Lopetimme työt, myimme talon ja elämme köyhyysrajan alapuolella, mitä haluaisit kysyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Köyhempi ja onnellisempi :)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Vieras";27490244]

Ne, jotka siihen pystyvät, eivät koskaan halua downshiftata vaan elää. Jos tuo on juuri sitä, mitä haluatte, niin onnea elämäänne. Minä kuitenkin itse olen aina ollut aistivinani, että downshiftaus on sitä mitä väitetään haluttavan, kun ei kyetä siihen mitä ihan oikeasti halutaan.

[/QUOTE]

Lisään vielä, että tämä on kyllä täyttä paskapuhetta! Olen toipunut hyvin eikä esim. masennuksesta ole ollut vuosiin tietoakaan mutta sairastumiset muuttivat arvojani niin paljon, että juuri sen takia teen vaan osa-aikatyötä.
 
[QUOTE="Vieras";27490244]Minäkin vietän joskus tuollaisia kalsaripäiviä, kun olen oikein väsynyt. Mutta kahta tuollaista päivää peräkkäin en jaksaisi tuollaista elämää ilman aktiviteetteja. Vähän sellaiselta väsyneen vanhuseläkeläisen tai mielenterveyskuntoutujan elämältä tuo päivärytmi minusta kuulostaa. Aika tyypillistäkin uupuneen ja masentuneen toive-elämää: parasta on, kun ei tehdä mitään vaan ollaan vaan, päivän kohokohtina syöminen, telkkarin katselu ja nettisurffailu. Terveydenhuoltoalalla se on ihan yleinen vitsi, että masentuneista suurin osa ei halua parantua vaan päästä eläkkeelle tai just downshiftata.

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun se on niin täynnä kaikkea upeaa koettavaa, tekemistä ja elettävää. On hienoa kokea olevansa kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu. Ne, jotka siihen pystyvät, eivät koskaan halua downshiftata vaan elää. Jos tuo on juuri sitä, mitä haluatte, niin onnea elämäänne. Minä kuitenkin itse olen aina ollut aistivinani, että downshiftaus on sitä mitä väitetään haluttavan, kun ei kyetä siihen mitä ihan oikeasti halutaan.

Joka tapauksessa mielenterveysongelmissa (ja niitähän masennus ja uupumus todellakin ovat) ei koskaan kannata jäädä itse tehtyihin diagnooseihin ja hoitoihin, vaan hakea apua vaikka ei oikein jaksaisikaan. Pahasta masennuksesta ja uupumuksesta ei enää ihan ennalleen toivu, mutta siitä huolimatta voi saada paljon apua ja iloa elämäänsä.[/QUOTE]
Höpölöpö. On vain mielikuvituksen puutetta, jos ei pysty kokemaan olevansa kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu muualla kuin työpaikalla. Mä aloitin asteittaisen downshiftauksen jo pian 2 vuotta sitten ja jatkan edelleen. Ensin vähensin kulutusta, sitten palkkaani ja työntekoa. Haaveilen ajasta, jolloin teen töitä vain sen verran, että saan laskuni maksettua ja ruokaa pöytään. Ja käytän vapaa-aikani siihen, että olen kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu.
 
  • Tykkää
Reactions: Data ja LisaMarie
Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKä;27490891:
Niinpä koska ei lukenut kunnolla viestiä mihin vastasi.

Ei kai se lukee osaakaan? Tai no, kai se on mahdollista osata lukee, vaikka ei kirjottaa osaiskaan, mutta ei kai Rollo nyt sentään...
 
