasti muutu, hyvissä ajoin huomattiin ja ei ole enää hätää. Mutta en nyt tiedä onko noista sanomisesta niin kauheasti apua ollut. Yksin kun välillä jäät asiaa miettimään, niin kummasti se pelko kasvaa ja saa mielikuvituksen villiintymään ja sitä kerkeää kaiken kamalankin miettimään ja jossittelemaan ja siitähän se pelko yltyy :/ Siihen kaipaisin enemmän tukea lääkäreiltäkin ja että he eivät asiaa vähättelisi, koska eihän sitä itse voi ymmärtää et jos löytyy solumuutos, etteikö se olisi jotenkin vakavaa ja varsinkin kun ITSESTÄ löytyy sellainen, niin miten voisit olla pelkäämättä?? Ei ole myöskään tullut mitään neuvoja puolison suhteen. Muuta kuin että ei saa yhdyntää harrastaa silloin ja silloin, jos on tehty jotain toimenpiteitä. Ihan on sitten keskenämme omin neuvoin puolison kanssa asiasta keskusteltu. Ja mun kohdallahan ei sitä HP-virusta löytynyt, mutta oireeton kondylooma kyllä, mikä varmaan muutoksetkin aiheutti. Onhan se silloin myös puolisollakin ainakin ollut, tosin oireita ei ole huomattu. Täytyy sitten tiedostaa, että se voi kulkea mukana ikuisesti. Sanoisin että henkisesti koko tämä asia on raskaampaa kuin fyysisesti, ajatuksille kun ei mitään voi ja mennään vain pätkä kerrallaan ja taas tutkitaan ja odotellaan tuloksia.

Itselle vaikeinta on aika pari kuukautta ennen tutkimuksia, niitä alkaa jo miettiä ja stressata valmiiksi ja tietysti aika tutkimusten jälkeen, ennen kuin saa tulokset. Jatko riippuu taas tuloksista. Viimeksi kun oli puhdasta, niin tuntui että sai taas vuoden "lisäaikaa" ja olla "vapaa" , eikä tullut murehdittua asiaa, kyllä se silti usein mielessä käy, luulen etten ikinä tätä pystyisi unohtamaankaan, vaan jatkossakin sitä pitää huolen että käy säännöllisesti tutkimuksissa. Ja tietysti jos tulee jotain oireita/kipuja tai menkat onkin erilaiset, niin itse heti mietin et onko siellä jo taas jotain muutosta ja johtuu siitä. Että kyllä se vaan alitajuisesti aina on elämässä mukana. Tutkimusten jälkeen on kyllä sitten pidempi kausi, ettei paljon yhdyntää mieli tee, tunnen itseni jotenkin hajonneeksi, niin kuin olisin alhaalta rikki ja ehkä olo on sellainen, että miksi toinen mua enää haluaisi kun on napsittu paloja pois ja sieltä on joku pöpömuutoskin löytynyt, vaikka puoliso ei todellakaan näin ajattele. On myös tunne että en halua kenenkään koskavan sinne, tulee heti tutkimukset mieleen. Ajan kanssa tämäkin sitten helpottaa/katoaa.

Onneksi on pari luotto ystävää ja ymmärtävä puoliso keiden kanssa voi keskustella, puhuminen auttaa! Toivottavasti kaikilla olisi joku kenen kanssa asiasta pystyy keskustelemaan, jos ei, niin ehkä tämmöiset keskusteluketjut auttaa edes vähän

 

["tassun"]

Minäkin sain viime viikolla kuulla, että kesällä poistetut CIN3 tason muutokset ovat pysyneet poissa, papa oli puhdas ja HPV aktiivisuuskoe negatiivinen.

Ap iso lämmin halaus sinulle <3
Teeppäs jo vaikka ihmeessa valitus tuosta lääkäristä.. Ei tuo ole ollut asianmukaista...

Itsellä on ollut aivan ihana lääkäri tyksissä, voin sanoa, että mikään, ei mikään ole sattunut, enkä ole edes osannut kuvitella että välineet voisi olla väärän kokoisia. Koepaloissakin oli perehdytyksessä oleva hoitaja (joka ei tienny mistään mitään, eikä edes uskonut kun lääkäri häntä ihjeisti) mutta niin vaan oli lämmin äänensävy ja itse rauhallisuus koko ajan se lääkäri.

Meillä on miehen kanssa puhuttu paljon tätä asiaa. Mies toisaalta tunsi syyllisyyttä, oliko se hän jolta sen sain, mutta toisaalta häntäkin rauhoitti Tyksin lääkärin neuvot siitä, että HPV on sellainen ettei siitä oikein vielä varmaksi tiedetä miten se kellekin tarttuu. Ja miehen kanssa ollasn mietitty toki myös sitäkun, mihin sairauksiin hänen riskit kasvaa, kun miesten osalta(kaan) asias ei vielä tunneta.

Mutta laitanpa mielenkiintoisen linkin Turun yliopiston tutkijan tuloksiin, hän kun on tehnyt uraa uurtavaa työtä maailman laajuisestikin HPV:n kohdalla.

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/sukupuolitautina-pidetty-paan-ja-kaulan-alueen-hpv-infektio-liittyykin-lansimaisiin-elintapoihin.aspx

 

[voi ei]

[QUOTE="tassun";30693131]HPV on sellainen ettei siitä oikein vielä varmaksi tiedetä miten se kellekin tarttuu.[/QUOTE]

 

["tassun"]

Ole hyvä voit käydä lukemassa tuon laittamani linkin. Lue sieltä esim otsikko "Tartunta välittyy äidiltä lapselle"

 

["tassun"]

Voi ei, eikö enää naurattanutkaan