Meillä osittain samanlaista tarinaa, mutta muutama juttu tehty eri tavalla. Meillä oli myös vanha talo, koko aika sai olla remntoimassa ja asuttiin sen remontin keskellä useamman lapsen kanssa. Taloa saatiin osittain remontoitua. Sitten jäi mies työttömäksi, eikä olisi ollut kovasti rahaa remonttiin, mitä se vanha talo olis vaatinut. Laitettiin talo myyntiin, mies sai toisen työn jossain vaiheessa ja mä itse irtisanouduin vakituisesta työstä ja jäin kotiin lasten kanssa. Asutaan vuokralla aivan ihanalla paikalla, eikä mitään haaveita isosta lainasta! Mitään asumistukia emme saa, mies elättää meidät tällä hetkellä. Mä oon menossa töihin siinä kohtaa, kun nuorin aloittaa eskarin. Ihan varmasti ainakin siivoojan hommia löytyy, jos ei mitään muuta! ;) Lapset on kuitenkin niin pienen hetken aikaa pieniä, että me halutaan panostaa heihin nyt ja itekin jaksan paljon paremmin. Oma tekemiä käsitöitä mä myyn tällä hetkellä ja joskus niistä jonkun euron saan. Kyllä tää on nyt tähän kohtaan elämää kaikista paras päätös! :)
 
Kiitos tarinasta, olipa se sitten totta tai ei. Se sai ajattelemaan.

En usko, että tuota onnea kestää kauaa. Suo siellä, vetelä täällä - sanotaan! Olen nähnyt vanhempieni elämässä, mitä on velkahelvetistä toiseen meneminen 90-luvun laman kourissa ja tietenkään en halua sitä korkohelvettiä kokea. Olen itse köyhä. Tilille ilmestyy raatamisen jälkeen 1595€ kuukaudessa ja sillä 3-henkinen perhe tuskin saisi edes mitään asuntolainaa. Perintönä on EHKÄ tulossa 20-vuoden päästä museovirastomatskua oleva talo, mutta tämä jätkä pukkaa jo pian sen jälkeen neilikkaa. Melkein toivon, että vanhukset myyvät sen ja elävät lokoisasti.

Olen täys epäonnistuja ja vaimo samaten. 20 vuotta olin koulun penkillä ja tienaan nyt vähemmän kuin mitä vanhempani (suhteellisesti). Paljon Suomen koulujärjestelmää ylistetään, mutta ei se laatu kyllä tuloissa näy. Aion opettaa lapselleni oikein olan takaa, että miten pitää ottaa selvää SEN hetkisestä taloudesta jo teininä ja oikeasti tehdä suunnitelmat, joilla taataan toimeentulo tai mieluummin rikkaus.

Meidän vanhemmat kasvoi yhteiskunnassa, joka oli suljettu muulta maailmalta, ja jossa kouluttamattomana pystyi saamaan talot ja veneet sun muut. Me jälkeläiset putosimme väliin, jossa globalisaatio söi työpaikat ja toimeentulon, ja koulutus oli vain väliaikainen räpellys yrittää pelastaa tilanne... ehkä jopa hämäystä.

Tää on ihan perseestä!!!
 
Jos tienasitte 3700 € yhteensä netto palkkanne olivat niin surkeat, että ette ole mitään oravanpyörästä heittäytyjiä. Jos taas netto oli 3 700 €/ tienaaja, olisi lainalyhennyksenne ollut vähän enemmän kuin 1400 €/ kk. Tarina on yksityiskohtien puutteessaan ja juonen ontuessa epäuskottava.
 
Mun mies jäi hetkeski työttömäksi, kun olin äitiyslomalla ja se pilasi koko äitiyslomatunnelman! Tunsin, että olemme ihan lusmuperhe. Onneksi sitä kesti vain hetken ja hän sai taas töitä. Itse olen mennyt töihin kun lapset reilun vuoden ikäisiä, koska arvostan ahkeruutta, työteliäisyyttä ja yhteiskualista vastuunottoa. Onneksi luonteeni tukee tätä, eli minulle ei ole mikään ylivoimainen oravanpyörä käydä töissä. Elämä on kiireistä. Nyt ole yksin lasten kanssa ja kuskaan heitä harrastuksiin työpäivän jälkeen, mutta tienaan elantoni, maksan veroni, olen yhteiskuntalle hyödyllinen ja mikä parasta, vapaapäivästä SAA NAUTTIA. Mikä ero on loisivan ihmisen maanantailla ja perjantailla. Ei mikään! Mutta työssäkäyvän perjantain ON IHANA. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äijöö-80;27491389:
Kiitos tarinasta, olipa se sitten totta tai ei. Se sai ajattelemaan.

En usko, että tuota onnea kestää kauaa. Suo siellä, vetelä täällä - sanotaan! Olen nähnyt vanhempieni elämässä, mitä on velkahelvetistä toiseen meneminen 90-luvun laman kourissa ja tietenkään en halua sitä korkohelvettiä kokea. Olen itse köyhä. Tilille ilmestyy raatamisen jälkeen 1595€ kuukaudessa ja sillä 3-henkinen perhe tuskin saisi edes mitään asuntolainaa. Perintönä on EHKÄ tulossa 20-vuoden päästä museovirastomatskua oleva talo, mutta tämä jätkä pukkaa jo pian sen jälkeen neilikkaa. Melkein toivon, että vanhukset myyvät sen ja elävät lokoisasti.

Olen täys epäonnistuja ja vaimo samaten. 20 vuotta olin koulun penkillä ja tienaan nyt vähemmän kuin mitä vanhempani (suhteellisesti). Paljon Suomen koulujärjestelmää ylistetään, mutta ei se laatu kyllä tuloissa näy. Aion opettaa lapselleni oikein olan takaa, että miten pitää ottaa selvää SEN hetkisestä taloudesta jo teininä ja oikeasti tehdä suunnitelmat, joilla taataan toimeentulo tai mieluummin rikkaus.

Meidän vanhemmat kasvoi yhteiskunnassa, joka oli suljettu muulta maailmalta, ja jossa kouluttamattomana pystyi saamaan talot ja veneet sun muut. Me jälkeläiset putosimme väliin, jossa globalisaatio söi työpaikat ja toimeentulon, ja koulutus oli vain väliaikainen räpellys yrittää pelastaa tilanne... ehkä jopa hämäystä.

Tää on ihan perseestä!!!

Ikävää, että teille on käynyt noin. Kuitenkin on pakko todeta, että kouluttautuminen kannattaa. Minä tienaan nettona hyvin lähelle 2 x määrän, jonka sinä per kk. Mieheni 3 x. Enkä minä ole edes valmistunut vielä. Ponnistin elämään ja uralle puhtaasta työläiskodista. Kannattaa todella ottaa selvää tähtäimessä olevan alan työllisyystilanteesta ja palkkatasosta hyvissä ajoin. Ja opiskella ahkerasti.
 
[QUOTE="vieras";27491447]Ikävää, että teille on käynyt noin. Kuitenkin on pakko todeta, että kouluttautuminen kannattaa. Minä tienaan nettona hyvin lähelle 2 x määrän, jonka sinä per kk. Mieheni 3 x. Enkä minä ole edes valmistunut vielä. Ponnistin elämään ja uralle puhtaasta työläiskodista. Kannattaa todella ottaa selvää tähtäimessä olevan alan työllisyystilanteesta ja palkkatasosta hyvissä ajoin. Ja opiskella ahkerasti.[/QUOTE]

Haluatko kertoa tarkemmin, minkä alan töitä teette noiden nettopalkkojen eteen?

eihän kaikki kuitenkaan sovi juuri sopiviin työllisyystilanteissa oleviin töihin. Ja jonkun täytyy
ne kaikki muutkin työt tehdä. En nyt oikein ymmärtänyt. Jos koko ikäluokkasi olisi kouluttautnut
samoin kuin sinä ja työvoimaa olisi alalle liikaa, niin työvoima olisi halvempaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Köyhempi ja onnellisempi :);27489244:
Olen tehnyt 15 v töitä kuin hullu, enkä kertaakaan saanut mitään tukia. Mä olen elättänyt muita, ehkä jo aika nauttia niistä maksetuista verorahoista?


Data: sitäkin harkittiin. Mies oli kuitenkin niin sippi ja masennuksensa kanssa jo niin done, ettei halunnut. Minä puolestani burn outin partaalla.

missä kaikki rahat jos olet 15 vuotta tehnyt töitä? miten teillä ei ollut jo velaton talo?

Niin ja onneksi olkoon! tärkeintä että olet tyytyväinen ja ei ole pois keneltäkään. työpaikkoja ei riitä kaikille tälläkän hetkellä.
 
[QUOTE="sasa";27489723]Olet kuitenkin kunnalla tai valtiolla töissä, joten todellisuudessa joku yksityisellä töissä tai yrittäjä oleva maksaa sinunkin puuhastelun verovaroin rahoitetussa työpaikassasi.[/QUOTE]

miten tämä mahdollista, kun yritykset saavat tukiaisia enemmän kuin palkkoja maksavat.
 
En usko tätä. Yksikään sairaanhoitaja ei voi pakoilla työtä 4kk. Ei vaikka tekisi mitä, työhön kutsu tulisi varmasti alle puolessa päivässä

väittääkö ap olevansa sh? ja nettotulot perheellä yhteensä 3700 euroa ja vuorotyö? tuota, silloin tämä tarina ei valitettavasti ole uskottava. ollenkaan.

sh:n palkka jo yksinään tekee lähemmäs 3000 euroa.
 
[QUOTE="Vieras";27490509]Kalenterin täyttyminen ja arvokkuus ovat sinun käyttämiäsi termejä, ja kertovat enemmän sinusta kuin minusta.

Kokeminen, tekeminen ja eläminen eivät vaadi täyttä kalenteria. Saan kyllä työssäkin monenlaista mukavaa kuten kohdata joka päivä toistakymmentä uutta ihmistä, mutta niitä työelämän virikkeitä täydennän tietysti vapaa-ajan virikkeillä: matkailua, uusia paikkoja, ihmisiä, luontoa, vaelluksia, uusia ruokia, treeniä, kunnon parantamista, kauneushömppää, ystäviä, teatteria, konsertteja, kielitaidon kohentamista, kahvilassa völläilyä, rentoja hotelliaamiaisia, kirjallisuutta ja siitä puhumista, koiran rapsuttamista, itsensä kehittämistä, ajatuksia, ideoita, maailman tapahtumia. Täyttä elämää. :) tai sit ap:n tyylistä elämää viettäen vuorokaudesta 10 h nukkuen, 5 h netissä tai telkkaria tuijottaen ja 3 h syöden tai ruokaa laittaen. Kukin tavallaan, mutta minä kyllä masentuisin, jos joutuisin viettämään noin tylsää elämää kuin ap. Ja tuo aikuisen ihmisen 10 h päivässä nukkumiseen kuulostaa sekin vähän siltä, että kannattaisi käydä lääkärissä tarkistuttamassa, ettei ole mitään sairautta taustalla.[/QUOTE]

Virikkeitä, virikkeitä, virikkeitä. Sitäkö se koko elämä mielestäsi on ? Luulenpa, että ap on kyllä enemmän sinut itsensä kanssa, kun PYStyy ja kykenee olemaan itsensä kanssa, ilman että heti kyllästyy. Sinullakin saattaa edessä olla vielä totaalinen burn out, ei sitä koskaan tiedä.. On tosi tervettä joskus osata olla hiljaa, ja viettää aikaa yksin. Sitä ei monet osaa, ja siksi ovatkin sitten kriisissä kun burn out tai masennus iskee. Tai siksi juuri ne iskevätkin kun koskaan ei osata pysähtyä!
Miksi se olisi parempaa elämää, kun on koko ajan virikkeiden ympäröimänä. Sinä palvot juuri sellaista materiaalista elämää, jota yhteiskunta on meidät aivopessyt palvomaan; mitä kiireisempi sitä avostetumpi jne. Jatka vaan samaan tahtiin, mutta älä arvostele tai hauku masentuneeksi sellaisia, jotka haluavat hidastaa tahtia, ja nauttivat siitä. Se on viisautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27490909:
Höpölöpö. On vain mielikuvituksen puutetta, jos ei pysty kokemaan olevansa kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu muualla kuin työpaikalla. Mä aloitin asteittaisen downshiftauksen jo pian 2 vuotta sitten ja jatkan edelleen. Ensin vähensin kulutusta, sitten palkkaani ja työntekoa. Haaveilen ajasta, jolloin teen töitä vain sen verran, että saan laskuni maksettua ja ruokaa pöytään. Ja käytän vapaa-aikani siihen, että olen kykenevä, osaava, tarvittu ja arvostettu.

Juuripa näin! Hyvä keittiönoita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti35;27489448:
Kateeksi käy...tietyllä tavalla, mutta kyllä muakin sylettää toi tapatyöttömyys. Meillä aika paljon samankaltainen tilanne nykyään kuin aloittajalla toi entinen elämä. Remontti vaan ei oo lähimainkaan tehty ja mieskin on vielä kohtuu rivakka :D.

Kuinkahan paljon näitä tapatyöttömiä oikeastaan todellisuudessa onkaan? Tunnen parikin "työkyvytöntä", jotka kyllä oikeasti kykenisivät halutessaan töihin...
Eli ovat työkyvyttömyyseläkkeellä?
 
Jos tienasitte 3700 € yhteensä netto palkkanne olivat niin surkeat, että ette ole mitään oravanpyörästä heittäytyjiä. Jos taas netto oli 3 700 €/ tienaaja, olisi lainalyhennyksenne ollut vähän enemmän kuin 1400 €/ kk. Tarina on yksityiskohtien puutteessaan ja juonen ontuessa epäuskottava.

Täh? Et ole kuullut matalapalkka-aloista? Esimerkiksi mun ja miehen palkoilla pitäis tehdä ympäripyöreää päivää päästäkseen noihin ansioihin ja kyllä se olisi mielestäni juurikin oravanpyörässä elämistä.
 
Ajattelen että on ihan ok hypätä siitä oravanpyörästä pois, mutta ainoastaan silloin jos pystyy elättämään itsensä ilman tukia. Varmasti moni unelmoi kiireettömästä elämästä, yhteiskunnan toimimisen kannalta kaikki eivät vaan voi sitä toteuttaa. Turhamn moni jo lusmuilee tukien varassa, kposka kokee elämän silloin paljon iisimmäksi ilman turhia aikatauluja.
Työttömyys on kurjaa, kun se osuu omalle kohdalle tahtomatta.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Taidat olla aivopesty? Et sinä mitään maksa. Mitä hyödyllistä teet tämän yhteiskunnan hyväksi?

Ihmiset kuvittelevat olevansa paljon tärkeämpiä ja isommassa roolissa kuin todellisuudessa ovatkaan. Kuvittelevat lähes poikkeuksetta olevansa pelkkiä kaiken nettomaksajia ilman että hyötyisivät itse mitään. Ja tuo kaikki ihan vain siksi että KÄY TÖISSÄ ja sillä ei sitten olekaan mitään väliä mitä tekee, kuinka paljon maksaa veroja, mitä yhteiskunnan palveluja itse käyttää ja saa, kauanko opiskellut, montako lasta jne. jne. Joo ei, että kun MINÄ käyn töissä, niin MINÄ olen hyvä ja voin vapaasti arvottaa muut ja vaatia itselle lisää oikeuksia ja etuuksia ihan tosiaan riippumatta esimerkiksi noista em. seikoista.
 
Mielestäni suunnitelmanne ei ole tähtää kauhean pitkälle, koska kohta olette taas työkkärin määrääminä vastaavissa töissä kuin aiemmin. Lapsi menee takaisin sinne samaan vuoropäiväkotiin. Sitten kun ei enää elä tuilla, niin asunnon omistaminen käy vuokrausta kannattavammaksi, vaikka ei toki pakollista olekaan.

En ymmärrä miksi et jäänyt vuorotteluvapaalle tai vain toinen olisi irtisanonut itsensä? Lapselle kiva että saa huomiota, mutta pianhan hänkin menee kouluun. Tukien nostaminen oman elämän mahdollisimman helpoksi tekemiseksi on mielestäni aina halpamaista. Jätetään tuet niitä oikeasti tarvitseville.
 

Yhteistyössä